***LoMakuisten arki höpinää***

Katselin juuri t.i.l.a-ohjelmaa ja itsekseni mietin, että on samanikäinen lapsi kuin meilläkin. Ja kun tulin tänne niin katsoin että tästähän on puhuttu ja anyaran lapsihan se siinä!Oli kiva nähdä ihan livenä joku, ettei vaan olla täällä virtuaalimaailmassa. Ja hoito asiat myös puhututtivat. Itse ajattelen niin, että jokainen vanhempi tekee niin kuin parhaalta tuntuu ja pitää muistaa että myös lapset ovat erilaisia. Toisia hoidossa oleminen ei haittaa pätkääkään ja toiset lapset taas saattavat itkustaa kun hoitoon menevät, joten mitään oikeaa tai väärää ratkaisua en usko tässä olevan. Vaan jokainen tekee itselleen parhaan ratkaisun.



Talvisalamalla oli mieli maassa ja itsekin sitä mieltä, että on hyvä että voi edes täällä kertoa asioistaan. Välillä tuntuu että asiat vaan kasautuu ja niistä on pakko sanoa jollekkin. Itsekin olen sellainen että aina kuuntelen muiden murheita ja sitten kaikki omat asiat jää sanomatta ja tämä on ollut sellainen foorumi jossa olen saanut asiani sanottua. Pitkää pinnaa sinulta vaaditaan, sillä itsekin olen asunut anoppilassa ja aina se toisen kotona asuminen ahdistaa, ainakin minua itseäni. Rakentaminen ja remontointi on pitkä prosessi, joten väsymystä ja kyllästymistä on varmasti ilmassa. Mutta kun suuntaa ajatuksensa siihen, mitä elämä on sitten omassa kodissa, niin se voi olla kantava voima siihen, että jaksaa mitä vain.



Meillä neiti Virtapiiri oli yötä mumman ja paapan luona, kun isä ja äiti kävi 30-vuotis juhlilla. Iskä on " hieman" huonossa kunnossa makkarissa ja äiti saa rauhassa tehdä omia juttujaan. Päikkäreiden jälkeen haen neidin kotiin jos malttaa lähteä. Isä kun oli eilen neitiä vienyt, niin siellä oli ollut isompia serkkuja kylässä ja oli kuulemma isä unohtunut sen siliän tien, että ei ollut enää edes vilkutellut perään!



Nyt äiskä lähtee vähän ompelemaan ja nauttimaan kiireettömyydestä!

Ihanaa viikonalkua kaikille ja pidetään toisistamme huolta!



-vaimonalku ja virtapiiri 19.10-

..siis Tila-ohjelma ja Joelkin, hauska huone tuli ja hyviä ideoita keräsin itsellekin, ja mainio pieni poika siellä kepsutteli selvästi tyytyväisenä omassa huoneessaan. Hauskaa kun bongasin!!



M@@.vi ja monet muutkin miettivät tulevia hoitokuvioita. Ja vaimonalku oli saanut vapaaillan miehensä kanssa. Meillä on kanssa toiveissa sama juttu, isovanhemmat on tilattu ja liput ostettu iltaohjelmaan, toivotaan että sitten mummi saisi neidin nukkumaan kellistettyä. Tiedän että mummia hermostuttaa jo nyt mutta täytyy yrittää tsempata, häntä jotenkin pelottaa että ' jos lapsi itkee' mutta itkeehän se lapsi meidänkin aikana joskus eikä siitä säry.. no joo.



On aika väsynyt olo itselläkin, nimittäin neiti keksi jostain kukkua yöllä, puoli kolmesta viiteen varmaan eestaas meinasi jo nukahtaa ja sitten taas ponnahti ylös. Sekä isi että äiti yritivät nukuttaa kaikilla konsteilla, paitsi että viereen ei otettu eikä tissiä annettu kun kerran on päätetty että yösyötöt on loppu. Mutta tassuteltiin ja laulettiin ja soitettiin soittorasiaa ym. ym. eikä mitään tulosta. Lopulta sitten uuvahti onneksi.

Mutta täytyy toivoa ettei moinen toistu.



TalviSalaman tilannetta on moni sympannut ja toivottavasti se vähän auttaa että saa myötätuntoa, vaikka elämäntilanteesi onkin nyt tosi raskas. Mietin kyllä vielä jotenkin sitä että oma koti on monelle suomalaiselle miehelle sellainen elämää suurempi projekti että kaikki muu rinnalla kalpenee, niinkuin kirjoitit. (Oma miehenikin on vähän samaa lajia...) Mutta silti mietityttää että kun on muutenkin rankka elämäntilanne niin onko se rakentaminen juuri silloin ihan välttämätöntä?? Ainakaan se ei kuulostanut hyvältä että yhteistä kotia kohti pitää mennä sitä kautta että pitkäkin aika kärvistellään toisten nurkissa ja voidaan huonosti. Onko se tosiaan aina sen väärti?? Kyllähän moni pari myös kokee rakentamisajan niin raskaana että se on oikeasti uhka parisuhteellekin.



Minusta sinulla TalviSalama on oikeus tunteisiisi ja oikeus odottaa että järjestätte elämänne siten ettei sinullakaan olisi ihan onnetonta. Ja vaikka miehesi toki haluaa teille yhteisen ihanan kodin rakentaa niin kyllähän se rakentamisaikakin on elämää... eikä se ala vasta joskus sitten kun on muutettu??!!!! Mutta vaihtoehdot on tietenkin vähissä jos rahatilanne on tiukka.. siihen kun keksisi jonkin ratkaisun...

Tsemppiä ja jaksamista joka tapauksessa sinulle edelleen!



Hyvää viikon alkua!!

t. Sirita (joka lähtee nyt päiväunille niin kauan kuin neitikin on...)

Täällä yksi väsynyt äiti, unet jääneet vähän vähäisiksi viimepäivinä kun pojulle tulee poskihampaita. Esikoinen myös heräillyt moneen kertaan yöllä kun on hiukan nuhanenä. Pitäis vaan käydä itsenkin heti nukkumaan kun lapset nukahtaa, mutta aina tulee valvottua ja katsottua tv:tä...



Tv:stä puheen ollen bongasin minäkin Joelin Tila-ohjelmasta. Näytti tosi reippaalta pikkumieheltä ja varmasti on tyytyväinen huoneeseensa.



Joku kyseli nukkumisista; meillä poju nukkuu yleensä yöllä n. 10 tuntia putkeen ja päiväunia n. 2,5-3 tuntia. Mielestäni tosi hyvin. Siksi onkin aina äidillä vaikeaa jos yllättäin heräileekin useamman kerran yöllä niinkuin nyt parina yönä.



TalviSalamalle tsemppiä vaikeaan elämäntilanteeseen. Rakennusprojekti on kyllä tosi rankka ilman että asuu edes toisten nurkissa ja kyllä se koettelee kovasti parisuhdettakin. Toivottavasti saatte pian rakennetuksi ja pääsette oman katon alle.



Nyt siivoamaan, plääh!





Aurinkoisia päiviä odotellessa,



Kasper, poju-06 ja tytteli-04

Heippa taasen kaikille!



Joel vietiin tänään sitten hoitoon mummolaan, ikävä vaivaa jo nyt. On kuulemma ollut tänään todella hyvällä tuulella siellä, eikä tämä ole tietenkään eka kerta hoidossa siellä - nyt vaan on tulossa poikkeuksellisen pitkä pätkä.



Käytiin miehen kanssa töiden jälkeen leffassa tänään, otetaan nyt se irti näistä illoista mitä saadaan. Tai no - huomisiltana olen illan töissä ja keskiviikosta torstaihin mennäänkin sinne mummolaan Joelia moikkaamaan, eli eipä tässä kummoisia ehdi.



Nukkumisesta oli puhetta: Joel nukkuu noin klo 21-08 - aika ihanteellinen aikataulu siis myös meille vanhemmille. Heräilee kuitenkin pari kertaa yössä, nousee seisomaan ja kolistelee sängyn laitoja ja itkeskelee, mutta onneksi nukahtaa pian uudelleen, kun saa unipupun kainaloon ja tutin suuhun.



Päivällä Joel nukkuu yhdet tai kahdet päikkärit, ollaan vähitellen siirtymässä yksiin. Aika vaihtelee 45 min-2,5 h välillä per kerta, nyt siinä ei oikein ole kunnon rytmiä, mutta sen löytämiseen pyritään.



Eipä muuta kuin mukavaa viikon alkua kaikille :-)

Anyara

Vielä pikaisesti pinoon ennen iltapuuron laittoa.

Aamulla pitäisi mennä töihin (!!!) Olen lupautunut tekemään ti, ke ja to aamut. Mies on tämän viikon kotona ja olen siis menossa keikalle. Vähän jännitää mutta uskon että hyvin menee, eniten jännittää aamulla se että osaanko sinne ja ehdinkö ajoissa. Aikatauluja juuri netistä tässä tarkastelin.

Sekin jännittää miten nämä täällä pärjäävät..paljoa kun en missään ole jumppaa lukuunottamatta käynnyt. Veetillä on neuvolakin huomenna johon mies siis sitten menee : )

Ymmärrän hyvin Anyaraa jolla ihan varmaan on kova ikävä, itsekin ikävöin todennäköisesti, vaikka olen poissa vain 8 h (toivottavasti olisi sellainen sutina osastolla että ei ehtisi koti juttuja miettiä)

Viikonloppu meni meillä mukavasti uimahallissa ja jäähallissa (meidän perinteiset) Veeti oli uimisesta innoissaan, kun oli muutaman viikon tauko nyt ollut. Kaikkia uusia taitoja piti sielläkin kokeilla, kiipeilyä altaan reunalle ja kävelyä.

Meillä on siis viimein lähdetty liikkeelle ilman tukea ( kirjoitinkohan jo siitä aiemmin kun en muista) varmaan ihan viimeisten joukossa kuitenkin, kaikki muut murut kun ovat kävelleet jo kauan. Hauskaa kun saatiin videolle tallennettua ensimmäisiä haparoivia varovaisia askelia...

nyt on mentävä...Mukavaa viikkoa kaikille

silvain

Eli tänään meni taas molemmat koululaiset kouluun aamusta kuten ennen joululomaakin,minä menin 2 nuorimman kanssa sitten perhekahvilaan ja mies meni kuvailemaan luontoa,joka on saanut uuden vuoden yönä ihanan valkoisen lumi peitteen.

Kun vielä tulis sitä lunta sen verran että pääsis pulkalla vetämään nuorimpia lapsia ja isomman pääsis pulkka mäkeen,jota niin kovin ovat oottaneet.

Perhekahvilassa oli kivaa ja lapsia ei kovin montaa siellä tänään ollutkaan suurin osa porukasta oli kuuleman mukaan kipeinä.

Meillä ei onneksi ole nyt mitään ihmeempää ollut sen jälkeen kun nuorin siitä virus kierteestään parantui.

Viime yö kylläkin meni aivan pipariksi.

Saatiin miehen kanssa nukuttua korkeintaan 3-2.30 tuntia koko yönä...

Pikkumies meni nukkumaan jo klo:19.00 tienoolla kun ei ollut nukkunut kuin yhdet unet ja eikös sitten yöllä ollut ihme heräilyjä vajaan tunnin välein tuohon klo:02.00 saakka ja sitten poika kiukkusi hereillä melkein lähemmäs klo:04.00 asti.

Tuosta asti sit alkoi pikkumiehellekkin taas uni maittaa ja saatiin nukkua suunnilleen tuohon klo:06.30 saakka...



Tämän päivän kuulumiset:

Viime yö menikin jo paremmin ja tänään isompi neiti meni kouluun vasta klo:10.20 ja oli pitkästä nukkumisesta mielissään eli siis ei tarvinnu kovin aikaisin nousta,harmissaan oli hiukka siitä että koulukin loppuu tänään sitten 14.35...

Täälä maalla kun nuo koulut alkaa niin omituisesti...

Nuoremmalla neidillä on tänään klo.11.00 hammaslääkärillä käynti ja jo sinne odottelee malttamattomana.

Mutta nyt Joelin kanssa...

Täälä maalla kun nuo koulut alkaa niin omituisesti...



M@@.vi ja 2 lasta

Tiitiäinenkö se kirjotteli, ettei malttais odotella että poikansa oppii kävelemään :) Meilläkään ei vielä kävellä hirveän hyvin (25.11 synt), mutta kyllä se kävely pikku hiljaa tuntuu kehittyvän. Äiti tietysti kovasti jo odottelee että se eka kunnollinen pidempi kävelyrupeama jo tulisi :)

Mutta toisaalta taas... meillä on yks taaperokaveri (synt syyskuun alussa -06) ja häntä kun seurailee niin välillä on vaan tyytyväinen, ettei meillä mennä vielä NIIN kovaa ;) Se kaveri meinaan jo kiipeilee ja juoksee sellasta kyytiä, että on perässä pysymistä.



Joten eiköhän tää meidänkin poitsu vielä vallan hyvin ehdi kunnolla kävelemään ja tokihan kiipeilemään pääsee nyt jo sen verran, että äitiä välillä vähän hirvittää...



Meille kuuluu ihan hyvää, pulkalla ajelua pitäis alkaa harjoittelemaan nyt kun vihdoin saatiin lunta.

Syöminen ei lusikalla itse vielä ihan suju (välillä menee ihan useampikin lusikallinen jo suuhun itse laittaen), mutta tavallisesta mukista/lasista itse juominen menee sitten sitäkin hienommin :)



Unet menee yleisesti ottaen ihan hyvin niinku meillä on mennytkin, mitä nyt välillä nukahtaminen vähän kestää kun niin paljon olis juttuja jotka pitäs äidille/isille saada kertoa ja mielessä kaikki päiväntouhut, että on vaikeaa rauhoittua aloilleen sänkyyn. Mutta kyllä se uni sieltä kuitenkin aina tulee :) Ja aamulla nukkuu 6.30-7.15 asti.



Että eipä tässä nyt kummempia :) Ahkerasti ollaan kavereita tavattu ja samanikäiset muksut jo ottaa kivasti kontaktia toisiinsa ja ihan myönteisessä mielessä siis, eikä ainoastaan käy ottamassa leluja toisen kädestä ;) Ja tällä viikolla meillä jatkuvat taas muskarit sun muut harrastuksetkin, joten arki virallisesti on alkanut.



Mukavaa viikkoa kaikille ja palaillaan taas!



Piparminttu

Pitkästä aikaa...



Pojulle on taas urakalla tulossa hampaita, ylös molemmille puolille sekä alhaallakin kovasti ikenet pullottaa molemmin puolin. Ennestään on jo 8 hammasta. Tuntuu että meidän pojulle tulee aina kerralla useampi hammas ja sitten taas on pitkä tauko ennenkuin yhtään uusia tulee. Ja kyllä tuo hampaiden teko on aika kiukkuista puuhaa....



Ulkoiltu ollaan nyt paljon kun tänne etelä-suomeenkin viimein saatiin lunta. Pulkka ja rattikelkka on jo kovassa käytössä, karisee äidinkin liikakilot kun pitää kahta tenavaa vetää juosten pulkalla :)



Meillä on myöskin nukkumaan menot vähän vaikeutuneet, poju ei millään malttais käydä nukkumaan, jutustele ja lallattelee pitkät tovit, vaikka kovasti oliskin väsyksissä. Onneksi kuitenkin nukkuu yöt pääasiassa hyvin. Käy n. 21 nukkumaan, ehkä kerran yöllä huutelee,jolloin haetaan viereen nukkumaan ja sitten nukutaan aamuun n. klo 8- 8.30.



Nyt pyykkihommiin apulaisjoukon kera.



Talvisin terveisin,

Kasper-06 ja poju

noniin, ja sit kun pääsin sanomasta hyvästä alusta siellä päivähoidossa...

elikä, hyvin se tosiaan lähti ja nyt sitten on menty takapakkia. Jade huutaa ikävää jo ovella päiväkodissa ja sitten on muutamana iltana vetänyt sairaat raivarit kun kotiin on iltapäivällä päästy äidille!! Makaa lattialla ja kiljuu! Ja haluaa syliin ja haluaa pois, ja haluaa syödä ja heittää lautasen lattialle ja haluaa kylpyyn ja haluaa pois.....ja sit kun äitikin on vähän väsynyt pitkän päivän jälkeen (ojasta niin kutsutusti allikkoon: opettajana)niin soppahan siitä syntyy. En tosiaan tajunnut kuinka rankkaa tämä voikaan olla! Tavallaan kyllä nautin kun on jotain ihan omaa, eikä enää tarvitse miettiä mitä seuraavaksi tekis, mutta kyllä on poikki ja henkisesti on todella raskasta jättää lapsi joka yrittää pitää viimeiseen asti kiinni( meillä kyllä isä vie, mutta soittaa sitten tippa linssissä mulle kuinka vaikeeta oli lähteä töihin) ja sitten kun hakee niin taas miettii tekikö oikein kun toisella on noin suuri tuska. Tämä nyt on varmaan taas ikuisuus asia ja tietty tottumus kysymys, mutta ei tää alku kyllä helppoa ole.....



Meiltä kuitenkin aurinkoisia ja tyytyväisiä terveisiä

Hei,



löysinkin uuden pinon. Ihan hyvä! Meillä on nyt jatkettu

hoitopaikassa harjoittelua, ja melko hyvin on mennyt,

mutta kyllä siellä oli vähän itketty kun äiti oli vähän

aikaa poissa. Mutta täytyy vain jatkaa harjoittelua.

Se etenee vähän hitaasti kun ollaan aina vaan pari

päivää peräkkäin, ja välillä ehkä neitikin jo unohtaa

mistä oli kyse.



Pootykat' in Jade-parka on pistänyt vanhemmat

koetukselle. On varmasti ikävää jättää itkevää

ja takertuvaa lasta tarhaan. Oletteko kyselleet,

onko hän päivän aikana kuitenkin leikkinyt yms.?

Mutta onhan nuo iltaraivaritkin rankkoja. Voimia kaikille,

töihin kun ei voi mennä vain silloin kun sopisi..



Meilläkin on pulkkailtu, ja nyt neiti on alkanut tajuta

että se on oikeasti mukavaa. Päästiin pulkkamäkeenkin,

ja pientä hymyä oli havaittavissa. Eli kyllä se pulkkailunkin

riemu on ensin opittava, ennen kuin ymmärtää että se

on hauskaa.



Muuten ei erityistä. Yöt ovat tosi vaihtelevia. Viime

yö oli aika hyvä, meni n. klo 20 nukkumaan, heräsi

kerran 3:n aikaan, nukahti nopeasti uudelleen ja

seuraava herätys oli 6.45. Monina muina öinä ollut

katkonaisempaa. Olen kyllä yhä aika väsynyt,

ja päiväunet ovat yleensä niin lyhyet - vain n. tunti,

kerran päivässä - etten pahemmine ehdi päivälläkään

levätä. Mutta joskus sentään.



Jollain tuntui olevan ruhtinaallisen monta neuvolaa,

jokin 1v3kk-tarkastuskin tiedossa. Hieno juttu,

meillä ainakin on seuraava tarkastus vasta 1,5 vuotiaana.

Siihen on vielä aika monta kuukautta.. mutta tuntuu

sinänsä kaikki menevän aika hyvin, neiti syö ja kasvaa

ja on varsin energinen.. !!! =))



Jaksellaan,

t. Sirita

Pitkästä aikaa!

Sympatiaa kaikille huonoista öistä kärsiville!!! Meillä esikko oli aikoinaan huono nukkumaan, mutta kuopus nukkuu yöt putkeen ruhtinaallisesti klo 20-7!!!!!!!!!!!!!!!!!!! Vaikka hampaita on tullut lisää, nyt saldo on jo 11kpl ja 3 niistä pahoja poskareitakin ja lisäksi korvatulehduskin on sairastettu ja silti nukutaan. JEEJEE! Tuuletusta!



Mutta hieman omituisempia kysymyksiä niin, käyttääkö kukaan kestovaippoja( jatkokysymys seuraa, tämä ei siis ole varsinainen kysymys)? Meinaan itse käytetään pääsääntöisesti kertakäyttövaippoja ja nehän imee pissan aikalailla täydellisesti, ettei hajujakaan juuri tule. No, nyt olen muutamana iltana laittanut kangasvaipan ja on todella pistävä haju pissassa! Aivan kuin joku ammoniakki. Kyselenkin kokemuksia asiasta? meinaan kyllä heti pojan kiikuttaa pissanäytteeseen, mutta ajattelin vain, että jos joku kangasvaippoja käyttävä tietäisi, että kun pissa " muhii" muutaman tunnin vaipassa niin tuollainen haju olisi niinkuin normaaliakin...Mutta siis jos jotain on niin kuinkahan kauan on ollut! ootteko tulleet ajatelleeksi, et kerttikset voi olla liiankin tehokkaita. Että tällaista.



Poika on oppinut uusia sanoja ja yrittää kommunikoida yhä tiivimmin. Ja on oppinut kiskomaan äitiä perässä sinne minne haluaa äidin tulevan.



Pulkkailu on kanssa meillä jees juttu.



Tsemppiä kaikille hoitopaikkojen kanssa tuskaileville. Meillä poika vielä kotona, mutta tuntuu, ettei ole moksiskaan vaikka jää vieraammallekin. Tänäänkin jäi tutun kanssa, kun lähdin asioille ilman mitään ongelmia. On kyllä muutenkin äärettömän sosiaalinen, tunkee kenen tahansa ventovieraan syliin, jos sille päälle sattuu.



Mutta tässäpä tämä minun korteni pinoon.

Sirita ja Pootykat taistelevat äidin tuskissaan lapsen hoitoon viemisen suhteen. Meillä Neiti Virtapiiri on niin sosiaalinen, että jää aina mielellään hoitoon ja joskus jopa näyttää äidille ovea, että ekkös jo menisi siitä! Hakeminen onkin sitten monesti taistelua, kun ei millään malttaisi lähteä kotiin... Mutta se saattaa kestää tai sitten jossain vaiheessa rauhoittua, työkaverini lapsi oli aina jäänyt mielellään hoitoon ja nyt yhtäkkiä neljä vuotiaana on alannut itkeskelemään perään, joten eikähän nämäkin ole niitä aaltoilevia juttuja. Ja töihin olette tekin palailemassa. Varautukaa, että energia on kortilla ja kuinka päivät menevät nopeaan. Välillä huomaa, että ei ole syönytkään kun kotia tulee kaupan kautta ja tekee ruuan ja vähän siivoilee ja sitten onkin jo pian iltapuuron vuoro jne. Illat kuluvat nopeasti. Joskus olisi kiva ostaa lisäaikaa tai vaikka se " lakiin määritelty äidin liikuntatunti" !



Monella on yöt hulinaa ja yhdyn edellisiin puhujiin. Nyt taas varmaan hampaita tulee, joten se yleensä huudatuttaa yöllä. Mutta nukkumaan meno on meilläkin se pitkäpiimäinen juttu. Joskus jopa puolitoista tuntia ja silloin jo äitinkin hommat kasautuu. Eli iltapullon jälkeen höpötellään, lauleskellaan, taputetaan, riisutaan yövaatteita, puetaan takaisin, mennään peiton alle ja huudellaan sieltä jne. Eli virtaa piisaa ja nukahtaminen on sitkeää. Neiti nukkuu meidän vieressä, sillä silloin kaikki nukkuvat parhaiten. Omassa sängyssään heräilee vähän väliä niin kauan että otetaan viereen, joten tämä toimii meillä tällä hetkellä. Tilannetta katsotaan sitten uudestaan, kun saadaan yläkertaan makuuhuoneet ja neidille ehkä uusi sänky, joka on niin hyvin pehmustettu, ettei pää kolaja reunoihin koko ajan.



Kasper kyseli kestovaipoista ja itse niitä olen silloin tällöin käyttänyt, joten ei mitään varsinaista asiantuntija kommenttia tule, mutta olen myös huomannut voimakkaamman tuoksun. Olen miettinyt, että bambu jo itsessäänkin haisee vähän omituiselta ja kun siihen vielä lisätään pissat, niin johan on coktailit! Joten luulisin, että kertikset on niin imukykyisiä ja hajulukollisia, että siitä syystä se ei tuoksu niin voimakkaasti.



Ihanaa kun elämä alkaa pikkuhiljaa tuon opiskelurumban jälkeen asettumaan uomiinsa. Saa taas kummasti voimia, kun ei aivot työskentele jatkuvasti, vaan voi välillä olla ajattelematta mitään. Nyt aloitan harjoittelemaan uutta virkkaustyyliä ja katsotaan mitä syntyy... (todennäköisesti taas yksi keskenjäänyt työ lisää) =0)



-vaimonalku ja virtapiiri 19.10-

Esikoinen on niin vihainen, kun kauan odotetut luistelusäät viimein tuli ja sitä riemua sitten kesti kokonaista kolme päivää (jotka kyllä sitten asuikin kentällä) Kolme kertaa viikossa käy harkoissa hallilla mutta ei riitä meidän pelimiehelle se.



Ihanaa oli ulkoilla itsekin kun oli kunnon kelit, meillä Veeti tykkäsi pulkalla menemisestä niin että nauroi ääneen : )

On siis vielä muitakin muruja jotka ei vielä kävele, minäkin odottelen sitä siinä mielessä että ulkona olisi enemmän touhuttavaa sitten, muuten ei niin kiirettä, joka paikkaan tuntuu ehtivän kontatenkin ja taaperokärryllään. Siivoaminen on meillä nyt ehdoton suosikki puuha. Veeti siivoaa tärkeänä omalla pikkuimurillaan (siskolta perityllä) ja isolla oikeallakin imurilla haluaa siivota jos se näkyvillä jossain on ja oikeasti..osaa näyttää että johto seinään ja tuosta nappulasta täytyy painaa.



Kovasti yrittää nyt asioita selittää ja puhetta tuottaa, lähinnä se on semmoista omaa kieltä mutta kyllä anna tulee melko selkeästi (annaannaanna ja samalla näyttää) Puheen ymmärrystä on huomattavasti enemmän kuin omaa puhetta.



Töihin lähtemistä täälläkin suunnitellaan, en kokopäiväsesti vaan keikkatöihin, kyselty jo on mutta vielä en ole yhtään vuoroa tehnyt. Rahatilanne on sellainen ettei pari sunnuntai vuoroa yhtään haittaa tekisi.



Viikottaiset jumpat ovat minullekin ihan ehdoton henkireikä, kahdesta kolmeen kertaan viikkoon olen onneksi päässyt. Parin päivän takainen pump tunti tuntuu lihaksisa edelleen sen verran taukoa ehti joulun kiireissä jumppaan tulla mutta onneksi nyt arki alkoi silläkin saralla.

En tiedä onko säännöllisen rytmin ( työelämässä ollessa oli vuorotyöläisen välillä vaikea ehtiä liikkumaan niin usein ) vai pitkän imetyksen ansiosta mutta tämän kesän bikini kautta voi odotella nyt hyvillä mielin, vaaka näytää noin 5 kg alle sen mitä ennen raskautta, tosin enempää ei enää tarvitsisi kyllä laskea.

Tässä höpinöitä ja samalla nostoa kun mentiin jo 3. sivulla.

Nyt jotain ruokaa ja eilinen rimakauhua kovalevyltä, Veeti nukkuu ja koululaiset ei tule vielä reiluun tuntiin : )

silvain

Meillä on mennyt ihan kivasti nyt kaikin puolin tämä loman jälkeinen viikko.

Koululaiset jaksaneet keskittyä ja käydä koulua hyvin ja reippaasti hoidettu jopa läksyt!



Sitten Joelia on nyt kahtena päivänä istutettu potalla ja eilen se oli semmoista että istuu, ei istu, istuu ja ei istu,mutta nyt äsken poika sit istui potalla hetken aikaa ja pissa tuli pottaan :D

Joten nyt sitten varmaan olis sopiva aika istuttaa useamminkin poikaa potalla...



Sitten yksi ihana isomman pojan lausahdus!

Katseltiin voicea niin sieltä tuli räppiä niin poika (7v) kysyi " onko tää nyt sit sitä suomiruotsia?" :D

Pikkuisen alkoi mua ja miestä naurattaa...



Joel on tapansa mukaan vilkas oma ittensä.



Siskoltani sain myös mukavia uutisia,siskoni on ollut jo useamman päivän kipeää ja odottaa vauvaa...no sitten sydänääniä ei heti kuulunut vatsanpeitteiden takia,niin hän pääsi ultraan ja uutisena kuuli että odottaa kaksosia!!!

Sisko sanoi soittaessaan että melkein pyörtyi kun uutisen kuuli :)

Kunhan vaan kaikki menis hyvin...nyt siskollani on jo rv18.



Nyt kuitenkin pitää mennä pikkumiestä syöttämään,kun kerran ruoka on alkanut kelpaamaan ja kunnolla...



M@@.Vi ja perhe

Voih... M@@vin (siskon) uutisista alkoi taas pahasti vauvakuume kivistää =O Taitaa vaan minulla olla stressi sitä luokkaa, ettei kuunaan mitään tule... *huokaus*



Meillä on laskettu peppumäkeä jo " pitkään" . Eli siis niin kauan kuin siihen näillä etelän vähillä lumilla on ollut mahdollisuus. Tuossa takapihalla on nurmikkoinen mäki, joka on loistava liukuri-/pulkkamäki pienille. Ja laskettiin siinä heti, kun tuli pakkaset ja pieni kuura nurmea liukastamaan. Pupukin tykkää ja laskee joko pepultaan, liukurilla tai pulkalla. Viimeinen saa iloisimmat naurut aikaan =)



Potta on ollut meillä käytössä puolivuotiaasta. Jos vain malttaisin seurata Pupua tiukempaan, olisi tuo aika varmasti jo täysin sisäkuiva. Mutta vahinkoja sattuu vielä. Muutoin siis tekee kyllä mieluusti pottaan, jos vain mitään on tulollaan. Ja tietää kyllä oikein hyvin, mitä tarkoitusta varten se on =) Ajoitus on vielä vaan " pielessä" , sillä itse suuntaa vessaan vasta sitten, kun jotain on jo tullut =P



Täällä on yksi hyvin väsynyt äippä, joka ei tiedä, saako koskaan nukkua kokonaista yötä. Tuo oma väsymys on suurimpia syitä miehen unienvarjelun lisäksi, miksi tissiä vedellään edelleen öisin. Neiti nukahtaa melko helposti 20-20:30 aikaan ja herää kerran/pari tarkistamaan, että olen paikalla. Siis nousee ylös ja huutelee minua, kunnes käyn laittamassa takaisin pitkälleen tai kenties pidän hetken sylissä. Nukkuu n.6 tuntia. Sitten en yleensä jaksa muuta kuin hiljentää tissillä. Tuon jälkeen heräileekin sitten muutaman tunnin välein, tissille =( Tuon ensimmäisen välin olen saanut venytettyä, mutta kunhan vain saisi voimia lopettaa kokonaan. Monesti sitten vielä neidin heräilyjen väliin mahtuu satunnaisella välityksellä poikien heräilyt, joten itse sitä nukkuu yleensä normiyönä parin tunnin pätkissä. Päikkäreitä neiti vetelee helposti kolme tuntia. Mutta silloin ei äippä lepää, koskapa pojat eivät nuku enää...



Meilläkin puhkesi joulun alla poskihampaat, ekat. Tekivät kuukausia tuloaan. Saldo on nyt sitten 12. Innokkaasti harjailee veljien perässä ja jopa antaa minun harjata suhteellisen nätisti.



Meilläkään ei oikein puhetta tule. Muutama sana vain ja loputonta omaa ääntelyä ja pulinaa. Pitäisi varmaan huolestua, kun " jo" kolmas ja vielä tyttö... =P Mutta kun Pupu ymmärtää niin hyvin kaiken puheen ja tekee itsensä selväksi muulla kuin omalla puheella niin eipä tuolla kait ole vielä tarvetta sanoja tuottaa.



Minä täällä pähkäilen, millä keksisin konstin jäädä kotiin lasten kanssa. Olen siis työtön eikä töitä ole löytynyt. Tosin täysipainoinen etsiminenkin on aika hankalaa, kun päivät kuluvat täysillä ihan lastenkin kanssa. Mutta se raha! Viissatanen alkaa olla käytetty, joten muutos tulee väkisinkin. Varmaan pakko jäädä hoitovapaalle, sillä silloin saisi edes jotain. Muutoinhan sitä tippuu ihan nollatuloille... Isot riidathan tästä on päivittäin =( Jotenkin tuntuu pahalta, kun ei voi päättää omasta elämästään (taaskaan). Ja oma stressi vaikuttaa lapsiin, mikä on kurjaa... ovat kiukkuisia, kun itsekin olen *huokaus*



Välillä tuntuu, että pää hajoaa, kun on niin paljon tehtävää, isot rahaongelmat, pitäisi ratketa moneen, ei tiedä mistä aloittaisi eikä saa mitään aikaiseksi... Kun saisi ihan rauhassa keskittyä vaikka lapsiin eikä tarvitsisi jatkuvasti kuulla eri tahoilta painostusta, suosituksia sun muita ohjeita...



Voi kun pääsisi edes pari kertaa viikossa lenkille! Varmaan mielialakin kohentuisi, kun saisi kuntoa kohotettua. Mutta kun ei ole mahdollisuutta. Olen aina lasten kanssa eikä kiinnostaa lähteä yksin pimeään tarpomaan, kun muu maailma nukkuu... Pitäisi varmaan vain jumpata tässä kotona.



No, nyt taas täällä meteli yltyy, joten menen pelastamaan lapset toisiltaan...



TalviSalama kera vauhtitrion

Jahas, taidan notkua itsekseni täällä välttelemässä kotitöitä... ;P



Siitä pissanhajusta. Meillä ei käytetä kestiksiä (harmittaa, kun pitäisi...), mutta kahden kuivaksi harjoitelleen pojan kokemuksella (ai-kun hurjaa) sanon, että kyllä se pissa vaan haisee! Ilman mitään tulehduksiakin. Tosin totta kai asia on hyvä tarkistaa, jos sille tuntuu. Kakkosella saattaa joskus vieläkin (2v8kk) tulla lievä vahinko ja kyllä ne vaatteet vaan haisee aivan kamalan pistävälle. Etenkin, jos on ollut isin kanssa päivän metsässä ja siellä on sitten vaihtelevasti tullut tippoja tai lorauksia, niin kyllä on heitettävä kamat suoraan koneeseen. Eikä siis tosiaan ole ollut mitään tulehduksia.



Meidän Pupu on vallan empaattinen luonne :) Jos tulee pienikin eripura pojille, niin neiti on heitä heti halaamassa ja paijaamassa. Yleensäkin on kova halaaamaan, pussaamaan ja paijaamaan. Ja osaa todellakin paijata hellästi. Pojat tuon ikäisinä lähinnä " löivät" .



Minunkin pitäisi se neuvola varata Pupulle. Siis 1v3kk. Ei sitä täällä noin normikäynneissä ole. Ainoastaan, jos jotain " ylimääräistä" ja meillä täti haluaa seurata tytön kasvua.



Nonniin, niin sitä taas kutsu kuuluu, joten viikonalkuja!



TalviSalama kera vauhtitrion

Ihana lukea teidän muiden pitkiä tarinoita :) Poitsu kävi vähän aikaa sitten päikkäreille ja mä tässä jumituin teidän kuulumisianne lukemaan, vaikka piti tehdä vähän " paperi" hommia tässä koneella :) Muutto kun alkaa lähestymään, niin tarvii ilmotella osoitetta eri paikkoihin jne.



Meillä toi kävely on aika mielenkiintoinen juttu... Poitsu osaa kävellä JOS vaan haluaa. Eli kaipaa vähän henkistä tukea vielä siihen, koska jos saa edes ihan vähän tuntea jonkun tukenaan tai pitää toisen kädestä kiinni, mennään vallan hienosti kävellen. Ja hauskinta tässä on, että hän pystyy hyvin jo kävelemään heti myös toppahaalareissa ja kengissä ulkona, kunhan joku vähän pitää vaan kädestä kiinni! Poika ei siis nojaa siihen käteen, pitää vaan kiinni.



Onks jollain ideoita miten tosta edetään sujuvasti siihen, että hänet saadaan lisäämään rohkeasti sitä ihan itsekseen kävelemistä? :) Taidosta se ei tosiaan oo enää kiinni, vaan rohkeudesta ja siitä että hän tajuaa kuinka verrattoman näppärä keino liikkua käveleminen on :)





Jees, mutta nyt täytyy tosiaan ryhtyä niihin hommiin mihin oli tarkoitus, joten Oikein Mukavaa Viikkoa kaikille!



Piparminttu ja poitsu 25.11

Ihan ekaksi Piparmintulle siitä kävelystä. Turha ottaa paineita, antaa pojan kävellä omaan tahtiinsa. Toiset ovat harkitsevaisempia, arempia jne. ja toiset sitten rämäpäisempiä koheltajia =) Lapsen itseluottamusta voi tukea, kehittää ja kannustaa, mutta painostaa ei hyödytä. Pienihän tuo vielä on ja kuitenkin jo osaa kävellä, niin anna vaan rauhassa kehittää taitoaan. Joku päivä vielä toivot, että olisi hetken paikoillaan eikä juoksisi aina eri suuntaan ;P Voihan sitä ehkä kokeilla, että tarjoaa sormea/kättä hiukan kauempaa, jotta joutuu muutaman askeleen ottamaan saadakseen sen henkisen tuen ja aina venyttää matkaa. Tai leikin varjolla, heittelee palloa, tavoittelee lelua. Pienillä askelilla. Ja kovasti kehua ja kannustusta, " kuinka hieno ja taitava poika!" . Meillä kakkonen osasi kävellä jo 9kk iässä (esikoinen 8kk), mutta konttasi veljensä perässä ekan kuukauden, kunnes kävely hioutui niin hyväksi, että ehti silläkin mukaan =) Kaverini poika kulki aina " kyydillä" , kunnes alkoi 1v2kk iässä kävelemään ja olikin sitten ensi askelista lähtien (kuten äidilleen ennustin) varma kävelijä eikä paljon kaatuillut. Edelleenkään tosin tuon pojan intresseissä korkeimmalla ei ole liikkuminen ;) Kukin tyylillään.



Pitäisi minunkin tässä tehdä ihan jotain muuta, mutta tuli vain mieleeni, kun eksyin muutamaan ketjuun lueskelemaan juttuja, että nyt tätä äippää ahdistaa... Tuntuu siltä, että tämä saitti (siis ei meidän LoMaKuisten) on täynnänsä äitejä, joiden lapset ovat äärimmäisen fiksuja, älykkäitä (ellei neroja), kehityksessä roimasti muita edellä... Tai sitten omat lapseni ovat jotenkin " jälkeenjääneitä" . Kovin monen lapsi siis on oppinut lukemaan ja laskemaan 3-4v ikäisenä, pelaavat kaksivuotiaina monenkymmenen (ellei satojen) palan palapelejä, muistavat pikkutarkasti asioita, piirtävät yksivuotiaina tunnistettavia kuvia ja puhuvat pitkiä lauseita... Ei meillä vaan! Lähinnä meidän lapset taitavat olla kärjessä desibelien tuottamisessa ;P



No, jospa nyt menisi taas tekemään " ei mitään" eli laittamaan pyykkiä, siivoamaan, tekemään ruokaa...



Mukavaa viikkoa, vaikkakin kurjan sateista täällä etelässä!



TalviSalama kera vauhtitrion

Toivotan kovasti jaksamista TalviSalamalle, kun siellä tuntuu olevan mieli matalalla eikä ihme, jos nukkumiset ovat niin huonoja ja toimeentulon kanssa ongelmia. Ei ihme että alkaa masentaa. Hyvä kun käyt kirjoittelemassa, usein jo sekin auttaa että saa sanoa fiiliksensä ' ääneen' , ainakin minulla. Toivotaan että teidän tytteli oppisi vähitellen nukkumaan kunnolla, ja että jotain valoa tulisi vähitellen myös toimeentulon kanssa.



Hoitovapaalla ei tosiaankaan suuria rahoja näe, mutta on se tosiaan parempi kuin ei mitään, varsinkin jos kunta maksaa jonkin lisän.

Voisitko jotenkin järjestää niin että saisit joskus nukuttua kunnon yöunet, syökö tyttö pullosta, voisiko miehesi häntä syöttää jos hän herää yöllä? Olisi kuitenkin tärkeä että joskus edes saa vähän univelkoja takaisin.



Meilläkin on olleet unet varsin vaihtelevia, mutta viimeiset pari yötä ovat olleet kohtuullisia. Neiti on nukkunut alkuyön levottomien tuntien jälkeen melko pitkään, n. aamukuuteen, ja sen jälkeen yleensä vielä jonkin aikaa tissin voimalla. Viikonloppuaamuina vuorottelemme unia miehen kanssa, ensin toinen vie neidin puurolle ja tekee aamutoimet, sitten kun toinen herää niin em. tyyppi taas painuu unien jatkolle.. ihanaa!! Molemmille tahtoo kertyä univelkaa viikolla.



Olen nyt jättänyt päiväimettämisen kokonaan, ja aika kivuttomasti tuntuu sekin menneen. Neiti on onneksi innostunut nyt edes vähän juomaan lehmänmaitoa nokkamukista, olin jo vähän huolissani miten käy kun imetys vähenee.



Olen tehnyt viikonloppuna ja tänään ihan työtöitä, ja tuntunut aika hyvältä. Aivot toimivat sittenkin vielä!! Luulin että ne ovat jo ihan pehmenneet kaiken kotona olemisen jälkeen! :-) (Vitsi, vitsi!)



Hyvältä tuntuu sekin, että neidin isovanhemmat olivat häntä

päivän katsomassa, ja olivat molemmin puolin niin hyvillä

mielin. Oikein ilo katsoa kuinka vanhukset virkistyvät pienen

kanssa touhuilusta ja kuinka neiti nauttii kun saa jakamatonta huomiota mummilta ja papalta.



Yritetään pysyä jotenkin valoisina vaikka päivät

onkin olleet harmaita, ainakin täällä etelässä!



t. Sirita

Moi taasen,



tulin lukemaan kuulumisia taasen :-) Tsemppiä kovasti TalviSalamalle, ja toivottavasti keksit keinoja miten saisit vähän helpotusta arkeen - paljon tuntuu olevan nyt asioita päällä, mutta se lepo ainakin olisi ihan ensisijainen juttu että kaiken muun kanssa jaksaa painia.... Olisiko saatavissa apuja mistään suunnalta?



Mulla meinas arki kaatua päälle tossa viime viikolla vielä, itkeä pillitin että onko enää mitään muuta kuin jatkuvia velvollisuuksia yhteen putkeen koko elämä... työ, koti, pyykit, vaipanvaihto, kauppa, tiskit, univelka, iltapuuro, yöheräilyt, valivali...

Valituksen seurauksena mies ajoi mut baarireissulle hyvän ystäväni kanssa :-))

Siinä sitten aamuneljään asti pistettiin asioita järjestykseen, puoli viisi kaaduin miehen viereen farkut vielä jalassa - sunnuntaina silmät ristissä, ja tietysti just silloin tuli appivanhemmat kylään. Mutta ei kaduttanut että lähdin, teki hyvää.



Tällä viikolla mies onkin kotona pojan kanssa, minä käyn töissä ja illat ja viikonloppu hoidetaan poikaa sitten yhdessä. Huomenna tosin töiden jälkeen käyn vielä uimassakin - sovittiin että yritetään irrottaa mulle se liikuntatunti edes kerran viikossa. Täytyy sanoa, että on mulla kyllä ihana mies. Ne viihtyy kyllä pojan kanssa niin hyvin yhdessä :-) Olivat maanantaina tsekkaamassa HopLopin seikkailupuiston ja hirmu touhu muutenkin koko ajan päällä.



Mistäs täällä on ollut gallupia... Pulkkailusta oli jotain - no meillä Helsingissä ei ihan hirveästi olla päästy pulkkailemaan, muutaman kerran. Ekat kerrat oli ihan ilmeettömänä, mutta just ennen kuin lumet suli, oli vähän saamassa homman jujusta kiinni...



Kävelystä oli jotain: Joel on kävellyt jo 10 kk ikäisestä, eli alkaa olla melko varmaa meno. Paitsi kun on tosi väsynyt, silloin se on ihan pihalla ja kävelee seiniä päin... Mutta samanlainen tohlo on äitinsäkin... Mutta tosta vertailusta joku mainitsi (mitä kukakin osaa missäkin iässä) - se on sinänsä kyllä ihan turhaa, ainakin mainostaa omaa " supervauvaa" - se kun ei sano mitään tulevista taidoista kuitenkaan. Meillä ei vielä tule sanoja ollenkaan (mistä en ole vähimmässäkään määrin huolissani), kaksi äännettä vain " annannanna" kun halutaan jotakin ja " emmäemmäemmä" kun on jotain Joelista epämiellyttävää. Mutta niillähän pääsee pitkälle jo!



Muuten - on ihan pakko mainostaa vähän... Joel on huomenna telkkarissa (MTV3 T.i.l.a. klo 18.30), siinä on Joelin huone muutoskohteena :-) Paitsi että tais mennä mainostus hukkaan kun nyt tuli niin pitkä teksti että eihän tätä erkkikään jaksa varmaan lukea. Siispä päätän tilitykseni tähän ;-)



Mukavaa viikonjatkoa ja voimia pimeään kauteen!!

Anyara & Joel