Miten 2-v kasvissyöjälapselle selitetään, että pöydässä on makkaraa mutta sinä et saa sitä ottaa?

minä olen miettinyt paljonkin sitä, että onko se soija yhtään parempi vaihtoehto, soijahan on se kasvi jota eniten tuotetaan geenimanipuloituna maailmassa. Entä ylipäänsä ruuan kuljetus pallon toiselta puolen? Kasvihuonekasvikset lämmityskaudella?



Meidän perheessä syödään lihaa, mutta pyrkimyksenä on siirtyä itse tuotettuun lihaan - omalla maatilalla tämä onnistuu.



Mieheni sanoo ,että luomuviljely vaatii hyvin onnistuakseen karjanlantaa, pelkkä viherkesannointi ei riittäisi. Eikös silloin ole järkevintä pitää itse luomu-maatiaiseläimiä hyvissä oloissa, ja hyödyntää lanta ja liha?

En todellakaan voi antaa lapseni 2v5kk päättää tätä asiaa koska hänellä ei ole siihen kerrassaan mitään kykyä! Joten aikuisen on päätettävä mikä hänen lapselleen on sopivaa ja toimia sen mukaisesti.

Mutta tietenkin lapselle täytyy aina perustella mitä on aikuisen päätöksen takana.



Meillä ei kotona syödä mitään makeita (edes jogurtti/murot/mehut...) ja olen myös kylässä tiukkana ja kotona kun on vieraita.



Eli hyvin harvoin saa lapsi kakkupullaa kotona. Ja kylässä yhtä harvoin. Pidän huolta, että kahvipöydässä syö ensin suolaiset ja sitten vasta jos tajuaa pyytää makeaa niin saa yhden valita pöydästä.



Ihan noin ehdoton en siis ole kuin AP, mutta kuitenkin ongelma on sama. Eli minä kiellän vaikka lapsi kinuaa....... Mutta ellen kieltäisi tekisin väärin lasta kohtaa. Eli antaisin hänen syödä sellaista mikä minun mielstä on todella huonoa ruokaa, jota elimistö ei tarvitse ollenkaan ja josta lapelle tulee paha olo (sokerihumala= kylässä lapset alkavat tolkuttoman riehumisen mehukakkupullakarkkitarjoilun jälkeen) Sitten illalla/seuraavana aamuna lapset on kitiseväisiä känkkäränkkiä ja siitä syytetään väsymystä vaikka kyse on sokerihumalan aiheuttamasta sokerikrapulasta suurimmalta osin)



Eilenkin illalla piipahti kahvivieraita. Taapero pyysi kerran pullaa pöydästä, mutta sanoin, että nyt ei ole pulla-aika. Ja se keskustelu jäi siihen. En myöskään itse syönyt sitä pullaa. Syön Makeita siis yhtä harvoin kuin lapsikin niitä saa.



Jos on päättänyt, että joku asia ei ole hyväksi omalle lapselle niin sitten vaan selittää lapselle kunnollisesti miksi se asia on näin ja sillä siisti. Ei siinä ole sanomista lapsella/muilla aikuisilla niin kauan kunnes lapsi pystyy/saa tehdä omat päätöksensä.....



Voisin vielä verrata tätä asiaa vaikka nukkumaanmenoaikoihin. Meillä se on klo 20.00 PISTE Jos taaperolta kysytään niin hän riehuisi siihen asti että sammahtaisi matolle....... Olisiko tämä oikein lasta kohtaan?

miksi teidän perheessä ei syödä lihaa vaikka monissa muisa perheissä syödäänkin :)



Joka kerta kun hän kysyy niin jaksat kertoa, että miksi se nyt on sinun mielstäsi parempi olla syömättä lihaa.....



Ja jos haluat olla täysin ehdoton, niin en näe siinä mitään ongelmaa. Mutta jos annat lappsen joskus kumminkin kylässä vähän lihaa syödä niin muista perustella myös se lapsellesi, että miksi hän nyt saakin syödä vaikka yleensä ei.

Muuten lapsi menee ihan sekaisin kun toisinaan on eri säännöt käytössä kuin muulloin. Lapsi saisi sellaisen viestin ettet itsekään tiedä pitäsikö sitä lihaa antaa syödä vai ei... onko se pahasta vai ei...... Siksi perusteleminen ja selittäminen on erityisen tärkeää pienelle lapselle.

Etsi käsiisi ainakin Erika Kleinin Namikettu. Saatavilla varmaan lähinnä kirjastosta, koskapa julkaisuvuosi on 1985. Opettavaisuutta löytyy taattuun derkkutyyliin ;-)

Odotetusti lapsi-kasvissyöjänä aihe herättää suunnatonta vääntöä! Meillä koko perhe on sekasyöjä, mutta kasvisruoka maittaa aina! Minusta 2- vuotiaalle riittää sanoa se, että meidän perheessä ei syödä lihaa ja makkarassa on lihaa tms. yksinkertaisia totuuksia. Tuskin se maailma siihen kaatuu jos lapsi jollain ihmeellisellä tavalla erehtyy maistamaan lihaa, mutta arjessa eletään tiettyjen sääntöjen mukaan. Jotenkin koen että sellainen tokaisu on aivan luonnollinen ja perusteleva. Pieni lapsi ei vielä ymmärrä kaikkea, eikä tarvitsekaan.



Uskontopuolelta 4-vuotias tyttäreni tuli ja varmisti kerran että Äiti, ollaanhan me epäuskovaisia, sillon tajusin että ihan sama mitä lapsen kanssa puhutaan tai ollaan puhumatta näinkin abstrakteista asioista kuin kirkkoon kuulumattomuus ja tässä vaihtoehtona lestadiolaisuus. , kyllä lapsi tajuaa " että tää on meijän juttu" (vaikka en kyllä käyttäisi meidän perheestä termiä epäskovainen). kapinoiden ja kyseenalaistamisen aika on sitten vähän kypsempänä:)



Siis luota siihen luonnolliseen valintaan mikä teillä on tehty ja nauti lapsen uteliaisuudesta asioita kohtaan, niinhän se lapsi oppii elämästä!

Itse olen täysin ulkopuolinen kommentoimaan mitään, sillä meillä syödään kaikkea mahdollista, niin lapset kuin aikuisetkin. Kotiruokaa, kaupan valmisruokia, jogurttia, keksiä, pullaa, lihaa, joskus jopa käydään mäkissä. Olemme terveitä, hoikkia aikuisia ja lapsia, lasten iät kohta 3 ja 1v4kk. Eniten ehkä silmääni pisti Maalaisäidin kirjoitus siitä, ettei heillä syödä mitään makeaa, ei juurikaan edes kylässä. Siis ihan oikeasti, mitä ihmeen haittaa siitä on jos lapsi kylässä syö keksin tai vaikka kaksi? Tuleeko lapsenne niin pienestä määrästä sokerihumalaan? Meillä ei ainakaan ole vielä kertaakaan lapset olleet sokerihumalassa, vaikka joskus herkutellaankin.



Mitäs sitten kun olette kylässä ja perheen äiti on mahdollisesti leiponut jotain juuri teitä varten? Vai tietääkö kaikki tuttavanne että teille ei kannata tarjota mitään makeaa?



Jotenkin tulee sellainen olo, että tuollainen ehdottomuus aiheuttaa paljon enemmän hankaluutta kuin se, että antaisi lapsen edes kylässä ottaa pullapalansa. Ei kai sen tarvitse olla niin mustavalkoista joko-tai -ajattelua?

A.Kollontay:

.. On eri asia päättää omasta ruoasta kuin toisen, vaikka kyseessä onkin oma lapsi.

- Sinäpä sen sanoit. Ehkäpä oletkin ajatellut asian jo moneen kertaan ja tämä viesti on aivan turha. Uskon itse vaan niin vahvasti siihen, että ihmisellä on oikeus omaan valintaan suurimmassa osassa asioita ja lapsella tämä oikeus pitäisi olla kuten muillakin ihmisillä.

On tietenkin asioita, joita lapsi ei voi vielä ymmärtää oman elämänkokemuksensa pohjalta ja hän tarvitsee apua meiltä vanhemmilta. Aikuisetkin ovat joistakin asioista eri mieltä, kuten tästä nakinsyönnistä. Hyväksytkö lapsesi valinnan jos se on erilainen kuin omasi? Entä kun hän on aikuinen, kestätkö sen, että hänellä on oma tahto ja ajatukset. Ovathan ne varmasti hänen omiaan eivätkä hänen vanhempiensa?

En tarkoita tällä viestillä pahaa. Ymmärrän, että halusit vertaistukea, etkä ehkä lainkaan ole kiinnostunut kuulemaan tällaisia ajatuksia. Tämä vaan on minusta tosi tärkeä näkökulma. Lapsen valintaa ei puolusta kukaan jollei omat vanhemmat sitä tee. Suurin osa ihmisistä syö nakkeja (itse en syö :) mutta jos lapsesi valitsee kuten suurin osa meistä, voisitko kuvitella sallivasi sen vaikkapa vaan kodin ulkopuolella.

Olisin kovasti kiinnostunut kuulemaan ajatuksiasi lisää. (ja muidenkin tietysti)

*ystävällisesti* Vilma

Oiskohan se niin kamalaa, jos lapsesi söisi esim. nakkeja ja kalkkunaa tms. lihaa silloin kun sitä on esim. kodin ulkopuolella tarjolla? Se tuskin tapahtuu kuitenkaan kovin usein, jos kerran hoidossakin on mahdollista hoitaa asia niin, että yleensä saa samaa ruokaa, tai edes saman näköistä (soijanakit yms.).



Ymmärrän halusi huolehtia lapsesi kasvissyönnistä, mutta kuten edellinen vastaaja, olen myös minä sitä mieltä, että eikö hänellä ole myös oikeus tehdä itseään koskevia päätöksiä esim. syömisasiassa (tiettyjen rajojen puitteissa)? Jos lapsesi ruokavalio on muuten kunnossa ja terveellinen, niin tuskin se lihan syönti silloin tällöin maailmaa kaataa. Ymmärrän sen jos teillä on kyse periaatteesta tai omasta eettisestä valinnastanne, mutta lapsenne ei ole tätä valintaa tehnyt ja hän varmaan oikeutettu tekemään omat eettiset päätöksensä sitten myöhemmin kun on kypsä siihen ja tietää päätösten periusteet.



Kun hän on vanhempi, voit kertoa hänelle, miksi teillä ei syödä lihaa vaikka muualla syödään. Sen jälkeen hän voi tehdä itse päätöksen syökö lihaa vai ei.

Minusta kyse ei ole tässä vaiheessa siitä, että antaisin lapseni tehdä omia valintoja. Vaikka itsekin viittasin kyllä tuohon valitsemiseen, niin se on tässä mielestäni väärä sana. Lapsihan on 2-v eikä siis osaa valita vaan haluaa kokeilla kaikenlaista. Omat valintansa hän saa tehdä tietenkin heti kun on siihen kypsä.



Kyse ei ole siitä, että se olisi niin kamalaa, jos lapseni söisi joskus lihaa. Tämä vaan on periaatepäätös, jonka olemme tehneet siksi, että meistä eläinten syöminen on turhaa ja epäeettistä -varsinkin jos liha on tuotettu nykyisenkaltaisissa olosuhteissa, joissa eläimet ovat osa tuotantoketjua missä niistä vaan halutaan mahdollisimman suuri määrä makkaraa irti. Emme halua tukea tätä lihantuotantoa emmekä toisaalta myöskään koe tarpeelliseksi syödä lihaa ollenkaan, joten siksi emme osta sitä luomunakaan.



Se onkin sitten eri asia, että nämä ovat meidän vanhempien mielipiteitä, mutta eivät välttämättä lapsemme. Sen saamme kylläkin selville vasta monen vuoden päästä. Perustelen kuitenkin lapsen kasvissyönnin sillä, että opetan jälkikasvulleni niitä arvoja, joihin itse uskon. Sitä voi verrata uskontoon tai johonkin ismiin, jonka arvoja vanhemmat noudattavat ja yleensä siirtävät myös jälkipolvilleen. Eihän lapsilta sitäpaitsi kysytä, että haluavatko esim. päiväkodissa osallistua hartauteen tms. tai kuulla jouluna jeesuksesta. Lapset eivät osaa vielä sellaisia asioita päättää, joten aikuiset tekevät ne päätökset heidän puolestaan.



Samalla tavalla ajattelen tässä kasvissyöntiasiassa. Epäröinti tulee mukaan kuvaan siinä vaiheessa, kun mietin että joutuuko lapseni joskus kärsimään tästä asiasta kohtuuttomasti. Sitä en missään nimessä halua. Kaipaisin siis mahdollisia kokemuksia asiasta ja ehkä esimerkkejä siitä miten muut ovat asian ratkaisseet.



Helpointa olisi tietysti antaa lapsen olla kuten kaikki muutkin eli syödä mitä vaan. En vaan ole varma onko aina tarpeen valita sitä helpointa tietä.

Meillä tilanteen tulee tekemään vielä monimutkaisemmaksi, että puoliso satunnaisesti ja koira säännöllisesti syö lihaa. Minä olen kanssasi samaa mieltä, että vanhempien velvollisuus on antaa lapselle parhaat mahdolliset eväät elämään, minun mielestäni lihan syönti ei eettisistä ja osin uskonnollisistakaan syistä ole sitä. Kieltäähän vanhemmat lastaan syömästä tupakantumppejakin maasta, koska ei pidä sitä hyvänä ruokavaliona. Vaikka ryömiväiset ehkä haluaisivat sitäkin kokeilla.



Kaksivuotiaalle, jolla on kova tahtotila päällä, on paha mennä monimuotoisuudesta puhumaan, joten ei ole helppo tilanne teillä. Mutta minua ainakin oksettaisi ajatus että lapseni söisi eläimen raatoja, kutsuttaisi niitä miten tahansa sitten " naudanlihaksi" , " lohimedaljongeiksi" tai " broileripyöryköiksi" . Ei siinä ole kyse helppoudesta vaan periaatteesta.



Joku kikka siinä kuitenkin täytyy olla millä lapselle saa asian selitettyä, onhan allergisiakin lapsia joista varmasti olisi kiva syödä mansikoita tai omenoita tai... kun muut syö mutta ei itse voi.

Mieheni on siis sekasyöjä, lapset ja minä kasvissyöjiä. Ja aina olen saanut kuulla keljuilua olevani porkkananpurija ja onko se nyt lapsia kohtaan oikein yms. Mutta, minä olen sanonut, että niin kauan, kun minä ruoan maksan ja teen, niin kauan minä päätän.

Minä olen alunperin fysiologisista syistä vege, elimistö ei kestä lihaa. Nyt tässä on jo ideologiakin mukana.Tytön maha menee jo liivatenameista sekaisin, hän 3,5v viisaudella osaa jo kerhossa kysyä: Onko näissä liivatetta? Ja kerhossa on kaapissa namit tytölle noita tilanteita varten. Mitään lihaa eivät lapset syö nyt, eikä myöhemminkään. Joku multa joskus kysyi, että " Mitäs jos tyttö haluuki viettää 10-vuotis synttärinsä mäkkärissä" No: Toivon, että ideologia on jo siihen mennessä siirtynyt tyttöön niin hyvin, ettei hän halua vain uhmatakseen mennä mäkkiin ja vetää ruokamyrkytystä. Toisekseen, toivon, että olen siihen mennessä osannut loihtia niin mieleenpainuvia synttärijuhlia kotona, että hänellä ei tule mieleenkään mennä muualle juhlimaan. Kolmanneksi, me ei mennä mäkkiin.



Kaksi vuotias poikani ei ihan vielä ymmärrä eroa mikä on isin " kankka" eli makkara ja meidän soijamakkara, mutta soijanakit on kyllä listalla ykkösenä. Enkä näe siinä ollenkaan mitään vikaa, että lapseni eivät vedä saarioisen äidin tekemiä lihapullia vaan saavat kotitekoisia soijapyöryköitä. Jäävät ilman kumipitsoja, meillä tehdään pizzaa kunnollisista värkeistä. Ja mausta: kyllä chilillä ja masalalla maustetut kasvisruoat voittavat kaikki lihasoosit. Ja piste.



Pidä siis pintasi, sinä kuuntelet omaa sisintäsi ja annat lasten sitten valita, kun he ymmärtävät, mitä suuhunsa laittavat. Visiitti häkkikanalassa ei tekisi kenellekään lihansyöjälle pahaa.

jotenkin asia sinua taitaa vaivata, joten kannattaisi vielä tarkkaan miettiä, kuinka pahana pidät sitä, että lapsesi söisi hoidossa satunnaisestikaan lihaa. Et välttämättä edistä lapselle kestävää kasvissyöntiä, jos hän yhdistää kasvissyönnin siihen, että jää paitsi jotain kivaa ja houkuttulevaa.

Jos edelleen olet sitä mieltä, etät lapsi pysyy täysin kala-kasvissyöjänä, niin sitten kannattaa tehdä niin, että käyt läpi hoitopaikan kanssa siellä tarjottavan ruuan (toivon mukaan suunnittellaan etukäteen) ja mietit, mitä lapsellesi voi tarjota nakkien /lihan jne. tilalle.

Minä olen ratkaissut tämän asian niin, että vaikka olen itse ollut jo yli 15 vuottaa kasvissyöjä niin lapsi saa sekaravintoa, jonka laittaa isä, joka on sekasyöjä itsekin. jo leikki-ikäisenä saattaa lapsi haluta jättää lihan syönnin, kun tajuaa että liha on peräisin eläimistä. Kavereiden lapsista on kokemus, että heitä ' huijattiin' syömään lihaa sanomalla, että liha on nautaa eikä lehmää (lehmä kun on tutttu eläin ja nauta ei herättänyt mitään tunteita..) Ja jos ei jätä niin ei. Meillä kuitenkin syövät mahdollisuuksien mukaan luomulihaa, jota pidän eettisesti ihan ok ratkaisuna. Oma kasvissyönitinikään ei ole pelkästään eettinen juttu

Meillä 2 ja 4v lapset lakto-ovo -ravinnolla. Meillä toistaiseksi riittänyt se selitys, että " kaikki eivät syö kaikkea, meillä ei syödä lihaa" ja tarjottu tilalle mm. noita soijanakkeja, joista lapset kovasti tykkää. Seuraava selitys tulee varmaan olemaan, että " eläinten on mukavampi juosta vapaana" -vaikka siis itsellä muitakin syitä kasvisvalinnalle kuin eläinten oikeudet. Tuo lienee kuitenkin pienille helpoin ymmärtää.



Itse ajattelen niin, että koska en pidä lihan syömistä hyvänä juttuna, lapsi syököön kasviksia, kunnes on tarpeeksi vanha päättämään asiasta itse. Enkä koe riistäväni lapseltani mitään. Miksi pitäytyä normissa " kun useimmat syövät lihaa" , jos ei itse koe sitä oikeaksi? Miksi enemmistön ratkaisu on jotenkin oikeampi kuin oman päättelyn tulos?



Ja onhan maailmassa paljon muitakin asioita, mitä pieni lapsi ei voi itse valita... Kuten vaikka juuri tuo uskontokuntaan kuuluminen: Lihan syönnin voi teininä lopettaa ja uskontokunnasta erota, jos homma ei miellytä TAI lihansyönnin teininä aloittaa ja haluamaansa uskontokuntaan liittyä -miten päin tuon asian sitten haluaa ajatella.



Vanhempi tekee päätöksen ja vastaa päätöksen seurauksista, ei kansan enemmistö... Tämä Suomi vaan on niin harmillisen yksikulttuurinen maa, jossa heti pidetään jotenkin omituisena, jos yhtään poikkeaa tuosta valtavirran normista. Vrt. esim. Britteihin, jossa noita niin ruoka- kuin uskontokulttuureitakin on monta vierekkäin elelemässä.

En jaksa ymmärtää tuommoista käytöstä, ja turha sanoa että mitä se sulle kuuluu jokainen kun tekee niin kuin haluaa. Mitä ihmettä lapsi tuosta hyötyy???

Olen aina itse ollut (siis aivan pienestä asti) JA OMASTA VALINNASTANI! ollut kasvissyöjä. Mutta minun lapseni saavat aivan itse päättää mitä syövät kunhan se on terveellistä ja hyvää. SYÖMINEN ON ISO NAUTINTO IHMISELLE, AJATELKAA. PÄÄSEMME TÄLLE PALLOLLE VAIN YHDEN JA AINOAN KERRAN JA SITTEN MIETITÄÄN JOTAIN SYÖMISTÄ. JÄRKI KÄTEEN.

viivi100:

En jaksa ymmärtää tuommoista käytöstä, ja turha sanoa että mitä se sulle kuuluu jokainen kun tekee niin kuin haluaa. Mitä ihmettä lapsi tuosta hyötyy???

Olen aina itse ollut (siis aivan pienestä asti) JA OMASTA VALINNASTANI! ollut kasvissyöjä. Mutta minun lapseni saavat aivan itse päättää mitä syövät kunhan se on terveellistä ja hyvää. SYÖMINEN ON ISO NAUTINTO IHMISELLE, AJATELKAA. PÄÄSEMME TÄLLE PALLOLLE VAIN YHDEN JA AINOAN KERRAN JA SITTEN MIETITÄÄN JOTAIN SYÖMISTÄ. JÄRKI KÄTEEN.

Lihan syönti ei ole terveellistä, varsinkaan sille syönnin kohteena olevalle eläimelle, jolla silläkin oli oma elämänsä, tunteensa ja oikeutensa (joita niin kovin harvoin minä-minä-ihminen kunnioittaa).

Se eläin siinä lautasellakin eli tällä pallolla yhden ja ainoan kerran, ja eli luultavasti surkean ja lyhyen elämän näkemättä koskaan aurinkoa, pystymättä koskaan juoksemaan vapaana, ja kärsimällä ahtaudesta, raskaista eläinkuljetuksista ja ahdistavasta teurastustilanteesta. Ja kaikki tämä kurjuus ihmisen " nautinnon" takia.

Edellisen vastaajan kirjoitus ei voi olla eettisen kasvissyöjän hengentuote.

Yksi perustavia valintoja omassa elämässäni on, että vältän muiden vahingoittamista ja ympäristön tarpeetonta kuormittamista. Jos ajatellaan kuten VIIVI 100, että kerran täällä vaan eletään, niin sillähän voisi perustella mitä vaan. Kaikki ympäristöystävälliset valinnat voisi heittää huuthelkkariin, koska yleensä niissä joutuu aina tinkimään jostain/näkemään ylimääräistä vaivaa. Vaan siksihän niitä tehdään, että ollaan valmiita luopumaan omasta nautinnosta yleisen hyvän nimissä.



Kun aloitin kasvissyönnin 10 vuotta sitten, syynä oli se, että lihan kasvattaminen kuormittaa ympäristöä. Karjan rehua tuotetaan pelloilla, joilla voitaisi viljellä ihmisille ruokaa. Nyt olen kasvissyöjä myös eläinten vuoksi, kuten alkup. viestissä selitin.



En todellakaan voi ajatella, että koska kerran täällä vaan eletään niin annetaan palaa. Mietin useimpia valintojani kuluttajana siltä kannalta, että mitä haluan tukea ja mitä boikotoida. En todellakaan tee valintoja sillä perusteella, että kerran täällä vaan saa pistää haisemaan. Tottakai elämästä pitää nauttia, mutta joku raja siinäkin on. Mulla se on ollut esim. lihan syönnissä jo pitkään.

" Samalla tavalla ajattelen tässä kasvissyöntiasiassa. Epäröinti tulee mukaan kuvaan siinä vaiheessa, kun mietin että joutuuko lapseni joskus kärsimään tästä asiasta kohtuuttomasti. Sitä en missään nimessä halua. Kaipaisin siis mahdollisia kokemuksia asiasta ja ehkä esimerkkejä siitä miten muut ovat asian ratkaisseet.



Helpointa olisi tietysti antaa lapsen olla kuten kaikki muutkin eli syödä mitä vaan. En vaan ole varma onko aina tarpeen valita sitä helpointa tietä."





Voit selittää lapsellesi että maailmassa on paljon näkökulmia ja että te ette halua syödä perheenä lihaa. Sinällänsä vaikeammaksi oikeastaan tämän tekee se valinta, että olette sallineet kalan, joka sekin on yhdenlaista lihaa. Itse koen taas perheemme vegaanisuuden tulevaisuudessa omalla tavalla helpommaksi (mikä voi kuulostaa hassulta), koska kaikkea ei aina tarvitse perustella erikseen vaan perheessämme on sääntönä että vältämme kaikkia tuotteita mitä saadaan eläimistä. Mutta kyllähän Suomessa on jo paljon muslimeja, adventisteja, hinduja sekä jonkin verran buddhalaisiakin, joten eivät kaikki syö samanlaista ruokaa kuin valtaväestö.



Uskoisin, että parasta olisi ottaa käyttöön jokin lausahdus, joka ilmaisee uskomuksianne kuten vaikkapa että " meidän perheessä ei uskota että liha tekee hyvää ihmiselle" tai että " meidän perheessä ei syödä lihaa" . Tätä voi sitten opettaa lapselle vaikka leikin muodossa, esimerkiksi tekee omat kuvakortit joihin piirtää kalaa, lihaa sekä erilaisisia kasviksia. Sitten yhdessä opettelee, että mitä meidän perheessä syödään ja tekee tästä asiasta ylpeyttä nostavan asian. " Meillä ei syödäkään lihaa kuten possua tai kanaa, koska se tekee pahaa, vaan meillä syödään porkkanoita, omenia ja riisiä." Miksi aina tarvitsisi lähteä perustelemaan negatiivisesti, lapsen voi opettaa olemaan ylpeä perheen valinnoista. Näinhän kuvittelisin juuri juutalaisen tai muslimin tekevän lastensa kanssa. Lapselle kannattaa myös lueskella kasvissyönnistä kertovia lastenkirjoja. Mikäli kirjoja on vaikea saada esimerkiksi kirjastosta, voi niitä tilata vaikkapa Amazonin kautta ja suomentaa itse lennossa lapselle. Meilläkin luettiin kotona ruotsinkielisiä Aku Ankka-lehtiä lapsena. Myöhemminhän näitä kirjoja voi käyttää kielen opettamiseen, nykylapset kun muutenkin kuulevat englantia jatkuvasti ja kielen oppimisen merkitys sen kuin kasvaa.



Mitä tulee niihin silmiään pyöritteleviin " eikö lapsenne SAA syödä lihaa" -ihmisiin, niin on aina hyvä muistuttaa että kaikki mikä maailmassa on ei ole hyvää ihmiselle (kuten vaikkapa juuri Saarioisten jalostetut ja lisäaineita täynnä olevat pöperöt, joita eivät syö itse tehtaalla työskennelleet) ja että on jokainen vanhempi pyrkii kasvattamaan lapsensa niin kuin näkee parhaaksi ja että te näette parhaaksi kasvattaa lapsen kasvissyöjäksi... Piste. Tarvitseeko sitä aina selitellä sen enempää? Toki itsekin pyrin lisäämään suvaitsevaisuutta kasvissyöjiä kohtaan esimerkiksi juuri keskustelemalla asioista sukulaisten ja tuttavien kanssa, mutta ruokapöydässä keskustelu ei ikinä onnistu. Ruokapöydässä syödään ja keskustelut voidaan käydä sitten kun lapset ovat nukkumassa. Minusta olisi muutenkin tärkeää että lapsia hoitavat ihmiset ymmärtävät perheenne valinnat ja että voivat tukea teitä tässä asiassa. Itse olemme jo aikaisin ottaneet asian puheeksi lähipiirissä ja pyytäneet tukemaan tässä (eli että kukaan ei syötä lapsille mitään mitä emme halua), tulevaisuus tietenkin näyttää miten tässä käy mutta uskon että kun olemme tästä jankuttaneet ja ihmiset tietävät kuinka tärkeä asia tämä on meille, ei kukaan edes uskalla ajatella syöttävänsä salaa possunlihaa.



Hyviä keinoja tukea puolestaan lastenne hoitajia ovat tietenkin juuri samankaltaisten tuotteiden vieminen päiväkotiin jne. Parhaiten tämä kuitenkin toimii, jos lapsi itsessään pitää kasvisnakkeja aivan yhtä hyvänä (tai jopa parempana) valintana kuin lihanakkeja. Eli suosittelisin ennen kaikkea positiivista vahvistamista ja hellävaraista ohjaamista.

Eli jos perheen (tai edes osan perheestä) arvot eivät salli eläinten käyttöä ravintona, niin miksi hitossa lapsille pitäisi lihaa syöttää?? Tämä on aihe, mistä olen joutunut kiistelemään muuten niin rakkaan ystäväni kanssa, joka itsekään ei syö lihaa (kalaa harvoin)!



Minulle kasvissyönti on myös uskontoon verrattavissa oleva arvo, etten todellakaan näkisi mitään mieltä siinä, että syöttäisin lapsilleni lihaa " koska kaikki muutkin syövät" . Aivan järjetön ajatus!



Aivan samalla tavalla lapsi voi vanhempana päättä alkavansa syömään lihaa, kuin itse olen 14-vuotiaana päättänyt lopettaa. Lapsi saa myöhemmin erota kirkosta, johon olen hänet liittänyt vauvana, jos hän niin haluaa. Olisiko pitänyt olla kastamatta lasta jos hän myöhemmin päättääkin erota kirkosta?



Meillä minä olen lakto-ovo ja mies ja lapset (4 v ja 1 v) syövät lisäksi kalaa. Aika paljon ollaan oltu nyt maidottomiakin, kun esikoinen ei saa maitoproteiinia ja kuopusta ei vielä olla tutustutettu lehmiksen saloihin ;).

Perusteeksi tähän asti on riittänyt se, että me ei syödä lihaa piste. Tietysti ollaan puhuttu enemmänkin aiheesta, mutta esikoinen on tähän mennessä tyytynyt siihen, että me ei syödä lihaa ja jotkut muut syövät. Saas nähdä kuinka käy, kun alkaa ihmettelemään miksi he syövät kalaa ;).

Esikoiselle ollaan sanottu, että aikuisena hän saa syödä lihaa jos haluaa. Joinain päivinä haluaa kuulemma, mutta useimmiten ei ;).

Koiriakin meillä on jotka syövät lihaa, mutta ei siitäkään ole sen suurempaa numeroa tehty. Esikoinen joskus toteaakin, että meillä koirat vain syövät lihaa :).



Anopille lasten " lihattomuus" oli alkuun järkytys ja esikoisen odotusaikana kuultiinkin tuota " syötän salaa, kun täytyyhän lapsen lihaa saada" , mutta ykskantaan totesin noihin juttuihin, että vierailut sellaiseen osoitteeseen loppuvat hyvin pian, missä ei vakaumustamme kunnioiteta.

Siis mun pitäis ostaa lapselle viinaa, kun kerran kaveritkin (tai kaverien vanhemmat) nauttii elämästä vetämällä sidukkaa tai sivistyneet punkkukännit? Mun pitäis tuputtaa pikkuiselle tupakkaa, koska sikari on monen ihmisen mielestä yksi elämän suurista nautinnoista. Ostanko mä katukaupasta heroiiniakin ja alan tykittää lastani, koska kerran elämä tosiaan on nauttimista varten ja moni nauttii huumeista (ainakin aluksi)? Tai alkaisinko kauppaamaan lastani pornotähdeksi koska hei, seksihän on iloinen asia ja elämästä pitää nauttia?



Jos sittenkin pitäytyisin omissa valinnoissani, ja toteaisin että jotkut ihmisten nautintotarkoituksesa tekemät valinnat on pohjimmiltaan vahingollisia ja vanhempana minun velvollisuuteni on suojella lastani aikelta siltä pahalta, joka minun vallassani on. Kuten esimerkiksi, että syödään terveellisesti ja opetellaan eettisiksi!

Hyvä ketju!

Pakko ottaa puheeksi tuo otsikossa mainittu. Eli miten tarkasti olette ottaneet asioista selvää kasvis/liharuokavalion suhteen? Siis sen suhteen, miten kasvisruokavalio korvaa lihaa lapsella? Menee ehkä aiheen vierestä, mutta täytyy kysyä, jos jollakin on esim. hyviä nettisivuja heittää aiheesta. On harmi, että valtaväestö niin ykskantaan syö Suomessa lihaa, että tuntuu että muunlaista tietoa on aina vaikeampi saada. Ja neuvolastahan ei voi edes kysyä, kun tulee vaan se yksi ja sama vastaus, eli lihaa.



Itse lakto-ovo, ja kalaa syön. Tämä ruokavalio on ollut voimassa mulla 11 vuotta, eettisistä ja terveydellisistä ja kaikista mahdollisista syistä, enkä enää edes voisi syödä lihaa kun se vaan ällöttää. Nyt poika 5 kk ja kuukausi vielä aikaa miettiä, annanko lihaa vai enkö anna....Tällä hetkellä oon ajatellut, että annan lihaa. Johtuu osittain mun laiskuudesta, siitä, etten ole tarpeeksi jaksanut panostaa tähän asiaan, siis että miten liharuokavalio täydellisesti korvataan pienellä pojalla. Pavuthan ovat ilmeisesti kovasti allergisoivia, ja soijaa ei poikavauvoille/pienille pojille estrogeeninsa vuoksi juuri suositella. Siksi olen kai ajatellut varman päälle, että lihaa juu, etten tärviöi oman lapseni arvokasta kasvuaikaa joillain omilla kokeiluillani. (itseni kohdalla olen ruokavaliostani täysin varma, ja onhan kasvissyönti aikuisen kohdalla täysin eri asia, kuin kasvavan lapsen.)



Eli miten siis voitte olla varmoja, että lapsi saa kasviksista kaiken, minkä tarvitsee?? En tosiaankaan haluaisi tehdä tästä mitään ravitsemusterapeuttiasiaa... kuukausi siis aikaa vielä miettiä. Kuitenkin, jos lihoihin päädyn, se menisi niin, että ostan valmissoseita ja lämmitän niitä, koska en tosiaankaan (oksetukseni vuoksi) pysty mitään lihoja keittelemään ja jauhamaan soseeksi!

(nyt joku tietty sanoo, että miten voit sitten ajatella antavasi lihaa omalle lapsellesi, kun se ällöttää itseäsi niin, mutta koittakaa nähdä pointtini tässä, eli tuota ei tarvitse sanoa :-)



Eli onko jollakin oikeaa ravintoarvoihin tai tutkimuksiin perustuvaa tietoa antaa aiheesta???