Ulkomaalaisen aviopuolison parjaaminenja fiilikset Suomessa
Haluaisin joitakin vuosia ainakin asua mieheni kanssa Suomessa,ellen enemmankin. Mietin etta mitenkohan han sopeutuu. Suomi on rasistinen maa,ja varmasti mun tutuilla on myos omat ennakkoluulonsa. Ehkei mieheni saakaan ystavia. Ehkapa han vain masentuu taalla. Kotimaa on aina kotimaa. Ehka materiaalisti tama on parempi paikka kuin Egypti, mutta sukulaiset on siella. Mieitn etta onkohan tassa mitaan jarkea. Menee varmaan 10 vuotta ennenkuin toinen sopeutuu tanne. Mites teidan miehet,tai ulkomaalaiset vaimot Suomessa? Millasella mielella ovat,mita ajatuksia on tullut jne. Miettiiko moni lahtevansa takaisin kotimaahansa ja ottavansa perheen mukaan tms.?
Kommentit (4)
Meillä Suomeen muutto sujui todella hyvin, mies on viihtynyt ja sopeutunut todella hyvin. Rasismia ei juurikaan olla kohdattu, mies on saanut ystäviä ja hyvän työpaikan.
Toivottavasti joku päivä pääsemme myös muuttamaan mieheni kotimaahan (Marokkoon), vaikka muutamaksi vuodeksi.
Mielestani on tarkeaa kunnolla pohtia ja miettia, etta kummassa maassa teidan perheella olisi parempi olla ja elaa. Me emme asu Suomessa emmeka ole sinne koskaan muuttamassakaan siita syysta, etta siina ei olisi mitaan jarkea. Mies kun on kotiutunut tanne Englantiin, englannin kieli sujuu, on hyva tyopaikka, ystavia jne. Minakin olen tanne sopeutunut ja itselleni riittaa, etta kayn Suomessa tapaamassa perhettani seka ystaviani kerran vuodessa.
Itse tunnen monia Suomessa asuvia ulkomaalaisia ja osalla heista on siella hyva olla ja mielekasta tekemista, mutta valitettavasti suurin osa heista ei ole sinne sopeutunut. Suomi on vielakin aika armoton paikka ulkomaalaisen asua.
Syyta olisi jo etukateen miettia, etta mita miehesi tekisi Suomessa. Jos tyon tekemiseen tottunut mies joutuu virumaan vuosia suomen kielen kursseilla ym., voi se olla talle kova paikka. Naiden asioiden kanssa ei kannata kiirehtia.
Minun saksalainen mies ei ainakaan sopeutunut asumaan Suomeen. Hän yritti kyllä kovasti saada ystäviä, kutsui työkavereita kylään ja töiden jälkeen ' lasilliselle' mutta ei saanut vastakaikua. Sosiaalisena ihmisenä kärsi siitä että jäi niin ulkopuolelle. Saksalaiset eivät kai ole kovin korkeassa kurssissa Suomessa(kaan).
Paitsi että mies ei ole vielä minun mies eli meitä ei ole vihitty (vielä) eikä tiedetä pääseekö Suomeen :) Itse olen puoliksi Egyptiläinen, eli isä+iso suku siellä. Äiti on Suomesta. Mulla on poikaystävä Egyptissä ja yhdessä pohdittu hänen sopeutumista Suomeen jos vain tänne viisumilla pääsee. Puhuu todella hyvää englantia ja on ulospäin suuntautunut+ sosiaalinen, mutta pahoin pelkään hänen kokevan Suomessa asumisen tylsäksi Egyptiin verrattuna.