****syysmammat04 välipäivänä****

Alan vihdoin päästä ainakin osaksi kärryille syysperheiden viimeaikaisista tapahtumista ja pinon puheenaiheista. On se vaan kiva, kun työpaikka ja työ muuttuvat 2.1. ja pääsen paremmin töistäkin käsin ehkä pinoihin. ;D Olen niin täpinöissä uudesta työstä, joka vastaa enemmän koulutustani. Välipäivät vielä lomailen ja sitten pikku hiljaa kiinni uuteen työnkuvaan.



Mersu: Aivan hurjasti onnea pienestä elämän alusta! :) Niin sitä elämä vie omia teitään. Tuttuja oli nuo aatoksesi ennen uutta käännettä. Jaksua ja voimia ja haleja!



Vauvahaaveilijoille voimia. Toivottavasti jokaisessa perheessä haaveet toteutuisivat kaikkia osapuolia kuunnellen. Niin, vaikeaa se kyllä on. Vauvahaaveet on aika kipeitä asioita joskus.



Meidän kuumeet pysyy tehokkaasti muissa perheissä.

Koska tulee viimein se uhmaiän kliimaksi? Minäitsehetinytjakaikkihuomiotännekokoajan. Tunnista 10 minuuttia iloa ja loppu armotonta tahtoa. Esiuhmasta se alkoi eikä loppua näy. Puolivuotta sitten alle puolituntia täyttä kovaa uhmahuutoa, mutta nyt tunti ei tunnu enää missään. Lohdutan, että ne murheet kuulemma vain kasvaa, kun ikää tulee. Entä koska nuo penteleen allergiat helpottaa? Nöösän iho on taas ihan järkyttävä. Peppukin on ihan pikkuisella tytöllä läikkiä täynnä. Kutinaa, kutinaa eikä Zyrtek tunnu öisin auttavan. Alkuvuodesta pitäisi taas käydä tohtoritädillä ja sinne ravitsemusterapeutillekin pitäisi vihdoin saada voimansa riittämään. Onneksi uuden työn kanssa on helpompi yhdistellä käyntejä lääkäreissä.

En minä kuitenkaan tätä tämän hetkistä elämääni mihinkään vaihtaisi. On tämä kuitenkin niin ihanaa. =)



Taudit pois perheistä! Ikäviä vieraita tuollaiset.



Ynikselle onnea vakkarityöstä!



Yhdyn kotijoulun hehkuttajiin. Aatto oli niin rauhallinen ja ihana, kun ei ollut hoppu kuten aiempina vuosina.



Tomeralle voimia ja jaksua totutteluun uudessa tilanteessa.



Kerpulle tervetulotoivotukset takaisin lomalta. Kiva kuulla lomastanne.



Mimmulle osanotto ja voimia suruun. Haleja!



Käynpä pikku hiljaa sänkyä kohti. Hyvää yötä kaikille ja välipäiviin iloa! Smuik!



-Mimmuli kera nukkuvan perheen

Vai onko se arki, vai mikä:) Kiva Mimmuli, että pistäydyit! Onnea uuteen työhön sulle! Toivottavasti vastaa odotuksia!



Minä en saanut aikaa lääkäriin, sen sijaan yskivä esikoinen sai. Saatiin meidän (kenties entiselle) omalääkärille aika ja tiedän, että katsoo kyllä mun patin samalla, kun vaan pyydän. Toivottavasti muistan myös pyytää sen vesirokkorokotteen pienelle. Hoitaja meinasi patista, että on varmaan ärtynyt imusolmuke. Niitä kuulemma tarkkaillaan pari viikkoa, jos katoaa itsestään ja sitten vasta lääkäriin. Hoitajalle voi käydä näyttämässä ja lääkäriä voi konsultoida samalla, jos on tarvetta. Mutta onneksi yksi lääkäriaika on saatu:) Minua ajatus imusolmukkeesta vähän kyllä hermostuttaa, mutta hoitajan mukaan pehmeä " patti" ei ole haitallinen.



Niin, en jaksanut alkaa soitella työterveyslääkärille, kun ois alppilassa saakka ja kun en tiedä miten homma toimii tälläsessä tapauksessa.



Jatu, minäkään en just tiedä mitä leffoja edes menee. Finnkinon sivuilta yritin kattoa, mutta näytti omituisen surkealta valikoima.



Missähän välissä pääsen etäopiskelemaan. Tää on ihan toivotonta. Parin tunnin päästä pitäis olla jo lääkärin huoneessa ja aamutoimet on vielä kesken. Iltapäivällä kohti Jumboa ja esikoisella samalla kampaaja. Mua pikkusen ahdistaa nää etäpäivät, kun en oikein tiedä miten niihin töissä suhtaudutaan. Vaikkei työnantajan kannalta pitäis olla väliä, koska näähän on osa sitä opiskeluosuutta koulutuksesta. Tavallaan ihan tyhmää edes raportoida tunteja.



Nyt aamupalalle...



T: Ynis

Onnea uudesta työstä ja uuteen työhön Mimmuli! Toivottavasti tulet viihtymään.



Meillä meni joulu mukavasti oman perheen kesken kotona. Mies kävi naapurin kaksosille pukkeilemassa ja pukkeili sitten omankin perheen samalla, keskimmäinen sanoi " Pukilla on ihan samanlaiset kengät kuin isillä." ja " Pukki on ihan isin näköinen." mutta salaisuus taisi silti säilyä. Esikoinen uskoo ihan täysillä ja Lilli katsoi pukkia tosi tarkasti silmiin :-)



Ihanaa oli olla kotona, rauhassa, ja että lapset saivat alkaa leikkiä heti haluamillaan tavaroilla. Mummoloissa vietetyt joulut kun tahtoo olla sellaisia että pitää kieltää availemasta lego- ja muita kivoja paketteja heti ettei mene tavarat hukkaan ennen kuin ehditään kotiin... Nyt meillä on pelattu shakkia ja pöytälätkää ja rakenneltu legoja ja laitettu nuket nukkumaan uuteen nukensänkyyn ja ja ja...



Mies leikkii uudella soutulaite/kuntopyörällä aamuvarhain ja iltamyöhällä :-D Minun uusi leluni, ompelukone, on vielä kaupassa, kun ei mieluista sitten löytynytkään. Gigantin halvat oli myyty loppuun :-/



Tänään me lähdetään kolmen päivän kylpylälomalle :-) yhdessä minun vanhempieni ja veljen perheen kanssa. Kivaa! Kurjaa vaan että lapset yskii niin ettei tiedä viitsiikö altaaseen päästää. Lillillä oli kuumettakin tuossa ennen joulua, mutta hänellä alkaa jo olla yskä mennyt pois. Mies käytti kahta nuorinta lääkärissäkin, eikä ollut Karella virtsatietulehdusta. Ihan hyvä että tuli sekin tarkistettua.



Meillä on rytmit ihan päälaellaan. Milo heräsi äsken, minäkin vasta puoli tuntia sitten. No, onhan meillä aikaa saada ne kohdalleen. Kaksi viikkoa lomaa! Näitä tämän työn parhaita puolia ;-)



Mukavia välipäiviä kaikille syysperheille!



Puss och kram,

Ankkis ja [color=red]♥Lilli♥

Mies läks treeneihin,minä en selvinny ulos lasten kans..voi tylsyys!

Illalla pitäs ruokakauppaa mennä,jotain muutaki syötävää ku suklaata kai pitäs saada...



Meilläki rytmit sekasin,typy heräs taas puol10..ni eihän se kai haittaa..



Mimmulille onnea työstä!



jatu

Onnittelut Tomeran perheelle pienestä pojasta. Toivotaan että arki lähtee pian sujumaan! Voin kuvitella että alku on yhtä epätoivoa ja itkua meillä.....



Joulu meni taas nopeasti ohi.Aattona oltiin mun äidillä ja illalla käytiin äidin veljellä, jolla myös pieniä lapsenlapsia.Sinne tuli joulupukki,joka on käynyt heillä myös minun ollessani lapsi.Ikää pukilla oli jo 85 vuotta,mutta silti teki vielä monta pukkikeikkaa.Aikamoinen pukki siis:) Oli jotenkin ihana kun oli oikeesti jo vähän huono näkemään ym. tuli ihan sellainen " oikean" pukin vaikutelma. Reippaasti poika meni pukin syliin ja leikki piirileikkiä.Toki iltaan mahtui myös kunnon uhmakohtauksia...Lahjoja tuli pojalle ihan liikaa, osan laitoin kotona heti varastoon.



Tänään on mun äiti tulossa meille pariksi yöksi.Mennään tänään miehen kanssa Jorviin tutustumiskierrokselle, kun en ole siellä ennen synnyttänyt.Jotenkin tuntuu että ei viitsisi tänään sinne mennä, kun en kertakaikkiaan halua ajatella synnytystä edelleenkään. Pyhien aikana iski sama tunne kuin enneen pojan syntymää, että mitä jos mulle tapahtuu jotain synnytyksessä.Lisäksi stressaan ihan hirveästi että miten voin olla pojasta erossa monta yötä kun joudun sairaalaan.



Onko Enkeli teillä Nea jo hyvin tottunut vauvaan? Mua pelottaa pojan suhtautuminen.Tiedän että on iso muutos kun nyt on saanut kaiken huomion.



Alan olla kyllä aika kyllästynyt tähän isoon vatsaan.Pukeminen on tuskaa ja mitään ei muutenkaan jaksa.Silti toivon että ei paljoa ennen tammikuun puoltaväliä synny.Pitäis kai pikku hiljaa laittaa vauvan sänkyä ym, oon ollut kertakaikkisen laiska kaikkien vauvajuttujen suhteen.Alennusmyynteihinkin oisin halunnut lähteä heti aamusta mutta en yksinkertaisesti jaksa pojan kanssa lähteä



Ankkikselle rentouttavaa kylpylälomaa!



Tomera, oletko muuten saanut ne tuplarattaat jo.Olihan niin että tilasit Saksasta?



Hyviä välipäiviä kaikille!



Helli,poika ja rv 37+2

paljon onnea tomeralle pienestä pojasta!



Ja mukavia loppuvuoden päiviä kaikille!!



palaan palstalle taas kun arki alkaa, päivät on menneet nukkuessa ja joulutohinoissa, pienellä rytmi vielä ihan selkaisin.... kone ollut kiinni viime perjantaista jo...



äq ja pojat

Tomeralle perheineen onnea pienestä prinssistä :))



Täälläkin on jouluna sairastettu, miehellä alkoi kuume aatonaattona ja pojalla aattona. Lisämausteena molemmilla kurkku- ja korvakipu.



Syöty on ja vielä tänäänkin syödään joulupöperöitä, niitä on jäljellä vaikka kuinka, mulle ihmekyllä vielä maistuu, yleensä 3 päivää on maksimi.



Typy on lopettanut nukkumisen, ainakin äidin mielestä.

Esim aattona typy meni klo.23 nukkumaan ja heräsi aamulla 6.30, mun mielestä 7 1/2 tuntia ei ihan riitä tuon ikäiselle. Ihan sama laitetaanko 9 vai 10 vai 11 nukkumaan niin silti herää 6.30 kiljumaan kurkku suorana, eikä nuku enää.

Mä oon ollu ihan järkyn pahantuulinen näinä 6.30 aamuina, typyhän yleensä nukkuu noin kahdeksaan asti.

Voiko tutin poisjättö vaikuttaa näin rankasti vieläkin, sehän jätettiin pois joku kolme viikkoa sitten.

Päikkäreitäkin nukkuu vähemmän kuin ennen, vaikka yöunetkin on lyhentyneet. Plaah, tämä ei ole iso murhe, mutta ei vaan jaksa noita kiljuherätyksiä kukonlaulunaikaan, Mimmulle sympatiat täältä ja tietty vauvojen kanssa valvoville.



Hilu

Ilmeisesti joulua viettämässä vielä.



Kävin tänään alessa, esikoiselle löytyi housut, miehelle paita. Itselle en saanut mitään. Mustia housuja lähinnä yritin etsiä, mutta turhaan.



Aamu meinasi alkaa tänä aamuna jo 5.40, mutta sain onneksi vähän venytettyä aamua, noustiin vasta puoli seiskalta. toivottavasti muiden kotona on nukuttu pidempään.



Väsy on ja suru puserossa, mutta elämä jatkuu... Kiitokset osan otosta.



Äh, ja taas minut keskeytettiin. Palailen!



Mimmu ja muksut x3

Käytiin lääkärissä aamupäivällä. Esikoisella poskiontelontulehdus, mulle lähete patin takia ultraan (jonne sain ajan 5.2.!). Lääkäristä Jumboon ja fiilikset ihan syvältä. Mikä on, kun entisaikojen suosikkiharrastus on nykyään niin tylsää:( Ennen pakenin shoppailemaan, nykyäänkin haaveilen siitä. Mutta kun pääsen kauppoihin, niin iskee väsymys ja apatia enkä saa mitään aikaseksi. Tänään oli tietty kauhea ryysis ja esikoinen ja mies mukana, joten eipä siinä kauheasti riemuita:) Esikoiselle saatiin sukset ja mies sai pari lahjaa vaihdettua (kun tuli samoja). Minä vain pakolliset Body Shopista.



Jotenkin olen tosi kärttyisällä tuulella koko ajan ja tosi väsynyt.



Koirasta viimein soitettiin ja lopputulos oli, että jatketaan ilman mitään toimenpiteitä ja toivotaan parasta (=jatketaan oksennusten siivousta). En ala. Tietty odotin jotain ratkaisua asiaan ja nyt sitä ei tullutkaan. Patti on joku kystapesäke eikä siitä ollut selkeää tietoa onko edes haimassa. Jos ei happosalpaajien kanssa pärjää ja tieheä oksentelu jatkuu, niin sitten harkitaan leikkausta. Valittelin vähän sitä, että mitään ei voi tehdä enkä jaksa ajatusta oksennusten siivoilusta keskellä yötä ja jatkuvasta epätietoisuudesta. Anoppi siihen, että sittenhän koiran voi lopettaa. Just joo, tosi rakentavaa kritiikkiä. Tuntuu, että nykyään pitäis kaikki epäkohdat pitää omana tietonaan. Mistään ei voi enää puhua kenenkään kanssa eikä purkaa omaa pahaa mieltään:(



Nyt menen alakertaan ja sammutan valot lapsilta. Hirveä hilluminen päällä, kun piti lukea kirjoja sängyissä.



T: Ynis

Tomeralle ja perheelle lämpimät onnittelut ja pienelle enkeleitä! Koita levätä aina kun voit. Olet ollut tosi ahkera ja nyt tarvit lepoa ja koko perhe tottumista uuteen. Kyllä se siitä, usko pois.



Mimmu k:lle osanotot.



Mimmulille onnittelut työpaikasta ja Ynikselle vakipaikasta.



Kotosalla ollaan oltu pääasiassa, mutta en vaan oo saanu kirjoitettua eikä kaikkea luettuakaan. Flunssa väsyttää kovin. Miehen tädin hautajaiset on lauantaina, joten koitan päästä vuoden alusta sitten paremmin taas mukaan.



Enkeli on varmaan jo saanut Minin allergioihin jotain selvyyttä, mutta sen verran hämmennän soppaa, että meidän lapsilla hormooninäppyjä on ollut korvissa ja kaulallakin. Eikä allergioita ole. Paitsi Iikalle ei käy (mun syömänä) porkkana, omena eikä paprika. Suklaasta ei tullu iho-oireita, mutta mä söin niitä valtavan määrän, niin Iikan maha meni sekaisin. Muut syökööt loput suklaat.



T@hti

Kiitos onskuista. :)



Ankkikselle ja perheelle nautinnollista kylpylälomaa!



Ynikselle jaksua koiran sairasteluun. Todella ikävää, ettei mitään tunnu selviävän ja tilanne vain jatkuu samana. Paljon voimia. Melko kauas muuten tuo ultrausaika tuli.



Alennusmyynteihin pitäisi suoriutua, mutta perjantaina taidan vasta päästä lähikaupunkiin, Helsinkiin vasta ensi viikolla. Ostoslistalla olisi ainakin itselle vaatteita (housuja ja paitoja, sukkia, alushousuja), ripsiväri ja jotain silmänympäryksen alkaviin ryppyihin, meidän sänkyyn päiväpeitto ja ehkä olohuoneeseen matto. Nöösä sai joululahjaksi niin paljon vaatetta, että pakottavaa tarvetta ei ole, mutta eiköhän sitä jotain mukaan tartu.



Mimmulle voima- ja jaksulähetys. Pidä itsestäsi huolta. Haleja.



Hellille jaksua viimemetreihin!



Tähtöselle voimia hautajaisiin.



Nyt lyö tyhjää, joten hyvikset ja smuik! =)



-Mimmuli

Kai oli tarkoitus jatkaa tähän pinoon? Pari sanaa ennen kuin Nekku pitää herättää.



Kiirettä ollut kahden ipanan kanssa ja konekin tökkinyt.



Mimmulille onnittelut ja voimia voimia uhman ja allergioiden kanssa. Milloin pääsisit Miniä katsomaan? :)



Mimmulle lämmin halaus ja voimia suruun..



Kerppu, ihana kun oli kiva matka! :)



Jatu, IHANAA nähdä! Odotan iltapvää! :)



Helli, jaksamisia mahan kanssa. Juttele paljon taapeeron kanssa vauvan tulosta, se varmasti paljon auttaa pientä valmistautumaan, vaikka koskaan ei tietty tiedä, miten alkuun reagoi. nea sopeutunut jo tosi hyvin, hoitaa siskoaan ja ei paljoa mustasukkaisuutta ilmene. Ei ole ollut nyt ollenkaan aggressiivinen ja alun kauhuitku kesti 6pvää, kunnes jo hellitti. Nyt menee tosi tosi kivasti, mutta äidin sydäntä tietysti raastaa, että ei ehdi jakautua kahtaalle ja Nekku joutuu monesti paljon odottamaan ja olemaan " isompi" kuin haluaisin. Ihmeellistä viisautta ja kärsivällisyyttä ja tytöstä paljastunutkin ja ymmärrystä, kun äiti hoitaa vauvaa ja joutuu itse oottamaan. Mut mukaan ollaan otettu hoitamiseen ja paljon kehuttu ja järkätty tekemistä, kun syötän, vien partsille nukkumaan, kuten ti-ti-nallen videot ja lukeminen jne.. Kyllä teilläkin lähtee sujumaan, vaikka alku olisikin kaaosta!



Tomeralle halaus! Voin niin eläytyä noihin alun ahdistuksiin ja itkuihin! Halaus! Kyllä te pärjäätte ja elämä alkaa muotoutua, vaikka mustakin aluksi tuntui, että ei oikeesti selvitä. Pyydä vaan paljon apua läheisiltä ja saa itkeä ja olla väsynyt! Kyllä se alkaa helpottaa. Voimia! Oot rukouksissa!



Ja Äitikuulle myös voimia ja Reelille!



Mies kävi lääkärissä ja joutuu olkapäänsä kanssa leikkaukseen. Huoh. Eikö se selkä ois riittänyt kipuineen, joille lääkärit ei osaa mitään tehdä..



Eilen oltiin myös Minin kanssa lääkärissä. Nyt meillä on sitten " virallisesti" maitoallerginen vauva.. :-/ Tavallaan helpotti ja kyllä tästä selviää, kun tietää mitä tulossa, mut kyllä silti masentaa. Olisin halunnut lapsen, jolle voi käydä mättämään perunaa ja porkkanaa suuhun ja joka ois syöny niitä tyytyväisenä ja ettei ois tarttenu taas alkaa sitä oireiden kartoitus rumbaa, epäselvyyttä ja ahdistusta. Voi olla aikas hankalaa, kun Mini suolistolla oireilee ja vieläpä viiveellä. Lääkärin mukaan tulee oireet myös ruokien kanssa tulemaan samalla tavalla. Mut sanoi et ei kiirettä, vaan 6kk asti maidolla vaan, jos kasvaa hyvin. No. Onneksi ei tartte enää itse ahdistua ja luulla itseään vainoharhaiseksi, vaan asia on nyt sitten selvä. Eilen tuli myös ekaa kertaa olo, et kotoa pois ÄKKIÄ! Niin tiiviisti oon ollut lasten kanssa synnytyksestä asti, et nyt alkaa väsymys painaa päälle ja pakko päästä tuulettumaan! Ja tänään siis Jatun kans keskustaan, IHANAAAAAA!



Nyt Nekkua herättelemään, palaan---



Enkeli1 ja Nea+Mini

Oon tainnut taustailla huomaamattani koko joulun :) Kovasti luen, kirjoittamiseen asti en ehdi.



Kerppu, mukava kuulla että nautitte matkasta! Me päätettiin nyt meidän perheen sekä siskon&poikaystävänsä sekä mun vanhempien kanssa lähteä ensi jouluksi johonkin kaaaaaauas. Thaimaa houkuttelisi. Vennahan on silloin jo yli kolme, ja jos kaikki menee hyvin on pikkutypykin jo 9 kk. Venna oli juuri sen ikäinen kun oltiin Toscanassa, ja se reissu meni loistavasti.



Joten, jos jollakin on matkavinkkejä antaa Thaimaaseen tai muualle kauas, otan kiitollisuudella vastaan! Haluttaisiin tottakai lapsiystävällinen kohde, jossa ois miehille jotain muuta urheilullista tekemistä kuin tennistä ja golfia (niitä emme harrasta) ja naisväelle vähän kulttuuria ja shoppailua.



Mimmulille onnea uudesta työstä!



Enkeli, ihanaa lukea tuota tekstiäsi. Noin nopeasti kuitenkin se arki lähti sujumaan. Antaa toivoa itsellekin, että kyllä keväästä selvitään. Projektina ois ennen vauvan tuloa opettaa Venna nukahtamaan itsekseen. En osaa päättää opettaisiko omaan huoneeseen vai siirtäisikö Vennan sängyn meidän huoneeseen? Perhepedissä kun mennään edelleen... Sekin vaihtoehto toki on, että opetetaan nukahtamaan itsekseen mutta meidän sänkyyn. Supernannyä tas kaipaan.... :)



Yniäinen, kurjaa että epäselvyys vaan jatkuu koiran ja sen patin/turvotuksenin osalta. Mutta mukavaa on se, että käyt täällä purkautumassa ;) Varmaan itsellekin tekis hyvää vähän enemmän tilitellä vaikkapa päällä.



Meidän navat: miehellä on ollut taas samanlaisia kipuja kuin ennen leikkausta. Henkisesti valmistaudun jo siihen, että tämä fyysinen yksinhuoltajuus tulee jatkumaan pitkään :( Itse voin hyvin lukuunottamatta liitoskipuja, onneksi. Nyt on joku mahataudin poikanen kytemässä, tosi kuvottava olo ja maha möyrii. Aamukahvikaan ei maistunut, tekis mieli vain ja ainoastaan mustikkakeittoa.



Shoppailemassa ois kiva käydä, muttei tässä olossa viitsi lähteä. Mies ja typykin vielä nukkuvat, ei taida Vennakaan ihan kunnossa olla kun kohta 12 h nukkunut ja yöllä oli aika levotonta pyörimistä.



Voisin mennä suihkuun, jos vähän olo paranisi.



- tea -

Niin, tietenkään ei ole kivaa lukea siitä, että miehen olka leikataan ja Minillä on " virallisesti" allergia. No, ehkä ymmärsit ilman tarkennustakin mitä tarkoitan :)

Nukkumisasioista. Mä ite niitä sillon niin paljon stressasin. Eli mä oon tosi tosi tyytyväinen, et ehdittiin siirtää Nea omaan huoneeseen nukkumaan. Nyt kun Miniä pitää illalla nukuttaa parikin tuntia ja kannella, niin ihanaa, että Nea saa rauhassa nukkua omassa huoneessa ja ei sieltä heräile Minin ähinöihin ja unissaan karjumisiin. Ja Nealla tietyt omat iltarutiinit, jotka tärkeitä, niin oon ilonen, että saa rauhassa ne illalla hoitaa. Tämä meillä toimii hyvin, kun pitkään markkinoitiin omaan huoneeseen siirtymistä ja Nea olikin sit ylpeä, kun sai sinne mennä nukkumaan ja kaikki meni tosi hyvin. Mut pitkään siitä oli puhuttukin. Ja olen ikionnellinen, et ehdittiin myös opettaa nukahtamaan itsekseen. Nyt ei tulis mitään, jos se ei toimisi, kun Mini on aika vaativainen tapaus ja joudun monesti yksin ollessa toisessa huoneessa rauhoitella ja yrittää pitää Mini suht hiljaisena, ettei kilju. Se ois hankalaa, jos pitäs samassa huoneessa olla Nean kanssa. Mutta nää asiat riippuu niin paljon lapsista ja monista muista tekijöistä. Meillä mennyt näin loistavasti. Aluksihan Nea reagoi Minin tuloon niin, et pyys viereen nukuttamaan, mut se meni viikossa ohi, vaikka olin jo kauhuissani miettinyt, et miten selviän yksin päiväuninukutuksista ym.. No tulipa selostusta..



Tean miehen selän toivoisin paranevan! Tiedän, miten kurjaa tollanen on.. Ja parempia vointeja sinne muutenkin.



Yäk. Söin eilen vaihteeksi taas suklaalevyn ja aamulla huomasin, et mies oli avannu ison suklaarasian ja pitipä tässä aamupalan päätteeksi mursuta sieltäkin muutama suklaa.



Ai niin, muistatte varmaan kun kyselin astiastosta, kun pitäs sellanen nyt alesta hankkia. No jouluaatto meni hetkeksi " pilalle" kun avattiin viimeiseksi isoimmat paketit. Niistä paljastui appivanhempien hankkima sinapinkeltainen (!!!!) astiasto. Ei oltu uskoa sitä todeksi. Mies sanoi, et lähtee vessaan oksentamaan. ;-) Nyt pelkään puheluita appivanhempien kanssa, et kysyvät mitä tykättiin astiastosta...Miehelle sanoin, et sä saat hoitaa tilanteen!!! Mies haluis laittaa ne Huuto.Netiin suoraan! :-D Mut ihan oikeesti! Se VÄRI! Ja ei taas meiltä kysytty mitään! Ne ei edes tienny, et astiastoa etitään. Entisenkin ruskean ne on hankkinu meille kysymättä.. Ihan oikeesti harmittaa, kun hyvää tarkoittavat, mut en voi kuvitella syöväni niistä astioista tai kattavani niillä pöytää..



No joo. Nea kattoo Pikku kakkosen joulua. On kattonut luvattoman paljon lastenohjelmia nyt jouluna..Mies ja Mini vielä nukkuu ja suihkuun pitäs päästä. Mut ehtiihän tässä. Suurin probleema kahden lapsen kanssa yksin ollessa on mulle ollut juuri nää aamut, et miten ehtii pesulle, ellei herää ennen lapsia ja muutenkin nää

lähtemiset kun kauheeta sähläystä kaikki. Onneks Nea jaksaa olla kärsivällinen näissä tilanteissa ja ei ala temppuilla, kun oon selittänyt et vauva hermostuu kun sille tulee kuuma ja että äidinkin pitää pukea reippaasti jne. Mut ulos selviytyminen vielä heikkoa, kun Mini jo yleensä ysiltä menee pitkille unille partsille ja me ei siinä vaiheessa olla Nean kanssa todellakaan valmiita lähtöön. Sit ei enää ehditä lähteä myöhemmin, kun Mini jo heräilee. Oma piha helpottais tilannetta niiiin paljon. Haaveilen taas. No nyt meen täältä pulisemasta. Ei tuu loppua, kun pariin päivään en oo ehtiny kirjottaa.



Ynikselle vielä, voi kurjuus koiran tilannetta. Toivottavasti ei nyt ala oksentelemaan.



Lila, niin eihän sitä tiedä.. Koko ajan odotan et meidän tilanne helpottais, mut kuitenkin mietin, et ihana ois vielä olla raskaan (olisko..?) ja ihana ois synnyttää ja saada se pieni syliin, mut en mä sitä jaksais kannella ja hytkyttää. Eilen kun ajettiin kotiin lääkäristä ja Mini huusi koko matkan (ja Nea kulta lauloi siskolleen oman laulukimaran ' ihhahhaa hepo ratsastaa, kvik kvik kvik, helmikuu helmikuu ja siellä kaikilla oli niin mukavaa, oi jospa oisin saanut olla mukanaaaa' ) tuli mietittyä, et eikö ihan oikeesti ois voinut tulla helpompaa ja vähemmän vaativaa tapausta.. Kun menomatkakin sujui niin, et aina liikennevaloissa karjuttiin.. Pankkiautomaatilla pysähdyttiin, oli jonoa ja näin kun mies oli irroittanut istuimen autosta ja heijasi pää punaisena huutanutta Miniä ulkona, kun huuto oli liikaa..



Mut nyt yritän poistua paikalta!



Enkeli1 taas

Voi Jatu ja Enkeli, oisitte huomenna menneet kaupungille, niin oisin tullut seuraksi! Oisko kukaan huomenna lähdössä??? Ei ois niin tylsääkään kaverin kanssa kierrellä, vaikken mitään sais ostettuakaan. Aion aamupäivällä lähteä, kun iltapäivällä pitää olla kavereiden luona kyläilemässä. Edes lounasseuraksi kukaan? :)



Enkeli, mulle jäi vähän katkera olo tokasta raskaudesta ja ehkä pikkuisen vauva-ajastakin. Joskus tuntui, että sen takia haluaa vielä kerran kokea ne. Enää en halua, kun realismi ottaa vallan. Jos se aika yhden lapsen kanssa oli vaikeaa, niin miksi kahden kanssa olis jotenkin hehkeämpää olla raskaana ja hoidella vauvaa:) Minä jäin kaipaamaan vaan sitä tunnetta, että sais olla ONNELLISESTI raskaana ja vauvan kanssa *nolona myönnän*.



Meillä aamu alkoi mukavasti. Koira nukkui mun kanssa alakerrassa. Lapset nukkui klo 8 saakka. Mies oli tosin valvonut yöllä, kun oli nenä ollut niin tukossa (aikuinen ihminen kun ei tajua hakea nasolinia). Aamupalan kanssa sitten alkoi pienemmän show. Ei halua tulla syömään. Leipä ja maito oli yli puoli tuntia pöydässä ja kun olin käyttänyt lopulta koiran, niin laitoin ruuat pois. Totta kai sitten alkoi huuto niiden perään. Tulin tänne yläkertaan aikeina jatkaa etäopiskelua, joten en ole varma miten mies on toiminut.



Minä en ymmärrä tota miestäkään, en yhtään. Vaikertaa täällä nuhan ja yskän kanssa, muttei esim. tullut mieleenkään lähteä eilen mukaan lääkäriin (joka ois varmaan tutkinut miehenkin samalla). Tänään sitten alkoi ihmetellä, että mitä pitäis tehdä.



Meillä ei oikeasti ole taas mitään yhteistä säveltä miehen kanssa. Tää on tosi syvältä. Sitten vielä sekin, ettei mistään omista harmituksista sais puhua. Jos ne koskee jollain tavalla miestä, niin siitä tulee vaan riita. Jos ei koske miestä, niin sitten ei kommentoi mitään. Sitten mies ihmettelee, jos minä olen kärttyisä ja väsynyt. Äsken mietin keittiössä, että minähän se huolehdin kaikeasta taas. Tungin vuorotellen lääkettä esikoisen ja koiran suuhun ja tungin ruokaa nenän eteen. Jne. jne. Turha niitä on kaikkea ruveta luettelemaan. Armas serkkuni aina sanookin, että kyllä ois ihme, jos en jo ois ihan puhki. Ihanaa, että joku ymmärtää!



No, nyt sain taas itseni ihan kypsälle tuulelle. Paras vaihtaa työkoneeseen ja ruveta piirtämään...



T: Ynis

Voi Jatu ja Enkeli, oisitte huomenna menneet kaupungille, niin oisin tullut seuraksi! Oisko kukaan huomenna lähdössä??? Ei ois niin tylsääkään kaverin kanssa kierrellä, vaikken mitään sais ostettuakaan. Aion aamupäivällä lähteä, kun iltapäivällä pitää olla kavereiden luona kyläilemässä. Edes lounasseuraksi kukaan? :)



Enkeli, mulle jäi vähän katkera olo tokasta raskaudesta ja ehkä pikkuisen vauva-ajastakin. Joskus tuntui, että sen takia haluaa vielä kerran kokea ne. Enää en halua, kun realismi ottaa vallan. Jos se aika yhden lapsen kanssa oli vaikeaa, niin miksi kahden kanssa olis jotenkin hehkeämpää olla raskaana ja hoidella vauvaa:) Minä jäin kaipaamaan vaan sitä tunnetta, että sais olla ONNELLISESTI raskaana ja vauvan kanssa *nolona myönnän*.



Meillä aamu alkoi mukavasti. Koira nukkui mun kanssa alakerrassa. Lapset nukkui klo 8 saakka. Mies oli tosin valvonut yöllä, kun oli nenä ollut niin tukossa (aikuinen ihminen kun ei tajua hakea nasolinia). Aamupalan kanssa sitten alkoi pienemmän show. Ei halua tulla syömään. Leipä ja maito oli yli puoli tuntia pöydässä ja kun olin käyttänyt lopulta koiran, niin laitoin ruuat pois. Totta kai sitten alkoi huuto niiden perään. Tulin tänne yläkertaan aikeina jatkaa etäopiskelua, joten en ole varma miten mies on toiminut.



Minä en ymmärrä tota miestäkään, en yhtään. Vaikertaa täällä nuhan ja yskän kanssa, muttei esim. tullut mieleenkään lähteä eilen mukaan lääkäriin (joka ois varmaan tutkinut miehenkin samalla). Tänään sitten alkoi ihmetellä, että mitä pitäis tehdä.



Meillä ei oikeasti ole taas mitään yhteistä säveltä miehen kanssa. Tää on tosi syvältä. Sitten vielä sekin, ettei mistään omista harmituksista sais puhua. Jos ne koskee jollain tavalla miestä, niin siitä tulee vaan riita. Jos ei koske miestä, niin sitten ei kommentoi mitään. Sitten mies ihmettelee, jos minä olen kärttyisä ja väsynyt. Äsken mietin keittiössä, että minähän se huolehdin kaikeasta taas. Tungin vuorotellen lääkettä esikoisen ja koiran suuhun ja tungin ruokaa nenän eteen. Jne. jne. Turha niitä on kaikkea ruveta luettelemaan. Armas serkkuni aina sanookin, että kyllä ois ihme, jos en jo ois ihan puhki. Ihanaa, että joku ymmärtää!



No, nyt sain taas itseni ihan kypsälle tuulelle. Paras vaihtaa työkoneeseen ja ruveta piirtämään...



T: Ynis

Vihdoin siis täälläkin tiputtaa pari hiutaletta.



Yritän nopeasti kirjoitella sillä välin kun neiti tekee palapeliä. Aika omanapaista on, mutta olen kyllä hengessä mukana niin mahataudeissa, allergioissa, työpaikoissa kuin ahdistuksissakin.



Vihdoin uskallan sanoa, että meillä pottaillaan ihan kunnolla. Todella pitkään on ollut epämääräistä säätöä, mutta nyt VIHDOIN onnistuu oikeastaan aina ja heti. Ainoa ongelma on tuo ummetus, eli siis isompi hätä. Taisimmekin olla viimeisimpiä villahousuja tässä ;)



Pyhät on mennyt sukulaisissajuoksemiseen. Kotona on vedetty vaan henkeä. Maha on täynnä kaloja ja lanttulaatikkoa. Onneksi ei ole tarvinnut missään olla yötä. Kepsu jaksoi minusta tosi hyvin joulun vierailut. Serkkunsa kanssa leikkivät fiiliksissä piilosta. KÄyttivät vuorotellen samaa piiloa ja löytämisen riemu oli silti mahtava;)



Meillä on takana parisuhdekeskustelunaloitus. Myönnän nyt, että olen itsekäs ihminen, olen aivan rikki ilman omaa aikaa. En tarkoita shoppailua tms. vaan sellaista aikaa, että oikeasti pääsee kauas pois yksin, eikä tarvise puhua kenellekään moneen päivään. Jotenkin nyt intenssiivisimmät symbioosijakson jälkeen, ryhtyvät omat tottumukset ja vaateet nousemaan pintaan. Aiemmin en olen superyritysäitiyden syövereissä tätä hiffannut, nyt yhden oljenkorren varassa, on jotakin ehkäpä tehtävä. *hieman nolona paljastaa*



Hyviä välipäiviä kompisar!

Esikoisella on ilmeisesti vesirokko, vaikka luulin, että hän on sen sairastanut jo pienempänä. Eli meillä tulee olemaan mielenkiintoiset viikot edessä kun äiti lähtee töihin, pienet tarhaan, siihen sitten vesirokko päälle x2 tietysti, mummon hautajaiset ja niin pois päin. Huoh, milloin tämä kaikki alkaisi sujua niin kuin tanssi?



Ihanaa, että Enkelillä on arki alkanut sujumaan ihanasti Nekun ja Minin kanssa. Kyllä se siitä Tomerallakin alkaa pian helpottaa. Ja Helli on kerinnyt mahansa kanssa ihan loppusuoralle asti... kohta taas uusia vauvoja!



Hip-sukos se kirjoitti potta asioista. Ei meillä edelleenkään...ei edes sitä isompaa hätää tulla ilmoittamaan. Vasta sitten kun on jo myöhäistä. Meilläkin meni tuossa jo jonkin aikaa tosi hyvin, mutta taas on otettu takapakkia. Itkuitkuitku, ei jaksais....Me taidetaankin elättää Pamperssia vielä piiiiiitkään.



Mimmulille onnittelut uudesta työpaikasta ja Ynikselle vakkari-sellaisesta onnea!



Minne T-P on hautautunut? Lumen alleko?



Sain tänään ensimmäisen työvuorolistan kolmeksi viikoksi. Löysät pois taas heti, on yövuoroa, pitkää iltavuoroa (12-21.30) , sen päälle heti aamuun seitsemäksi, yksittäisiä vapaapäiviä. Ja niin edelleen. alkoi muuten heti väsyttämään, kun näki listan. Minäkö muka työrajotteinen?!?!



Ihanalta kuulosti Kerpun matka. Paitsi että me oltiin reilu kolme vuotta sitten Bahia Felizissä, ei ollut paikka minun makuuni. Onhan siellä tosin voinut paikat muuttua. Ja tuo Tean suunnittelema Thaimaan matka saa minut jälleen kateudesta vihreäksi. En itse voisi kuvitellakaan lähteväni tämän villin kaksikon kanssa minnekään mummolaa pidemmälle. Ei ei...ensinnäkään T ei istuisi niin kauaa lentokoneessa paikallaan, että päästäisiin perille asti.



Mutta nyt lähden levähtämään itsekin, kun vauhtikaksikko nukkuu ja näppyläinen isoveli rauhottui Ataraxin ja panadolin voimalla....



Voikaa hyvin!



Mimmu ja lapset x3

Vatsataudit vihdoin täysin voitettu kanta. Välipäiviksi ei meillä ole lastenhoitoa, joten käyn töissä illalla, kun mies on tullut kotiin.



Meillä ei pottailu suju, edelleenkään, sen paremmin, kuin muutamalla muullakaan. Antsa kyllä tahtoo potalle (koska siinä luetaan Malle-kirjoja), mutta tiristää korkeintaan pienet pissat. Vaippaan sitten tulevat kaikki isommat.



Etelänmatka tavallaan kuulostaa mukavalta, mutta jotenkin en ole koskaan ollut kunnon rantaihminen. Juuri aamulla puhelimme esikoisen kanssa, että olisi kiva päästä joskus koko perheen kanssa Eurodisneyhin pariisiin (jossa minä siis kesällä työmatkalla kävin). Ehdottomasti haluaisin juuri siihen samaan parhaimpaan hotelliin, joten yhdessä pojan kanssa totesimme, että ainoaksi vaihtoehdoksi taitaa jäädä lottovoitto :) Huone maksoi nimittäin n.400 ¿/yö (ja se oli kakkonen :)) Vuoden parin päästä Antsakin olisi sopivan ikäinen, mutta kuten sanottu, lottovoittoa odotellessa.. (enkä minä edes lottoa ;) Mies kyllä hoitaa tuon uhkapelipuolen).

Saa nähdä, josko pääsemme ensi kesänä edes johonkin kotomaan huvipuistoon ;)



Puoli yötä valvoin ajatellen työasioita, tälläistä tämä on.

Mimmun työvuorot kuulostivat kyllä inhottavilta (vaikka itse olen voinut samanlaisten laittoon syllistyä..)



Mukavaa päivää!



Saamuska