Miten paljon puuhailette päivittäin lastenne kanssa?

Hei kohtalotoveri!



Meillä on myös 4 lasta: 5- ja 3-vuotiaat sekä 8 kk-ikäiset kaksoset. Isommatkin lapset ovat olleet aina kotihoidossa. Tiedän miltä tuntuu, kun joutuu repeämään joka suuntaan!



Joskus ehdin puuhailla lasten kanssa enemmän joskus vähemmän, kaikki päivät ovat erilaisia. Isommat lapset leikkivät onneksi hienosti keskenään ja silloin kun tilanne sallii luen satuja, laulan ja pelaan lasten kanssa. Jos en ehdi, sitten pahoittelen asiaa ja selitän lapsille, että juuri nyt ei onnistu.



Yritän olla hermostumatta ja pysyä rauhallisena. Pidän tärkeämpänä että tunnelma kotona on hyvä ja luottavainen kuin että tekisin koko ajan jotain lasten kanssa yhdessä. Yritän olla intensiivisesti läsnä: kuuntelen, mitä lapset puhuu ja katson silmiin, kun puhun heidän kanssaan, vaikka samalla hoitaisinkin vauvoja.



Mutta tuttu juttu tuo syyllisyys on minullekin. Sitten lohduttaudun sillä, että lapset saavat kuitenkin viettää kotona stressitöntä aikaa ja vaikka mulla on 4 lasta hoidettavana, päiväkodissa niitä on yli 3-vuotiaiden ryhmässä melkein puolet enemmän!



Voimia ja hyvää mieltä!

Aamuisin ehdin istua lastenhuoneessa (aamutoimien ja lounaanlaiton väissä)ehkä 30 min, jolloin yritän leikkiä aika intensiivisesti poneilla tms. Jossain välissä mennään noin tunniksi ulos, mutta aika pitkälti tytöt leikkivät keskenään tai kaverien kanssa siellä. Illalla jompi kumpi vanhemmista leikkii vielä lastenhuoneessa vajaan tunnin suurinpiirtein. Itse syyllistyn siihen että teen samalla jotain muuta kun jutustelen tyttöjen kanssa... en tiedä tuleeko tytöille tunne, että äiti ei kuuntele tms kun en ota katsekontaktia. Iltasatu tietty luetaan...meillä isä lukee esikoiselle ja minä keskimmäiselle ja nuorin on sitten jomman kumman kanssa. Kaikkista vähimmälle jää varmaan 1 v. poika. Hän tykkää katsella kirjoja, mutta en ehdi välttämättä joka päivä tai sitten vaan hetken.



Pitää vielä kertoa yksi vinkki, jolla voi antaa laatuaikaa lapselle ja vähän itsellekin. Me saunotaan usein niin, että äiti on esikoisen kanssa kahdestaan ja sen jälkeen isä menee keskimmäisen kanssa kahdestaan saunaan. Keskimmäinen tyttö tykkää kovasti heitellä löylyä ja tytöt aina ennen kinastelivat kumpi saa heitää jne ja saunominen oli kaikkea muuta kuin rentouttavaa. Isompi tyttö tykkää hyvän tuoksuisista pesuaineita ja laittelemme hunajanaamioita yms toisillemme saunassa kaikessa rauhassa.

Enemmän aikaa touhuta lasten kanssa saa sillä että tekee edellis iltana päivän ruoan valmiiksi, tai tekee kerralla monta ruokaa pakastimeen. Ei mene aamupäivästä hyvää yhteistä aikaa ruoan laittoon. Toki ruokaa voi tehdä isompien lastenkin kanssa.



Siivouksen voi hoidella lasten kanssa porukalla. Ensin siivotaan lelut porukalla pois lattioilta sitten lapsille imuri käteen, äiti voi autella hankalia paikkoja tai sit jakaa jokaiselle yhden huoneen imuroitavaksi tms. Pölyjen pyyhkiminen on useimmista lapsista huisin hauskaa puuhaa.



Pyykin viikkausta, hankkikaa pari pyykkikoria ja lapset saavat äidin kanssa porukalla lajitella omat vaatteensa narulta omaan pyykkikoriin. Äiti voi apuna viikata pyykkejä ja yhdessä laitetaan kaappiin.



Joku jo mainitsi saunomisen yhdessä. Jos kummatkin vanhemmat voivat osallistua, niin luksusaikaa yhdelle lapselle kerrallaan on saunoa ja kylpeä yhdessä.



Kesällä äidin iltalenkille voi joku isommista lähdeä vierelle polkemaan pyörää. Siinä voi samalla jutustella mukavia.



Mä olen sitä mieltä, että tuo yhdessä kodista ja tavaroista huolehtiminen on järkevää yhdessä oloa lasten kanssa. Lapset oppivat arvostamaan tavaroitaan ja että niitä säilytetään järjestyksessä ja että kotia pitää siivota mutta sekin voi olla hauskaa yhdessä oloa.

Lasten omilla leluilla meillä leikitään tosi vähän, siis keskenään leikkivät kyllä mutta me vanhemmat emme juurikaan niihin osallistu.

Porukalla pelaamme lautapelejä ym. Ja lapset rakastavat katsella valokuvia itsestään pienenä, sitä teemme usein porukalla ja kerromme tarinoita lapsista kun olivat pieniä.



Monet vanhemmat, myös minä, tunnen välillä syyllisyyttä siitä etten olisi tarpeeksi lapsieni kanssa, mutta onhan se yhdessä ruokailukin yhdessä oloa, samoin kun ulkoilu ymym. Ei aina tarvitse niillä leluilla leikkiä.

Hei,



Minä en ole mikään leikkijätyyppi, vaikka lasten kanssa tykkäänkin olla kotona. Meillä 4-vuotiaat kaksospojat ja 8-vuotias tokaluokkalainen.



Itse en osallistu pajonkaan varsinaisiin lasten leikkeihin (autoleikit, roolileikit, etc.), mutta päivän mittaan yritän antaa lapsille vaihtelevasti erilaisia virikkeitä. Jos näyttää siltä, että kyllästyvät johonkin touhuun, ehdotan uutta leikkiä ja annan tähän liittyviä välineitä, josta sitten useimmiten innostuvat. Aluksi saatan olla hetken mukana esimerkiksi palapelitouhuissa tai muovailuvahaleikeissä, minkä jälkeen homma sujuukin jo keskenään. Lapset leikkivät tosi hienosti keskenään, ja keksivät itsekin paljon tekemistä. Yhdessä opettelemme pieninä annoksina erilaisia uusia asioita: piirtämistä, kirjoittamista, laskemista, saksien käyttöä etc.



Edellisen kirjoittajan ajatukset ovat mielestäni erittäin arvokkaita. Itsekin olen viime aikoina pyrkinyt saattamaan lapsia entistä enemmän mukaan kodin arkisiin touhuihin. Parisen viikkoa sitten meiltä särkyi astianpesukone ja tiskiä riittää. Annoin poikien tehtäväksi kokeilumielessä ihan oikeat tiskityöt ja yllätyin, kuinka hienosti homma sujui: tiskasivat, huuhtoivat ja kuivasivat astiat. Toki ohjasin ja autoin hieman, mutta enemmän heistä oli minulle apua! Ja mikä ilo siitä heille olikaan. Ruuanlaittopuuhissa olen ottanut pojat mukaan erityisesti pizzan tekoon, jossa ovat mestareita. Yhdessä sekoitamme ainekset ja sillä aikaa kun minä teen täytteet, pojat kaulitsevat pizzataikinan.



Oli miten oli, syyllisyyttä tunnen useinkin siitä, etten ole heidän kanssa touhuamassa useammin. Toisaalta, olen lukenut myös siitä, että lapsille on tärkeää leikkiä keskenäänkin omia leikkejään ja opetella viihdyttämään itsekin itseään.

kaiken ajan minkä on hereillä niin aina välillä laitan hetkeksi (tai niin kauan kuin poikaa kiinnostaa) lelujen kanssa leikkimään ja muuten vietän sitten aikaa.

Aamulla aamupalan jälkeen (10) lähetään ulos, käytetään koira ja sitten mennään puistoon kiikkumaan ja laskemaan mäkeä, yleesä ollaan se parituntia ulkosalla, sitte syömään ja sen jälkeen piirretään/pelataan/luetaan/tehään palapelejä tai askarrellaan. Sitte onki päiväunet. illalla käydään uudestaan ulkona ja leikitään jotain kotosallaki.



Vaihtelevasti sit väliin käydään kaupungilla kaupoilla ja kirjastossa. Kaksi kertaa viikossa kerhoissa.

No niin pieni viba sattu tossa ekalla yrityksellä. Niin minua kiinnostaisi, että miten paljon leikitte tai touhouilette lastenne kanssa päivittäin. Minulla itselläni on 4 lasta josta kaks vaippa ikäistä(kaksoset) niin tuntuu että aika ei meinaa vaan riittää kaikille tasapuolisesti. Usein kyllä aika rättiväsynyt iltaisin kun on lasten lisäksi hoitanut koko huushollin. On kyllä joskus pakko vaan ajatella omaa napaa ja jättää touhuilut vähemmälle isompien lasten kanssa. (mut sitten tuntuu syylliseltä jälkikäteen.)

Aamulla ennen uloslähtöä luen yleensä jonkun kuvakirjan. Vauvan päiväunien aikana ulkoillaan; käydään lenkillä leikkipuistossa tai pallotellaan omassa pihassa. Isomman päiväunien jälkeen luen myös, paitsi jos on ruuanlaittoprojekti. Onneksi on jo vähän oppinut leikkimään itsekseenkin. Kun isi tulee töistä ja on syöty, alkaa yleensä isin leikkivuoro ja äidin kodinhoitovuoro. :/



Lukemisen ainakin luulisi kiinnostavan niin pieniä kuin isojakin. Olen kuullut sanottavan, että lapsille riittää hyvin se, kun ollaan vaan ja puuhataan tavallista arkea, ei äidin (tai isän) tarvii olla mikään viihdekeskus. Perunoiden kuoriminen ja paloittelukin yhdessä äidin kanssa on meillä isommalle suuri elämys. :)



Mut jos näitä vauhtiveikkoja olis vielä kaks lisää niin huh. Hattua nostan sulle! :)



hanna