äitien keskenäinen hierarkia
En tiedä, olenko tavallista herkkänahkaisempi, mutta onko kukaan muu huomannut äitien keskenäistä hierarkiaa? Mun mielestä meidän perhekerhossa on aivan selvä hierarkia - ketkä äidit kuuluvat " johtajiin" ja ketkä äidit eivät ole mielenkiintoisia olleskaan...
Huomioideni mukaan meidän perhekerhon hierarkia on tällainen:
1. Ne mammat, joilla on useita lapsia (puhuvat keskenään isoon ääneen, eivät ole ollenkaan kiinnostuneita muista mammoista tai muiden mammojen lapsista)
2. Ne mammat, joilla on kaksi lasta (heilläkin ihan oma poppoonsa)
3. Ne mammat, joilla on yksi ja toinen tulollaan (" kohoavat" hierarkiassa heti, kun ilmoittavat raskaudestaan)
4. Ne mammat, joilla on vain yksi lapsi
Kommentit (5)
tosin olen huomannut tämän hierarkian myös leikkipuistoissa, valitettavasti. Lähinnä tuon hierarkian huomaa siitä, että ne jotka käyvät säännöllisesti (yleensä heillä on useita lapsia, joten ovat käyneet ko.kerhossa tai puistossa jo vuosia) ovat " kukkona" paikalla ja harvemmin käyvät jäävät automaattisesti kaiken ulkopuolelle. Vakiokävijät eivät välttämättä edes tervehdi näitä uusia tulokkaita, vaikka sen nyt luulisi kuuluvan ihan yleissivistykseen.
Minulla kesti edellisellä asuinalueellamme todella pitkään, ennenkuin pääsin leikkipuistoissa ns. puistoringin sisään eli että minua alettiin tervehtimään ja pääsin edes hieman juttuihin sisään. Kun sitten muutimme sain aloittaa kaiken alusta. Tämä hierarkiakuvio on yksi niistä syistä, miksi minulla on todella korkea kynnys mennä perhekerhoihin yms.
ehkä sitä aikaa ja energiaa ei vaan aina riitä uusille " tuttavuuksille" .
Itse käyn kerhossa ja puistossa säännöllisesti kahden viipeltäjän kanssa ja hyvä jos ehtii vanhojen tuttujen kanssa kuulumisia vaihtaa,saati sitten että alkais tutustumaan uusiin ihmisiin.Suurin osa ajasta puistossa ja kerhossa menee omien vahtimiseen. Ja sen kahvikupillisen johon aika riittää,juon kyllä mielummin oman tuttuni kanssa.Näin se vaan menee,valitettavasti.
Vaikka mulla on vasta yksi vipeltämässä (toinen pysyy vielä kiltisti vaakatasossa vaunuissa) niin siinäkin on jo ihan riittämiin, koko ajan ei ehdi sosiaaliseeraamaan muiden mammojen kanssa. Ennestään tuttujen äitien kanssa on tietenkin mahdollisuuksien mukaan kiva rupatella -niin kuin yleensäkin tuttujen ihmisten kanssa on kiva vaihtaa kuulumisia, oltiin sitten leikkipuistossa, perhekerhossa tai ihan missä vaan.
Toinen juttu on se, että mulla on mielestäni jo ihan riittämiin ns. mammakavereita ja -tuttuja, toisen lapsen myötä en enää jaksa eikä ole tarvettakaan luoda suurempaa verkostoa ympärilleni, vaan olen hyvin tyytyväinen siihen mitä minulla nyt on. Ja jos joskus tuntuu yksinäiseltä esim. puistossa, niin menen ihan pokkana muiden äitien luokse juttusille, koskaan en ole vielä tullut torjutuksi. Enkä myöskään ole koskaan ketään kanssani juttelemaan alkanutta äitiä tai isää " työntänyt pois" vaan rupatellut niitä näitä jos olen vaan voinut.
Ymmärrän kuitenkin tavallaan ap:n pointin, sillä näitä mammarinkejä on kyllä olemassa varmaan jokaisessa puistossa ja kerhossa. Luulen kuitenkin että kyseessä on enemmänkin se, että osa äideistä tuntee toisensa jo pitkältä ajalta (se että on paljon lapsia usein tarkoittaa, että on ollut kauan kotona ja on jo ehtinyt tutustua muihin äiteihin) eikä niinkään tietoinen tai edes tiedostamaton hierarkia. Usein vaan monen lapsen äidillä on enemmän yhteyttä toisen monilapsisen perheen äidin kanssa kun taas yhden lapsen äidit varmaankin löytävät enemmän samaa toisen yhden lapsen äidin kanssa. Ja jokainen äiti on ihan yhtä arvokas ihminen ja äiti riippumatta siitä kuinka monta lasta hänellä on, yhdestähän me kaikki mammat aloitamme:)
mutta olen käynyt vaihtuvalla kokoonpanolla (äiti ja 1-3 lasta) avoimessa päiväkodissa / puistossa. Toki siellä on mammoja, jotka ovat kavereita keskenään ja pitävät enemmän mölinää kuin toiset. Sitten on meitä hiljaisempia :)
En ole havainnut tuota lapsilukumäärän mukaan määräytyvää hierarkiaa, mutta ehkä sellainen tulee esille enemmän jossain kerhon kaltaisessa, tiiiviimmässä kokoonpanossa. Puistossa / av. pk:ssa minulla itselläni on ainakin niin kiire vahtia kaikkia mukuloitani tai yrittää leikkiä jonkun kanssa, etten juuri ehdi välttämättä seurustelemaan toisten mammojen kanssa. Joskus tietysti tulee vaihdettua jokunen sana uuden tuttavuuden kanssa, jos lasten leikki antaa myöten.
Yhteen aikaan puistossamme pyöri " vakimammmojen" joukko, joka lievästi sanottuna välillä otti ainakin minua päähän. Nämä mammat varasivat aina kaikki penkit eivätkä ahteriaan siitä ylös sen jälkeen saaneet. Lapsensa leikkivät missä lienee ja miten lienee, se ei tuntunut näitä äitejä kiinnostavan, kun oli niin kiire juoruilla. Koskaan en nähnyt heidän osallistuvan lelujen keruuseen, kun puisto oli menossa kiinni. No joo, se siitä.
Mutta vähän ymmärrän, mistä puhut. Ja minullakin on eräs ystävä, joka kertoo aina Suurina Uutisina kaikki hänren ainokaiselle lapselleen sattuneet asiat tms. No, se sallittakoon hänelle. Ymmärrän, että hänellä itsellään on ollut aikamoinen opetteleminen ja vaikeaa sopeutua lapsiperheen elämään.
Onneksi meitä äitejä on niin moneen junaan, eikö ;)
terv. Kolli + 3
Mutta ärsyttäviä juttuja on kyllä tullut eteen...
Esimerkiksi se, että kun toista aloin odottamaan, kaveri kertoi kaiken tietonsa tuttipulloista, velleistä, vaipoista ja mistä nyt asiaa sai aikaiseksi. Aivan, kun tämä kaikki tieto olisi minulle jotain ihmeellisen uutta ja hän olisi tässä kahden lapsen äitinä jo oikea Mestari.
Jouduin kyllä keskeyttämään hänet ja sanomaan, että juu tiedän.
Mutta eipä se mennyt heti perille, hän esitteli mulle hyvät vauvan vaatteet aasta ööhön, niin kuin en esikoista olisi koskaan pukenutkaan :)
Toinen asia, mikä ärsyttää minua, on se, kuinka jotkut jaksavat päivitellä sitä, miten
" raaskin jättää vauvan yöksi johonkin hoitoon kun lapset ovat pieniä niin vähän aikaa"
tai
" en ymmärrä miten pystyit viemään tytön 9kk vanhana päiväkotiin"
tai
" meinaaksä oikeasti mennä töihin heti takasin kun sun äitiysloma loppuu??"
Täytyy sanoa, etten ole itse niin kiinnostunut muiden äitien lapsista kuin omistani. Siis jos jossain perhekerhossa istuisin, niin tuskin jaksaisin kuunnella muiden kertomuksia omista lapsistaan.
Ja mulle on aivan yks hailee, mitä kukin äitiysloman aikana tai sen jälkeen tekee.
... Mutta enpä ole koskaan kenellekään alkanut omia mietteitäni laukomaan, vaikka en saatakaan ymmärtää sitä, että äiti kokee vauvan olevan niiiin pieni niiiin vähän aikaa, ettei mukulaa voi hetkeksikään jättää mihinkään. Kas kun minun mielestä yksi yö sinne tänne ei ketään tapa.
Ihmisiä on niin moneen junaan, ehkä olis vaan parempi tässä äitiyden urheilulajissa pitää mölyt mahassaan, arvostelematta muita...
Varsinaiseen aloitukseen siis ei multa löydy vastausta, kunhan kirjoitin nyt vaan. Viimeksi viikonloppuna jouduin puremaan kieltäni, etten sivaltaisi pahasti takaisin.