Miksi te tahallaan pelottelette esikoistaan odottavia?

on, mutta ei lohduta niitä, keille niin on käynyt. Jos kerran sektionkin komplikaatioita liioitellaan, niin mikä ettei joskus alatiesynnytyksenkin.

Se oli mukava ja erilainen ketju, johon ikävä kyllä joidenkin piti tulla näitä perseenrepeämisjuttuja kertomaan. Siinä oli mun mielestä kyse puhtaasta ilkeydestä. Kyllä mäkin halusin ensikertalaisena kuulla kaikenlaisia kokemuksia, eikä synnytyksen vaaleanpunaiseksi höttötötöksi tekeminen palvele kenenkään etua, mutta olen samaa mieltä siitä, että ylenpalttinen pelottelukaan ei ole hyvästä.



Huomasin oman raskausaikani aikana, että aika rankkaa lähdekritiikkiä sai noudattaa lukiessaan synnytyskertomuksia, ihan senkin takia, että ne, joilla oli traumoja, luonnollisesti halusivat niitä enemmän purkaa. Ensikertalaisten kannattaa muista, että naisen keho on hienoviritteinen kone, joka on käytännössä suunniteltu lapsen kantamiseen ja synnyttämiseen. Mistä johtuen asiat yleensä menevät, kuten niiden pitääkin. :)

ja turha sitä on hyssytellä. Monelle kun on käynyt niinkin ettei todella ole tiennyt kuinka paljon voi sattua, ja kun myöhään huomaa on epiduraalin saaminen usein myöhäistä.



Minä olin kiitollinen jokaisesta totuuden mukaisesta tarinasta ennen ekaa synnytystä, sillä niiden kautta ymmärsin etten voi tietää miten oma synnytys menee...

luonto ei ole luonut ihmistä kovin hyväksi synnyttäjäksi. luonnollista on, että raskauteen ja synnytykseen kuollaan. länsimainen lääketiede on vaan tullut väliin ja sen vuoksi nykyään teollistuneissa maissa suurin osa selviää hengissä. kaikki menee yleensä " oikein" täysin lääketieteen ansiosta. muutoinhan maailman kuolintilastojen ykkönen on raskauden ja synnytysten aikaiset komplikaatiot. että niin hyvin täälläkin selvittäisiin mikäli mentäisiin luomusti. ihmistä ei ole tarkoitettu selviämään kaikista sydänkohtauksista, eikä synnytyksistä. se on luonnon tapa pitää väestönkasvu kurissa.

Sama asia tuntuu toisesta kipeämmälle kuin toisesta, ja toinen uskoo herkemmin kuin toinen. Toinen näkee mielipiteen rehellisenä kertomuksena, toinen mieltää sen pelotteluksi...



Jos pelkää synnytystä, eikös kannattaisi jutella asiasta neuvolassa, jolloin pääsisi pelkopolille, ja saisi sitä kautta rauhoittelua mielelleen, mutta taasen jos haluaa netissä kuulla toisten kokemuksia, niin silloinhan ne vastaukset ovat juurikin niitä miten ko henkilö on oman synnytyksensä kokenut!!! Ei kaikkea voi suodattaa aikuisille ihmisille valmiiksi. Jos tuntuu muiden kokemukset pelottelulle, voipi perustaa ketjun ' synnytyksen ihanuus; parasta synnytyksessä' ja lueskella niitä :) Jookoskookos?

Tykkäsin hänestä paljon. Hän kyllä ihan suoraan sanoi moneen otteeseen, että se synnytys käy sitten ihan älyttömän kipeää, etten muuta sitten kuvittele. Odotin siis esikoistani silloin. En jotenkin edes osannut pelätä synnytystä ja siihen liittyvää kipua, enhän ollut koskaan omakohtaisesti sitä kokenut. Hyvillä mielin menin synnyttämään. Kyllähän se sattui ihan kauheasti, tosi kovat tuskat oli. Mutta hyvin meni, enkä revennyt perseeseen asti :) Nyt taas osaan jo pelätä synnytyskipua, koska kokemusta on.

Miehillä on armeija-juttunsa ja meillä naisilla synnytys-asiat.....

Ei sitten joudu paniikkiin, jos ei olekaan mikään rutiinisynnyttäjä, että mitä nyt oikein tapahtuu. Ja on kuullut asioista ja osaa vaatia jo jotain eikä vaan ole hoitohenkilökunnan armoilla.

Onhan se niin, että naisia kuolee synnytyksiin paljon, ja länsimaalainen lääketiede tekee sen asian hyväksi huimasti, mutta silti väitän, että naisen keho on synnytykseen aika hienosti sopeutuva masiina. Miettikääs nyt sitä prosessia alkaen siitä, miten naisen kroppa ei hylji sikiötä, kuten se normaalisti hylkisi vierasta esinettä, päättyen siihen, että pienestä reiästä pullahtaa ulos puolimetrinen, 3-4 kiloinen jötikkä! Siinä on jo insinööritaidon mestarinäyte.



Ilman länsimaista lääketiedettä ihmisiä kuolisi kuin kärpäsiä lastentauteihin, kehitysvammoihin, sydänohtauksiin, syöpään, itikan puremiin...

mutta muistakaahan se, että eikös suurin osa saakin enemmän kuin yhden lapsen???



Joten...aika kultaa muistot..ei se sen lapsen saannin jälkeen tuntunutkaan niin kamalalta ;-)



t. kolmen lapsen äiti (neljännestä haaveileva)

Jos joku olisi mulle kertonut kauhukokemuksiaa niin oliosin osannut varautua paljon paremmin. Tietenkin mielummin varaurua pahempaan ja sitten helpottua kuin olettaa kaiken menevän hyvin ja sitten kauhistua.

Eikä se ole mitään pelottelua, vai eikö omista kokemuksistaan saakaan enää puhua, mitä?



Pahempi se on niin päin että annetaan ensikertalaisten olla ummikkona ennen kuin joutuvat suden suuhun!!!

Eikö olisi parempi mennä iloisin ja rauhallisin mieli synnyttämään. Ja kaikki nämä pelottelut vauvan hoidosta. Minä olen ainakin sanonut kaikille, että kuule kyllä se hyvin menee ja varmasti selviät.

tännekkin monesti ensisynnyttäjät kirjoitelleet, ja kysyneet kaikkea. esim. kerran joku kysyi sattuuko repeäminen ja sen ompelu. kysyjä siis tosissaan pelkäsi!



ja arvaatte varmaan kuinka kamalia vastauksia tuli, joka toinen oli revennyt perseeseen asti (vaikka oikeesti pahat repeämät ovat todella harvinaisia) ja sattui kauheesti.



harvat ihanat ihmiset kertoivat, ettei sitä huomaa, ja kannustivat tätä synnyttämään menossa olevaa äitiä.



ja sitten nämä samat pelottelijat täällä arvostelevat pelkosektioita!!!MENKÄÄ ITSEENNE, JA MIETTIKÄÄ MIKSI ENSIKERTALAISTEN PELKOSEKTIOT LISÄÄNTYVÄT VUOSI VUODELTA!!!!



joskus saa sanoa jotain kannustavaakin!!

mukavasti höystettynä tietenkin. pistän sen saman kiertämään joka kerran tuli omaksi osakseni.

Ihmeellistä toimintaa kyllä taas.



Eilen ei saanut sanoa sukulaisille odottavansa vauvaa, kun joku lapseton saattoi tempasta herneen nenuun ja pahoittaa mielensä, ja nyt ei saa sanoa että synnyttäminen saattuu ja on toisilla ikävää, kun ensikertalainen ei ehkä uskallakkaan synnyttää? Mitä helevettiä ihmisillä taas liikkuu päässä?

kyllä niitä kauhutarinoitakin saa kertoa, mutta mikä helvetin pakko niitä on tunkea joka ketjuun, VARSINKIN JOS ENSISYNNYTTÄJÄ ON JO VIESTISSÄÄN ILMOITTANUT PELKÄÄVÄNSÄ??



miksi?

eikä niitä ruusunpunaisia lässytyksiä joita neuvolassa jaellaan. Kaikki menee hyvin, synnytys on ihanaa, elämä on suffelia ja kaikilla on hyvä olla... jepjep.



t.7

minäkin luulin kuolevani. seuraava syntyy takuulla pelkosektiolla!

Mm. imetyksestä annettiin aivan IHANA kuva, kuinka se on vain miellyttävää ja helppoa ja äidinmaito parasta vauvalle. Totta kai parasta vauvalle, mutta nuo " imetyksen ihana läheisyys" jutut olisi voinut jättää vähän vähemmälle ja kertoa myös mahdollisista eteen tulevista ongelmista. Vai onko niin, että sitten kukaan ei enää imettäisi, jos sanotaan että ekan kuukauden ajan saat imettää 20 tuntia vuorokaudessa.

Vierailija:

eikä niitä ruusunpunaisia lässytyksiä joita neuvolassa jaellaan. Kaikki menee hyvin, synnytys on ihanaa, elämä on suffelia ja kaikilla on hyvä olla... jepjep.

t.7