2kk vauvan itkuun reagoiminen

Eihän unikoulua, tassuttelua tms. suunnitella aloitettavaksi ennen 6kk ikää, joten ite reagoisin kyllä heti.

Eri asia sit vähän isommalla vauvalla :)

Johan tuota tovin melkein pysyinkin pois näiltä vauvapalstoilta, kun alkaa niin kenksuttaa tällaset jutut.



Niissä vauvoissa kun ei ole sellaista napin painallus toimintoa, että toimipas nyt niin kun äiti haluaa..



Ja samapa tuo on olla varomatta herneitten menemistä nenään, kun sateenvarjon kanssa saa kulkea jo muutenkin :D

Voitko tarkentaa kun en yhtään tajunnu mitä tarkotit viestilläs? :)

vastaan viestiisi, kun tuo aiempi viesti oli vähän kärkevä, ettekä te käsittääkseni mitään unikoulua ole pitämässä, vaan yritätte saada vauvan nukahtamaan edes jotenkin.



mutta kysymykseesi: mekin laitamme itkeskelevän vauvan joskus sängylle ja hyssytellään sitten siinä. sängyllä on kätevää, kun voi samalla olla lähellä ja silitellä. ja usein laitetaan vasta sitten kun itku on saatu vähän hellittämään, eli täysillä karjuvaa lasta pidetään sylissä. tuo heilutus, joka vaunuissakin nukuttaa, saadaan aikaan sitten pyllystä heiluttamalla.



nukahtaako vauva sinne vaunuihin? jos jaksatte kumpikin olla nukuttamassa, niin sittenhän toinen voi pitää vaikka kättä vauvan päällä kun toinen heiluttaa vaunuja. oletteko kokeilleet kantoliinaa?



en usko, että vähäinen itku tai huuto ilman syliä on pahasta, mutta jos jatkuu pitkään, niin ehkä syli olisi parempi.



sitä mietin myös, että mikä vauvaa itkettää? vatsavaivat, yliväsymys vai mikä. jos vauva ei ole tarpeeksi väsynyt, niin sitä on turha nukuttaa.



jaksamista.



a.

Meillä myös vauvan nukahtaminen edeltää itkuvaiheen, sama oli esikoisella mikäli pääsi yliväsyneeksi. Ihan pienestä vauvasta mun mielestä hankala saada selvää tarpeeksi ajoissa, että milloin on se piste että pitäisi laittaa nukkumaan ettei mene yliväsyneeksi, lisäksi pienillä vauvoilla mahavaivat (ainakin meillä) häiritsee nukahtamista ja sitten ollaan yliväsyneitä ja itketään.



Me tehdään siten, että pidetään sylissä tutti suussa ja taputellaan pyllyyn sekä keinutellaan rauhallisesti tuo huutovaihe yli. Näitä voi tulla pari peräkkäin. Tuossa huutovaiheessa ei tissittely auta, kun ei suostu rauhoittumaan vaan itkee. Sitten kun on rauhoittunut nukutan viereen tissille. Joskus olen rauhoitellut sänkyyn viereen taputellen.



Päiväunille laitan vaunuun. Joskus menee yliväsyneeksi ja itkee jonkun aikaa, jolloin täytyy heilutella vaunuja. Tuossakaan vaiheessa ei tissittelyt auta,vaan huutaa siinäkin. Ja kun ollaan lähdössä esim. puistoon esikoisen kanssa, niin pakkohan se on vaan lykkiä vaunuja kunnes rauhoittuu. Mutta en nyt noin pientä ihan säännöllisesti huudattasi kovin kauaa ilman että on kosketuskontakti.

Poju on nyt 2kk ja kuukauden verran ollaan harjoiteltu nukahtamista omaan sänkyyn. Varsinkin illalla oli melkoiset iltakarjumiset. Mielestäni olennaista ei ole niinkään miten kauan vauva itkee ennen kuin otetaan syliin tms vaan miten. Iltaisin varmistan nukuttamista seuraavasti: 1. Iltarutiini eli pepun, naaman, kaulan ja käsien pesu. Rentouttavaa vauvahierontaa, yöpuku jne. Näin kerrotaan vauvalle illan tulo. 2. Iltasyöttöä niin että tiedän vauvan olevan täynnä. 3. Katson että vauva on oikeasti väsynyt, virkeää vauvaa ei kannata viedä sänkyyn huutamaan. 4. Röyhtäyttämisen jälkeen kannan puolivalveilla/valveilla olevan vauvan sänkyyn jotta " tajuaa" ympäristönvaihdoksen. Vauva sänkyyn ja soittorasia soimaan. Aluksi meillä huudettiin, annoin huutaa kunnes kuulin, että itku oli oikeasti sellaista että tarvitsi rauhoittelua. Jos ei sylissä laantunut niin tarjosin vielä maitoa makkarissa ja taas sänkyyn. En jää hyssyttelemään tai paijailemaan. Meillä tämä aiheuttaa entistä kauhemman huudon. Jos itku jatkuu, kävin esim. Kääntämässä kylkeä, auttaa esim pierutteluun. Kuukauden verran opettelimme iltanukahtamista ja nykyään mennään nukkumaan niin, että kiepsautan pojun sänkyyn ja sinne jää nukkumaan.

itse huomasin esikon kohdalla, että vauva tarvitsee " opettamista" jotta nukahtaa silloin kun sen aika on. Samoin kantapään kautta opin, että liika hyssyttely ja heti syliin nostaminen ei tuota tulosta vaan meidän ipana oppi itkemään niin kauan että sylipalvelu tuli paikalle.

Lapsia on erilaisia ja eri tempperamenteilla varustettuna. Itse näen asian niin, että itkukin on yksi vauvan peruselementeistä jos nyt jotain sanaa pitää käyttää, ja jos on varmistanut, että nälkä, kipu, kuuma, kylmä ei aiheuta itkuja (jotka tietyt eliminoidaan heti) - ei itku todellakaan vahingoita tai traumatisoi lasta.

Pointti tässä oli se, että äitinä kuulee milloin itku menee hysteeriseksi ja tarvitaan sylittelyä - ylivarovaisuuteen kannattaa suhtautua varauksella.

Jos joku nyt kuitenkin käsittää tämän väärin ja on tilaamassa lastensuojelua paikalle - meillä sylitellään paljon ja päivisin liinaillaan ja poju on sylissä oikeastaan 90% sen ajan kun on valveilla.

Nazulille tässä samalla kun masuapinalle vastaan



Vauvat eivät itke turhaan ja huvikseen. Vaikka olisi masu täynnä, kuiva vaippa yms niin voi itkeä ihan vaan syliin päästäkseen. Ja kyllä se on vauvalle iso juttu ja äidille pieni ja joillekin jopa mitättömän tuntuinen jos ajattelee aikuisen näkökannasta vain, että ei se vauva pieneen itkuun mene rikki. Kyllähän sen vauvan tarpeisiin on tarkoitus vastata ennen kuin hän on hysteerisesti itkevä.



Masuapinan kuvailu rytmittämistä kuulosti toki hienolta ja toiminee joillakin vauvoilla, mutta ei esim. meillä ole rytmitykset auttaneet kun vauva on ollut iltaisin virkeä, yöpaitoja ollut turha vaihdella kun se on pian ollut kuitenkin puklussa, samoin vaippa kerennyt kastua illan aikana kun vauvaa ei ole nukuttanut. Enkä minä näistä valita vaan koen pahaa oloa joittenkin vauvoja ajatellen, että jos kerta ovat raskausaikana olleet niin odotettuja niin sitten jo parin kuukauden ja parhaillaan parin viikon ikäiselle mietitää, että miten sen nyt saisi nukahtamaan. Eihän aikuisetkaan nukahda jos väkisin pitäisi tiettyyn aikaan nukahtaa ja jos vauvaa ei väsytä, ei siinä ne rytmityksetkään auta. Kyllä se rytmi alkaa sitten löytyä, ennemmin tai myöhemmin :)

Emilynin kanssa siitä samaa mieltä, että vauvan itkuun pitää vastata heti. Eikä kahden kk: n ikäisellä tarvitse vielä rytmiä odottaa, kyllä se sitten ihan huomaamatta tulee, kun vauva vähän kasvaa.:)

Meilläkin oli vauvan ollessa pieni aika raastavia iltaitkuja, niihin ei auttanut oikein mikään muu kuin sylittely/ kantelu/ heijaaminen musiikin tahdissa, laulaminen, tissi ei kelvannut, kapalo auttoi myös välillä....

Siinä sitten hyssyteltiin musiikin tahtiin.:) Ja toki muut tekijät oltiin suljettu pois, ei siis ollut nälkä, ei vaipassa mitään jne. Ajan myötä nämä iltaitkut meni sitten ohi...Kunnes tuli muunlaista iltalevottomuutta.;D



t. eroahdistusta potevan 9 kk vanhan poitsun äiti

En siis ole unikouluttamassa vauvaa vaan ainoastaan nukuttamassa. Alkaa huutamaan illalla kun valoja himmennetään ja tuutulaulu alkaa. Noin 7,5h valvoo päivässä. Mahdollisesti yliväsymystä mukana? Rinnalle ei nukahda kun omistan suihkutissit ja vauva täynnä 5 min:ssa. Paljon rauhoitellaan sylissä, siihen ei nukahda, yritän laittaa nukkumaan vaunuihin, koska herää myös syvän unen " siirtymävaiheen" aikana, jolloin helppo tuudittaa uudestaan uneen.

Tuli mieleen tässä yksi vinkki, mitä voisi kokeilla. Keinutuoli! Siinä voit istua ja kiikutella vauva sylissä...kenties lauleskella myös. Vauva saa keinuntaa ja läheisyyttä yhtäaikaa. Näin on meillä vauva unille saatu, vaikka vaikeaa alkuun olikin. Siitä sitten on helppo kantaa nukkuva vauva sänkyynsä nukkumaan. Itse käytin alkuun vauvan ympärillä fleesepeittoa jo nukutusvaiheessa..nykyisin unipussia, niin ei herää kylmään sänkyyn laskettaessakaan.