Lue keskustelun säännöt.
Suren lapseni koulukaveria joka kuoli pari viikkoa sitten
21.12.2005 |
joulukaan ei tunnu miltään, on vain valtava suru. Poikani sanoi eilen et " mä äiti haluaisin viedä joululahjan ----:kin äidille et se piristyisi...ja mä haluaisin halata sitä kans" Itse mietin, että milloin olisi sopiva aika käydä heillä? Vai lähetänkö kukkia?
Kommentit (5)
Kaikkein parasta olisi, että mentäisiin kylään ja itkettäisiin yhdessä.
Voi olla kuitenkin, että suuri osa suomalaisista haluaa eristäytyä
surun kohdatessa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ensin kuuntelin moneen kertaan tapahtuneen häneltä. sitten hän tahtoi omaa aikaa ja annoin sitä. nukuin kuitenkin kännykkä tyynyn alla, äänet päällä ja sanoin, että pirraa jos haluaa puhua niin soitan. Sitten myöhemmin autoin häntä mm. katselemalla valokuvia yhdessä ja muistelemalla.
Meillä on se vika että pelkäämme omaa reaktiota kun tapaamme surevan ihmisen,kyllä tämä äiti varmasti arvostaa että käyt siellä!
myös se kuunteleva osapuoli saattaa olla yllättävä. Ei kaikkien ole helpointa purkautua kaikkein lähimmille. Toisekseen, usein muukin suku shokissa ja surussa, ettei kykene välttämättä kuuntelemaan samoja asioita niin usein kuin asiasta vähän kaukaisempi ihminen.
Pieni muistaminen aina paikallaan. Antaa tunteen, etteivät ole yksin.
5
Usein surevat " eristetään" muista niin pitkälti, että olo on kuin spitaalisella tai jotain. Näet varmaan, jos sinua ei kaivata, sitten vain annat kukan tms. ja lähdet. Mutta voi myös tarvita kuuntelijaa.