Onko mielestänne missään tilanteessa perusteltua laittaa lapsi kouluun vuotta aiemmin?

Mietimme vielä rauhassa asiaa.

T. AP

Minut olisi tuttu opettaja halunnut kouluun jo 6v, mutta äiti sanoi että saan viettää vielä vuoden kotona " varsanpäiviä" . Asuimme maalla, ja todellakin, ne päivät olivat juuri niitä, ihania, vapaita ja onnellisia. Minä en käynyt edes eskaria. Aikanani kirjoitin ylioppilaaksi teiniäitinä, silti normaalissa tahdissa oman ikäluokkani kanssa. Todistuksessa 2xL, E, M ja C.



Nyt mietin tyttäreni kohdalla samaa. Hän on syntynyt tammikuun alussa. 98% todennäköisyydellä myös me päädymme " varsanpäiviin" . Kyllä lapsi ehtii kouluun myöhemminkin, eikä hänelle ole haittaa siitä, että hän menee kouluun silloin kun hänen pitäisikin. Vaikka onkin suurella todennäköisyydellä koulukypsä jo aikaisemmin kuten veljensäkin ovat olleet.

Mä itse meinasin kuolla tylsyyteen eka vuonna koulussa, kun tiedollisesi ei tullut mitään uutta asiaa. Lukemisen opettelu oli varsinkin puuduttavaa, kun olin lukenut romaaneja jo kaksi vuotta ennen kouluunmenoa. Siinäpä sitten pakkotavattiin muiden mukana. Sosiaaliselta kannalta oli kuitenkin varmaan hyvä, että sain käydä sen eka luonakin, kun en aiemmin ollut ollut suurissa lapsiryhmissä mukana (jos esikoulua ei lasketa). Kieltämättä ala-asteella tuli asenne, että koulussa pärjää tekemättä juuri mitään. Tätä asennetta joutuu yleensä korjaamaan viimeistään lukiossa.



Tutun lapsi laitettiin 5-vuotiaana kouluun - hän täytti kuusi syksyllä. Hyvin on mennyt. Todistuksissa on pelkkiä kiitettäviä. Ainoa tyydyttävä on ollut ryhmätyötaidot. Sekin on kuitenkin tyydyttävä eli ihan hyvä arvosana. Hän halusi kovasti itsekin kouluun jo aiemmin ja on selvästi nauttinut siellä olosta.

a) osasi lukea 4.5-vuotiaana sujuvasti, kirjoitti ennen eskaria käsialakirjoitusta ja osasi laskea hyvin



b) osasi oppimistaidot ja koulukäyttäytymisen, koska oli ollut jo ulkomailla asuessamme 1.5v. koulussa, sillä siinä maassa koulu alkoi jo aikaisin.



Silti päätimme, että menee ikäluokkansa kanssa kouluun. Poika on pienikokoinen ja olisi varmasti kärsinut esim. liikunnassa siitä, että ei olisi fyysisesti muiden tasolla. Myös noita toisen kirjoittajan rippikouluja yms. virstanpylväitä mietimme ja tulimme siihen tulokseen, ettei ole järkevää laittaa aikaisemmin kouluun.



Nyt hän on 3. luokalla ja kaikki menee ihan kivasti. Juuri 3. luokka on se, jolla monet aikaisin kouluun menneet kömmähtävät. Silloin tulee useita uusia aineita ja vanhoissa aletaan mennä nopeammin eteenpäin. Koulusta tulee työtä eikä leikin ja laulun osuus enää ole merkittävä.



Jos itsestänne tuntuu, että kouluun menon kanssa ei tulisi kiirehtiä, niin kuunnelkaa sitä ääntä. Te tunnette kuitenkin lapsenne parhaiten.

eli menevät eskariin 5-vuotiaana ja sitten eka alkaa 6-vuotiaana.

Meille tulee eskariin joka syksy lapsia, joiden vanhemmat kuuluttavat kirkkaalla äänellä, kuinka heidän Jenni ja Tuomas eivät eskaria tarvitsisi, kun he osaavat jo lukea ja kirjoittaa. Laskutkin sujuvat. Sitten kausi alkaa ja huomataan, että Jennin pyrstö ei pysy penkissä hetkeäkään ja Tuomakselta ei suju leikkiminen. Hän ei osaa jakaa, odottaa vuoroaan, eikä häviäminen pelissä onnistu ilman raivokohtausta. Lisäksi Jenni ei suostu syömään tai edes maistamaan muuta kuin makaroniruokia.



Ekaluokkalaisilta odotetaan tiettyjä taitoja, joita harjoitellaan eskarissa. Mitään preppauskurssia ei ekaluokalle lähtevän lapsen vanhemman tarvitse pitää, mutta sosiaalisen kanssakäymisen tulee olla kunnossa, kun koululainen lähetetään opintielle.

sinä vuonna kun olin täyttänyt tammikuussa kuusi. Vuonna 1978 tuo tapahtui osin päiväkodin hoitajien ehdotuksesta, koska kokivat että minulle olisi " turhaa" olla vielä vuosi pois koulusta.



Ja ei sinne kouluunkaan siten vaan mennä/vanhemmat laita, ainakin minulle tehtiin erilaisia psykologisia testejä, että kypsyys ja taidot ovat joka tasolla (jo jonkun mainitsemalla sosiaalisuuden etc.) kouluun menevän veroisia.



Siitä, että on vuotta nuorempi kuin ns. kaikki muut, on sitten myöhemmin ollut sekä hyviä puolia että huonoja puolia.

meillä tilanne on se, että tammikuussa 6 täyttävällä lapsella kyllä on sekä tiedolliset että sosiaaliset kyvyt kohdallaan koulunaloitusta varten. Nimenomaan lastentarhanopettaja(t) otti(vat) esille, että kannattaisi harkita kouluunmenoa jo ensi syksynä. Itse en kuitenkaan näe aiemmalle koulunaloitukselle mitään syytä.

T. Ap

Sukulaiset laittoivat lapsen 6-v kouluun ja nyt koulusta kerrotaan, että hienosti menee. Oppii ja jaksaa keskittyä. Silti mun mielestä sosiaalinen puoli on tärkeämpi: tämä lapsi menee rippikouluun eri aikaan kun luokkatoverit, pääsee ylioppilaaksi 17-vuotiaana eli ei pääse baariin. Lisäksi muutenkin on aina vuoden, jopa 1,5 v nuorempi kuin muut. Jos menee jatko-opintoihin on hädin tuskin 18 v, onko silloin valmis valitsemaan alansa tai valmis muuttamaan kotoa. Oli lahjakas tai mitä vaan, niin musta tämä puoli jää usein huomioimatta. Mieheni osasi 4-vuotiaana lukea ja laskea ja sanoi pitkästyneensä alkuvuosina koulussa. Silti hän sanoo, että tärkeämpää oli tuo kaikki muu mikä ikään liittyy...

juuri noita juttuja olen itsekin miettinyt. Lisäksi vaikka lapsi nyt on (ehkä kaikin puolin) samalla tasolla kuin vähän vanhemmat koulunaloittajat, niin eihän hän välttämättä ole myös 9-, 12-, 15- jne. vuotiaana samalla viivalla vuotta vanhempien kanssa. Entä, jos vaikka murrosikä tulee jo muutenkin tavallista myöhemmin ja sitten vielä luokkakaverit ovat vuotta vanhempia... ajattelen, että esimerkiksi tuollainen voi olla lapselle henkisesti rankkaa myöhemmin, vaikka nyt pärjäisikin ilman ongelmia.

Ja piti vielä sanoa, että kouluun laittamista puoltavia seikkojakin on, mm. parhaat tarha- ja pihakaverit menevät jo kouluun ensi syksynä. Mutta silti kallistuisin ensin eskarivuoteen. No, onhan tässä vielä aikaa miettiä.

T. Ap

Lapseni meni kouluun vuotta liian aikaisin, koska mielestämme hän tuntui olevan koulukypsä. Asian vahvisti psykologin tekemät testit. Eri osa-alueilla lapseni oli 7,5 vuotiaan tasolla, vaikka oli testien aikaan vasta 5-vuotias. Lääkärin mukaan lapsi oli myös fyysisesti tarpeeksi vahva kantamaan reppua jne. Eskoulun hän kävi 5-vuotiaana. Tällä hetkellä lapsi on yläkoulussa 7. luokalla ja kaikki on mennyt todella hyvin. Fyysisesti hän on luokan kehittyneimpiä. Koulu menee hyvin, hänellä on paljon kavereita eikä häntä ole koulukiusattu. Eli mielestäni lapsen voi laittaa aikaisemmin kouluun, jos lapsi on siihen valmis. Siis muidenkin kuin vanhempien mielestä.

Vierailija:

Sukulaiset laittoivat lapsen 6-v kouluun ja nyt koulusta kerrotaan, että hienosti menee. Oppii ja jaksaa keskittyä. Silti mun mielestä sosiaalinen puoli on tärkeämpi: tämä lapsi menee rippikouluun eri aikaan kun luokkatoverit, pääsee ylioppilaaksi 17-vuotiaana eli ei pääse baariin. Lisäksi muutenkin on aina vuoden, jopa 1,5 v nuorempi kuin muut. Jos menee jatko-opintoihin on hädin tuskin 18 v, onko silloin valmis valitsemaan alansa tai valmis muuttamaan kotoa. Oli lahjakas tai mitä vaan, niin musta tämä puoli jää usein huomioimatta. Mieheni osasi 4-vuotiaana lukea ja laskea ja sanoi pitkästyneensä alkuvuosina koulussa. Silti hän sanoo, että tärkeämpää oli tuo kaikki muu mikä ikään liittyy...

Itse olen syntynyt loppuvuodesta, ja olen siis ollut luokan nuorimmasta päästä. Kyllä muuten otti päähän juhlia aina viimeisenä synttäreitä!



Sitä paitsi, jos lapsesi menee kouluun normaalisti, on hän luokkansa vanhin (saa arvostusta) ja todennäköisesti fiksuin ja osaavin? Eli koulumenestys olisi taattu :)

Hieno homma, että sinä ap niin teet!

Yleensä vaakakupissa tuntuu painavan vanhempien itsekkäät syyt:

rivien välistä on luettavissa, että arvostus muiden aikuisten silmissä nousee, kun lapsi aloittaa koulun vuotta muita aiemmin. Sulka vanhempien hattuun siis! : (

Olenpa törmännyt niihinkin, jotka suoraan haluavat välttää eskarivuoden päivähoitomaksut.



Mieti vain rauhassa asiaa vielä. Itse en vastaavassa tilanteessa jättäisi eskarivuotta väliin. Hienoa silti kuulla sekin, että lto:t huomioivat lahjakkaan lapsesi. Kyllä he pystyvät hänelle tarjoamaan oppimisen haasteita eskarissakin!



t. lto ja äiti (jolla myös alkuvuodesta syntynyt lahjakas (?) lapsi,

joka käy onnellisena eskaria! )

Valitettavan usein testeihin lähtee lapsia vanhempiensa kyseenalaisen kunnianhimon tähden.



Alkusyksystä voi vaikuttaa paljonkin, että tarha- ja pihakaverit aloittavat ekaluokan. Yleensä lapsi löytää ystäviä " omastakin ikäluokasta" , jos aloittaakin ikäistensä kanssa. Valtavirrasta poikkeaminen on aina hankala päätös, oli sitten kyseessä varhaistettu tai siirretty koulunaloitus. Lapsen oma mielipidekin tässä asiassa painaa. Rippikouluiässä sen ensimmäisen kerran sitten huomaa, että on vuotta nuorempi. Toisaalta, voihan maailma muuttua näinä vuosina ja luterilaisen kirkon asema ei ole enää niin vahva... nyt mennään jo sivuraitella



-6 ja itsekin vuotta aiemmin aloittanut

Olen itse opettanut lapsia, jotka ovat tulleet kouluun vuotta aikaisemmin. Ovat käyneet psykologin testeissä, olleet vanhempien, päiväkotihenkilöstön, neuvolan ym. mielestä koulukypsiä. Ja näin on tilanne aina ollut. Ei ole ollut ongelmia.



Suinpäin tällaiseen ei kannata lähteä, vaan miettiä monelta kannalta, ja usean tahon kanssa. Psykologin testit kertovat myös paljon, mutta ei kaikkea.

Lapsi selkeästi jo tahtoo oppimaan, ja kotona taikka hoidossa kukaan ei välitä, jaksa, viitsi taikka osaa tehdä hänen kanssaan mitään mieltään stimuloivaa.

Jos esim. haluaa aloittaa yliopisto-opinnot heti vaikka 600 km päässä? Vanhemmissa kaveriporukoissa kaikki tapahtuu sitten vuotta aiemmin: tupakkakokeilut, alkoholikokeilut yms...



Mun mielestä tulisi VAKAVASTI miettiä, että MIKSI koulu pitää aloittaa vuotta aiemmin? Kuitenkin nykykouluissa huomioidaan ihan hyvin se, että toiset ovat etevämpiä kuin toiset. Toista se 70-luvulla kansakoulunopettajien kanssa.

Mielestäni on tärkeää erottaa, onko lapsi tiedollisesti lahjakas vaiko kaikin puolin varhaiskypsä. Varhaiskypsälle (joka ei välttämättä ole erityisen lahjakas, vaan nopeammin kehittyvä eli elää ikäisiään vanhemman lapsen " rytmissä" ) varmaan on ihan OK mennä vuotta aikaisemmin, ei erotu joukosta, mutta lahjakkaalle se on tosi kaksipiippuista. On muutenkin kaksinkertainen sosiaalinen haaste pärjätä kavereiden kanssa, jos on älyllisesti kovin eri sfääreissä kuin luokkatoverit (siis kavereita kiinnostaa Harry Potter ja sinun mukulaasi kiinnostaa astrofysiikka), siihen päälle ei enää " ole varaa" olla muutenkin tosi erilainen, siis nuorempi ja kärsimättömämpi ja ehkä pienempi ja huonompi heittämään palloa. Fiksulla on myös helposti tylsää koulussa, ja silloin tarvitaan tuplasti kärsivällisyyttä istua penkissä häiriköimättä. Nopeasti kehittyvälle taas voi oman ikäinen seura olla sosiaalinen haaste: kavereita kiinnostaa muumit ja sinun päätä pitempi tyttösi kattelee jo poikia sillä silmällä...