Lapsi kuolee~syynä usein aikuisen huolimattomuus

Mutta se on elämää. Kukaan ei ole täydellinen. Ei kukaan pysty hoitamaan lastaan niin etteikö jotain voisi sattua. Mutta kunhan tekee parhaansa.

http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=97&conference=450000000… eikä sano järkikin että lasta ei jätetä yksin??

niin suosittelen:



- Hanki ensiaputaidot ensiapukurssilta. Punainen risti järjestää. Pidä taidot yllä ja uusi 3. vuoden välein. 16 tuntia ei ole paljon, mutta voi pelastaa henkiä.



- Opeta lapsesi uimaan, sekä muita taitoja, kuten mitä tehdä, jos joku vieras pyytää kyytiinsä yms.



- Pidä kännykässä mukana tärkeät numerot kuten myrkytystietokeskuksen puh nro jne.



- Jos huomaat ympäristössä vaarallisia paikkoja (onkalo, kaivo, joki yms.) ilmoita niistä eteenpäin. Varoita muita. Merkitse vaara.

Pitää osata miettiä riskejä. Riski sille, että lapsi vessassakäynnin aikana ehtii kuolla on aika pieni. Riski sille, että lapsi jää ulkona veden varaan (kun kukaan ei katso perään) on aika paljon isompi. Näitä riskejä pitää vastuuntuntoisen aikuisen osata punnita.

Pitää miettiä, kumpi on vaarallisempaa, että lapset odottaa puettuina eteisessä sen aikaa että äiti saa itsensä valmiiksi vai se, että lapset päästää yksin ulos odottamaan (kun vieressä vesistö)...

Aikuisen pitää tietää, milloin voi vähän lepsuilla ja milloin ei. Näistä toisille käyneistä " vahingoista" pitää oppia!!! Juurihan kesällä näitä kävi, että lapset yksin rannalla... Miksei niistä opita?

Vierailija:

aina ei voi olla haukkana vahtimassa lapsiaan. JOKAISELLA vanhemmalla on niitä muutaman kymmenen sekunnin-muutaman minuutin hetkiä, jolloin lasta ei vaan ehdi vahtia. Näin myös ap:llä, vaikkei hän sitä varmasti tunnustaisikaan. Jokainen meistä on käynyt istunnolla vessassa ilman lapsia, jopa suihkussa, jokainen, jolla on enemmän kuin yksi lasta on joutunut tilanteeseen, jossa joutuu kiinnittämään huomionsa yhteen lapseen toisten kustannuksella.

Asian viereen menee taas keskustelu : /

AINA voi jossitella: jos olisin katsonut tuonne enkä tänne... jos en sitä ja tätä... Näitä kutsutaan inhimillisiksi erehdyksiksi.



Onko tullut mieleen, että vajavaisessa maailmassa tapahtuu tällaisia erehdyksiä, vaikka kuinka yritämme parhaamme??

Vierailija:

AINA voi jossitella: jos olisin katsonut tuonne enkä tänne... jos en sitä ja tätä... Näitä kutsutaan inhimillisiksi erehdyksiksi.

Onko tullut mieleen, että vajavaisessa maailmassa tapahtuu tällaisia erehdyksiä, vaikka kuinka yritämme parhaamme??

Ette silloin yritä parastanne, jos ette viitsi edes ajatella asioita etukäteen. Onko inhimmillinen erehdys kulkea tukka putkella jäämättä hetkeksi ajattelemaan?

Syynä on aivan varmasti se, että lapset ovat Suomessa perinteisesti liikkuneet ulkona melko vähällä valvonnalla (mökeillä järvien rannoilla jne).



Ottamatta millään tavalla kantaa mihinkään yksittäiseen onnettomuuteen toivon vaan tällä faktalla saavani edes jonkun vanhemman ajattelemaan, voisiko oman lapsen valvontaa kuitenkin parantaa.



T. Yksinhuoltajaäiti länsieurooppalaisesta suurkaupungista, jossa on itsestäänselvää, että lapsen on oltava aina valvonnassa

Vierailija:

Elämään kuuluu riski ja varmaa on vain, että me kaikki kuolemme ennemmin tai myöhemmin. Riskien kaihtamiseen keskittyessä jää elämä elämättä ja se ei tosiaan ole sen arvoista!

Aika moni tuntuu ajattelevan näin. Esimerkiksi oman kummipoikani isä, joka onkin aika huoleton lapsensa suhteen ja vetoaa juuri tähän, että mitä elämää se on, jos koko ajan pitää varoa.

Toisille taas siitä ei aiheudu ollenkaan stressiä, että katsoo lapsensa perään vähän enemmän. Minä ole tällainen " niuho" äiti. Omanikin oli samanlainen. En koe, että minulta olisi jäänyt elämä väliin, vaikken koskaan ole murtanut luitani, loukannut itseäni vakavasti tai joutunut namusedän ahdistelemaksi.

Olen myös aina ihmetellyt, miksi nousee niin kauhea meteli, jos vaikka joku vuoristokiipeilijä tai napajäätikön yksinvalloittaja kuolee. Eikö siinä ole otettu aivan tietoisesti riskejä ja naurettu kuolemalle päin naamaa? Mitä traagista sellaisessa kuolemassa on? Jos verta nenästään varta vasten kerjää, ei kannata vikistä sitten, kun sitä alkaa ryöpytä...

Nuo tsunamikuolematkin olisi estetty sillä, että ei oltaisi lähdetty jouluksi ulkomaille.

Hiukka vastuuta vanhemmat.

tuimista tai vaaran paikkojen merkitsemisestä, ei siitä ole nyt kyse laisinkaan.



Vaan siitä, että kun onnettomuuksia sattuu, miten siihen on inhimillistä ulkopuolisten suhtautua.



On kusipäistä tunteettomuutta alkaa ventovieraiden siinä tilanteessa pelkkien lehtitietojen perusteella syytellä äitiä huolimattomaksi. Äiti itse aivan takuulla murehtii loppuikänsä asiaa.



Ilmiselvien huolimattomuuksien toteaminen ei myös auta ketään. Totta kai voi sanoa että se Honkajoen äiti mokasi, kun ei raahannut lapsia sisään odottamaan pakkasvarusteissa siksi aikaa, kun vaihtaa vauvalle vaippoja. Mutta kun sellaiset mokat ovat valitettavasti ihan jokapäiväisiä. Honkajoen äidillä oli vaan maailman huonoin tuuri.



Ja hän ei takuulla kaipaa palstan besserwissereiden tai muidenkaan sormenheristelyä.

Vierailija:

tuimista tai vaaran paikkojen merkitsemisestä, ei siitä ole nyt kyse laisinkaan.

Vaan siitä, että kun onnettomuuksia sattuu, miten siihen on inhimillistä ulkopuolisten suhtautua.

On kusipäistä tunteettomuutta alkaa ventovieraiden siinä tilanteessa pelkkien lehtitietojen perusteella syytellä äitiä huolimattomaksi. Äiti itse aivan takuulla murehtii loppuikänsä asiaa.

Ilmiselvien huolimattomuuksien toteaminen ei myös auta ketään. Totta kai voi sanoa että se Honkajoen äiti mokasi, kun ei raahannut lapsia sisään odottamaan pakkasvarusteissa siksi aikaa, kun vaihtaa vauvalle vaippoja. Mutta kun sellaiset mokat ovat valitettavasti ihan jokapäiväisiä. Honkajoen äidillä oli vaan maailman huonoin tuuri.

Ja hän ei takuulla kaipaa palstan besserwissereiden tai muidenkaan sormenheristelyä.

Jokainen varmasti tekee parhaansa lastensa kanssa, aina se ei riitä.

Vierailija:

Nuo tsunamikuolematkin olisi estetty sillä, että ei oltaisi lähdetty jouluksi ulkomaille.

Hiukka vastuuta vanhemmat.

Ei tietenkään mikään luonnokatastrofi ole kenenkään vanhemman syy.

Nyt onkin kyse niistä onnettomuuksista jotka voidaan estää järkevällä ajattelulla.

Minä en ymmärrä tuollaista ajattelutapaa, että koska vahinkoja sattuu kuitenkin niin mitään ei tarvitse varoa.

Tyhmiä olette jotka noin ajattelette.

Totta kai hän voi! Jos hän on pieni ja liukastuu ja lyö päänsä esim. terävään pöydänkulmaan tai jos ei ole pöydänkulmaa, hän voi kiivetä omin päin pöydän päälle ja pudota sieltä pää edellä lattialle. Hän voi onnistua kiipeämään leikkikehän kalterin yli ja pudota päälleen tai pinnasängyn laidan yli ja pudota päälleen. Huonolla tuurilla varmaan niinkin onnistuu kuolemaan.



Joten peräänkuulutan vastuuta vanhemmille: älkää käykö yksin vessassa, jos olette ainoana aikuisena kotona lapsen kanssa. Hankkikaa potta, niin voitte valvoa lapsen toimintaa tai ottakaa hänet mukaan vessaan.



Ja jos teillä on useampi kuin yksi lapsi, niin valvokaa heitä molempia. Älkää päästäkö kumpaakaan yksin semmoiseen huoneeseen, jonne teillä ei ole katsekontaktia.







Mot.

Vierailija:

Jokainen varmasti tekee parhaansa lastensa kanssa, aina se ei riitä.

Ilmeisesti kaikki eivät tee sitä parastaan. Monesti ihan se riittäisi.

" Kuolemalta ei voi kukaan kokonaan välttyä, se ainakin on varmaa."

Juupa juu. Sanopa tämä vaikka viimeisiä elinhetkiään viettävälle syöpäsairaalle. Ei muuten lohduta. Aina löytyy joku asia minkä vuoksi haluaisi elää vaikkapa vain vuoden pitempään.

ei ole iso homma, ottaa lapsia sisälle siksi aikaa, kun vaihtaa pienemmän vaipan ja jos tämä ei nuku ulkona, niin muutkin ovat sisällä, jos ei ole itkuhälytintä.

suihkukäynnin ajan istuu turvakaukalossa (meillä ei sitteriä) kylppärin lattialla, vessassa käyn (kun olaan kaksin kotona) joko niin että lapsi on mukana tai sitten tosi nopeesti katsottuani mitä tyttö puuhaa (ettei ole mitään mihin vois tukehtua, tunkea sormia pistorasiaan tms.). Lapsi konttaa ja seisoo, ei kävele.



tuli vaan mieleen noista vessajutuista puhuttaessa.

Kyllä, jätin taaperoni lapsena yksin, kun menin vessaan. Jätin kuitenkin kylppärin oven auki siksi aikaa. Suihkussa pyrin käymään silloin, kun mies oli kotona. Meillä oli silloin pieni suihkuallas eikä peseytyminen olisi onnistunut, jos lapsi olisi ollut mukana suihkussa samaan aikaan.



Olen sikäli huono äiti - huomasin tuon esikoisen kanssa jo varhain, ettei äitiys sovi minulle. Äitiyslomalla odotin koko iltapäivän isän kotiinpaluuta, että saisin pikku hetken olla yksin ilman jalassa tai sylissä roikkuvaa pikkuista. Lapsi nukkui yöt vieressäni ja oli rintaruokinnalla, eikä minusta kerta kaikkiaan ole suhteeseen, jossa ollaan kylki kyljessä 24 tuntia vuorokaudessa.



Lapsi on nyt 8-vuotias. Kumma kyllä, hän on selvinnyt noin isoksi ilman mitään sairaalahoitoa vaativia tapaturmia. " Laiminlyönnistäni" huolimatta.

Meillä oli taaperoaikaan pöydänkulmat suojattu semmoisilla muovisilla tarrakiinnitteisillä puöreillä suojuksilla ja pistorasioiden reiät oli tukittu sitä varten ostetuilla turvatapeilla.