Olenko ainut, joka sanoo lapsilleen, ettei joulupukkia ole olemassa?
En ymmärrä miksi lapsille pitää valehdella joulupukin ja tonttujen olemassa olosta. Meillä joululahjat antaa lahjan antaja, ei joku kuviteltu satuhahmo.
Sitten jos lapsi sattuu näkemään useita pukkeja ennen joulua, hänelle valehdellaan ties mistä varapukeista tms.
Lisäksi on naurettavaa kiristää lasta joulun lahestyessä olemaan kiltti, koska muuten ei saa lahjoja.
Hävetkää valehtelijat!
Kommentit (20)
En minäkään väitä että se olisi olemassa sen enempää kuin on olemassa Maisa-hiiri tai Nalle Puh. Mutta en minä nyt ala sen kanssa vänkäämäänkään siitä että ymmärräthän ettei joulupukki ole totta. Mutta meillä ei uskotella pukkia todeksi, se on samanlainen satuolento kuin Puuha-Pete tai keijut tai jumala tai enkelit. Leikisti olemassa. Mutta kun lapsi vielä kasvaa, niin tehdään selväksi että toiset uskovat oikeasti ja toisten uskoa pitää kunnioittaa vaikkei itse uskoisi.
Maailma on niin julma jo muutenkin.
Minusta joulukuu on pukkitarinoineen ihanaa aikaa. sillä on monet tappelut hiljennetty,kun pukki ei tuo lahjoja tuhmille...ja tammikuussa voin vielä uhkailla että pukki hakee lahjat pois jos tuhmaillaan.Ajattele valehtelemisen sijaan asia näin:Lapset ANSAITSEVAT lahjansa itse kun ovat kilttejä ja käyttäytyvät.Eikös se voisi toimia kasvattavana asiana myös?
kans ihan vakavissaniet mitä helvetin järkee tossa oikeestikki on??
minkä ikäsiä lapsia sulla on?
kuvitella että tyttöni kysyy joskus sitten et äiti mix sä valehtelit joulupukista, eihän sitä oikeestikkaan oo olemassa:(
Eikä valehella saa....
toistaiseksi vielä uskoo ja haluaa uskoa pukkiin, vaikka tietää, ettei esim. porot lennä ja senkin tietää, ettei pukki niitä lahjoja tuo, hänen mielestään vanhemmat ostavat ne lahjat ja toimittavat sitten pukille...
Mitään emme kyllä salaa, esim. joululahjoja ostetaan yhdessä. Mutta ei lapsi näitä asioita pidä ristiriitaisina. Niin kauan saa uskoa pukkiin kun haluaa, mutta ei sitä hänelle uskotella sen enempää kuin ei myöskään todeta, ettei sitä ole olemassa.
Enkeleihin meillä uskoo koko perhe, enkelikokemuksia on ollut niin lähellä eli enkelit eivät meillä ole satuolentoja.
Mulla ei ole (vielä) lapsia, mutta en usko että alan koskaan ainakin kovin innokkaasti joulupukkipajunköyttö lapsille syöttämään. Eihän muidenkaan satuolentojen väitetä olevan totta - vai uskotteleeko joku lapsilleen että Tuhkimo, Aladdin ja Pieni Merenneito oikeasi ovat olemassa...
Meilla saa lapset olla lapsia. Mun lapsille Nalle Puhkin on kylla totta.
Meilla odotellaan joulupukkia ja rouvan lapsen (Jeesus) syntymapaivaa.
Isommille lapsille kun kerrottiin kouluiässä ettei pukkia ole, ei meinannut millään usko. Halusi siis uskoa edelleen. Kun asia kokonaan valkeni suhtautui huumorilla ja nyt iloisesti kertoo pienemmille pukista, tontuista ja lahjoista.
Meillä lapsille sanottu että pukki tuo lahjoja mutta myös ihmiset saavat antaa toisilleen lahjoja jos haluavat. Ja yhdessä ollaan joillekkin tutuille lahjoja paketoitu.
Meidän perheessä se vaan menee niin että kaikki uskovat jouluna pukkiin, niin lapset kuin aikuisetkin.
Mitähän pukki tuo mulle tänä vuonna? :-)
sillä onhan hän olemassa, aivan kuten kaikki muutkin vastaavat. kaikki ne, jotka ovat pukkeja, ovat pukkeja, en yritä esittää mitään yhden pukin systeemiä. pukki jakaa lahjat, mutta ei niitä tee tai tuo mistään.
ja muumit voat satua. Silti tyttö 6v:llä otti koville, kun ei menty viime kesänä muumeja katsomaan. Hän juttelee edelleen niin kun muumit oikeasti nukkuisivat nyt talviunta jne.
Pointti oli se, että lapset mieli ei välttämättä noudattele aikuiden ajatuksia. Vaikka selität lapselle että jp on satua, hän saattaa silti ajatella sitä todeksi. Miski riistää mielikuvitusta? Kylläse todellisuus raa' asti valkenee..
Uskovaiset vanhemmat eivät tietenkään voineet uskotella meille satuolennon olevan totta, joten meillä ei käynyt joulupukkia, ja joulupukki ja tontut olivat meille sadun ja toden sekaisia olentoja, mikä ei ollenkaan vähentänyt niiden taianomaista viehätystä. En enää muista, miten niistä meille kerrottiin, mutta lapsen mieli on joustava, ja jotenkin vain ne totuus ja satu sekoittuivat joulun aikaan. Eikä koskaan kuitenkaan voinut olla ihan varma, mikä on totta ja mikä satua...;)
Itsekin aion säilyttää joulupukkisadut osana joulunviettoa, mutta niistä kysyttäessä kertoa, että joulupukki on jouluun liittyvä satuolento. En usko lasteni suuremmin tulevan kärsimään tästä tavasta.
" muka väittävät että joulupukkia ei olisi olemassa" . Lapselta ei tule viedä lapsuutta vielä sitenkin että jo pienenä tyrmää lapsenuskon kaikkeen hyvää ja ihmeelliseen. Mitä pahaa on kauniissa mielikuvissa tässä aikuistuvassa maailmassa? Jopa ne lahjat jotka lapsi haluaa läheisilleen antaa (esim.tänä vuonna mummun lahja, jonka maalasi), hän vie ulos portaille yöksi, josta tontut ne sitten hakevat yöllä ja toimittavat joulupukin kuljetettavaksi. Aikuiset toimivat siis usein joulupukin apureina.
Ei hän ole koskaan pettynyt siihen että kylällä liikkuu useampiakin pukkeja joulunaikaan, monet vain ovat pukeutuneita pukeiksi, siinä kaikki- mutta yhtä jännittävää niitä on aina ollut silti käydä katsomassa.
Ehkä lapsi ei enää ensi jouluna usko joulupukkiin niin vahvasti mutta silloinkin pukki tulee, sillä kyllä minä ainakin muistan vielä yli 10 vuotiaanakin jännittäneeni pukin tuloa vaika tiesinkin sen sukulaismieheksi -- joulu on jännittävää ja ihanaa aikaa!
Eikä siitä todellakaan seuraa mitään vuosia kestävää terapiaa sitten kun lapselle selviää että pukki ei olekaan konkreettisesti olemassa ja vanhemmat ovat valehdelleet - pikkuisen maalaisjärkeä peliin taas.
hyvää joulua :)
kerrottu, että on satuolento, kuin muumit. En usko että 2,5 vuotias esikoisemme koko pukkia on vielä paljonkaan miettinyt. Sen verran asian eteen on tehty, että sukulaisia on kielletty jauhamasta joulupukin tuomista lahjoista ja kiltteysehdoista niiden saamiseksi. Myöhemmin, jos asia tulee puheeksi, selitämme, että lahjat tulevat sukulaislta ja meiltä, ei mistään korvatunturilta.
En jotenkin jaksa uskoa, että lapselta on mitään pois, jos ei oikeasti usko joulupukkiin. Itsekin pystyn nauttimaan saduista ja fantasiakirjoista uskomatta, että Harry Potter tai Aslan-leijona ovat oikeasti olemassa.
Tai sitten olen vain tylsä rationalisti...
Sanon, että joulupukki on satuhahmo ja joulu on satujen aikaa. Oikeaa pukkia ei ole, mutta sydämessä saa joulupukkiin uskoa.
Tiedän että tää on jo 11 vuotta vanha, mutta jos joku tätä vielä lukee: olen nyt jo aikuine ja mulle valehdeltiin joulupukista. Kun minulle sitten selvisi, ettei joulupukkia olekkaan, en ollut mitenkään surullinen. Sen sijaan olin hyvin avdistunut, että mitä salailtavaa vanhemmilla vielä on. Muistan,että olin joulua edeltävällä viikolla aina ylikierroksilla, kun en tiennyt että mikä totta ja mikä valetta. Nykyään ajatellessani asiaa, saan ahdistuskohtauksia, missä muun muassa hengittämisestä tulee vaikeata. En halua, että kukaan lapsi joutuu kärsimään mistään valheista. Todella usein kuulee, kun aikuiset sanovat vaikka että jos et ole hiljaa nyt, kaupan täti tulee ja vie sinut pois. Omille lapsilleni en tuöe koskaan valehtelemaan, ja aion heitä pienestä pitäen valistaa, ettei kaikkea pidä uskoa. Älkää tulko väittämään, että ne, jotka eivät valehtele joulupukista, teilaavat lapsilta joulumielen. Näin ei ole.
P.S. Niille, jotka sanovat lapsilleen, että joulun aikaan tontut kurkkii: tuttuni pelkäsi lapsena joka joulu nukkumista omassa huoneessa,koska ajatteli että tontut tulee tappamaan hänet, koska ei ole välttämättä ollut tarpeeksi kiltti.Yhtenä jouluna hän näki kaksi viikkoa putkeen painajaisia tontuista. Tätäkö haluatte lapsillenne tehdä?
Meillä ei koskaan ollut mitään dramatiikkaa siinä, että joulupukki paljastui saduksi. Pikemminkin lapset olivat helpottuneita. Saman tien kun tajusivat tämän, n 10 vuotiaina, alkoivat toimia itse tonttuina ja pitää pukkiperinnettä yllä suvun pienemmille lapsille.
Miksi aikuiset saavat valehdella lapsille?
Mun lapset on jo aikuisia, mutta kerroin lapsille yleensä, että lahjan hankkineet antoivat lahjat joulupukille, joka sitten toi ne. Kyllä meillä luettiin joulupukki- ja tonttusatuja ym. mutta en mitenkään aktiivisesti ylläpitäny mitään joulupukkimyyttiä ja pukki tosiaan kävi vain ihan muutamia kertoja.
Joku mainitsi mielikuvituksen riistämisestä; oonkohan mä ollut lapsena jotenkin järkyttävän realisti, kun luulin, ettei prinsessoja ole oikeasti olemassa. Että ne ovat samanlaisia satuhahmoja kuin se joulupukki.
lapsi ei saa uskoa mihinkään satuolentoon tai taikajuttuihin vai? Muistathan lukea lapselle vain tietokirjoja, sillä sadut eivät ole totta