Miten toimisitte, kuuluuko suhteeseen...
Olen vajaa 40 kymppinen perheenisä ja naimisissa yli 10vuotta, pieniä lapsiakin on. Nyt olen huomannut että vaimoni on ihastunut toiseen minua hieman vanhempaan mieheen. Sitä on jatkunut jotain yli 4kk.
Vaimoni tietää että tiedän, ja olemme siitä puhuneet. Hän lupasi jo saattaa asian kuntoon, no eipä mennyt aikaakaan kun se uusi. Eli minulta salatut tapaamiset ja kävelylenkit tämän toisen kanssa. Tämä toinenkin on naimisissa ja perhettä on.
En usko että tapaamiset ovat muuta kuin keskustelua ja puhetta, vaimoni on järkevä ihminen eikä voisi minua kait pettää¿
Mutta kysynkin miten tähän pitäisi suhtautua, vaimoni rakastaa minua ja perhettämme eikä halua sitä rikkoa.
Voiko vaimoni olla vain hyvä ystävä miehelle ja koko homma viatonta seikkailun hakua¿ Oma pääni on suht sekaisin, rakastan lapsiamme ja vaimoani enkä tahdo muuta kuin jatkaa rauhaisaa oloa. Mikä avuksi mikä näitä naisia vaivaa, mielestäni olen hoitanut osani hyvin tässä liitossa. En petä en jätä enkä järkkää muille.
Mitä mieltä olette. ?
Kommentit (5)
Nyt on asiasta keskusteltu, seurataan nyt niitä valintoja. Pyhä lupaus toivottavasti auttaa asiaa ja elämä jatkuu. Luottamuksen rakentamiseen menee taatusti pitempi aika, kuin sen purkamiseen...
Tsemppiä kaikille lukijoille !!!
t. Teknikko
Hyvä että olette jo keskustelleetkin asiasta, toivottavasti tilanne paranee pikkuhiljaa. Luottamuksen takaisin saaminen kyllä voi viedä aikaa, toivottavasti vaimosi todella nyt on tosissaan.
Minulle tuli myös juuri se mieleen, että sinun täytyy vaatia tilanteeseen muutosta. Näyttää että nyt on tosi kyseessä, tuollainen tunteilla leikkiminen ei kertakaikkiaan käy. Piste.
Toivon mukaan vaimosi herää ajoissa, ja paneutuu ennemmin teidän suhteenne parantamiseen.
Voisiko kahdenkeskeistä aikaanne jotenkin lisätä, laittaa ihan kalenteriin tietyt päivät jolloin teette jotain mukavaa kahdestaan? Pieni viikonloppureissu voisi piristää, vaikkapa vain naapurikaupungin hotelliin, kylpylään, tms.? Kynttiläillallinen kotona?
Tsemppiä teille, suhteenne kuullostaa kuitenkin pelastamisen arvoiselta
ja uskoisin vaimosi ihastuksen laantuvan ajan myötä. Siihen tarvitaan vakaa päätös parantaa teidän parisuhdettanne.
Hyvä, että olette keskustelleet.
Minusta _salaiset_ kävelyt, tapaamiset, keskustelut tai muut sellaiset eivät kuulu parisuhteeseen. Mutta minusta sellainen voi kuulua, että esim. jonkin harrastuksen (jossa molempia sukupuolia) jälkeen kahvittelee jonkun kanssa ja juttelee ummet ja lammet ja tuntee viihtyvänsä. Siis naisen ja miehen välinen ystävyys sellaisena, että sen ei tarvitse olla kenellekään salaisuus. Ja että voi sanoa omalle puolisolle, miksi pitää jostakusta toisesta myös. Siis pitää - ei ole ihastunut, rakastunut tms.
Haluaisin uskoa, että minun ja mieheni suhde on sellainen, että esim. minä voisin kertoa hänelle tapaavani joissain yhteyksissä jotakuta erityisen mielelläni, koska ko. hlö on (esim.) filosofinen pohdiskelija, jollainen mieheni ei ole, mutta jollaisen seuraa aina joskus kaipaan ja olisi ihana teoreettisesti pohdiskella maailman menoa jonkun kanssa. Se ei minun puolelta tarkoittaisi suhdetta, vaan uutta ystävää. Ja sen pitäisi ollakin sellainen, tämän hlön pitäisi voida tulla meille ja meidän tulisi pystyä viettämään aikaa myös kaikki yhdessä - kaksi avioparia yhdessä (olettaen, että toinenkin naimisissa). En minä itse voisi kuvitella " nauttivani ystävyydestä" , jos sen pitäisi olla salaisuus; silloin se tuntuisi joltain muulta kuin ystävyydeltä. Ystävyydessä ei ole salattavaa.
Sitä, mitä tehdä tai muuten eteenpäin - en osaa sanoa. Tsemppitoivotuksia ja parisuhteen kokoonkursinta-onnea!!!
kyse onkin siitä, miten siihen reagoi. Eiköhän meistä useampi ole joskus ihastunut vaikka naimisissa olisikin toisen kanssa... Pitää vaan tiukasti kieltää itseltään yhteyden otot (ehkä helpommin sanottu kuin tehty) ja miettiä vaikka lasten parasta. Poissa silmistä, poissa mielestä, niinhän se menee, ainakin kun antaa ajan kulua tarpeeksi. Vakavampi asia on kyseessä, jos ihastuminen etenee rakkaudeksi. Sitä onkin sitten vaikeampi pysäyttää. Minä ehkä raahaisin tuossa tilanteessa kumppanini parisuhdeterapeutille, muuten voi tunteet olla pitkään solmussa. Ehkä jokin jää kaivertamaan esimerkiksi sinua ja eihän sitä sitten tiedä mitä tapahtuu, jos myöhemmin itse ihastunut toiseen ihmiseen.
minusta tuntuu, että vaimosi leikkii tulella. Vaikka ei varsinaisesti sinua fyysisesti pettäisikään niin kiusauksen kokeminen ja se, kun toisen ihmisen kanssa on voimakas jännite, on osa nautintoa, ja tätä hän ylläpitää näillä " kävelylenkeillä" . Samalla se ohjaa hänen huomiotaan pois teidän suhteestanne ja sinusta.
Sanoisin, että jos hän sinua ja perhettä rakastaa, paras keino osoittaa se on lopettaa nämä kävelylenkit ja olla tapaamatta tätä ihmistä. Sitä kautta tunteet vähitellen laantuvat (saattaa mennä aikaa) ja hän alkaa taas keskittyä teidän parisuhteeseenne. Tämä siis jos hän tosissaan haluaa. Jos ei halua, niin todennäköisesti näitä salatapaamisia alkaa taas ilmetä.
Sinun osasi ei ole helppo ja olet hyvä ihminen kun et ole pistänyt suhdetta hyllylle. Mutta nyt nyrkkiä pöytään ja ilmoitat vaimolle, että tämän herran tapailu loppui nyt ja se on kerrasta poikki jos vielä saat hänet siitä kiinni. Uskon omasta kokemuksesta viisastuneena, että toiseen ihastuminen alkaa valinnoista ja voi myös päättyä valintoihin. Ja jos se ei pääty, sekin on valinta ja kertoo sinulle hänen prioriteeteistaan.
Jos hän yrittää väittää, että rajoitat hänen elämäänsä ja ystävyyssuhteitaan, voit hyvin todeta, että tässä tapauksessa sinulla on siihen oikeus ja ettet usko heidän olevan aidosti " vain" ystäviä. Sitten ehkä vuosien päästä vaimollasi ja tällä miehellä voi olla ihan aito toveruus, mutta uskoisin, että kun se jännite on heidän väliltään kadonnut, vaimosi ei enää edes muista, mitä tässä miekkosessa näki eikä tarvetta laajempaan yhteydenpitoon ole.
Tsemppiä!