Koska omaa rauhaa???
Olen äitiyslomalla hoitamassa 9kk vanhaa vauvaani. Lisäksi minulla on 8v ja 6v lapset, joista isompi tietysti jo koulussa. Äitiyslomaani edelsi kolmivuotinen tiukka opiskelu- ja työrupeama, opiskelin täysipäiväisesti ja olin samanaikaisesti osa-aikatyössä. Nyt olen nauttinut sitten tästä kotonaolosta -tai ainakin yrittänyt...
Ongelmana (?) on teini-ikäinen siskoni, joka opiskelee tässä lähellä, asuu lapsuudenkodissani vanhempiemme kanssa n. 15km päässä. Vanhemmillamme on kaikenlaisia ongelmia ja siskoni ei oikein viihdy kotona. Hän tuleekin joka aamu varhaisimmalla mahdollisella linkulla meille, lähtee tästä kouluunsa (joskus yhdeksään, joskus vasta puolille päivin) ja tulee taas koulun jälkeen meille (puoliltapäivin-puoli kolmelta) ja menee kotiinsa myöhäisimmällä mahdollisella linkulla (täällä maalla niitä ei kulje tuhkatiheään...) eli neljän maissa. Tästä johtuen minulla ei ole oikein ollenkaan omaa hetkeä! Esikko olisi koulussa osan päivää, keskimmäinen kerhossa pari kertaa viikossa ja vauva nukkuu 2-3h päikkärit, mutta ne " omat" hetket, joita lasteni puolesta saisin (vaikka lehdenlukuun tai päiväuniin) menevätkin sitten siskon kanssa seurustellessa. Jos hän touhuaisi omiaan, lukisi tms. edes joskus, mutta kun ei... Jos itse otan hänen täälläollessaan vaikka lehden kouraan, hän heti loukkaantuu, kun " aina vaan luen" , tai jos/kun teen kotihommia...: " ...ainako sulla on tekemistä..." Ja totta hitossa, sitä tekemistä minulla kyllä on; pyykkäystä, siivousta, talon lämmitystä, ruuanlaittoa, vauvanhoitoa, lumitöitä, kaupassakäyntejä, esikon lääkärissäkäyntejä pitkäaikaissairauden vuoksi, keskimmäisen puheterapiat, vauvan neuvolat....
Miehen työpäivät venyy matkoineen 11-tuntisiksi joten kotihommat kyllä enimmäkseen jäävät minulle -en millään ehtisi päivän aikana seurustella tuntikausia siskoni kanssa, sillä haluan saada kotityöt tehdyiksi päivällä, jotta illalla ehdimme olla rauhassa yhdessä mieheni kanssa. Ja jos tältä siskoltani pyydän apua kotitöissä, vastaus on laiska " EN...KÄ...." Ja oikeasti kyllä haluan tehdä hommani itse enkä tarvitse apua, mutta minään seuraneitinä en jaksaisi sitten olla niitä pikku hetkiä, kun voisin hetkeksi rauhoittua. En jaksaisi koko ajan olla jotakuta VARTEN ja keskittyä jonkun muun tarpeisiin, vaan haluaisin joskus saada rauhoittua ihan omine ajatuksineni tarvitsematta keskittyä keneenkään... vaikka vain viisitoistaminuuttisen!
Iltaisin toki voin olla itsekseni, kun mies on kotona, mutta ne hetket haluaisin käyttää perheemme yhdessäoloon.
Kiitos jos joku jaksoi lukea..
Kommentit (6)
kieltää siskoasi tulemasta kylään, etkä sitä ehkä halua tehdäkään, mutta voisiko tuon ikäistä motivoida pienellä korvauksella tekemään niitä asioita / kotihommia, joita " uskallat" luovuttaa hänen tehtäväkseen. Ja varmaan hänellä on läksyjä/kokeisiin lukemista, joihin hän voisi keskittyä teillä oloaikana, eikä näin ollen kaipaisi seuraa koko aikaa. Yritä kannustaa häntä hoitamaan opiskelunsa hyvin :o)
Voit aivan hyvin edellyttää, että siskosi on avuksi kotona. Vaikka sitten vahtii lapsiasi, jotta saat kotihommat tehtyä tai vaikka käydä lenkillä tms.
Minä sanoisin suoraan, että on ihan kiva kun käy, mutta minulla on paljon tekemistä, joten olisi myös kiva jos auttaisi jollain tapaa. Jos se ei murkulle sovi, niin sitten voi suoraan sanoa, että ei voi joka päivä käydä. 15-vuotias voi jo tehdä paljon asioita.
Täytyy yrittää jutskata aiheesta siskon kanssa (tullee tänäänkin kahden maissa...) Eilenkin oli oikein esimerkkikauhistuspäivä; olin valvonut aamukolmesta sekaisin olleen mahani kanssa (olen tiukalla ruokavaliolla, koska imetän allergioista kärsivää Vaaviamme) ja laitoin siskolle viestin että ei varmaan kannata tulla, kun olen ripulilla ja väsynyt, mutta sisko vaan vastasi ettei se haittaa, vaikka olen väsynyt!!! ja tuli silti. Ajatteli siis asiaa vaan omasta näkökulmastaan eikä tajunnut, että MUA saattaisi haitata väsyneenä ottaa vieraita vastaan...! En siis saanut nukuttua päivälläkään Vaavin päikkäreiden aikana... Ja iltapäivällä olikin Vaavin ravitsemusterapeutille meno (=60km bussissa + kävelymatkat molemmissa päissä). Onneksi poispäin päästiin Miehen kyydillä! Illalla olinkin jo aika kuitti...
Sehän tässä onkin ongelmana, kun HALUAN auttaa siskoani kestämään kotiolojaan (olen siellä 18v asunut ja tiedän mitä h...ttiä se toisinaan on) mutta toisaalta tuntuu raskaaltakin olla " tukikotina" ja terapeuttina kuuntelemassa lähes päivittäin samoja juttuja, ajatuksia ja ongelmia, jotka itseä raastoivat kymmenen vuotta sitten. Plus sitten se, että täällä kotonakin mulla on ihan riittävästi hommaa, vaikka tietysti kotiäitinä helpommalla pääsee kuin työssäkäyvänä opiskelijaäitinä (kai...?)
Täytyy koittaa jutskata, josko se auttaisi kotihommissa... Yhtenä aamuna pyysinkin kattamaan aamiaispöydän kun itse tarvitsi syöttää Vaavia ja mennä käynnistelemään lämmitystä (280neliön talo puulämmityksellä... voitte vaan kuvitella mikä souvi näillä pakkasilla!!!) ja sisko ei meinannut ensin mennä (" en...kä..." ), kun pyysin uudestaan niin vielä keittiöön madellessaan mutisi että " tää on hyväkskäyttöö..." Meinasin räjähtää että ketähän tässä hyväksikäytetään...!!!
Kiitti jos joku taas jaksoi lukea...
...15-vuotias ei välttämättä osaa katsoa asioita toisen kannalta. Minusta sinä voisit istua alas siskosi kanssa ja kertoa hänelle kaikki nämä asiat, mitä täällä olet kertonut, lempeästi ja toteavasti, korostaen sitä, että hän on yhä tervetullut teille, mutta että tarvitset jaksaaksesi omaa aikaakin, ja että kun hän auttaa sinua jaksamaan, tekemällä vähän jotain, jolloin sinä jaksat auttaa myös häntä. Kyllä murrosikäisistäkin sitä empatiaa löytyy, kunhan antaa sen vähän heräillä.
Tsemppiä!
Ei 15v varmastikaan voi vielä ihan kokonaan tajuta millaista lapsiperheen kotiäidin elämä on, mutta ainahan voit yrittää kertoa hänelle omasta näkökulmastasi miltä sinusta tuntuu ja mitä kaikkia kotitöitä jne sinulla ihan oikeasti on tehtävänä. Kun hän kerran noinkin paljon teillä on, niin voit mielestäni ihan reilusti edellyttää kotitöihin osallistumista tai VÄHINTÄÄN sitä, että hän ei vaadi huomiotasi vaan antaa sinun levätä / lukea / tehdä rauhassa kotitöitä. Jos vaikka muotoilisit asian suunnilleen niin, että " kun autat tässä ja tässä hommassa, niin sitten meillä on sen jälkeen aikaa jutella rauhassa hetki" ... Eli varmasti sinä olet siskollesi tärkeä aikuinen ja teidän kotinne on hänelle turvapaikka, mutta turvapaikan tarjoajaa eli sinua ei kyllä saisi käyttää hyväkseen ja olla kuin hotellissa. Puhumalla asiat selviävät kaikken parhaiten.
Jos joskus et ihan oikeasti halua että siskosi tulee, niin muotoile asia niin selvästi ettei mitään epäselvyyttä voi jäädä: " Tänään meille ei voi tulla, olen mahataudissa." Ja jos vastaukseksi tulee tuo " ei haittaa, tulen silti" niin siihenkin voi vielä vastata että tule huomenna, älä tänään. Mitä selvemmin asiat esitää, sitä paremmin ne menevät perille :)
sitten voidaan myöhemmin jutella" .
Voisit kai isosiskona näyttää rakentavaa esimerkkiä miten asioita voi ratkaista ja niistä voi puhua?