3,5-vuotias ei enää kelpuuta vaatteitaan...

Ostin tytölle suklaanruskean toppatakin -itkun kanssa pukee sen. Poikien takki. Housut ei tahdo kelvata ollenkaan. Aina pitäisi olla hame tai mekko. Yleensä kyllä meillä aikuiset päättää, mutta tässä asiassa joustan. Jos kerran haluaa hameen, niin saakoon. Ostin Hennesiltä ja Lindexiltä muutaman söpön hamosen, ja neiti pitää aina niitä. Ostamanani hameet olivat siis sellaisia lyhyitä, mukavaa materiaalia olevia, ja ne menevät toppapuvun alla mainiosti. Pidän itsekin tosi paljon hameita ja mekkoja. Väännetään sitten muista asioista. : )



Taitaa kuulua ikään.

Väriyhdistelmät on välillä kaameita mutta pääasia että vaatteet on puhtaat ja sään mukaiset. Vaatteet ostetaan aina yhdessä tai pieleen menee. Tyttö nyt 6v. eli ainakaan meillä ikä ei yhtään tuonut muutosta tilanteeseen muuten kuin että asioista voi paremmin neuvotella.

olisiko mahdollista laittaa lapselle kaksi vaihtoehtoa asuksi. Öiti siis valitsee vaihtoehdot illalla ja lapsi valikoi aamulla niistä mieleisensä. Näin ei tarvitse tapella joka vaatekappaleesta erikseen.

Laittaa esille kaksi erityyppistä, housu asu, hame asu...



Ystäväni oli pienenä " hankala" tapaus. Hänen äiti antoi kaksi vaihtoehtoa, joista ystäväni valitsi aamulla. Oli järkevät vaatteet ja tyttö sai itse valita oman päänsä mukaan. Sekä äiti että tyttö hyötyivät siitä. He kokeilivat että saisi valita kaapista mitä vain, mutta sitten tuli niitä kun ei laittanut tarpeeksi vaatetta talvella tai kesällä halusi pitkikset housujen alle mutta ei paitaa yms. Oli liikaa vaihtoehtoja ja pienen pää ei ole kovin hyvä vielä valitsemaan useammasta vaihtoehdosta. Se kaksi on hyvä määrä vaihtoehtoja.



Ja mieli muuttuu usein tytöillä. Joku viikko pitää kaikki olla keltaista jo toisella viikolla se on poikien väri.

Itselläni reilu 3v tyttö joka purnaa jos joutuu laittaan housut tarhaan...pitäis olla hame niin ku prinsessoilla. Eräs päivä sanoi heti, että haluaa farkut kuten hoitotädilläkin. Ja slipoveri kans piti saada päälle. Matkii siis muita pukemisessakin. Milloin prinsessa, milloin " poikamaisesti" pukeutuvaa hoitotätiä.

Laitoin vaatekaapin oven lukkoon, ja valitsen sieltä aina kaksi asukokonaisuutta joista tyttö saa valita. Tai selitän, että nyt on pakko laittaa nää, ei ole muita. Loput pesussa. Joskus pakotusta, joskus neuvottelua, joskus vaan mennään ja pakotetaan, lahjotaan...

Meillä myös alkoi tytöllä tuo siinä pari-kolmevuotiaana. Yhdessä vaiheessa oli tosi hankalaa kun mm keskitalvella olis pitänyt saada hihaton vaaleanpunanen kesämekko tarhaan jne jne jne. Tyttö oli tosi tarkka vaatteistaan ja niistä saatiin hyvin usein riita aikaseksi. Minun vaihtoehdot eivät olisi kelvanneet. Annoin yleensä pari vaihtoehtoa. Annoin hänen valita niin kauan kun eivät ihan mahdottomia olleet. Joskus otettiin tarhaan mukaan jotkut toiset, vähän prinsessamaisemmat mukaan niin sai vaihtaa siellä.



Tyttö on nyt tokalla ja koulun alkaessa rupesi yhtäkkiä kiinnostamaan farkut ja tummemmat värit. Hän on yhä tarkka vaatteistaan mutta suostuu jo neuvottelemaan jos vain perustellaan =)

taallakin. ;-) Eli tytto 3,5 vee ja suostuu aamuisin laittamaan yleensa vapaaehtoisesti vain mekon tai hameen (perustelu: " ma oon tytto" ). Vareista ei ole yhta tarkka, vaikka onkin syvasti tietoinen etta vaaleanpunainen ja lila on tyttojen vareja ja sininen on poikien vari. Kengista haluaisi pitaa jatkuvasti kesakenkiaan joissa on kimalteita. Naista tapellaan melkein joka paiva. Vaihtoehtoisesti haluaa pitaa minun pitkavartisia korkeakorkoisia talvisaappaitani. :-) Korostaa etta minunkin pitaisi pitaa hametta koska " olen tytto" . Haluaa koko ajan laittaa meikkia, hiuksia, koruja. Ilmoitti etta haluaa korviin reiat. Erityisen jannaksi taman tekee se etta mina itse en meikkaa kuin juhliin, ja arkena pidan lahes aina farkkuja ja teepaitaa, toissa housupukua tai silloin talloin hametta ja jakkua; koruista kaytan vain vihki- ja yhta muuta sormusta. Eli ei ainakaan tule meilta kotoa tama yltionaisellisuus. Olenkin ajatellut etta tulisikohan tarhasta, siella on muutama espanjalainen lapsi joilla on jo korvikset ja kaikki muutkin tyttojen kukerrukset. Mutta taman luettuani paattelen etta voi olla ihan sisasyntyistakin, liittya ikaan.

Onneksi maku on mennyt aika hyvin yksiin äidin kanssa....tosin 3-4-vuotiaana oli melkein vuoden kestävä vaihe, jolloin joka päivä oli saatava hame. Välillä sitten kauhee huuto, kun äiti pakotti laittamaan farkut. Kerhossa taisi 4-vuotiaana olla tasan 2 kertaa housut....kerho tädit aina ihailivatkin, että kyllä on tytöllä nättejä hameita... =)



no itse olin pienenä sellainen, etten olisi hametta laittanut päälleni millään hinnalla...ja juhlissakin riisuin aina mekon pois ja juoksin sukkahousillani... eli parempi vaan ettei tytöstäni tullut sellaista...=)

Meillä alkoi myös tuossa 3,5-vuotiaana aamutaistot vaatteista. Ei auta vaikka olisi illalla yhdessä katsottu vaatteet kun se mieli muuttuu yön aikana monta kertaa. Nyt ollaan päästy yhteisymmärrykseen, että tytöllä on lupa vaihtaa yksi vaatekappale aamuisin toiseen :). Silti välilä puetaan väkisin kun mikään ei kelpaa.



5-vuotiaallamme tämä vaihe on onneksi mennyt ohi, on vain muutamia vaatekappaleita joita ei suostu laittamaan ja nekin yleensä siksi että ovat jotenkin epämukavat päällä.



Minä käyn nuoremman kanssa nykyään yhdessä vaatekaupassa, ja se on ihan kivaakin. Hän valitsee kyllä ihan nättejä vaatteita. Esikoinen taas inhoaa shoppailua.

Nyt ikää on pian 5-vuotta ja mahdottomammaksi vaan menee. Siskolla on kuulemma NIIN paljon kivempia vaatteita, hänellä vaan ihan tylsiä. Haluaisi vain pukeutua mekkoihin ja hameisiin, farkkuja ei esim voi sietää ollenkaan vaikka äiti niitä kovasti yrittää tykyttää.:) Toisaalta neiti on niin kaksijakoinen, että jos ei ole mekkoa, niin sitten pitää olla jotkin rönttävaatteet, kurahousut ja vanha puku, kumisaappaat jne. Oltiin lähdössä sitten minne vaan niin aina kamala tappelu! Huh. Isäntä on varsinkin välillä vähän hukassa naisväkensä kanssa...:D



Nuorempi tyttö 2.5 v ei paljoa vielä perusta mitä päälle laitetaan, kunhan vaan saa laittaa itse.

sellasta elämä on...



äiti kertoi, ettei meillä ole ollu tollasta kun kahdella kuudesta lapsesta ja niilläkin vasta ala-asteen loppupuolella. mut me ei olla oltu tarhassa, se voi vaikuttaa. ja minä olen ainoa tyttö. pojat ei niin ole vaatekeskeisiä ennenku vähän vanhempina sit ehkä. ja mulla ei ole ollu siskoa johon verrata itseäni.



isoveljen lapsilla taas vanhempi pukee mitä kaapista löytyy, mut hänkin poika. jostain vatteesta on sanonu, et ruma, mut sen on sit voinu laittaa sivuun kun vaihtoehtoja kuitenkin on runsaasti (minä, kummitäti, olen intohimoinen kirpparien kiertäjä ja oman lapsen puutteessa olen sit vaatettanu heidät, yltäkylläisisti). hän ei erottele tyttöjen ja poikien värejä. lempivärinsä on oranssi ja pikkusiskolla on melkein kaikki sinistä.



pikkusiskonsa onkin sitten tapaus. äitinsä kanssa kuulemma " tappelee" jo vaatteistaan (on 1v5kk)! minä en ole sellasta huomannut, vaikka heitä todella paljon hoidan. mun ei tartte antaa edes vaihtoehtoja, tyttö pitää mitä valitsen. kovasti koittaa itte pukea ja mekoista tykkää (peilailee ja keikistelee, heiluttelee helmoja:) söpöilee!). mut mitään ei mun (tai mummun, tai isän, tai muiden) kanssa vastusta tai valitse niinku kuulemma äitinsä kanssa. luulen, että äiti kyselee liikaa ja laittaa tytön itte päättämään. tyttö on siis jo aikoja sitten oppinu, että äitiä voi määräillä.



lapsilta ei pitäs kysellä ja kun rupeaa asiasta hankalaks niin toi kahden vaihtoehdon antaminen on musta hyvä menetelmä. aikuinen kuitenkin määrää ja lapsi oppii, että kaikkea ei voi saada. kouluikäisen kanssa vois kai jo shoppailla vapaammin kun tajuaa jo itte säiden vaikutuksen ym.

Ei meillä kyllä mitään juuri kyselty. Enhän mä nyt todellakaan kysy talvipakkasella mitä kullannuppu laittais päälle kun tiedän, että ehdotus on kesämekko.



Musta sellanen lapsi on normaali joka uhmaa ja haluaa itse. Outoa olisi jos lapsi kiltisti nielisi kaiken mitä äiti tai isi sanoo. Lapselle tulee kausia, jollon kaikkia arkirutiineja vastaan uhmataan ja tämä kuuluu kehitykseen ja on tarpeelliseta kehitykselle.



Tytöille on varmaan useimmille noi vaatteet sellasia että jo hyvin pienenä pitäisi saada itse valita. Ja se tulee jossain vaiheessa vaikka miten äiti olis siihen asti tehnyt päätökset (ja toki vanhemmat tekee päätösen mutta lapsi saattaa nostaa siitä aika mekkalan).



Ja mitä tulee tohon, että vaan äidin kanssa nostetaan haloo: tottakai se on niin. Lapsi kiukuttelee ja uhmaa vain läheisimpiensä kanssa. Eiköhän kaikki joilla lapsi esim on hoidossa tiedä, että tarhantädin kanssa lapsi saattaa olla hyvin säyseä mutta kotona kuin ampiainen. Se johtuu siitä että lapsi tietää vanhempien rakastavan häntä aina vaikka miten kiukuttelisi. Meillä ainakin lapset eivät koskaan vieraille kehtaa huutaa tai kiukutella, ja se onkin esim isovanhemmille paras luottamuksen merkki että lapset rupeaa heille pistämään vastaan. Muistan kun meidän keskari parivuotiaana raivos kun hullu eikä suostunut nousemaan maasta. Vanhempi ihana täti tuli siihen ja sanoi pojalle, että etkös nousisi, äidillä on paljon kannettavaa ja haluisi varmaan mennä jo. Poika kattoi vähän ihmeissään ja häpeissään ja lopetti huudon ja nousi ylös. Ei ollut siitä kyse, että täti olisi niin paljon parempi kasvattaja, vaan siitä että hän oli vieras ja poika ei kehdannut huutaa.



Vähän aiheen vierestä, sori.

kent:

Ei meillä kyllä mitään juuri kyselty.

Musta sellanen lapsi on normaali joka uhmaa ja haluaa itse. Outoa olisi jos lapsi kiltisti nielisi kaiken mitä äiti tai isi sanoo. Lapselle tulee kausia, jollon kaikkia arkirutiineja vastaan uhmataan ja tämä kuuluu kehitykseen ja on tarpeelliseta kehitykselle.

Ja mitä tulee tohon, että vaan äidin kanssa nostetaan haloo: tottakai se on niin. Lapsi kiukuttelee ja uhmaa vain läheisimpiensä kanssa. (...) ja se onkin esim isovanhemmille paras luottamuksen merkki että lapset rupeaa heille pistämään vastaan.

Vähän aiheen vierestä, sori.

ensinnäkin, en mitenkään sanonut että juuri teillä liikaa kyseltäisiin. tarkoitukseni oli olla hyvin suurpiirteinen. siis ihan yleisesti olen huomannu, että lapsilla on monasti (" liikaa" ) sananvaltaa päätöksissä, jotka ois aikuisten hommia (mitä ruuaksi, mennäänkö potalle/ulos/nukkumaan, tms) ja siitä usein seurauksena ongelmia ja pikkutyranneja. tämä ei varmasti ole ainoa ja yleispätevä syy, joten sanon vielä etten tarkoita kohdistaa tätä kommenttia kenellekään.

toiseksi, uhmaamisesta. olen samaa mieltä, että se on tervettä ja jopa toivottavaa (on tosin myös uhmattomia, terveitä, lapsia...). puhe oli nyt lähinnä pukeutumiseen liittyen ja siihen viitaten omilla kokemuksilla ja esimerkeillä.

kolmanneksi, tästä vain äidin kanssa kiukuttelusta... meidän tilanteessamme ei todellakaan ole kysymys siitä, että minä olisin vieras ja äiti eniten hoitas. sen tarkemmin asiaa erittelemättä. tyttö vaan on oppinu kun äiti on ainoa, joka pukeutumisasioissa antaa päättää. muissa tilanteissa asiat voi olla erilailla.

olkoon asian vierestä, ei haittaa minua :) toivottavsti tämä selvensi.

Mutta tuosta uhmasta olen sitä mieltä, että (meillä ainakin, muiden perheitä en tunne) lapsi johonkin ikään asti on hyvin yhteistyöhaluinen ja " tottelevainen" - siksi lainausmerkeissä koska minusta sanalla on vähän kielteinen väritys, sitten tulee eka uhma, jolloin kaikkea siihen asti totuttua uhmataan ja kaikesta tapellaan mikä ennen on sujunut. Sitten taas tulee säyseämpi kausi kunnes tulee uusi uhma jne jne jne.



Eikä tarkoitukseni ollut väheksyä sinua, etteikö lapset luottaisi, mutta omat vanhemmat on silti aina täysin eri juttu kuin kukaan muu, vaikka olisi miten läheinen ihminen. Siitä ei mihinkään pääse.



Lapsen ekat vuodet on ns kasvatusta ja kasvatuksen tulokset näkyvät vasta paljon myöhemmin. Terveellä ja olonsa turvalliseksi tuntevalla lapsella on omaa tahtoa, ja minä haluan että lapset saavat myös valita tiettyjä asioita. Päälinjat vedämme kuitenkin me vanhemmat. Kuitenkin kun lapsen (tai useamman lapsen) kanssa viettää ne 24/7 niin aina ei kykene olemaan optimaalisen järjestelmällinen.

Meidänkin reilu 3v on niin tarkka vaatteistaan. Mikä on tytön ja mikä pojan ja mitä muuten vaan milloinkin haluaisi päälleen...tietyt lemppari vaatteet on ihan selkeesti.

Olen ottanut tavaksi aika usein kysyä aamulla haluatko hameen mekon vai housut joista saa sitten itse valita. Tok ijos ollaan lähdössä heti aamusta ulos niin silloin housut on laitettava koska ei mekkoa voi kuitenkaan toppapuvun alle pukea.

Annan valita jonkin verran, mutta toki raja menee siinä mikä on kuhunkin tilanteeseen/säähän sopivaa.



Lähinnä harmittaa muutamat äidin mielestä ihanat ostokset, jotka tyttö sitten tyrmää suoralta kädeltä ja käyttökerrat jää tosi vähiin kun ei tykkää niin ei tykkää.



Vaateasia on kuitenkin minusta sellainen jossa saa myös itse lapsi päättää (tiettyyn rajaan asti)...samapa se on pukeeko päälleen sen äidin valitseman trikoopaidan vai haluaako taas pukea aristokatti-puseronsa ;)



Tähän asti olen pihavaatteet ostanut aika neutraaleina jotta kävisi myöhemmin pikkuveljelle, mutta saa nähdä miten jatkossa... tälle talvelle ostin jonathanin ruskea valko-raitaisen villapuvun ajatellen juuri sitä että on neutraali väri. Noh, tyttö totesi heti sen nähdessään että " en halua tuota, tuo ei ole tyttöjen haalari" . Noh, sitä joutuu nyt kyllä tämän talven käyttämään ,toista villapukua en sentään sen takia lähde ostamaan... ;)