Mun mies ehdotti, ettei otettaisi

sun mies sitä ehdotti? Eihän se synnytys sitä satu, vaan sinua. Ja sinä päätät, eikös juu??

Minusta muutenkin tuommoisten asioiden etukäteen päättäminen on mahdotonta. Otat jos tarttet ja olet ottamatta jos et tartte. Mulle ei ehditty antaa mitään kivunlievitystä ja hyvin meni.

päätät mitä kivunlievitystä otat!

Jos miehesi on tuolla kannalla, voit sanoa, että parempi kuin ei tule ollenkaan!

Itse jouduin odottamaan todella pitkään epiduraalia, ja kun sen viimein sain olisin ollut valmis vaikka repimään hiukset kätilön päästä saadakseni jotain apua =). No epiduraalin laittamisen jälkeen ei mennyt kuin 30 min kun lapsi syntyi, eli eivät enää tutkineet ennen epiduraalin laittoa - olivat tutkineet pari tuntia aiemmin ja silloin oli tapahtunut kovin vähän ja olettivat että vielä kestää ennen kuin vauva syntyy.

että jotain komplikaatioita tulee. Päätänhän toki itse, mutta haluan myös punnita miehen antamia vaihtoehtoja.



ap

sinähän sen päätät ja tuskat saat. voithan tietty kysyä jos mieskin haluaa alapäähänsä muutamat tikit kun sinäkin saat =D

vastauskset olisivat ihan erilaisia. Ajatelkaa positiivisesti, mies kuitenkin ajattelee synnytystä...

Ei kannata suunnitella liikaa etukäteen, koska siitä ei ole paljonkaan hyötyä.

Hyvin meni! Ei tehnyt mieli ottaa mitään mömmöjä. Kivun kyllä kestin kun tiesi ettei se ole " vaarallista kipua" . Ääntely, liikkuminen ja miehen selkähieronta riittivät. Mutta minunkaan mielestäni ei ole hyvä lähtökohta jos mies ehdottaa tuota. Sinä synnytät ja sinun päätös! Js tuntuu ettet kestä kipuja, niin silloin otat ihmeessä kivunlievitystä, ja miehellä ei ole siihen mitään nokankoputtamista!!

ei miehesi niistä kivuista kärsi. Katso mitä eteen tulee ja miten kipua kestät, ja jos et kestä, pyydä vaan reippaasti kivunlievitystä.



Ei siis kannata miehelle lupailla mitään luomusynnytystä kun ei koskaan voi tietää miten se menee.



Meillä oli synnytysvalmennuksessa yhdellä naisella outo mies- mies kyseli, että onko sektioon pakko suostua ja kysytäänkö vanhemmilta lupa sektion tekemiseen... Kuuntelin vain huulipyöreänä, että mitähän tällä hemmolla on mielessä, ei tainnut ainakaan ymmärtää ettei sektioon päädytä kuin hyvästä lääketieteellisest syystä- millähän tämä tyyppi aikoo sen kyseenalaistaa... vaimo parka.

epiduraalia yritettiin 2x onnistumatta.



Ja helvettiä oli suurin osa synnytyksestä! Traumat jäi.



Tämäkin on niin yksilöllistä..

MINUSTA. Kun osastolla oottelin synnytyksen kunnollista alkamista, viereisen petin nainen tärisi horkassa ja hikoili kuin pieni sika tuskasta. :D Ja mulla ei tuntunu ainuttakaan kipeää supistusta. Kannattaa mennä tilanteen mukaan, synnytyksestä ei etukäteen tiedä vaikka se menisikin hätäsektioksi. Liika suunnittelu takaa varman pettymyksen.

No ekassa synnytyksessä mulla oli kohdunkaulan puudutus, josta ei kyllä ollut hyötyä- toinen syntyi luomuna, aivan siedettävät kivut. Avautumisvaiheen loppupuolella pahimmat kivut oli molemmissa.

päätän itse asiasta. Eikä mies ole sanonut, että PITÄÄ olla ilman epiduraalia. Kiinnostaa vaan tietää kokemuksia, kun haluan hänenkin näkemyksensä huomioida. Enpä sen kummemmin ole suunnitellut synnytystä etukäteen. Saa kai synnytystä ajatella etukäteen? Punnita vaihtoehtoja? Omanlaisekseen se sitten muotoutuu tilanteen mukaan.



ap

Kyllähän sen epiduraalin voi päättää siinä tilanteessakin. Ei kannata liikaa pohtia sitä. Teet niinkuin tuntuu.

Aina täällä tiedetään kaikki, ja miehissä aina vika. Huh huh.

ja tällä kokemuksella tietenkin siis sanon että ilman kivunlievitystä on täysin mahdollista synnyttää. Mutta niinkuin jo monet kirjoittivatkin, niin et sinä tiedä sitä tapahtumien kulkua ennenkuin sitten kun synnytys on käynnissä. Älkää suunnitelko liikaa.



Ekan synnytyksen vedin luomuna ehkä osittain sen takia, että sattui kohdalle sellainen kätilö joka ei hirveän aktiivisesti tarjonnut mitään kivunlievityksiä, sanoi vaan että sanot sitten jos katsot jotain tarvitsevasi. Jossain vaiheessa sitten sanoinkin että nyt sattuu aika lailla ja nyt voisin ottaa jotain, mutta ei silloin enää ehtinyt. Ja ei se ollut kauheata, päin vastoin. Se oli ihanaa! Sain kokea synnytyksen ihan luonnollisena tapahtumana ilman kemiallisia kivunlievityksiä.



Toista synnyttäessä tiesin jo, että olen ilmeisesti suht helppo synnyttäjä, joten en suunnitellutkaan ottavani mitään. Ja niin en olisi ehtinytkään, sillä synnytys eteni nopeasti ja vauva oli maailmassa alle puoli tuntia synnärille ehdittyämme. Hyvä kun sain housut jalasta, siinä mitään piikkejä ehditty esiin kaivella =) Eikä jälleen olisi tarvinnutkaan, sillä kivut olivat ihan siedettävissä olevat ja niiltä hetkiltä jolloin tuntui että tätä ei kestä niin jotenkin pystyi ajattelemaan että ei tämä kauan kestä, hetken aikaa kärsii tämmöistäkin.



Kukaanhan ei ilman kivunlievitystä synnytä, sillä kivunlievitystä on muunkinlaista kuin lääkkeellistä. Jokainen ainakin heiluttelee lantiota supistusten tahtiin ja sekin on kivunlievitystä! Voi kokeilla vettä, hierontaa, kaurapussia, kävelyä, erilaisia asentoja, vyöhyketerapiaa, synnytyslaulua, hengitystekniikoita... mahdollisuuksia on läjäpäin!



Surffaapa aktiivinen synnytys ry:n sivuille, ne löytyvät osoitteesta www.lapsiperhe.net



Sorry jos tuli toistoa, en lukenut kaikkia saamiasi vastauksia.

olivat nopeita, ja mitään ei ehditty antamaa. Enkä olisi kyllä ehkä halunnutkaan. Ihan ok oli kumpikin.

Kannattaa kysellä äidiltäsi, millainen oli hänen synnytyksensä.

Usein se antaa viitteitä siihen, miten oma tulee menemään. Kumma juttu, mutta tosi. Kun olen kysellyt tutuilta, niin kaikilla on mennyt synnytykset suunnilleen samalla tavoin kuin äidilläänkin. Esim mulla eka synnytys oli melkein minuutilleen sama, kuin oma syntymäni.

Alkumetreillä en itse halunnut ja kun synnys kesti ja kesti en sitä enää saanut koska Kättärillä olivat kaikki lääkärit hätäsektioissa koko ajan joten ihan hirveästi sattui (olin puoli vuotta aiemmin kilpaurheilun lopettanut, erittäin hyvässä kunnossa 24v, korkea kipukynnys)



Lapsi oli lähes 4,5 kiloinen ja huusin ääneen aivan hitosti kivuissani, supistukset olivat erittäin kivuliaita. Samoin ponnistaminen oli yhtä tuskaa kun vauva oli niin harteikas, ettei edennyt kun hartiat ottivat kiinni.



Niissä supistuksissa oli mun mielestä se petollisuus, että aluksi tuntui, että kyllä tässä selvitään, mutta kun synnytys vaan kesti ja kesti, muuttui kipu vähitellen täysin sietämättömäksi. Heti synnytyksen jälkeen käskin muistuttaa itseäni valehtelijaksi jos koskaan erehtyisin sanomaan, että synnyttäminen on mukavaa ja helppoa.



No nyt odotan toista lastani, ja olen taas epävarma epiduraalista. Kaikki sanovat, että toinen lapsi tulee nopeammin ja helpommin, joten harkitsen taas olevani ilman... Vielä en kuitenkaan ole päätöstäni tehnyt. Onhan se niin, että siinä epiduraalissa omat pienet riskinsä on.

Katsotaan, kuinka sitten lopuksi käy :)



ap