Muita " ylipainoisten tai isokokoisten lasten" vanhempia!

rajoita ruokamäärää. Tyttö on normaalipainoinen (ei hoikka kuitenkaan), mutta jos antaisin syödä niin paljon kuin haluaa jatkuvasti niin kyllä oltaisiin ongelmissa. Olen kuullut että parhaiten aikuisiän ylipaino-ongelmiin voi vaikuttaa lapsena, joten koen tekeväni lapselleni palveluksen. Koskaan ei hän ole nälkäinen ja nälissään ei ruoan antamista lopeteta, mutta olen oppinut näkemään milloin tyttö pyytää lisää vain syömisen vuoksi eikä nälkäänsä. Tyttö nauttii syömisestä ja ihan kunnon ruoan syömisestä myöskin ei vain herkkujen (joita ei arkena kotona paljon ole tarjolla).



Edellinen kirjoittaja mainitsi että 12 v tytölle oli annettu kokonainen maksalaatikko ruoaksi. MEidän tyttö pyytää aina yhden kokonaisen paketin jälkeen lisää, eli siinä esimerkki kuinka hyvin ruokaa menisi ja esim. nakkeja ja kalapuikkoja menee n. 10-15 kappaletta kerrallaan, jos en lopeta aiemmin antamista (joskus aina kokeilen paljon menee ilman äidin rajoja), yleensä sanon, että nyt riittää nakit (n.5 kappaletta riitää mielestäni) ja sitten saa lisäksi perunaa tai ruisleipää lisää jos on vielä nälkä. Näitä lajeja ei tyttö syö, jos ei ole nälkä, mutta muuten kelpaa.



Eli itsekin kannatan ruoan säännöstelyä, mutta ei suoraan kieltämistä (eli " et saa lisää" ) vann nyt ei enää ole sitä laatua tarjolla vaan syöt sitten lisäksi omenaa, jos on nälkä tms...

Itse en tästä tavasta tykkää, mutta on aika tyypillistä. Esim. kaverilla oli ongelmia lapsen syömisen kanssa kun oli perhepäivähoitajalla jolla oli syötävä lautanen tyhjäksi. Nyt meillä esikoinen on koulussa ekalla, niin heillä pitää syödä lautanen tyhjäksi (tosin saavat itse annostella ruoan, eli pitäisi osata arvioida paljonko syö, kun en esim. itsekään aikuisena sitä aina osaa vaan joskus huomaan että olen ottanut liikaa). Vaikka lautasen tyhjäksi syömistä ei kotona vaadittaisikaan, niin muita tahoja kyllä löytyy jossa näin toimitaan. Malleja siis opitaan muualtakin kuin kotoa.

Tytto on pian 3 v ja pittuutta on noin 98cm ja painoa noin 20kg.

Tyton kasvu on aina ollut tosi huimaa, myos vauva-aikana. Taysimetin noin 5kk ikaan asti ja siina vaiheessa oli painoa kymmenisen kiloa. Hurjaa painon kasvua silloin ihmeteltiin...



Seka mina etta mies ollaan pitkia. Mies on isokokoinen/roteva, muttei lihava , itse olen hoikka/normaalipainoinen.



Ruokatottumulkset meilla on mielestani ihan terveelliset. Itse en syo lihaa lainkaan, vaan ruokavaliomme on hyvin kala-kasvispainotteista.

Tytto ei syo karkkeja eika limsaa. Laimennettua hedelmamehua juo paivittain ja pullaa/kekseja silloin talloin.



Lapsi syo reippaasti ja hyvalla ruokahalulla (ei tarvitse houkutella), mutta annokset on ihan normaali kokoisia mielestani.



Tytto on liikkuvainen, kettera ja aivan aarettoman voimakas!



Jarki sanoo etta kaikki on hyvin, mutta silti tuo paino joskus huolestuttaa. Varsinkin pelottaa etta kun tytto kasvaa painosta saatetaan kiusata helposti. Ja tietysti tarkeinta on etta tyttareni on jatkossakin terve..



En vaan ymmarra mita voisin tehda...

Että lapseni (kaksoset 5v) ovat hoikkia uskon enimmäkseen johtuvan siitä, että syövät niin tooosi pieniä annoksia kerrallaan. Poika painoi 5v neuvolassa vain 18,5 kiloa ja oli 110 cm ja tyttö 17,5 kg ja 108 cm.



Lapseni eivät koskaan (tai harvoin) sano että ovat nälkäisiä! Syövät mielestäni kuitenkin vähän:



aamiainen: puuroannos 1 dl max ja muuta rkl hilloa tai pieni leivänpalanen jossa kevytjuustoa ja vajaa desi maitoa.

lounas: muutamasta haarukallisesta ½ dl tavallista kotiruokaa

välipala: jogurtti tai hedelmiä

illallinen: sama kuin lounas



Aina eivät syö iltapalaa, riippuu vähän koska illallinen syödään. jos syövät illalla jotain, niin se on sitten vähän leipää tai Weetabixia yks palanen tai hedelmiä.



Karkkia eivät juurikaan syö, limsaa meillä ei juoda. Jätskiä en koskaan osta kotiin, sitä kyllä menisi.



Keksejä saavat nykyään muutaman kerran viikossa. Niitä kyllä menisi paljonkin jos antaisin!!!

Ylipaino on AINA kiinni kysynnästä ja tarjonnasta (tosin jotkut voivat olla temperamentiltaan niin rauhallisia, että kuluttavat vähemmän esim. suurin osa down lapsista, mutta heilläkin syy lihomiseen on liian suuri tarjonta. Ok voi olla jokin sairaus, jossa esim.ö nestettä kertyy elimistöön jne, jolloin paino on huomattavasti suurempi. Kysyjän kohdalla en kuitenkaan siihen usko.



Ehdotan, että pidät lapselta salaa ruokapäiväkirjaa muutaman päivän ajan ja pistät siihen rehellisesti jokaisen suupalan jonka lapsi syö ja kellon ajat. Tärkeintä on säännölliset ruoka-ajat ja kaikki ylimääräiset välipalat,jälkiruuat,napostelut pois.

Siinä olet oikeassa, että jos painonnousu saadaan pysähtymään, pituuskasvu korjaa " vahingon" . Neuvolasta saat myös lähetteen ravitsemusterapeutille, joka voi antaa juuri teidän perheelle sopivia ohjeita.

Suurimmat syyt painonkertymiselle ovat juuri ylimääräiset napostelut, limpparit,liian suuret ruoka-annokset kulutukseen nähden.

Mutta en sanois niin jyrkästi ylipainoisista lapsista, että ruuasta ois ylitarjontaa välttämättä. Ihan normaalilta kuulostaa ruokavalio. Ruokapäiväkirjan pitäminen on varmasti hyvä asia ja ravitsemusterapeuttia minäkin voisin suositella.



Uskon kuitenkin siihenkin, että kaikki lapset eivät liho vain syömällä liikaa. Voihan olla kysymys kilpirauhasen toimintahäiriöstä tms. asiasta. Onko sellaiset asiat tutkittu? Jotain tutkimuksia teillä jo onkin tulossa, joten oikeaan suuntaan olette mielestäni menossa.



Tsemppiä ja toivottavasti ei tule kiusatuksi!



T: Yniäinen

Hei Celena!



Itselläni isokokoinen lapsi, jonka syntymäpaino lähenteli myös 5:tä kiloa. Lapsi tällä hetkellä 2v, mutta koko vastaa viisi vuotiasta. Meillä tehty luustomäärityksiä ja hormoonikokeita yhden vuoden iässä ja juusi äskettäin uudestaan, koska kasvukäyrät hypänneet ylös. Mitään syytä ei ole toistaiseksi suurikokoisuudelle löytynyt. Lapsi kaikin puolin normaali, rasitteena taitaa vain olla vanhempien suvuissa oleva suurikokoisuus. Mielestäni sukujemme jäsenet ovat vain suurikokoisia eli pituutta ja rotevuutta löytyy. Näiden kompinaatiot ovat nyt vain omaan lapseeni kasaantuneet.



Itse en asiaan takertunut, mutta neuvolassa asiaa alettiin miettimään ja ohjattiin jatkotutkimuksiin. Olen ottanut asian avoimin mielin vastaan ja käyttänyt tilannetta hyväkseni. Aina kun on tarjottu mahdollisuutta eri tutkimuksiin ole avoimin mielin osallistunut ja ennen kaikkea kysellyt paljon kysymyksiä. Asian kanssa ei kannata painia yksin, vaan ota reippaasti yhteyttä neuvolaan / lääkäriin jo nyt. On hieno asia että hormoonitutkimukset tullaan tekemään, mutta miksi vasta kesällä? Meillä ainakin asia hoitui verikokeilla.



Itseäni huvittaa kun esikoiseni oli taaperona aivan normaalin kokoinen ja ihmiset jatkuvasti päivittelevät kuinka SUURI lapsi on. " Mitä sinä hänelle oikein syötät?" , tulla tupsahti monen suusta. Nyt eskari-ikä lähenee ja lapsi on langanlaiha. Kuopus, jolle nuo kommentit sopisivat nyt paremmin, ei ole missään vaiheessa saanut neuvolan ulkopuolella minkäänlaista kritiikkiä =)



Tsemppiä!

Eli, olen kyllä yrittänyt pitää sitä ruokapäiväkirjaa " pääni sisällä" ja tarkkailla siten mitä hän syö. Sitä kun on itsekin ruvennut ajattelemaan, että me syödäänkin herkkuja päivät pitkät, enkä vain huomaa sitä...Mutta tuo on kyllä hyvä ajatus tuo ravitsemusterapeutin ottaminen mukaan kuvioon!



Sitä vain on jotenkin niin ihmeissään, kun vain yksi perheessä lihoo koko ajan! Minä kun itsekin aina ajattelin sen lihavuuden perinnön johtuvan siitä " ruokapöydän perinnöstä" eli opituista ruokatavoista..Vertaan vain siihen, että me koko perhe syömme samaa ruokaa (isän kanssa joskus harvoin hesen aterioita ja pizzoja, mutta silti meidän painomme pysyy samana vaikkemme kasva!)

Toki isompina kulutammekin enemmän, mutta olen itse laihduttanut 25kg ja onnistunut pitämään painoni tasaisena, joten siihen verrattuna luulen tietäväni edes jotakin terveellisestä ruokavaliosta!



Tässä on myös se, että hän ei ole vain painava, vaan myös pitkä! Toisaalta sillä on hyvätkin puolensa (ajatella jos hän olisi oikein lyhyt!)

Neuvolassa on varmaankin ajateltu, että kun hän kuitenkin menee sitä " omaa käyräänsä" ja aina vetoavat minun pituuteeni (en ole kuin 173cm), niin vasta nyt aletaan seulomaan näitä hormonaalisia tekijöitä. Huoleni hänen painon noususta olen ilmoittanut, mutta keksejä ja herkkuja on vain käsketty välttää! Nyt vasta 4-vuotis neuvolassa otettiin esille nämä hormonijutut! Halusivat vielä kesälle asti tarkkailla painon nousua ja sitten alkaa näitä hormonihommia poissulkemaan!



Toisaalta, jo silloin kun täysimetin tyttöä puolivuotiaaksi (eli hän ei saanut muuta kun rintamaitoa) niin silti käyrät oli ylimmän päällä! Eli kai tässä yksilöllisyyskin näyttelee jotakin osaa! Halusin vain kuulla, onko täällä muita jotka painii saman asian kanssa ja sellaisten kokemuksia, joiden lapsilla on todettu esim. joku häiriö näissä hormonitoiminnoissa. Pahintahan sitä äitinä aina pelkää...



Toivotaan parasta ja me vielä tsemppaamme ruokatapoja ja hakeudumme jonkun ammattilaisen käsiin. Eivät kai ne koskaan niin täydelliset ne ruokailutottumukset kellään ole..Varsinkin näin jouluaikana!:)

Ihmiset ovat erillaisia. On tutrkittu, että hoikat ihmiset liikehtivät lähes jatkuvasti (esim. muuttavat asentoaan koko ajan tv:a katsoessaan) = kuluttavat jatkuvasti energiaa. Kun taas toiset ihmiset saattavat istua lähes liikahtamatta vaikka 1,5h = eivät kuluta energiaa niin paljon. Tähän perustuu havainto, että joku perheen jäsen lihookin, vaikka muut pysyvät saman painoisina. Kyseinen perheen jäsen on tod.näk. " se rauhallin luonne" . Ja valitettavasti ei ole muuta poppa konstia, kuin vähentää tarjontaa. Eli vaikka julmalta kuullostaa, niin tällaiselle rauhalliselle perheen jäsenelle pitää antaa pienempiä ruoka annoksia kuin hoikille perheen jäsenille. Parempi säännöstely ja normaali paino, kuin jo mahd. murrosiässä alkava diabetes, korkea kolesteroli,verenpaine, ulkonäkö seikat,kiusaaminen ym.

Toki hormoni määritykset ym. on hyvä tehdä ja sulkea kaikki mahd. sairaudet pois, mutta harvoin kilpirauhasen vajaatoiminta lapsella näkyy vain liika painona. Muutenkin se on yleisempää myöhemmällä iällä.

Kivaa, että ap sai oikeasti haluamaansa vertaistukeakin. Omastakin puolesta oli kiva lukea siitä. Minulla vain mutu-kertomusta ja halusin sitä kertoa, että tulee edes jotain näkökulmia. Joskushan nekin voi auttaa.



Vielä vastaan tohon rauhallinen lapsi-juttuun. Meillä esikoinen on ollut todella rauhallinen (on toki syönytkin niukasti). Toinen taas selvästi vilkkaampi,vaikkei ehkä mitenkään tosi aktiiviseksi luokiteltavissa. Pienempi syö tuplasti esikoisen määrät, ellei enemmänkin. Tällä hetkellä käyrät samaa luokkaa keskenään. En kyllä suoraan usko siihenkään, että pelkkä syöminen/liikkuminen vaikuttais. Kaikki kun ei lähde samalta viivalta. Enkä tarkoita kritisoida kenenkään mielipiteitä, vaan ehkä antaa toista näkökulmaa.



Aiheen ohi sitten. Meillä esikoisen syömistä on ihmetelty joka tuutista. Huono esimerkki äskeiseen sanomaani, mutta on niitä erojakin lapsissa oikeasti. Joka tapauksessa meidän esikoinen syö aivan linnun annoksia. Voin myös sanoa, että lapsi oikeasti tulee lähes ilman ruokaa toimeen monta päivää. Voin myös todistettavasti todeta sen, että kyllä lapsi syö, jos on nälkä. Mutta jotkut ihmettelee suurikokoisia lapsia ja meillä taas sitä, että lapsi ei syö. Herkut kyllä maistuis ja siitä saakin kuulla, kun ei anneta korvata ruokaa herkuilla. Karkkipäivä on lauantaisin ja se riittää meillä. Mummot, päiväkoti, puheterapautti jne. on ihmetellyt järkytyksestä kankeina, että mitä sitten tehdään, jos tyttö kieltäytyy koko ruuasta (päiväkoti kyllä vähiten). Hyvä, ettei puheterapeutti ollut valmis ilmottamaan lastensuojeluun, kun sanottiin että sitten on ilman ruokaa seuraavaan ateriaan saakka (siltä näytti). Me taas ollaan jopa perheneuvolan psykologin kanssa juteltu asiasta. Minä äitinä en edes huolehdi terveyden takia, siis fyysisen. Sen sijaan omalle psyykelle on rankkaa jatkuvat turhautumiset ruokailujen kanssa.



Voin siis vain kuvitella huolen isosta lapsesta. Mutta ehkä neuvolaan voi luottaa tässäkin tapauksessa. Meillä on käynyt ihanteelisesti, kun kaikki neuvolatädit on olleet ymmärtäväisiä ja osanneet unohtaa keskikäyrät mittoja ottaessa. Tälläinen neuvolaihminen voi kenties olla oikeassa, jos sanoo olevan ok odottaa kesää.



Ap, minkä kokoisia itse olitte lapsena? Oisko vertailukelpoisia lukemia?



T: Yniäinen jälleen (jota lasten syömiset koskettaa, vaikkakin toisella tavalla)

Hei,



veljeni perheessä on kolme lasta jotka kaikki ovat olleet pitkiä ja tanakoita taaperoina. Ainakin neuvolasta on kyselty ruokailujen perään ja oltu huolissaan tuosta painosta. Noo kyseisessä perheessä on karkkipäivä kerran viikossa ja välipaloja ei syödä juuri koskaan tosin lapset saattoivat hoitoajoista johtuen syödä useampia ruokakertoja päivässä kuin normaalisti mutta siis normaalia ruokaa. Ja sehän heille on maistunut tosi hyvin suurina annoksina. No nyt kahdelle vanhimmalle on tullut kouluterveyden huollosta viestiä että siellä huolestutaan kun ovat niin hoikkia. Kotona ruokailuun ei ole puututtu mutta kun pituutta on tullut vauhdilla lisää niin tanakkuus ei ole kuin muisto vain.



t. MiTeSa

Aika hyviä asioita näissä vastauksissa tulikin esille. Silti usein tulee mieleen, että ihmiset on jotenkin aivopesty kevyttuotteiden ja herkkujen välttämisen voimaan ja unohdetaan todellakin ruuan määrät. Tässä taannoin oli telkkarissa sellaisen ranskalaisnaisen haastattelu, joka oli kirjoittanut amerikkalaisille kirjan ranskalaisten hoikkuuden salaisuudesta (vaikka ranska onkin tunnettu ruokakulttuuristaan). Amerikkalaiset kun ovat monet jatkuvasti jollain dieeteillä, ja siltikin, senhän kaikki tiedämme miten ylipainoista porukkaa jenkit ovat. Juju on kuulemma se, että vaikka ranskalaiset usein vähät välittävät kunkin ruokalajin rasvaisuudesta tai kalorimääristä, he syövät näitä herkkuja vain vähän kerrallaan. Varmasti siinä on perää, voisi ajatella asiaa sen kummemmin tuntematta.



Tosiaan aina silloin tällöin kuulee aikuistenkin valittavan että missä vika kun vaikka syö terveellistä ruokaa ja liikkuu niin painoa kertyy. No, ruualla kuin ruualla, vaikka kaurapuurolla ja rasvattomalla maidolla, voi lihoa jos sitä syö liikaa kulutukseen nähden. On taivahan tosi, että kaikella todennäköisyydellä ihminen joka lihoo " terveellisistä elintavoista huolimatta" vain yksinkertaisesti syö liian suuria annoksia, ei siihen sen kummempaa tarvita. Ja henkilö, joka syö suuria annoksia , venyttää samalla vatsalaukkuaan niin, että sinne täytyy aina saada todella paljon ruokaa että tulisi kylläiseksi. En tiedä ravitsemusterapeuttien näkemyksiä tästä aiheesta, mutta omakohtaisesti voisin sanoa, että itse pysyn hoikkana nimenomaan syömällä usein ja vähän kerrallaan. Kun nälkä ei kasva hillitömäksi, ruokaa ei tule ahnehdittua hirvittäviä määriä kerrallaan eikä vatsakaan veny suureksi.



Alkuperäisen kysyjän lapsen tilanteesta ei tietenkään voi täältäkäsin sanoa mitään varmaa, mutta mitä tuossa voi tehdä on tarkistaa olisiko lapsen syömissä määrissä rajoittamisen varaa. Ja tosiaan kesällä saatte sitten ihan tutkimustietoa onko taustalla muita tekijöitä.

Meillä siis poika on ollut aina pullukka ja valitettavasti lihonut tämän syksyn aikana. Hiljattain tajusin syynkin. Olen vauvan kanssa kotona ja eskari-poika menee usein päiväkotiin puoli kymmenen, jolloin toiset ovat jo ulkoilunsa ulkoilleet. Sama toistuu iltapäivällä, haen kolmeen mennessä, jolloin eivät vielä ole ulkona. Arkinen liikkuminen on jäänyt, mutta ruokahalu on ennallaan. Poika on kova syömään ruokaakin, herkkuja myös. Usein pyytää lisää vaikka leipää iltapalalla. Pakko välillä todeta, että otetaas ekaksi omena tai mandariini. Monestipa se nälkäkin jo meni ohi...

minkäkokosia annoksia tyttö syö ja miten usein? Voisko siitä johtua osa? Tai sitten toi rauhallisuuskin oli yks.



Toivottavasti pääsette testeihin niin saa sitten ainakin hormonihäiriöt ja kilpirauhasen vajaatoiminnat todettua tai poissuljettua. Mulle lapsi kuulostaa tosi painavalta jos teillä on ihan terveelliset ruokatottumukset jne. Meidän esikoistyttö oli 4v 113 cm ja 17 kiloa, 5-vuotiaana 120 cm ja 18 kiloa, nyt tyttö on kohta 8v ja 130 cm ja 24 kiloa, hänestä lääkärit sanoneet että on " suhteellisen hoikka" mutta kuitenkin ihan normaali. Syntyessään painoi vähän yli 4 kiloo.



Toivottavasti lapsi ei itse kärsi asiasta ja saatte selvitettyä syyn painoon.

itse ajattelen niin, että lapsen syömää ruokamäärää on kamalan vaikea rajoittaa. Jos ruoka kerran maistuu, niin miten ihmeessä sitä kesken kaiken sanoo, että nyt et saa enää mitään? Siitä voi tulla helposti traumoja, kun muut saa syödä ja itse ei. Syöminenhän on kivaa, vai mitä :)

Varmaan sitten pitäisi vain katsoa sitä, MITÄ siellä lautasella on. Jos vetää van kasviksia ja hedelmiä, ei niillä varmasti liho. Mutta nämä kaikki jutut tietysti tiedät laihduttaneena itsekin.

Tsemppiä teille :) Toivottavasti syy selviää, jos kyse on hormoniasioista tms.

Tosiaan jos lapselle maistuu perusruoka aina paljon ja tottuu syömään paljon ja liikkuu vähemmän tai on rauhallisempi lapsi, voi tuota painoa kertyä. Eli peesaan näitä edellisiä kirjoittajia. Tietenkin on hyvä että kaikki mahdollinen muu ihan fyysinen syy selvitetään. Mutta hurjalta tuo teidän paino lapsella minustakin tuntuu. Meillä koulun alussa esim. laiha n. 120cm ekaluokkalainen poika painoi n. 20kg ja vertailuna hänen n. 130cm (luokkansa pisimpiä oleva) roteva luokkakaverinsakin vain n. 30kg.



Eiköhän ruokapäiväkirja, jossa myös annosten koot merkittynä ja ravintoterapeutti voisi olla hyvä apu.



Emmakaisalle tuli mieleen kirjoittaa että joskus on tarpeen rajoittaa lapsen aterian kokoakin. Esim. meillä kummipojan pikkusiskon ruokahalu ja määrä mitä syö on todella suuri, heillä ollutkin suuren painon vuoksi painokontrolleja. Ja näyttäisi ison painon kanssa kulkevan käsikädessä tuo pituus (heillä vanhemmat lyhyitä, kuten sukukin ja isoveli myös). Luultavasti heillä jo ennestään rauhallisen ja hyväruokaisen lapsen kohdalla jatkuvana lääkityksenä käytetty kortisoni vielä osaltaan lisää ruokahalua. Heillä lapsi ei saa niin paljon ruokaa kuin söisi, edes sitä terveellisiä kasviksia, vaan määrääkin on pakko rajoittaa.

Joo, eli vielä sen verran, että monen mielestä tyttö ei näytä lihavalta, hän on vain niin tuhtia tekoa. Olen joskus vitsaillut (tietysti esim. isälle, ettei lapsi kuule), että hän on kuin sementtisäkki! :) siis positiivisesti! Olen itse ollut pienenä pullea, samoin nuoruudessa, mutta nyt tosin laihduttanut aikuisiällä lasten myötä, joten kyllä siinä " verenperinnössäkin" varmaan joku juju on! Isä on ollut hoikka ja heidän puoleltaan ollaan hirmu pitkiä ja hoikkia, mutta meidän puolella on paljon näitä pyöreitä ja " raskastekoisia" ihmisiä.



Annoskoot, se kai minun päällimmäisenä tästä jää, jossa voisi olla petraamista! Muuta en ihan oikeasti keksi! Syövät täysjyväpuurot aamua iltaa, Becel 35 % leivällä ja jos paistan jotain (sitäkin pyrin välttämään) niin Keijun sydänmerkitty juokseva rasva. Ruisleipää, sydänmerkittyjä kinkkuja... Mutta se on totta, että hän on TODELLA rauhallinen!! Voisi istua (kuten istuikin toissapäivänä) lähes 1,5 tuntia paikallaan ja teki näitä helmiaskarteluja, jotka sitten silitysraudalla kuumennetaan..! Hänen mielenkiintonsa on kaikessa paikallaan olemisessa (mistä toisaalta olen ihan mielissänikin): hän tunnistaa kirjaimet ja tietää millä sanat alkavat. tms. Yritän aloittaa kuitenkin päivän ulkonaololla, puistossa käynnillä tms. jotta tulisi sitä liikkumista! Niin ja olen monesti sanonutkin, että hän olisi " liian täydellinen lapsi" (on aina syönyt ja nukkunut hyvin, on tyytyväinen, eikä esim. ole itkenyt paljoa, rauhallinen ja helppo), jos minulla ei mitään " päänvaivaa" hänen kanssaan olisi! :)



Sitä vain äitinä pelkää sitä lapsen erilaisuutta, josta voi aiheutua esim. kiusaamista. Tyttö kun on luonteeltaan hiukan ujo tarkkailija. Tuntuu, että tässä on liian monta asiaa samassa vaakakupissa, jotka voivat vaikuttaa pitkälle tulevaisuuteen. Ja niin, tietysti sitä itseään äitinä, perheen ruoanlaittajana, syyllistää ja mollaa itseään, kun tuntuu että painokäyrät vain jatkavat pystysuoraa nousuaan, vaikka pituutta tulee roimasti..



Eiköhän tämä tästä, onhan meitä monenkokoisia ja näköisiä! Eihän meidän tarvi samalta näyttääkään, sitä olen omillenikin opettanut! Mutta jos kysymys on todellakin näin " yksinkertaisesti korjattavissa olevasta asiasta" , niin on se nyt kumma jos siitä ei selvitä! ;)

Lisään tähän vielä muutaman näkökulman aiheeseen.

Oma sukuni on " halkomatukkeja" . Oikein hämmästelin kun katselin tuhtia äitiäni joka syötti (!) 5v lastani " Ota vielä tämä lusikallinen, edes tämä yksi. Mummille tulee hyvä mieli kun syöt lautasen tyhjäksi." Eli emotionaalisilla seikoilla hämätään kylläistä lasta. Ole ollut aina kiltti tyttö, ja syönyt lautasen tyhjäksi, olin kylläinen tai en. Vasta aikuisiällä olen oppinut kuuntelemaan kehoni viestejä ja lopettamaan syömisen kun olen täynnä. Kun mummin kullalle tulee paha mieli, käydään heti, arvaatte kai, karkkikaapilla.

Visuaalisilla kikoilla voi kokeilla josko olisi apua, eli pienempi lautanen niin annos näyttää suuremmalle.

Lapsen pääasiallinen energianlähde on joidenkin artikkeleiden mukaan rasva. Nykyään energia koostuu pääsääntöidesti hiilihydraateista. Varsinkin nopeat sellaiset nostavat veren sokereita nopeasti ja kun sokerit laskee niin käynnistyy nälän tunne. Eli huomioi hitaiden hiilihydraattien saanti lapsen ruokavaliossa. Tämä tuli vain mieleen kun tuttavani lapsi oli niin pullea ettei saanut sormia pinsettiotteeseen, niin hänellä puuttui ruokavaliosta tyystin rasva. Oma lapseni on allergioiden tiimoilta ollut todella vähillä hiilihydraateilla ja on solakka. Rasvassa emme ole säästelleet.

Mutta yhtä kaikki, olimme sitten pieniä tai suuria, olemme yksilöitä. Meitä mahtuu tänne monen kokoisia.

Minua joskus ihmetyttää esim meidän keskimmäinen (3v4kk). Hän syö mielestäni tosi vähän. Tavallinen päivä on suunnilleen tällanen:



aamupala: 1 pala leipää, margariiniä ja juustoa

lounas: puolikas lastenlautasellinen (joskus syö vain kaksi haarukkaa, joskus saattaa mennä koko lautasellinen, mikä tarkottaa ehkä desiä)

välipala: puolikas hedelmä, leipäpala

päivällinen: ruuasta riipppuen taas puolikas lastenlautasellinen

Iltapala: ei mitään, poika sanoo ettei ole nälkä



Pituutta hänellä on 98 cm ja painoa tuollainen 14 kiloa (synt. 58 cm ja 4045 g). Joskus ihmettelen, miten hän kuitenkin kasvaa tuollasilla määrillä. Poika ei ole mikään kauhea touhottaja ja väkkärä mutta liikkuu kyllä aika paljon, omien sanojensa mukaan pelleilee. Pojalle syöminen on välttämätön pakko, eli hän ei ole tippaakaan mikään kulinaristi ja lopettaa syömisen heti kun pahin nälkä on mennyt ohi. Tässä on varmaan isoja eroja lasten kohdalla?



Tuo liikkumisjuttu oli myös tosi mielenkiintoinen. Itse olen sellainen että en lihoa. Musta tuntuu että minusta ei saa tekemälläkään ns. ylipainoista. Ja mä olen juuri tuollainen että mun on hirmu vaikea istua konsertissa tai leffassa tai misään kun en pysty olemaan paikallani. On siis pakko muuttaa asentoa koko ajan ja tuntuu että häiritsen muita. Nukun myös aika levottomasti ja heräilen ja hätkähtelen, mikä käsittääkseni myös vaikuttaa kalorien polttamiseen. Lapsemme ovat tässä ihan samanlaisia.

Painon nousu on tosi yksilöllistä, minä olin pienenä sellainen että vaikka olisin syönyt mitä en lihonnut, kun taas serkkuni söi huomattavasti vähemmän ja silti oli aika pullukka. Kai ruumiin rakennekkin vaikuttaa. Sisarpuoleni perheessä, sekä äiti että isä ovat hoikkia, samoin heidän keskimmäinen lapsensa, nuorin taas on aina ollut isokokoinen, vaikka samaa ruokaa söivät ja samanlaisia määriä Jo edellä mainittu kilpirauhasen vajaa toiminta tuli minullekkin mieleen.



Omat poikani ovat pitkää hoikkaa sorttia esikoinen oli 5-vuotis neuvolassa 116 cm ja 19 kg (syntyessään oli 48 cm ja 3,100) Kuopus poika taas ei ole vielä 1v7kk iässä ylittänyt 11 kg rajaa, pituutta on reilut 83 cm (poika oli jo syntyessään aika iso 54cm ja 4,2) Pituus käyrä on mennyt + ja paino käyrä reippaasti miinuksella (näin on ollut koko pojan elämän ajan)