Paras arjen selviytymiskeinosi kun lapset pienellä ikäerolla?

Rutiinit ja vaatimustason asettaminen tarpeeksi alas. Olen itse karsinut kaikki ylimääräiset menot ym. enkä ole tehnyt yhtään mitään vapaaehtoista ylimäärääistä mikä olisi aiheuttanut stressiä. Kaikki tapahtuu omalla painollaan, aikataulut ovat mitä ovat välillä, toiminta on hidasta jne. Myös ulkopuolista siivous- tms. apua voin suositella erittäin lämpimästi. Se on suoraa panostusta omaan mielenterveyteen ja parisuhteeseen.

Missä asutte? Voiko koiria päästää itsekseen ulos, esim. tehdä jotain aitausta? Ajattelitko että lenkkeilytät koiria, niin että molemmat lapset nukkuvat vaunuissa/rattaissa samalla? Tämäkään ei ole helppoa isojen koirien kanssa kun kädet eivät riitä. Ja minusta on ainakin kyseenalaista jättää lapsia keskenään kotiin nukkumaan, jos itse lähtee lenkittämään koiria.



Omaan jaksamiisesi varmasti vaikuttaa se että saat nukuttua riittävästi. Eli silloin kun mies on kotona voitko nukkua päiväunia? Tai sopia vaikka että toisena viikonloppuaamuna saat nukkua pitkään?



Mikä on esikoisen nukkumapaikka? Herääkö öisin ja tarvitseeko käydä rauhoittelemassa? Voisiko mies hoitaa sen puolen tai muuten helpottaa nukkumisjärjestelyä ettei sinun tarvitsisi nousta esikoisen vuoksi?



Miten vauvan kanssa? Auttaisiko kantoliina että esikoisen kanssa voisi samalla puuhailla? Miten nukutat vauvan ja voisiko siinä ajatella vain sitä että itse saat nukkua parhaiten?





Itselläni ei kokemusta tuosta ikäerosta, meillä ykkösen ja kakkosen välillä oli kuitenkin 1v10kk ikäeroa. Kaikki nukuimme yöt samassa huoneessa, ettei esikoisen vuoksi tarvinnut lähteä pomppimaan mihinkään. Riitti että sanoi " nuku vaan" . Vauva nukkui vieressäni, jottei tarvinnut yöllä lähteä pomppimaan- takasi itselleni parhaat yöunet. Ja tosiaan meilläkin oli kakkosen synnyttyä vielä yksi iso koira jäljellä ja pieni. Näiden osalta tehtiin aitaus johon koirat voitiin päästää päivisin ulkoilemaan ja jopa tehtiin lämmitetty koppi/talo, jossa saattoivat olla päivisin, etteivät kolistelleet päiväuniaikaan (riitti kun se iso koira kun jymäytti hännällä seinään, niin jyske kävi). Mies hoiti koirien ulkoilutuksen ennen töitä ja töiden jälkeen. Eli minulle riitti kyllä ihan lasten hoito, koirien kanssa en niin tehnyt mitään ylimääräistä tai tuntui että jos olisin tehnyt, olisi se ollut lapsilta pois... Onneksi koiratkin olivat jo iäkkäämpiä ja vähemmän aktiivisia, etteivät niin hirveitä kaivanneetkaan.

Tilanne kuulostaa vallan tutulta, meillä 2 koiraa ja lapset vuoden ikäerolla. Koirien ulkoilutuksen hoidin tuplarattailla ja heti aamupuuron jälkeen laitettiin päälle ja lenkille lapset useimmiten jaksoivat valvoa koko reissun ja sit sisälle syömään ja päikkäreille koko porukka =)

Tosin se vaati hieman järjetelyjä, tein aina edellisenä päivänä ruokaa sillein että se oli aamulla valmiina (monta kertaa tein kaks tai kolme ruokaa kerrallaan, ettei tarvinnut joka päivä kokata esim. keitto, kiusaus sekä kastike ja potut).

Kantoliina oli myös minun pelastukseni, pystyin juoksemaan varsin kerkeeväsen 1 vuotiaan perässä, kun vauva nukkui liinassa. Liinan avulla onnistui myös kauppareissut sekä kerhossa käymiset.

Sen lupauksen tein itelleni, etten tee yhtää kotityötä silloin kuin molemmat nukkuivat, jos en itse nukkunut niin luin tai surffailin netissä =) Kotityöt kun eivät tekemällä lopu ja ne ei mihinkään häviä vaikka joutuiskin hetken odottamaan. Ja jokainen vieraskin varmasti tajuaa, ettei koti voi olla kahden pikkuisen kans aina siisti, sen tajuaminen helpotti ihan hirveesti ;)

Mutta kyllä on ihanaa aikaa vaikka töitä riittääkin.

Meillä ikäeroa on vähän enemmän, mutta tässä jotain omia keksintöjä, joista oli apua:



varaa jääkaappiin ja pakastimeen eineksiä, joista saat helposti ruokaa, tai jos viitsit, tee pakastimeen ruokaa valmiiksi

hankkiudu eroon kaikesta turhasta roinasta, leluista, vaatteista yms., näin kama ei röykkiöidy

hanki itsellesi etukäteen hemmottelujuttuja, esim. itselläni oli kaunis kaffemuki, joka maksoikin maltaita, mutta joka piristi mieltä

tee kotityöt mahdollisuuksien mukaan lasten kanssa ja lepää, kun lapset nukkuvat, imuroi esim. vauva rintarepussa tai liinassa

varaa esikoiselle pieniä yllätyksiä, esim. tarjouksista dvd:itä, joskus mustasukkaisuus iskee, ja toisaalta imetykselle saa vähän ostettua aikaa, kun esikoinen katselee vaikka Ti-Ti-nallea

kuuntele hyvää musiikkia, kun olet kotona, kuuntele radiosta uutisia ja hauskoja juontajia, se piristää mieltä

meillä toimi hyvin se, että käytiin puistossa vähän kauempana, vauva nukahti matkalla vaunuihin ja puistossa pystyin leikkimään esikoisen kanssa

hanki esikoiselle vesirokkorokotus, tauti ei tartu vauvaa, mutta hoidettavaa on muutenkin riittävästi, siis ilman esikoisen tautiakin

hanki eteiseen käsihuuhde, jolla puhdistatte kädet aina, kun tulette sisään (ehkäisee mm. flunssia, vatsatauteja)

välttäkää isoja ostoskeskuksia, perhekahviloita, -kerhoja yms., joissa esikoinen voi saada tartuntoja (pienen vauvan nuhan hoito on pirullista ja taaperoikäinen on pahimmassa sairasteluiässä)

rauhoita koti, kutsu kotiin vain niitä, joita oikeasti haluat

keksi itsellesi ja esikoiselle yhteinen harrastus, esim. muskari, se lievittää mustasukkaisuutta

ota esikoinen mukaan vauvanhoitoon, kysy häneltä, miksihän vauva itkee, tai pyydä häntä antamaan vaippa tms.

katsele esikoisen kanssa hänen vanhoja vauvakuviaan ja kerro, miten vauva koko ajan kehittyy

vauva voi tuoda esikoiselle mukanaan lahjan, meidän tytöllä oli tullessaan parkkitalo (eipä ihme, että synnytys kesti ...)

tee illalla etukäteen seuraavan päivän ruoka, kun mies katsoo lapsia

karsi kotoa kaikki vaaranpaikat, meiltä esim. syöttötuoli piti viedä pois, kun esikoinen alkoi kiipeilemään siihen omin päin

ja muista, että joskus tulee tilanteita, jolloin toisen lapsen on pakko odottaa, esim. kun tultiin ulkoa, laitoin esikoisen syömään ja menin sitten sohvalle imettämään vauvaa

älä jää yksin, vaan mene reippaasti esim. puistoon muiden äitien seuraan, ulkoile muutenkin paljon ja muista, että tuo aika on ohi hyvin pian. Meidänkin tyttö jo kävelee, vaikka tuntuu, että hän vasta syntyi. Tuplarattaat on hyvä hankinta myös, esikoisen saa istutettua niihin. Ja tosiaan piristä mieltäsi hyvillä kirjoilla, musiikilla ja herkuilla. Itse tuskailin taikinamahaani synnytyksen jälkeen, jolloin kätilö tokaisi, että se sulaa viimeistään kesään mennessä, kun painelet kahden perässä. Ja oikeassa hän oli :)

Onnea matkaan!

heissan,





todella hyviä vinkkejä jo tuossa tulikin, laitanpa vielä muutaman oman vinkkini sekaan. Minulla ei ole koiria lisähässäkkää tuomassa, mutta 2 lasta on vuoden ja kahden viikon ikäerolla.



Ensimmäinen vuosi oli suoraan sanottuna todella raskas, sillä kumpikin lapsistani on huonoja nukkujia. Tiettyjä asioita, kuten lapsen perustemperamenttia, ei voi muuttaa, mutta omaa suhtautumistaan ja käytöstään voi säädellä ja se auttaa jaksamaan. Vaatimustaso kannattaa pitää juuri niin alhaalla kuin omat voimat riittää. Itsellenikin tuotti vaikeuksia hyväksyä etten ole paras ja kerkeeväisin ja tehokkain äiti maailmassa :) Meillä on siis ollut koko ajan ulkopuolista siivousapua kerran viikossa. Lisäksi mieheni on osittain voinut auttaa esimerkiksi viikonloppuisin laittamalla ruoat.



Omassa jaksamisessani parasta on ollut ottaa silloin tällöin lastenhoitaja, ja mennä itse nukkumaan tai lenkille tai kaupungille tai miehen kanssa ulos.



Suosittelen myös lämpimästi, että aloitat jonkun harrastuksen, uuden asian, jota on ihana opiskella. Itse aloitin uudestaan nuoruudenharrastukseni ratsastuksen kun nuorimmaiseni oli 5 kuukautta. Tunnista tuli nopeasti viikon kohokohta, oli ihana huomata miten kehittyy, oppii uutta, tulee parempaan kuntoon jne. Kummasti piristi tämä täysin itsekäs hemmottelutunnin ajatteleminenkin kun kaksi tenavaa huutaa, kiukuttelee, ei suostu syömään, ei nukkumaan ja muuta mukavaa mitä vastaan tulee..



Minulla pinna kiristyy useinkin, kun asiat ei mene sujuvasti, mutta silloin laitan aina rimaa vaan alemmas: mitä siitä, jos lapsi syö viiden lihapullan sijasta vain kolme, mitä se haittaa. Ja mitä haittaa, jos lapsi ei mene juuri nyt nukkumaan, vaan vasta tunnin päästä. Loppujen lopuksi sitä voi olla aika joustava, vaikka olisi äitikin :)



Voimia ja jaksamista sinulle!!



Belllis & ipanat 2 ja 1 v.

Hei!



Kiitos hyvistä vinkeistä ja rohkaisusta! Eiköhän se arki siitä sitten ala sujua... tuplarattaat onkin jo hommattuna ja kantoliinakin odottelee kaapissa.

Siivousapuakin olen miettinyt.



Erityisen kiva kuulla Kia04ja05, että kahden koiran ja lapsen kanssa pärjää. Vähän samalla tavalla olen ajatellut ulkoilua kokeilla kuin teilläkin!



Onneksi tässä on vielä aikaa valmistautua... varsinkin siihen riman laskemiseen, se kun on välillä niin vaikeaa! : )



Hyvää joulunaikaa kaikille!

Itsellä lapset ikäerolla 1v 9kk ja ja ovat nyt 2kk ja 1v 11k eli tillanne on täällä päällä niin sanotusti.



Älä missään nimessä tee kotihommia lasten nukkuessa yhtä aikaa! Silloin teet sitä, mitä itse haluat. Tämä auttaa ainakin minua kestämään päivän kiukuttelut, kaatuneet maidot, kakkahädän just imettäessä (esikoinen kakkaa vain pottaan ja ilmoittaa hädästä tietty viimehetkellä) yms yms kaikki kivat tilanteet pitkin päivää.



Puoliso reilusti vaan kotihommiin ja jos mahdollista, delegoi sille silloin tällöin joku yösyöttö. Meillä vauva huolii tuttipullon, joten välillä mies syöttää alkuyön syötön pullosta, jos esim. katsoo muutenkin telkkaria myöhään. Näin saan välillä pidemmän unipätkän. Sillä jaksaa muuten yllättävän pitkään! Meillä siis tätä harrastetaan ehkä kerran viikossa.



Vaikka ulos lähteminen kahden pienen kanssa on melkoinen operaatio, tuulettaa ulkoilma kivasti äidinkin ajatuksia ja siitä saa uutta puhtia. Esikoinen ei hypi illalla niin pahasti seinille, kun on ulkoiltu ja päikkäreille menokin on yleensä ulkoilun jälkeen helpompaa. Me ulkoilemme siis aamiaisen ja lounaan välissä ja päikkärit on lounaan jälkeen (eli just nyt vielä menossa, kun kerran surffailen ;) ).



Ja tosiaan luovu ei niin välttämättömistä kotitöistä. Esim pyyhkeitä ei tarvii silittää, lakanat pysyy sängyssä mankeloimattakin jne. Tiedän, että näistä luopuminen voi tuntua hankalalle, mutta itse olen koittanut ajatella, että ehdinpä niitä tekemään sit joskus. Nyt on aika olla lasten kanssa.



Kaikkea hyvää teille!!!



kirppu sekä vilma ja aaro

Juuri tuollaista se on kahden pienen kanssa! Meillä iältään pojat 2,5 v ja 9 kk. Pahin on nyt takanapäin ja alun sumu on alkanut hellittää :) Helpotus tuli siinä kohdin kun kuopus oli kuuden kuukauden iässä ja alkoi syödä kiinteää ruokaa. Jos vaan mahdollista, niin molemmat lapset kannattaa yrittää saada samaan rytmiin. Syöminen, hereillä olo samaan aikaan. Jos me mennään avoimeen päiväkotiin tai muskariin aamupäivällä, niin pienempi jaksaa valvoa päiväuniaikaan saakka, sitten koittaa kokonaista kahden tunnin vapaus ilman lapsia, kuten juuri nyt :)



Mutta haasteet muuttuvat koko ajan. Meillä ei aluksi ollut mustasukkaisuutta, mutta nyt tuntuu että meidän 2,5v on varsinainen uhmis ja mustis.



Mun henkireikä on salibandy, jota harrastan kahdesti viikossa. En tiedä, miten jaksaisin, jos en välillä pääsi irtautumaan kotiympyröistä. Treenit on vasta iltaisin sen jälkeen kun lapset ovat menneet nukkumaan, joten mieskään ei valita, ainakaan paljon :) Silloin kun vielä imetin, niin mies oli pulassa, jos pienempi heräsi sillä aikaa kun oli treeneissä. Pulloa kun ei huolinut.

Hei!



No, ainakin sen olen oppinut, että oppikirjojen hyvät neuvot voi unohtaa ja elää niin kuin itselle ja omille lapsille parhaiten sopii.



Lapset ovat yksilöitä ja sen mukaan pitää sitten elämä järjestää.



Meillä esim. mies oli ensin sitä mieltä että lapset nukkuvat omissa sängyissään. Kun vaihtoehtona oli että kaikki nukkuu lähes koko yön hyvin samassa sängyssä TAI kukaan ei nuku kun lasta yritetään saada omaan sänkyyn... niin aika äkkiä mies muutti mieltään. Hyvin nuo nyt nukkuvat omissa sängyissään vaikka vauvana välissä köllöttivätkin.



Ja opettele laskemaan sitä rimaa siivouksen tason suhteen ja ota vastaan kaikki apu mitä tarjotaan.