Tutista eroon, miten kauan kaipuuta?

...toinen poika heitti tutin itse pois joten se oli " helppo tapaus" eikä paljoa kaipaillut mutta toinen poika sitten juuri vähän alle viikon verran kaipaili tuttia yöunille mennessään ja välillä itki todella lohduttomasti mutta silittely ja selittely (kerroin että tutti on rikki mutta olet jo niin iso poika ettei sitä enää tarvita ... jne...) auttoivat sitten ja yhtäkkiä ei enää muistanut tuttia.



Tsemppiä tuttivieroitukseen!

Meillä esikoisella kesti kanssa se vkon toipua siitä. Sen jälkeen meni hyvin.

Nuorempi käyttää vielä tutti joten jää nähtäväksi.



Jossain olen kuitenkin lukenut että jos antaa jonkun unilelun tilalle pitäisi helpottaa. Esim. nallen tai jonkun lempilelun. Auttaako???,,, en tiedä.

Ei ainakaan meidän esikoisella.



Mutta voihan sitä kokeilla jos ei muuta keksi.

Unilelu otettiin tilalle käyttöön.

Kiitos vastauksista!

Meillä menee jo hitusen paremmin. Yöt nukutaan jo oikein hyvin, mutta edelleen ongelmaa päikkärien suhteen. Tyttö sanoo päikkäreille mentäessä: " Isi tuo minulle kaupasta lisää tutteja." Unilelu ei kelpaa, sanoo:" Emmä haluu pupua..." ja työntää unilelun pois. Kaipa aika auttaa :)

Meillä on myös tilanne päällä. Kolmevuotias antoi tutin joulupukille ja elämä on mennyt aivan hirveäksi. Tyttö on ollut aina hyvä nukkumaan ja nukahtanut itse omaan sänkyyn. Nyt huutaa hysteerisenä, että ei halua nukkua ja ei jää sänkyyn ja nousee vaan huutamaan. Vieressä pitäisi olla pitämässä kiinni, että pysyy sängyssä. Samassa huoneessa nukkuu myös pikkusisko ja elämä alkaa olla melkoisen vaikeaa. Tyttö ei edes yritä rauhottua vaan huutaa vaan ihan hysteerisenä. Mitenhän tässä nyt pitäisi toimia?

Hei

Jos tyttö on saanut kolmivuotiaaksi syödä tuttia on hän siihen syvästi kiintynyt ja turvattomuus on nyt valtavan suuri! Onko tytöllä unilelua? Hän tarvitsee vanhempien tukea sopeutuakseen tähän uuteen tilanteeseen. On aivan eri asia antaa lapsen syödä tuttia 1-vuotiaaksi kuin 3-vuotiaaksi. Uusien tapojen oppiminen voi kestää pitempään. Minusta jomman kumman vanhemman pitäisi pysyä nukahtamisen ajan läsnä, tarjota unilelua ja tukea tässä muutosprosessissa. Pikkusiskon sängyn voisi siirtää hetkeksi muualle (vanhempien makuuhuoneeseen yms). Kun pysytte johdomukaisena, isompi tyttö kuitenkin tottuu uuteen tilanteeseen esim. viikossa ja pikkusiskon sänky voidaan siirtää takaisin. Ei kai tuollaisessa muutoksessa voi edes olettaa, että tyttö nukahtaisi iloisesti itsekseen????! Itse otin lapsiltani tutit pois 1-vuoden iässä ja olin kyllä muutoksessa tukena eli en vaatinut yksin nukahtamista. Jos tyttö on suorastaan hysteerinen, voi tyttöä silitellä ja rauhoitella sänkyyn. Oma hermostuminen ei auta, jos tyttö oikeasti on paniikissa.

meillä tutit annettiin tontuille jotka veivän ne tonttuvauvoille. Tuttien tilalle tontut olivat tuoneet pehmolelun. Tyttö, 1v 10kk ei ole huutanut tuttien perään mutta nukahtaminen on ollut todella vaikeaa n. kk. ajan. Aina kamalan huutosession jälkeen on nukahtanut ja öisin heräilee muutaman kerran, kun aiemmin tutin aikaan heräilyjä ei juurikaan ollut. Tutista päätimme luopua kun tyttö alkoi niitä omatoimisesti vetää vessanpöntöstä alas pari kolme kertaa. Päiväunille nukahtaminenkin on vaikeaa, toisinaan jää päikkärit väliin kun ei viitsi tuntitolkulla huudattaa. Toivottavasti muutosta tapahtuu kun aikaa kuluu. Jokin uhma varmaan muutenkin päällä, ei yksin tutti-ikävää. Vanhempi aina nukuttamassa ja unikaverikin vieressä, mutta silti huudetaan ja kovaa.

Olin miettinyt jo pidemmän aikaa että nyt joululomalla sitten jätetään tutti pois kun on aikaa " hoitaa asiaa" :) Jätimme tutin, tarinana oli että kissalle annettiin ja nyt kissa syö tuttia. Itse kertoi seuraavana iltana nauraen että annettiinkin se koiralle eli hyvin meni kolme iltaa. Tänä iltana(neljäs) sitten kesti kyllä nukutus puoltoista tuntia, ei mitään itkuraivareita eikä itkua lainkaan, mutta pyyteli tuttia, puhui kissasta ja koirasta ja sitten nukahti vihdoin..



Ajattelin aikaisemmin etten sitten puhu mitään tutista vaikka kyselisi, mutta olenkin huomannut että puhuminen auttaa ainakin meidän sankaria. Jatkaa itse kertomusta ja lopulta kai uskoo itsekin tarinan :) Taitaa olla äitiinsä tullut, mulla asiat selviävät vain puhumalla.

Puhuitte unilelusta. Meillä on ollut jo kauan sellainen mun vanha yöpaita, mikä on erittäin tärkeä, se kyllä auttaa huomattavasti tässä tutista luopumisessa.

ihmeen vähän aikaa,ehkä 4 päivää kaipaili,

poika kuitenkin söi tuttia paljon,

1v8kk iässä jätimme vaan tutin pois.



äityliini ja poju 2v1kk



*laittaa nuken tuttia suuhun ja nauraa vieläkin heh*

pojalta jätettiin tutti vuoden ja viiden kuukauden ikäisenä pois pari viikkoa sitten. Ei silloinkaan enää syönyt kuin nukkumaan mennessä, joten päätettiin jättää ne kokonaan pois, ennenkö ehtii kiintyä ja kehittämään siitä tapaa.



Eka yö nyyhkytti tunnin nukkumaan mennessä, mutta nukkuu nykyään paljon ehjemmät yöunet, kun ei tarvitse herätä etsimään pudonnutta tuttia sängystä.

Meillä 2,5-vuotias luopui tutista ja ensimmäinen viikko oli todella rankka. Huusi illalla ja päiväunille mentäessä, ja lopetti päiväunetkin hieman yli viikoksi. Me paijailimme ja pidimme huolen ettei jää yksin. Toinenkin viikko oli hankala, tyttö ei enää itkenyt, mutta päiväunia nukkui vain joka toinen päivä. Nyt luopumisesta on mennyt kuukausi, eikä tutista ole puhuttu pitkään aikaan. Päiväunet saattavat jäädä väliin kerran viikossa.

Meillä ostettiin " vaihtokaupaksi" uusi unilelu, joka oli lapselle mieluinen, mutta lopulta sitten unilelu lensi aina kiukkuisesti sängystä ulos, koska yhdistyi niin kipeästi tutista luopumiseen. Tyttö huutelikin aina että " viekää tämä nalle pois, mina haluan tutin" , eli meillä ei auttanut.



Ja LOPUKSI TÄRKEIN eli vinkki teille, joilla on vielä pienempiä lapsia: meillä tutista luopui samalla myös 11-kuinen pikkusisko, mikä kävi todella helposti! Kahtena iltana itki jonkin verran (20 min ja 10 min), mutta sen jälkeen ei tuttia kaipaillut. Eli suosittelen lämmöllä tutista luopumista ajoissa! Tiesin kyllä ekankin kanssa kasvatusoppaita lukeneena, että tutista kannattaisi luopua juuri siinä 9-12 kk:n paikkeilla, mutta en vaan uskonut, kun tutti ei siinä vaiheessa ollut vielä niin tärkeä.