APUA! jatkuvat itkukohtaukset
Tyttöni on nyt 1,3v. Hän saa aina mielettömiä itkukohtauksia varsinkin illalla kun pitäisi mennä nukkumaan ja aamulla heti herättyään. Itku on todella kovaa, mielestäni se on silkkaa raivoa. Tyttöön ei saa mitään kontaktia ja itku voi jatkua pahimmillaan jopa tunnin. Sylissä pitäminen pahentaa vaan asiaa. Ainut joka vähän auttaa on keinuttaminen peitosta tehdystä keinussa. Alkaa itseäänkin jo pelottaa kun ilta lähestyy. Myös yöllä tyttö itkee monta kertaa, maito tai tutti eivät uleensä auta. Ollaan käyty lääkärissä, mitään vikaa ei ole löytynyt. Ainut voisi olla hampaiden tulo minkä keksin selitykseksi mutta voiko se olla noin rajua? Keinot on vähissä, väsyttää ja hermot on riekaleina. Tytöllä on muutenkin todella kova luonne, kiukkuaa ihan pienestäkin jos ei mene kaikki niin kuin hän haluaa. Huoli on kova ja haluaisin auttaa mutta miten?
Kommentit (4)
Niin en oikeen neuvoja /syitä osaa sanoa, muuta kun että ehkä sillä tempperamentilla on osansa ...
Meidän neiti myös 1,3 v on tooooodella itsepäinen ja kova luonne ja aamuisin itkee siitä syystä kun ei saa ( omasta mielestään) tarpeeksi nopeasti puuroa!!!! Ja seuraava raivoaminen tulee kun ei saa kaikkea pöydästä suuhunsa kun me juomme aamukahvit!!! Ja taas seuraava itkukohtaus kun alkaa tympiä sisällä olo ja ulos pitäs päästä HETI!!
Sitten jo alkaa kiukuttaa väsy....Ja näitä jatkuu pitkin päivää...
Öisinkin kyllä itkeskelee joskus, ehkä näkee unta???
En nyt osannut auttaa, mutta näin meillä =) =)
Tsemppiä ja jaksamista!! Kyllä tuntuu että itekin joskus tosi loppu noihin ainaisin kiukutteluihin!
ihan meidän kohta 1,2v. pojalta kanssa. On ollut kyllä ihan pienestä asti tosi voimakastahtoinen luonne. Meillä suututaan monta kertaa päivässä jos ei asiat mene niin kuin hän tahtoo. Ja se huuto ja itkeminen on ihan hirveää, kirkumista niin korkealta, että korvat soi. Ihan kun sattuisi pahempaakin. Nyt on myös iltaisin alkanut itkemään lujaa, kun on tarpeeksi väsynyt.
Yöllä heräillään kanssa jatkuvasti. 5-15 kertaa yössä. Välillä seisoo sängyn laidalla, mutta yleensä itkee ja kitisee unissaan. Joskus on tutti suussa, toisinaan ei. Hampaita on kyllä kanssa tuloillaan. Vielä meillä ei kävellä ja yleensä tälläiset pahimmat unijaksot on juuri osunut esim. ryömimisen, konttauksen, seisomisen ym. opettelun myötä.
Ehkä tämä joskus helpottaa...?
1,5 vuotiaan tytön kanssa päivät menee suht ok.Mitä nyt välilä ruokailutilanteessa alkaa hutamaan,mikä minullekkin yllätys että mikä nyt tuli???Öisin, nyt jo 3kk:tta, on itkeskellyt 2-5x/yö.Neuvolasta sanottiin että " kuuluu ikään" .Itseäni vaan jo mietityttää kun jatkunut jo monta kuukautta!?
Kuulostipa tutulle!
Meillä poika sai " itkukohtauksia" aiemmin(nyt jo 3v). En tarkkaa ikää muista, millon kiukut alkoivat, mutta epäilen että liittyi jotenkin siihen, ettei vielä osannut sanallisesti kertoa, mikä harmitti ja myöhemmin sitten uhmaikään. Tilanteita, joissa kiukku tuli, oli esim. pukeminen (jos ei ollut yhteistyöhalua) tai sitten jos satuin kantamaan portaat ylös(olis halunnukin ite kävellä)..tms. ja monesti en ees aina tienny miks! Itku kun alkoi, niin poika yritti myös samalla purra ja potkia mua, eli syliin ottaminen ei tosiaankaan onnistunu. Joskus yritin väkisin pitää, mutta huomasin pian ettei siitä ollut mitään apua. Jossain vaiheessa sitten aloin laittaa lasta lastenhuoneen oven taakse ja pidin ovea kiinni, ettei olis lapsi koko ajan tulossa puremaan mua (ihan minuutista muutamaan minuuttiin korkeintaan tällä tavalla). Annoin sitten pojan itkeä itkunsa.. välillä kävin kyselemässä, että joko rauhotut ja tuletko syliin yms. ihan rauhalliseen äänen sävyyn. Joskus huuto saattoi kestää puolikin tuntia ellei ylikin, mutta ainoa " keino" , jonka tuohon keksin, oli siis tuo välinpitämättömyys.. eli annoin vaan raivota (tietty tuo oven taakse laitto oli sitten otettava käyttöön lisäks, jos oli vaaraksi muille).
Ja noita kiukkukohtauksia tuli meillä myös yöllä!!! Siis näki vissiin jotain unta, jossa suuttui ja alko itkemään.. joskus saatoin havahtua siihen kun poika puree käsivarteen...ei siinä muu auttanu kun laittaa poika aina sängystä lattialle huutamaan.. monesti meni sit meidän sängyn alle ja huusi siellä (naapurit varmaan tykkäs hyvää).. sitten ku sai itkunsa itkettyä (välillä aina kyselin, että josko tulis takas nukkumaan), niin itkusta hengästyneellä äänellään pyyteli " äiti-nyyh- nosta-yyh- sänkyyn-nyyh-nyyh" . Niin ja tuo sängynalus oli myös päivisin yksi hänen lemppari " itkupaikoistaan" .. mikä kyllä välillä oli sitten jo meistä vähän huvittavaakin.. =)
Nyt voin helpottuneena sanoa, että nuo kiukkukohtaukset on meillä taaksejäänyttä elämää. Poika siis täytti 3 juuri ja en muista millon viimeks olis saanu tollasen kiukkukohtauksen...mut muistelisin että pahin ikä noiden osalta oli 1,5 v-2,5v. Luulisin, että puhumaan oppiminen on yksi mikä vähentää lapsen kiukuttelua (kun osaa kertoa mikä suututtaa).. ja meillä tosiaan hyväks havaittiin tuo välinpitämättömyys. . lapsi kyllä ite ilmaisi kun halusi tulla syliin. Yleensä sit itkukohtauksen jälkeen syliteltiin jonkun aikaan ja annettiin lapsen ymmärtää, ettei se haitannu tms.. siis lapsen ei tarvinnu hävetä itkuaan tai pelätä meidän reaktiotamme...
Eli kyllä ne kiukkukohtaukset (joksi siis me niitä nimitimme) teilläkin tulee helpottamaan!!! Muistan kyllä itsekin miettineeni välillä, että onko tollanen normaalia yms.. mut vissiin se on normaalia ja onneksi ohimenevää!! Meillä ei esikoisella tollasia ollu, eli siks oltiin vähän ihmeissämme kuopuksen kanssa välillä! Jaksamista!!
T: Milia