vaihto-oppilaasta

ja kylläkin jenkkiperheessä, koska kieltähän sinne halusin mennä opiskelemaan/oppimaan. Mutta ainakin hyvästä isäntäperheestä voin sanoa sen verran, että ottakaa vaihtari niinkuin hän olisi teidän oma lapsi. Siis kaikkeen mukaan, ruoanlaitosta, pyykinpesusta shoppailukieroksille, perheneuvotteluihin, keskustelutuokioihin jne. Näyttäkää mahdollisimman paljon alueenne nähtävyyksiä, kiva oli saada kirja ja muuta materiaalia etukäteen silloin kun ei ollut nettiä niin nykyäähän voi suositella tiettyjä sivuja jne.

Avustaa harrastuksiin pääsemistä, siis selvitellä jo vähän etukäteen mistä mitäkin löytyy ja mihin hintaan koska oikeat vanhemmathan sen lystin maksaa.

Oma huone ja rauha,mitä alussa varsinkin halusin, kun kaikki oli vielä niin uutta ja kummallista.

Pääsäännöllisesti vähän sitä mitä itse toivoisi omalle tyttärelle/pojalle jos he lähtisivät vaihtariksi.



Tulee ikimuistoinen vuosi niin teidän perheelle kuin vaihtarille!

isäntäperhe olisikin ollut suomalainen!! Siis kun vaihtarivuoden yksi tärkeimmistä asioista on nimenomaan kielen oppiminen. Toki sitä kieltä oppii koulussa ja kavereiden kera, mutta tuleehan sitä perheen kanssa pakosta kommunikoitua. Miksi ette ota jonkun muun maalaista vaihtaria? Miksi juuri suomalainen? Lasten kielitaidon takia?

lasten olisi kiva kuulla suomea valista muiltakin kuin aidilta. mies ei puhu sanaakaan suomea (tai no joo, osaa sanoa vaippa ja kakka...), ja lapsetkin on ihan toivottomia. olen myos ainoa (?) suomalainen nailla nurkilla, eli eikohan tuo vaihtari paasisi puhumaan englantia. miten muuten on, saako vaihtari ' valita' itse perheensa, eli etta ketaan ei ' pakotettaisi' tulemaan perheeseen jossa hatatilanteessa parjaisi suomellakin?

yksi asia viela mietityttaa, eli se etta mita mahdollinen vaihtari tykkaisi siita etta meidan lapset on viela pienia? ei kai tamakaan tulisi kenellekaan yllatyksena, mietin vaan etta itse aikoinani en teinina juuri sietanyt pikkulapsia ;-)

kiitos aiemmista kommenteista!

voisin lisätä, että lapsia ei ollut ollenkaan siinä perheessä missä itse olin koiria sitäkin enemmän ja näin koirarakkaalle ihmiselle se oli ihan ok. En usko että se mitään haittaa vaikka teidän lapset ovat pieniä, kyllähän vaihtari saa tietää perheestä jo etukäteen lei ei mitään tule kuitenkaan yllätyksenä. Toisalta oli mielestäni hyvä kun ei ollut ketään saman ikäistä perheessä, sitä oli pakko heti alusta lähdettävä vaan tekemään/luomaan kontakteja.

Silloin reilut 12vuotta sitten ei ainakaan ollut vaihtarilla mahdollisuuksia valita perhettä,minuun ei ottanut yhteyttä kuin se perhe jonka luokse menin, he olivat muutamille soitattunut ja päätyivät minuun koska olin enemmän heidän oloisensa ja koirarakas.



Sen 10kuukauden aikana tehtiin yhdessä pari vähän pidempää reissua ja usein heidän sukulaisissa oltiin esim. juhlapyhinä ja kivaa oli. Sitä vuotta muistelen edelleen lähes päivittäin lämmöllä. Olen heillä kerran käynyt tuon vuoden jälkeen ja viikottain ollaan yhteyksissä mailin kautta. Hauskinta on se, että meillä on melkein saman ikäiset lapset, he aloittivat myöhään ja minä ajoissa lapsien hankkimisen:)

Olin itsekin vaihtarina silloin kauan kauan sitten. Isantaperheessani oli 3 nuorta lasta, vanhin oli silloin 12 vuotias. Tulin tosi hyvin juttuun isantaperheeni kanssa ja olemme edelleen yhteyksissa kuukausittain! Jos vain pystytte niin katsokaa loytyyko hakemuksista ketaan joka hakemuksessaan jollainlailla viittaa pitavansa lapsista (jos kukaan nyt sellaista vaihtarihakemukseensa laittaa...?). Mutta perhe on se joka valitsee kenet haluaa (tai ainakin ennen oli nain) ei vaihtari itse.