Huhtivauvojen kuulumisia
Eipä ole tullut paljon kirjoiteltua, mutta kirjoitanpa nyt muutaman sanasen kun aikaa sattuu olemaan.
Meillä on kaikki mennyt ihan mukavasti. Suuremmilta mahavaivoilta ollaan vältytty, eikä muitakaan sairauksia ole toistaiseksi ollut. Poika onkin oikea hymypoika, neuvolalääkäri ihmetteleekin kerta toisensa jälkeen, et miten poika voikin olla noin nauravainen.
Kova kiire olisi jo liikkeelle, toissapäivänä Jere tuuppasi itseään jo peräti puoli metriä eteenpäin, varsinaisesta ryömimisestä ei voi puhua, mutta jonkilaista liikettä kuitenkin. Periaatteessa Jere osaa jo kääntyä vatsalta selälleen ja toisinpäin, mutta aika harvoin hän kuitenkaan kääntyy. Eniten hän liikkuu tällähetkellä napansa ympäri pyörien (myös selällään :))
Paino ja pituus nousee tasaisesti, Jere menee siinä nollakäyrän tuntumassa, hieman sen yläpuolella. 5,5kk numerot olivat 8150g 69,5cm.
Ainoa ongelma (pieni sellainen) on tuo syöminen. Jere ei nimittäin suostu syömään kiinteitä oikeastaan ollenkaan. Pari viikkoa olen nyt niitä koittanut tarjota ja perunaporkkanasosetta menee ehkä lusikka tai kaksi, puuroa vähän enemmän. Pääasiallinen ruoka on edelleen rintamaito. Eihän tuo periaatteessa vielä haittaa, kun puolivuotta täyttyy vasta tämän kuun lopussa, mutta toivon vaan, että ruoka alkaisi pikkuhiljaa paremmin maistumaan, kun poika kuitenkin on tosi eläväinen ja energiaa kuluu.
Tälläista meille kuuluu, kirjoitelkaahan muutkin pitkästä aikaa kuulumisia (vanha pino oli tainnut pudota jo aika kauas kun ei osunut silmään muutamalta sivulta).
Mukavaa syksyn jatkoa t. Joikkuli ja pojat
Kommentit (11)
Vastaan nopeasti autoistuinkysymykseen. Me vaihdettin jo toiseen autoon istuin kun poika ei viihtyny kaukalossa yhtään ja päivittäin joudutaan siskoa kuskaamaan, Lisäksi mulla oli selkä aivan jumissa kaukalon raahamisesta. Meillä oli ennestää 2 kpl britaxin two way eliteä, mutta siihen voi laittaa vasta 9 kg. Siihen meillä vielä matkaa jonkin verran (nyt 7,4kg). Ostettiin sitten brion zento, johon voi laittaa jo 0 kg lähtien. On viihtynyt paremmin autossa, tosin ei aina vieläkään... Itse kannan mielummin pelkkää lasta kuin kaukalon kanssa ja on helpompi ottaa esim.rattaisiin kuin kaukalosta.
mutta nyt tämä yhdellä kädellä kirjoittelu riittää
kuulumisiin
peeteri ja teemu kohta 5kk
Joskus odotus aikana ehdin tätä lueskella ja välillä jotain kirjoitellakin, mutta nyt onkin jo vierähtänyt aikaa kun viimeksi piipahdin...
Meillä poika nyt 5kk ja kasvaa kovaa kyytiä...:) On ilonen, nukkuu hyvin ja kitinää ei useinkaan ole. Semmonen perus tyytyväinen vauveli.
Itsellä ei sitten menekään yhtä hyvin...
Ilmeisesti taas pahentuu tää masennus ja paniikkihäiriö. Tuntuu vaan siltä että pitäis tehdä pitäis ehtiä en jaksa ja ei huvita. Itken useimmiten heti kun saan hetken rauhaa, vauvan hymy onneks piristää silloin kun hän valveilla on. Viime päivinä olen kyllä tainnut itkeä hereillä olo ajastani yli puolet. Uni ei meinaa tulla kun kaikki pahat ajatukset vaivaa mieltä. Lopulta alkaa paniikki hiipiä ja on otettava lääkettä niin että nukahtaa. Suunnittelen kaikkea mikä vois piristää, mutta en tiedä olisko niistä ollut apua kun en vaan jaksa ja keksin itselleni jonkun syyn miksen voikaan lähteä tai tehdä...
Yksi mikä saa myös paniikin päälle ja jännityksen ja pahan olon moneksi päiväksi on jonkin kuoleman vakavan sairauden keksiminen itsestä. Enkä pysty puhumaan näistä asioista kenellekkään sanaakaan. Kaikesta saan hirveät raivarit vaikka yritän todella hillitä itseni.
Kävin psykologin ja psykiatrin luona kerran viikossa n 1,5 vuoden ajan ja lopetin omasta halustani kun kuvittelin että olen jo päässyt kaikesta läpi. Päivittäiset lääkkeet masennukseeni jätin kun huomasin olevani raskaana. Lääkäri kyllä ehdotti jatkamista lääkkeen kanssa mutta en halunnut. Silloin keskityin vain odottamaan vauvan syntymistä ja kaikkea sitä onnea. Ja nyt on ilmeisesti aika soittaa taas psykiatriselle ja pytää uutta aikaa. Onko teillä muilla mitään samankaltaista ollut?
Ois kiva jutella jos löytyy " kohtalotovereita"
Kirjoittamalla tää ahdistus jotenkin laantuu edes hetkeksi.:)
Tuosta rakkaasta pikkuruisesta kirjoitan vielä nuo mitat kun on niin hauska niitä aina vertailla Eli yhtä päivää vajaa 5kk ikäisenä paino 7365g ja pituus 67cm.
Minäkin siis kuulun huhtiksiin, poitsu 5kk ja isosisko löytyy 3v.
Sun kirjotus kuullosti melkoisen samalta millasta mulla oli vuosia sitten.
Rankan murrosiän jälkeen sairastuin masennukseen 17vuotiaana ja siitä hetikohta sain ekan paniikkikohtauksen. Tuntu, että elämä loppuu nyt ja pelkäsin kanssa kuolemaa tosi paljon. Mä kävin sillon psykologilla ja se helpotti mua niin paljon, että en tarvinnut lääkkeitä. Mä pystyin myös puhumaan mun pahasta olosta läheisille ja ne olikin suuri apu. Joten mä kyllä sanoisin sulle, että puhu sun läheisille ja kerro niille sun ahdistuksesta. Mä pääsin masennuksesta yli eikä sitä ole sen jälkeen ollut, mutta paniikkihäiriö jäi mulle varmaankin koko mun elämän ajaksi.
Aina välillä se on pahempi ja välillä parempi, lääkkeitä mä en siihen syö ja oon ehkä jollainlailla oppinut elään sen kanssa. Mulla on raskausajat menneet aina tosi hyvin, ei yhtään kohtauksia. Synnytyksien jälkeen eka kuukausi on ollut mulla itkunen ja en oo oikeen jaksanu, mutta mä oon laittanu sen hormoonien piikkiin, koska se menee ohi tietyn ajan jälkeen.
Mulla e-pillerit pahentaa paniikkihäiriötä. Tällä hetkellä mulla on viides tai kuudes pillerimerkki kokeilussa eikä tämäkään sovi, paniikki pahenee taas ja oonkin päättänyt, että pillerien syönti loppuu, koska se pahentaa oloa niin paljon.
Sulle sanoisin, että hae apua pian, se auttaa ja tiät sen varmaan itsekkin. Eikä se lääkkeiden syönti ole maailmanloppu.
Mua on helpottanut, kun olen lähtenyt mukaan perhekerhoon ja keksinyt aina muutamalle päivälle viikosta jotakin tekemistä lasten kanssa niin, että näkee muita aikuisia ja saa höpöttää. Mua ainakin alkaa ahdistaa jos oon monta päivää kotona enkä mene kotipihaa kauemmaksi. Mullakin kynnys lähteä kotoa mihinkään oli tosi korkea ja vaadittiin todella paljon rohkeutta, että uskalsin lähteä vieraiden ihmisten ilmoille juurikin sinne kerhoon, mutta heti ekan kerran jälkeen oli tosi kiva olo ja mulla ja lapsilla oli kivaa.
Paljon jaksamista ja tsemppiä sulle!! Toivottavasti tulisit paremmalle mielelle!
Eipä ole tullut käytyä täällä sivuilla muutamaan kuukauteen..jää muutenkin vähän vähäselle tämä koneella olo, sattuneesta syystä.
Meillä Valtteri täyttää torstaina 5kk ja keskiviikkona vasta neuvola joten kasvusta ei nyt mitään hajua. 4kk neuvolassa oli pituuskasvu melkein pysähtynyt oli tullut kuukaudessa vain 4mm joten lopetin imettämisen ja alotin soseet joita meneekin jo ihan kivasti ja kova on poika syömään, maitoa ei vaan tahdo mennä se suositeltava määrä.
Ekat hampaat puhkesi 7.9 alas, oli vähän nopeampi kuin isoveljensä joka teki ekat hampaat vasta päälle 10kk:na.. Vauhdilla menee jo selältä vatsalleen ja siitä taas selälleen ja peruuttamalla liikku kuten myös napansa ympäri. Eteen päin koittaa kovasti mennä ja välillä saa jo tulostakin aikaseksi:)
Isoveli on vähän taantunut(2,5v) ei enään käy potalla ja on ajoittain täysin syötettävä:/toivottavasti korjaantuu pian.
Valtterilla ollut jo 2 silmätulehdusta(isoveikalla oli ensin), kova yskä vaivannut jo kohta 2kk:tta mutta vielä ei kuulemma tutkita..ja tällä hetkellä antibiootti kuuri korvatulehdukseen, meillä osataan sairastaa:/ihan samanlainen kuin veljensäkin...
Valtsu heräsi ekoilta unilta joten homma jatkuu..
Tuulista sunnuntaita kaikille!!!
Sanna ja poitsut
Meillä on poika ollut kipeenä ja korviin syö jo toista kuuria.Neuvolaan ei oo päästy,mutta jospas tuossa pe päästäisiin kun kuurit loppuu ja voi rokottaa=(
Poika on 5,5kk ja kääntyy ja puskee itteensä lattialla.Kulkee kierien ja vahtia saa ettei pää osu mihinkään=)
Masentunut oon ollut minäkin,lähinnä nuo korvat ja allergiat stressaa ja masentaa=(Aamulla tuntuu välillä ettei pääse petistä ylös ja päivät menee oottaessa iltaa et pääsis vaan nukkumaan..oon käynyt pojan kaa muskarissa ja vauvakerhossa,ja kun saa ittensä liikkeelle niin on aina hyvä mieli kun jossain käy=)Lähteminen on vaan hankalaa,mutta kun kuuntelee muittenkin juttuja,kuinka vaikeuksia on muillakin,niin tietää ettei oo yksin=)
Oon käyny myös babybioissa vauvan kaa,siellä sit kantelee vauvaa ja kattelee leffaan=)
vaikkakin ankean harmaata ja sateista:). Meillä esikoinen lähti kouluun taas, sairasti koko viime viikon mahatautia ja oli pois koko viikon, luojan kiitos ei saatu me muut sitä tautia, taikka tuo tyttö, niin hurja pöpö se oli.
Tosta masennuksesta mulla ei ole omakohtaista kokemusta, mutta kuullostaa tosi ikävälle et mieli on pahasti maassa ja ankea olo, siihen pitää ehdottomasti saada apua...ja nopeesti. Tärkeintähän on et äiti voi hyvin ja jaksaa vauvan kanssa:). Tsemppiä!
Meillä neiti lähti viime viikon lopulla kierimään...nyt se painelee pitkin olkkarin lattiaa ja on tosiaan välillä jumissa peppu sohvan alla jne;), hauskaa seurattavaa. Ryömiäkin kovasti yrittää, mutta tosiaan vielä pääsee hitaasti pungertamalla pikkuisen matkan vaan ja väsähtää ja kiukustuu...mutta toi kieriminen helpotti meillä elämää kun nyt viihtyy taas itekseenkin lattialla kun pääsee vähän liikkumaan.
Niitä hampaita me edelleen tolle neidille odotellaan, kun kuolaaminen on niin vuolasta ja raivoisasti hinkkaa leluja suuhun, tosin näin ollut jo kauan. Ehkä ne sit joskus;).
Neuvola meiltä siirrettiin kuten taisin kirjotellakin, hoitsu sairastu ja saatiin aika vasta torstaille, joten mittoja ei tiedetä edelleenkään, mut isokokoinenhan tuo meijän neiti on....äitiinsä tullut, olin varsinainen pyöreä-poski vauvana.
Neiti nukkuu aamupäiväuniaan, joten täällä ihanan rauhallista, kohta lähen laittamaan likalle ruokaa alulle, annan nyt sekä kaupan että omatekoisia soseita ja kivasti maistuu.
Joku kyseli viime viikolla harrastuksista, me alotettiin äiti-vauva jumppa, joka olikin tosi kivaa touhua, äiti saa kivasti hikeä pintaan ja vauveli kulkee siinä mukana. Sitte me käydään vauva-uinnissa, aivan kuten esikon kanssakin aikanaan, likka tykkää kovasti ja se on tosi kiva yhteinen hetki, kun isikin on mukana....veikkakin pääsee halutessaan katsomaan.
Mutta nyt hommiin, mukavaa viikonalkua kaikille ja JAKSUJA!!!
Inkkarityttö ja typy 5kk11pvää
Ihan kiitettävästi ollaan aktivoiduttu kirjoittelemaan, täytyy yrittää jatkaa samaan malliin :)
Sandralle jaksamista, ei omakohtaista kokemusta mutta mun siskolla oli aika rankkaa vauvan syntymän jälkeen ja se oli vielä yksin vieraassa maassa ilman varsinaisia tukijoukkoja. Puhuminen auttaa varmasti edes alkuun.. Tsemppiä täältäkin!
Meillä riehuu kamala kuume, nimittäin MATKAKUUME ;) Varattiin kaveriperheen kanssa matka Egyptiin maaliskuulle. Siihen asti täytyy vaan tuijotella matkaesitteen kuvia ja haaveilla.. :)
Tuo meidän vauva ei sit yksinkertaisesti nuku kun kahdet päiväunet vaikka mä tekisin mitä.. Neuvolassa sanoi täti ettei millään riitä vielä ton ikäselle mutta minkäs teet..
Jaahas, joudunkin palaamaan asiaan kun tuli tuo esikoinen kaveriksi koneelle eikä meinaa sormet pysyä erossa näppiksestä.. Paremmalla ajalla sit :)
marie ja Kirppu 5kk 2vko (noin)
Pitkästä aikaa minäkin kirjoittelen. Olen käynyt kyllä kuulumisia lueskelemassa mutta en ole jaksanut kirjoittaa.
Oikein paljon jaksamista masennuksen kanssa painiville! Itselläni pukkaa matalapainetta tasaisin väliajoin päälle kun tuntuu että seinät kaatuu (asutaan syrjässä, joten hiekkalaatikkoseuraa ei ole). Olen myös tosi huono lähtemään mihinkään kun se on aikamoinen operaatio kahden lapsen kanssa (esikoinen nyt 2v4kk). Vaikka lapset onkin ihania kaipaan tosi paljon aikuisten juttuja ja omaa aikaa!
Onkohan meidän tyttö ainut huhtikuinen joka ei vielä käänny :( Tiedän kyllä, että kehitys on yksilöllistä ja toiset kääntyy aikaisemmin kuin toiset, mutta silti stressaan siitä, että tyttö ei vielä kääntyile. Kummallekin kyljelle kyllä menee ja punnertelee mutta vielä ei ole hiffannut kääntymistä.
Kiinteitä meillä ollaan syöty jo tovi ja ne uppoavat suht hyvin. Viikonloppuna aloitettiin eka vilja (kaura) se kyllä vielä puistattaa. Neiti on tosi sihtikurkku ja puuron " kökkäreet" ei ole kivoja :)
Muuten on aurinkoinen ja rauhallinen tyttö. Viime päivinä on ollut havaittavissa enemmän kitinöitä, jotka selväsit johtuvat siitä että tyttöä harmittaa kun ei pääse vielä liikkeelle. Kooltaan tyttö on pieni pirpana. Viime viikolla neuvolassa muutaman gramman vajaa 6 kg ja vähän vajaa 64 cm.
Jaksamista syksyyn kaikille!
Likk@ + tyttö 5kk ja risat
Tämä taitaa olla tapa, että kerran kuukaudessa kirjoittelen kuulumisia ja nytkin pikaisesti. Lueskelin jostain aikaisemmasta ketjusta, kuinka moni huhtivauva nukkuu jo melkoisia yöunia! En voi kuin kadehtia!
Meidän poitsulla päiväunet ovat 3-4 x 30 min ja yöllä herätään 2-5 kertaa tissille...ei siis mitään puhetta, että olisi ns omaa aikaa juoda vaikka kuppi kahvia ja lukea päivän lehti...meinaa kaikesta ihanuudesta välillä loppua usko omaan jaksamiseen.Onni onnettomuudessa on, että esikoisella (3v5kk) on hoitopäiviä 10/kk, muuten en saisi pienintäkään hengähdystaukoa.
Ollaan ruvettu nostamaan pikku-ukkoa öisin tissityksen jälkeen omaan sänkyynsä ja se on ainakin välillä rauhoittanut jatkuvaa tissin hakemista ja " tissuttelua" .
On nämä vauvat vaan niin erilaisia, esikoinen nukkui 2-4 tuntia päiväunia kahdesti päivässä ja öisin nukkui heräämättä jo 5-6kk ikäisenä 10-12 tuntia yössä....
No, tämä kakkonen onkin sitten aktiivinen päivisin ja öisin. Meillä kieritään menemään niin, että pää kopsuu milloin mihinkin kulmaan tai seinään. Paikoillaan tehdään jo ankaraa ryömimisliikettä ja harmistutaan, kun vielä ei liikahdeta eteen vaan taaksepäin. Isoveljen kanssa leikkiminen on parasta huvia ja viihtyvät jo erinomaisesti keskenään, kun isoveljellä ei satu olemaan uhmapäivä.
En ole varma laitoinko meidän 5kk mittoja aiempaan ketjuun, joten tässäpä niitä: 66,5 cm; 8345g ja pipo 44,7 cm. Torstaina mennäänkin jo 6kk neuvolaan, eli uusia mittoja sitten aikanaan ilmoittelen.
Meillä harrastetaan muskaria ja vauvauintia, on ihanaa päästä kotiympyröistä harrastamaan vauvan kanssa ja nähdä muita äitejä & vauvoja kuin täällä kotinurkilla = )
Sandrah kirjoitti masennuksesta yms ja ihan omasta kokemuksesta kehoitan sinua hakemaan pikimmiten apua, mitä nopeammin haet apua, sen nopeammin alat toipumaan! Ei kannata jäädä liian pitkäksi aikaa odottamaan, että " tämä on ohimenevää" ja tämän sanon omasta aiemmasta kokemuksesta! Toivotan sinulle paljon jaksamista!
Beatitude & pojat 3v5kk ja 6kk (6 päivän päästä)
Täällä kans kaikki mahtavasti! :) Janna on nyt 5,5kk ja mitat oli alku kuusta 66,8cm ja 7710kg, että hyvin kasvaa reipas neiti.
Pyörimällä mennään välillä pöydän alle ja välillä sohvan kylkeen kiinni :D
Hyppy kiikkua on nyt testailtu viikon verran ja se on ihan suosikki! vati vaan pitäs olla alla, ku matto kastuu siitä kuolan määrästä :)
Ekat kaks alahammasta puhkes 15.8 kahden kitinäisen yön tuloksena, nyt sit vaan ootellaan lisää.
Ollaan jouduttu syömään vastiketta ihan alusta asti ja Peruna-porkkanavelliä maistettiin eka kerran n. 2,5kk iässä ja siitä sit soseita pikkuhiljaa ja nyt syödään jo puurot ja ja muut herkut hyvällä ruokahalulla :)
Millon ajattelitte vaihtaa kaukaloa isompaan, sellaseen oikeen istuttavaan malliin? jalat meinaa jo olla niin sykkyrällä tossa kaukalossa, mut ei vielä oo uskallettu istuttaa isompaan, vaikka istumaan ois neitillä hirvee hinku! :)
Syysterkuin: Jutta&Janna