Löytyykö palstalta kotiäitejä/kotirouvia?? Siis sellaisia, jotka eivät nauti yhteiskunnan tukia ollakseen kotona??

neljä vuotta olin kotirouvana ilman mitään tuloja/tukia. nyt kotiäiti. minimiäitiyspäivärahan saan ja ja lapsi lapsilisän.



tulevaisuuden suunnitelmat ei vielä ole tarkkaan selvillä, mut jos näin hyvin menee, niin kotona olen kunnes lapsi pärjäilee koulun jälkeen yksikseen tai pitempäänkin.



lapsia siis yksi, vauva vielä.

olin ehta kotirouva. Taloudellisesta tilanteesta mitään käsitystä, mies tienasi, minä olin kotona. Ei lapsia. Ei mitään tukia Suomesta, eikä ko. maasta, terveydenhuollonkin mies maksoi kokonaan.

Kaksi lasta, joista toinen vauva. Tännekään ei maksella kotihoidontukia. Olen oikein ylpeä voidessani sanoa olevani kotirouva, sillä päivät ovat todella työntäyteisiä miehen työn viedessä suuren osan hänen ajastaan. Perheen arjen pyöritys jää käytännössä minun vastuulleni. Jonkun verran on myös ns. edustustehtäviä, eli vieraiden kestitystä ja kierrätystä, joten tämä tuntuu kyllä todellakin oikealta työltä ja miehen ja minun yhteiseltä yritykseltä. Mukavaa on, ja nautin tästä suunnattomasti.

Lapsia kolme joista vanhin koulussa ja nuorin 4. Yhdellä lapsista on paljon hoitoa vaativa sairaus joka on osasyy sille että olen kotona, osin k.o. sairaus on vienyt myös omia voimiani niin etten töitä juuri nyt jaksaisi tehdäkkään. Näillä näkymin en ole töihin menossa, korkeintaan jotain väliaikaista/osa-aikaista voisin joskus tehdä.

Tämä ratkaisu on sopinut meille, mies on sellainen työnorja, haluaa kokoajan tehdä jotakin , olla liikkeessä, ja vapaa aika kuluu urheillessa. Mä olen hoitanut kodin, ja kaiken, ja se on tuonut rahat meidän perheeseen. Mä saan sen palkan ja käytän sen niinkuin parhaaksi näen. Sillä ei ikinä ole ollut mitään rahahuolia, ja hyvin olen kuitenkin pystynyt säästämään kaikki isommat hankinnat. Olen mielestäni hyvä tekemään kaikkea, ja nautin kotona olemisesta, ystäväni käyvät kahvilla, ja tapaan muutenkin paljon ihmisiä, asun keskellä kaupunkia. Lasten kanssa on ollut uskomattoman antoisaa, ja isompiin on todella läheiset välit, vaikka 2 jo muuttanut kotoa pois. En tiedä menenkö koskaan töihin, saattaahan niin käydä kun pienin menee kouluun. Olen kova lukemaan, ja illalla lukiessa pää jotenkin nollautuu, ja seuraava päivä on taas mukava aloittaa murheita vailla. Ehdin matkustella paljon, ja asua eri puolilla maailmaa ennen naimisiinmenoa, ja silloin kypsyi ajatus että haluaisin olla kotona, ja tehdä maailman ihanimman perheen.

tukiaisia ei saada koska asutaan ulkomialla ja kotona aion olla ainakin pari vuotta vielä tai niin kauan kun omat hermot kestää ja jos näin hyvin menee kuten tähän asti on mennyt niin ei mitään hätää.

En ole lyönyt mitään lukkoon tulevaisuuteni suhteen. Olen välillä tehnyt pientä keikkaa ja vapaaehtoistyötä huvin vuoksi ja nytkin mietin, että opiskelu voisi olla taas mukavaa. Eli en sen kummemmin suunnittele missään vaiheessa palaavani työelämään, kuin että sitten taas olisin päättänyt, että koskaan en tule palaamaan.

Kaikkiaan olen ollut kotona 7 vuotta. Tosin siinä välissä opiskelin mutta ilman tukia yms. Meillä on vain yksi lapsi ja kovasti ollaan toista toivottu jo pitkään mutta valitettavasti yhtään loppuun asti kestänyttä raskautta ei ole enää koettu...

Aikomuksena on aloittaa opiskelu joka sisältää myös mahdollisen työpaikan. Tämä tapahtuu kuukauden sisällä. Joten sitten en enää ole kotiäiti ja olen taas yhteiskuntakelpoinen ihminen. Saan ihmisarvoni takaisin!!! Ja alan saamaan kelalta rahaa ja mahdolliselta työnantajalta. Jos en olisi tullut valituksi tähän koulutukseen taikka olisin tullut raskaaksi niin kotiäitinä oleminen olisi luonnollisesti jatkunut. Olen pitänyt näistä vuosista eikä miehenikään ole valittanut sitä kun vain hän tienaa meidän perheessä! Mutta monelle muulle kyllä tämä minun kotiäitiys on aiheuttanut harmaita hiuksia. Aivan kuin olisin joku kummajainen tai jotain :(

se vain on jännää, miten ihmiset kotona olevaan suhtautuvat, niillä on kauhea hätä ja tarve puhua aina asiasta. Varmaan yleisin on kommentti että jos olet monta vuotta pois työelämästä, et saa enää töitä. Paskan marjat - olin itsekin 7 vuotta kotona, ja kun päätin lähteä töihin, niin töitä on myöskin ollut, välillä liikaakin!



Minusta on HIENO asia että joku USKALTAA tässä suorittavassa ja tehokkaassa yhteiskunnassamme olla erilainen ja tehdä niinkuin itse haluaa!



Tsemppiä!

t. ap

yksinkertaista se on. Meillä käymme molemmat töissä ja miehen palkka ei ois todellakan riittänyt mun menoihini.

Tienaa niin et kuulu tavallaan mihinkään! Työtöntäkin arvostetaan paljon enemmän. Minusta tämä on todella outoa koska eihän tämä ole keneltäkään pois paitsi miehen tilipussista. Miksi kotiäitejä ei arvosteta vaan jaksetaan ihmetellä ja vihjlailla ties miten ikävästi... Tämä kirjoitus ei ollut tarkoitettu ap:lle vaan niille jotka vetävät herneen nenään kun kerrot olevasi kotiäiti/rouva!

Olen ollut nyt kotona vajaa kolme vuotta. Asumme myös ulkomailla, eikä täällä tunneta kotihoidontukia, joten miehen palkalla elellään. Pikkukakkonen syntyy keväällä, joten kotona olen vielä ainakin muutaman vuoden. Työelämään haluan takaisin kunhan lapset ovat isompia. Suomeen tai tänne, sitä en vielä tiedä :-).