Vauvojen rytmi herättää keskustelua...

Käypä lukaisemassa seuraava juttu vauvojen päivän rytmityksestä. Ainakin mulla helpotti kun luin ja ymmärsin että joka vauvalla on oma rytminsä.



http://www.imetystukilista.net/faq/kello.php



Suora lainaus tekstistä: " Pientä vauvaa on turhaa ja julmaakin yrittää väkisin pakottaa johonkin unirytmiin."



Tsemppiä :-)

Esikoisen kanssa elettiin lähes 1v rytmiä nukkumaan klo 24 ja ylös klo 10. Se rytmi sopi meille silloin. Mutta kun tyttö lähti hoitoon, piti rytmi muuttaa yhteiskuntaan sopivaksi eli nukuttiin klo 20-6. Nyt toisen kanssa sitten on ollutkin pakko tukea vauvan rytmiä aivan pienestä pitäen, jotta muksut nukkuisivat samaan aikaan, sillä muuten oma lepoaika jää liian lyhyeksi.

Itse asiassa mä luinkin tuon imetystukilistan jutun :) Etsiskelin joskus ekoilla viikoilla tietoa jostain muusta ja törmäsin tuohon samaan :)



Siksi mä olen päättänyt olla ottamatta stressiä tästä rytmi-asiasta :)



Se on varmaan monelle tuoreelle äidille yllätys, kuinka säännöllisen epäsäännöllistä elämä pienen vauvan kanssa on :)

Meillä kun on 4 lasta niin kyllä olen alusta asti pyrkinyt rytmittämään vauvan niin, että yöllä nukutaan eikä jutustella. Minullakun ei ole mahdollista elää eri rytmissä kuin muu perhe, koska mies lähtee aamulla klo 7.45 töihin ja tänne jää minun kanssa 2kk ikäinen vauva, pikkasen vajaa 2-v tyttö, 3,5-v tyttö ja ekaluokkalainen poika.

Koen myös tärkeäksi sen, että saan itse yöllä nukkua, en muuten millään jaksais päiviä lasten kans, päivällä nukkumiseen kun itselläni on mahdollisuus ehkä kerran kuukaudessa.



Tämän saman asian vuoksi meillä ei ole harrastettu lapsentahtista imettämistä. Kun kolmas lapsemme oli ihan vauva (1kk) niin terveydenhoitaja sanoi, että ei kannata antaa pullosta lisämaitoa, koska minun tehtäväni on olla olemassa vain vauvaa varten eikä minun tarvitse huolehtia mistään muusta kuin siitä, että vauva saa rintaa silloin kun hän sitä haluaa. Kaiken muun kerkeää myöhemmin. Vastasin hänelle, että en nyt just viitsi tappaa muita lapsia nälkään sen vuoksi, että vauva olisi täysimetetty. Sen jälkeen ei puhunut syöttämisestä minulle mitään :)

Ja juu, kärkeviä kommentteja ;) Minya vain ihmetyttää, miten jotkut jaksavatkin stressata niin hirveästi pikkuasioista. Ja kyllä kieltämättä kummastuttaa, kun valvomiset tuntuvat tulevan joillekin yllätyksenä. Sellaista se vauvailu on ;) Paljon paremmin jaksaa keskittymällä positiivisiin puoliin :)

Ei noin pientä imetettyä edes käsittääkseni voi rytmittää, mut kyllähän sitä myöhemmin 6kk eteenpäin voi jo sitten alkaa rytmittämään jos siltä tuntuu. Toiset vauvathan ' rytmittyy' ihan itse aika tarkkaankin rytmiin, mutta meillä esimerkiksi tyttö ei ' rytmittänyt' itseään ja ruvettiin tossa 9kk tietämillä tarkempaan kellon tarkkailuun. Syynä oli huonot yöt ja tiukalla rutiinilla voi yöhulinatkin sitten helpottua. Eli näin meillä, mutta niin kauan kuin itse vain jaksat ja viitsit mennä vauvantahtisesti niin ei kai siinä kellään pitäis olla mitään sanomista! Ittelläni alkoi 8kk tietämillä potuttamaan rutiinin puuttuminen (tai sen vaihtelevuus) ja öinen heräily (4,5kk eteenpäin alkoi heräilemään 10krt yössä tissille) että rutiinien opettaminen tuli silloin ajankohtaiseksi. Itse tiedät parhaiten mikä omalle vauvallesi on parasta!

Mahdatkohan itse purkaa omaa väsymystäsi ja turhautumistasi täällä muihin kirjoittajiin, siltä ainakin tuntuu. Omien kirjoituksiesi suhteen olisi kyllä peiliin katsomisen paikka.



Kyllä, se voi tulla yllätyksenä miten epäsäännöllistä elämä vauvan kanssa, en puhunut mitään että valvominen olisi tullut yllätyksenä.



Kaikki äidit tyylillään, Miannilla esim. sellainen tilanne, jossa on pakko ottaa huomioon koko perhe.



Juuri tänään juttelin yhden kaverini kanssa, jonka sukulaiset olivat päivitelleet sitä että nukkuvta vauvan kanssa puoleen päivän. Herranjestas, mikä kiire on mihinkään, jos on kerran äitiyslomalla, ja eikösä se ole hyvä että äiti on levännyt, on se sitten mihin aikaan tahansa....

Tuosta yöjutustelusta vielä sen verran, että meillä neiti tosiaan herää puolen yön aikaan viimeistään, ja esim. eilen oli pirteä kuin peipponen, seurusteli ja naureskeli iloisesti. Ei tulisi mieleenkään yrittää väkisin nukuttaa jos toinen on aivan virkeä. Sitten seurustelimme alakerrassa ja söime, ja yhden aikaan (JO!!) sain tytön nukkumaan. Joten ei meilläkään keskellä yötä herätä seurustelemaan.



Musta tuntuu, että 7 viikkoinren jo jotenkin ymmärtää yön ja päivän eron. Meillä kuitenkin klo 1.00-10 välisenä aikana herää vain syömään, ja nukahtaa saman tien, joten kai sitä jo jonkinlainen yörytmi on.



Olenkin miettinyt, että miten kun perheessä on jo yksi lapsi?? Voi olla tosiaan tosi rankkaa, jos vauvan rytmi on ihan toisenlainen kuin isomman lapsen, äiti joutuu kenties valvomaan myöhään ja heräämään aikaisin.

Mun käy vaan aidosti sääliksi joitakin vauvoja, joitten äidit ovat kuvitelleet vauva-arjen olevan jotain ihan muuta mitä se sitten onkaan ja kävelevät pitkin seiniä suurinpiirtein yhdestä yöheräämisestä ja siitä jos vauva valvoo jopa klo 22 asti - näin kärjistetysti ;) ..ja sitten pahimmillaan vauvaraukkoja huudatetaan vain sen vuoksi, että äiti pääsee itsekkäistä syistään taas toimimaan sen aikataulun mukaan kuin haluaa. Että ei edes sitä ensimmäistä vuotta voida olla epäitsekkäitä ja toimia kuten vauva vaatii. Tätä en hyväksy, että ollaan niin itsekkäitä ja odotetaan vauvan olevan jo suurinpiirtein laitokselta itsenäinen ihminen.

..aamuyöstä, käy meinaan väkisinkin ihmisen fysiikalla se valvominen jos joku siinä jatkuvasti jaksaa herätä aikaseen parin tunnin yöunilla ja valvoa taas yömyöhään.

Eihän se sitä tarkoita, että kukaan on vauvaansa pakottamassa johonkin rytmiin, jos tiedustelee mikä on tavallista tai normaalia ja mikä ei. En tiedä sinusta, mutta minä en ainakaan äidiksi tullessani ollut kaikki-tietävä ja kaiken osaava, sinä ehkä tiesit kaiken jo valmiiksi, ja osaat suhtautua oikein. Etkös tuolla jossain ketjussa maininnut olevasi väsynyt, miksi et sitten suo sitä muille äideille??? Ihmettelet kun jotkut jaksavat pikku asioista valittaa, ja kirjoitella tänne, kuitenkin itse jaksat käydä täällä muita arvostelemassa. Pikkumaista sekin ;)



Minua ei ainakaan mitenkään säälitä äidit, jotka täältä neuvoa kysyvät, päinvastoin, sehän on hyvä vaan. Täältä saa tukea ja apua ja minusta ainakaan mikään kysymys ei ole tyhmä kysymys.



Sitäpaitsi minulla on muutama kaveri, joiden lapset ovat ihan muutaman viikon ikäisestä alkaneet vetämään pitkiä yöunia, ei ole mitenkään mahdotonta sekään, eikä näitä lapsia ole mitenkään pakotettu mihinkään.

Tuli mieleen vielä, että tuo ketju mihin minä viittasin kärkevistä kommenteista, on sellainen, jossa äiti kysyy neuvoa oman väsymyksensä keskellä, ei ehkä osaa nukkua pätkissä ja elää epäsäännöllistä elämää. Musta ei ole mikään synti sellaisessa tilanteessa yrittää tehdä jotain jippoja, että elämästä tulisi jotenkin helpompaa tai siedettävämpää. Väsynyt äiti ei ole lapsenkaan etu.



Jokainen lapsi ja äiti ovat yksilöitä, ja kaikki äidit eivät toimi samalla tavalla, eivät jaksa samalla tavalla. Itse olen ollut aina hyvä nukkumaan ja pystynyt nukkumaan pätkissä. Hyvä ystäväni taas oli yöheräämisten takia ihan hermoromahduksen partaalla, koska ei pystynyt nukkumaan ja loppujen lopuksi sairastui masennukseen. Musta se ei ole mitään pikkuasioista valittamista, jos on huolissaan omasta jaksamisestaan, eikä kenenkaan jaksamista tai huolta saa vähätellä.



Minä en kyllä ole lukenut täältä yhtään juttua, josta lasta huudetettaisiin ja pakotettaisiin väkisin johonkin rytmiin. (??!)

.." tänään vauva huusi sängyssään kymmenen minuuttia ja sitten meni silittelemään pepusta, huuto jatkui vielä viisitoista minuuttia mutta en nostanut syliin enkä antanut tissiä" !!!



En mä ole sanonut, etteikö saisi olla väsynyt. Kai nyt kuka tahansa on väsynyt jatkuvilla pätkittäisillä yöunilla. Se nyt vaan ärsyttää ja nimenomaan monien vauvojen kohtalon takia, kun jotkut äidit natisevat siitä valvomisesta. Ei minun mielestä tarvitse olla edes kaikkitietävä, että tietää etukäteen joutuvansa valvomaan ja milloin minkäkinlaisissa pätkissä kun vauva tulee taloon. Okei, ehkä joku sitten on niin tietämätön että se on 100% yllätys, anteeksi nyt vaan mutta en kyllä jaksa käsittää miten se voi olla mahdollista..

Minusta se, että äidit kyselevät neuvoja ja purkavat huoliaan näillä palstoilla (puhumattakaan neuvolasta) on erinomainen asia. Usein jo pelkkä asian purkaminen voi helpottaa oloa, saatikka jos saa edes joitakin varteenotettavia vinkkejä ongelman ratkaisuksi tai kuulee, että on muita samassa tilanteessa. Jos se, että saa asian purettua toisille äideille auttaa jaksamaan paremmin arjen keskellä, tällaiset palstat ovat mielestäni täyttäneet tarkoituksensa. Näissä tilanteissa, väsymyksen tai muiden mahdollisten asioiden keskellä, ei todellakaan kaipaa " jeesustelua" vaan vertaistukea.



Toukka06

Mä sanon nyt vielä kerran, kun jatkuvasti vääristelet sitä mitä alunperin kirjoitin, että en ole missään sanonut, että valvominen tai väsymys tulee monelle yllätyksenä. Puhuin elämän epäsäännöllisyydestä, en valvomisesta. Johan sen huomaa kun tätä palstaakin lukee, että monelle on tullut yllätyksenäse, että pienellä vauvalla ei tosiaan ole minkäänlaista rytmiä ja elämä on tosi epäsäännöllistä.



Itselleni ainakin tuli monikin itsestään selvä asia yllätyksenä sittenkin, vaikka oli niin paljon kaikkea lukenut ja kaikilla ystävilläkin on lapsia.

Tuohon vielä mitä Emilyn kirjoitit pätkittäisistä yöunista, että kai kuka nyt vaan on väsynyt, niin ei sekään pidä paikkansa. Kaikki eivät ole. Itselleni kaksi ekaa viikkoa olivta rankkoja, sen jälkeen elimistö on täysin sopeutunut tähän säännöllisen epäsäännölliseen elämään :) ei väsytä, päinvastoin, en ole koskaan tainnut olla väin hyvin levännyt (joo, tiedän, ekan kanssa on helppoa...), ja olen tosi onnellinen että ei ole ainakaan vielä mitään koliikkeja tullut.



Mutta en silti sano, että kaikki jaksavat heräilyä yhtä hyvin. Se kai onkin jutun pointti, hyväksytäänkö erilaisuus, hyväksytäänkö se, että ihmiset ovat erilaisia ja jaksaminen erilaista?!



Ja komppaan Toukan kirjoitusta ihan täysin, minusta kiteytit tosi hienosti palstan idean! :)

Mä veikkaan, että sinuakin väsyttäisi jos jatkuvasti saisit vain pari tuntia yössä nukuttua. Liekö sulla moisesta sitten kokemustakaan? Tai sitten sulla on aikamoinen superfysiikkaa kropassasi.



Väsyminen, valvominen, erilaiset unipätkät ja käytäpä mitä termiä tahansa mistä tahansa vauvan kanssa olemisesta niin ei tarvii syyttää minua vääristelystä - niin kyllä minua ihmetyttää ihan yhtä paljon sekin, että se kokonaisuutena näkyvä epäsäännöllinen rytmi tai rytmittömyys jne tulee yllätyksenä. Ehkä jotkut sitten ovat niin tiedottomuudessa kasvaneita, että sekin tulee yllätyksenä. Onko jäänyt ne neuvolasta saadut raskausaikana annetut opuksetkin lukematta, jo niissä puhutaan siitä että vauva tuo muutosta elämään. Tosin itse liputan sen puolesta, ettei elämämme ole miksikään muuttunut kun emme aiemminkaan ole olleet yhtään minkään tietyn rytmin orjia, mutta joittenkin tekstejä kun lukee niin kyllähän se huvittaa, kun äiti pyörii jo pitkin seiniä asioitten takia, mitkä kuuluvat ihan normaaliin vauva-arkeen ja luulisi niitten olevan tiedossa jo etukäteen..

Ehkä me muut täällä kirjoittelevat ja asioita kummaksuvat ollaan vaan sitten ihan totaalisen tolloja kun asioista kirjoitellaan ja niitä pohdiskellaan...itse ainakin luin neuvolan opuksen, mutta minun vauani mukana ei ainakaa tullut manuaalia missä kerrotaan miten toimiim vaan kyllä minun vauvani rytmi ja elämänmeno ja luonne tuli yllätyksenä, uusi ihminenkin kun oli :)



Jännä juttu, että ensin syytät äitejä ajattelemattomuudesta ja siitä että toimivat itsekkäästi kun haluavat rytmiä elämään, mutta sitten kun esim. minä kerron ettän sovitan nukkumiseni ja rytmini täysin vauvan mukaan, jotta saa nukuttua hyvin, pidät sitä jotenkin negatiivisena, että ei väsytä?! Onpas outoa logiikkaa?!

Se taitaa pitää paikkansa, että kaikista julmimipia toisilleen ovat äidit. Jännä juttu, luulisi että tällainen onnellinen ja maailman ihanin asia yhdistäisi ihmisiä, mutta kai se vaan on niin että erilaisuutta (tai muunalista tapaa toimia kuin omansa) on vaikea ymmärtää, äitiydessäkin :)

Haluaisinpa nähdä miten sovitat unirytmisi vauvan kanssa, joka vavoo aamuyön puolelle, herää monet kerrat syömään jonka lisäksi jos ei itse saa unta enää klo 7 jälkeen.. ja vauva joka nukkuu hyvällä tuurilla päivisin jokusen kerran 10-30 min pätkiä. Juu, hienoa että sinä sovitat unirytmisi vauvan mukaan mutta kaikki eivät jaksa olla supervirkeitä varsinaisilla parin tunnin yöunilla ja eivät ehkä nukahda nappia painamalla. Jos sulla olisi vähääkään tuosta kokemusta, et tuola tavoin puhuisi.