Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

mikä avuksi, kun vauva (9kk) on TOSI takertuva äitiin?

Vierailija
21.12.2005 |

Ja tämä ei ole mitään eroahdistusta, joka alkaa noin 8-kuisena ja päättyy sitten joskus, vaan tätä on ollut jo 2-kuisesta lähtien. Kyseessä ei ole esikoinen vaan toinen lapsi ja aivan toisenlainen, kuin isompi sisaruksensa (jo vauvana). Äiti (siis minä) ei voi tehdä mitään kotihommia ilman, että vauva on sylissä. Konttaa kyllä perässä joka paikkaan, mutta huutaa ja kovaa, jos äiti menee " liian kovasti" pois. On siis varsinainen sylivauva. Ja mahdoton kiukkupussi (jos nyt tuon ikäisestä voi niin sanoa).



Alan vaan olla aika väsynyt ja tympääntynyt tähän, kun vauva vierastaa kaikkia muita paitsi perheenjäseniä... :-(

Kommentit (5)

Vierailija
1/5 |
21.12.2005 |
Näytä aiemmat lainaukset

Joku päivä toivot, että olisipa hän vielä siinä...



Tiedän, että se on raskasta joskus...kokemuksesta...



Voimia!

Vierailija
2/5 |
21.12.2005 |
Näytä aiemmat lainaukset

Esim. Keltinkangas-Järvisen kirja.



Helpottaa kun annatte lapsen tottua muihin hiljaksiin ja siten, että olet itse lapsen tukena siinä totuttelemisessa. Ette vaadi liikaa, mutta annatte mahdollisuuden muihinkin kontakteihin.



Ystävät, sukulaiset, puistot, kerhot, kaikki vaan käyttöön. Toki lapsi on vielä hyvin pieni, mutta tämä voi olla piirre, mikä seuraa lasta myöhemminkin eli varovaisuus ja ujostelu tuntemattomampien ihmisten seurassa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/5 |
21.12.2005 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ja yrittäkää saada uusi vauva. Jos se olisi enemmän 1. lapsen kaltainen. Mitään takeita ei tietty ole..

Vierailija
4/5 |
21.12.2005 |
Näytä aiemmat lainaukset

mutta anna lapsen olla isän kanssa, ole itse pois kotoa

Vierailija
5/5 |
21.12.2005 |
Näytä aiemmat lainaukset

oli sama juttu, alusta asti sylivauva. Toimivin konsti oli se, että kannoin vauvaa kaiken sen ajan minkä suinkin jaksoin. Kun en enää jaksanut, se yllättäen viihtyikin hetken yksin. Siis mitä enemmän läheisyyttä annoin, sitä vähemmän se vaati. Nyt on oikein reipas ja itekseen meneväinen yksivuotias, joka suhtautuu luottavaisesti kaikkiin aikuisiin.