Miten suku ottanut vastaan teidät?

Yad



Minut suku on ottanut hyvin vastaan. Alkuun todellakin jännitti mitä tuleman pitää, mutta kaikki on sujunut hyvin, lukuunottamatta kielimuurta, joka on toisinaan on esteenä, koska mieheni perheessä vain muutama sisaruksista puhuu englantia.

Olen saanut heiltä paljon lahjoja ja huomaan että saan erikoiskohtelua monessa asiassa.

Alkuaikoina mieheni sisarukset halusivat pestä pyykkini, laittaa ruoan, siivota meidän huoneen jne...Haluaisivat kyllä tehdä sen vieläkin, mutta olen sanonut että kun kerran kuulun perheeseen niin haluan kantaa oman korteni kekoon kotitaloustöissä.

Haluan viettää aikaa mieheni perheen luona mahdollisimman paljon, koska taas ei tiedä milloin seuraava kerta tulee, mutta tietysti sukulaisissakin pitää käydä....setät, tätit ja serkut odottaa kovasti käymään. Olemme nykyään vetäneet jonkinlaisen rajan tuohon kyläilyyn, aika kun on rajallinen niin on mahdottomuus vierailla kaikkien luona. Mieheni usein soittaa ja pyytää käymään meidän luona ja usein ne jotka pääsevät tulemaan niin ottavat kutsun vastaan. ja toisinaan kun joudumme kieltäytymään niin mieheni kyllä saa siitä palautetta, joten vähän ymmärrystä suvulta toivoisin... Tosin suku on aivan ihana siinä ei ole moittimista, hyvin ovat ottaneet minut vastaan, mutta johonkin on pakko raja vetää. Nyt kun on lapsikin, niin haluan mennä myös hänen ehdoillaan!



Toivotan sinulle Yad hyvää matkaa.....niin ja mieheni on tuolta faaraoiden maasta.

catharine2:

...niin ja mieheni on tuolta faaraoiden maasta.

NYT heräs mielenkiinto!!!:) onko sun mies muslimi vai kristitty sieltä faaraoiden maasta?

Marson:

NYT heräs mielenkiinto!!!:) onko sun mies muslimi vai kristitty sieltä faaraoiden maasta?



Mieheni on muslimi...:)

Pieniä ennakkoluuloja oli aluksi, kun eivät ketään eurooppalaista olleet ennen tavanneet. Anoppi on aivan ihana ja saa aina mut tuntemaan itseni tervetulleeksi! Kielimuurikaan ei ole paljoa haitannut, asiat on aina saatu perille jollain tavalla.



T: Yksi jonka mies on myöskin sieltä " faaraoiden maasta" ;)

Mieheni myös Pohjois-Afrikasta (Marokosta), perhe miestäni ja yhtä veljeä lukuunottamatta asuukin siellä. Ihania ihmisiä. Vierailuilla kaikki on aina mennyt hyvin, harmi vain etten oikein pysty kommunikoimaan anopin kanssa, sillä hän ei puhu ranskaa enkä minä kovin kummoista arabiaa...

Alussa, täytyy sanoa, varsinkaan hänen isänsä ei minua oikein hyväksynyt. Hän toivoi pojalleen vaimoa omasta kansastaan.



Mieheni perhe, varsinkaan hänen vanhempansa ei halunnut että mieheni muuttaa johonkin maahan joka on heille täysin tuntematon. He olivat todella peloissaan ja sanoivat miehelleni että hänen tulisi harkita tarkkaan ja miettiä eikö omasta maasta löydy todellakaan ketään sopivaa.



Minuun he suhtautuivat kyllä ihan kohteliaasti ja ystävällisesti. Minä kyllä täysin ymmärrän heidän huolensa, kunnoitan heitä siinä että he osoittivat siten rakastavansa poikaansa ja halusivat pitää hänen luonaan, vaikka olot sielläpäin ovatkin aika epävakaat ja tulevaisuuden näkymät eivät ole kellään kovin ruusuiset.



Sielläpäin nämä mokuliitot ovat kuitenkin aika harvinaisia.



Vielä kun olen eri uskontoakin, niin hänen isänsä ei esimerkiksi tullu edes hääpaikalle, mutta sitten mieheni meni jutteleen hänen kanssaan ja sanoi hänelle että kun minä olen sinun poikasi ja tämä nyt on minun hääpäiväni, niin olisin iloinen jos kuitenkin onnittelisit minua.

Näin hän kertoi sanoneensa ja minä näin siinä vieressä kun he halasivat ja minulle tuli todella hyvä olo siitä.



Hänen isällään on hyvä sydän ja minä tiesin että hän on hyvä ihminen, enkä ikinä tuntenut mitään katkeruutta siitä etten ollut alussa mikään toivottu miniä. He halusivat mieheni parasta, ihan niinkuin minäkin.



Nyt kaikki on toisin ja hänen isänsä ja koko perheensä on vakuuttunut siitä että mieheni on onnellinen eikä hänellä ole täällä mitään hätää.



Kun mies soittaa kotiinsa niin hänen isänsä haluaa aina jutella myös minun kanssani ja he ovat minulle hyvin rakkaita ihmisiä. Saan heiltä lahjoja nykyisin jopa enempi kuin mieheni, josta sitten mieheni aina minulle naljailee hyväntahtoisesti.

ja tapasin hänet kun olin tekemässä vapaaehtoistyötä pakolaisleirissä ao. maassa.

Minulla ei koskaan ole ollut mitään ongelmia miehen suvun kanssa. Tosin tapasinkin mieheni suvun jo kun olimme olleet yhdessä jo pari vuotta ja poikakin oli jo syntynyt. He ottivat minut hyvin vastaan. Miehen isä oli kuollut jo vuosia sitten että eipä hänkään päässyt kapuloita rattaisiin laittamaan ja luulempa että hänelle ois ollut ihan sama millasen sutturan se poika ois tuonut näytille. Hän ei juuri ollut muutenkaan kiinnostunut jälkikasvunsa edesottamuksista, miehen puheitten mukaan. Isä asui muualla ja äiti oli yh. Mutta jokatapauksessa, minulla ei koskaan ole ollut mitään ongelmia hänen sukunsa kanssa. Mutta taas minun sukuni ei olisi huolinut miestäni sukuun jos heiltä ois kysytty, mutta kun ei kysytty. :)

Mehän ollaan tavattu ' ei kummankaan kotimaassa' ja asuttu avoliitossa ennen avioliittoa n. 5 vuotta. Ja hänen vanhempansa ovat suhtautuneet minuun aina hyvin. Olen ensimmäinen länsimaalainen hänen perheessään, mutta minkäänlaisia ongelmia tai ennakkoluuloja ei ole esiintynyt. Mutta heidän perhe on matkustellut länsimaissa, eli myös vanhemmat, koska lapsista kaikki ovat asuneet länsimaissa ja edelleen kaksi asuu pysyvästi, joten en ollut heille mikään uusi ja ihmeellinen asia. Mutta itseäni on rasittanut se, kun anoppi ja appi yrittää jatkuvasti miellyttää, aina kun vieraillaan siellä, he haluavat laittaa ruokaa vain minulle, anoppi haluaa pestä pyykkini, anoppi haluaa ostaa lahjoja jnejne .. En pidä sellaisesta, koska olen länsimaalainen itsenäiseen elämään tottunut nainen. Mutta onneksi olen jaksanut heidän kanssaan aina kun olemme siellä vierailleet. Mutta ihania ja mukavia ihmisiä he ovat, kaikessa ajattelevat minua, olen mennyt jopa heidän poikansakin ohitse ;-))



Mieheni veljien ja sisarien kanssa kanssa tulen hyvin toimeen. He ovat kaikki mukavia, ja erilainen kulttuuri tai uskonto ei ole ollut esteenä ystävyydelle.



Täällä Suomessa perheeni on hyväksynyt mieheni aivan 100%sti, mutta ovat jäyhempiä kuin mieheni vanhemmat.



Mieheni kotimaahan on ihana mennä vierailulle, kun he kaikki ovat jo lentokentällä vastassa, suukottelemassa ja halaamassa, tietää ainakin olevana tervetullut. t. emmi

Mulla on vietnamilainen mies, jolla ei ole yhtään sukua Suomessa. Suku Vietnamissa otti mut hyvin vastaan, vaikka täytyy rehellisesti tunnustaa, etten varmaankaan olisi kestänyt tosielämää saman katon alla anopin kanssa. Hän oli upea nainen, mutta käsityksemme vaimon roolista vain olivat niin erilaisia. Maksimissaan 1,5 kk olemme olleet Vietnamissa reissussa, mutta toiveena olisi olla joskus pidempäänkin.



Silloinkin kun emme vielä olleet naimisissa, mua kohdeltiin kuin vaimoa, koska asuimme yhdessä. Sain ikään kuin kihlajaislahjaksi koruja, ja varsinkin miehen siskot/veljien vaimot hemmottelevat mua vieläkin koruilla ja vaatteilla, mistä mies on hieman kade. Toisaalta mä olen vähän vaivautunut asiasta. Kälyt ja langot myös tiedustelevat, kohteleeko mieheni mua hyvin, onko meillä ongelmia jne. (tämä utelu tapahtuu siis mieheni selän takana). Ja miehen siskot tässä vast' ikään olivat kovin huolestuneita, kun kuulivat mun olevan parin päivän kuluttua synnytyksestä jalkeilla ja nyt päivät ihan yksin kotona kahden lapsen kanssa...



Uskonnon suhteen ei ole ollut mitään ongelmia, miehen vanhemmatkin kuuluivat eri uskontokuntiin. Mieheni on buddhalainen ja mä ateisti.

Meillä aivan sama juttu, eli mieheni sisar ja veljet kyselevät suoraan, kun mieheni ei ole lähettyvillä, että miten meidän suhteemme voi, ja onko heidän veli kunnon mies :-)) Ja samoin tekee perheen äiti :-)) En ole lähtenyt koskaan kertomaan mitään juttuja, koska avioliittohan on kahden kauppa. Minä kanssa saan vaatteita, koruja ym mieheni omaisilta. Nyt, kun odotan vauvaa on mieheni sisar lähettänyt mm. alusvaatteita paljon sellaisia aivan ihania :-)) Kun ollaan mieheni kotimaassa kaikki haluavat viedä paikasta toiseen ja tarjota, ostaa jne, mutta kun olen aika vaatimaton luonteeltani ja hieman ujokin niin eihän sitä tuollaiseen osaa mukautua .. Mutta ihanaa se on !



Itse en myöskään halua olla anoppini kanssa samassa taloudessa pitkiä aikoja, koska kokemusta on siitäkin ja se oli rasittavaa. Hän mm. saattoi tulla meidän huoneeseemme ihan yllättäen ilman koputtamista, ja välillä meni kyllä plasmat sekaisin jos meillä oli omat harrasteet meneillään ;-)) No siitä opittiin, että ovi pidettiin aina lukossa .. tämä on myös syy miksi meillä on siellä oma paikka ..mutta nyt aiomme myydä sen ja katsastaa uutta hieman lähempää mieheni vanhempia ja merta.



Ninni, kun me mentiin naimisiin niin sain anopiltani aivan ihanan ranneketjun, mikä oli teetetty, sisarelta kultaisen kaulaketjun ja korvarenkaat ja sukusormuksen apeltani ym .. Miten sinulla ?



Saakos muuten udella, että onko teidän kakkonen jo syntynyt ? meidän ykkönen syntyy kahden kuukauden perästä ja mieheni vanhemmat ovat ihan täpinöissään ja haluavat nähdä vauvan mahd. pian .. nyt hyvää viikonloppua kaikille t. emmi

Me tutustuimme aikoinaan mieheni kanssa netissa ja jo ennen ensimmaista live-tapaamistamme mies oli kertonut minusta vanhemmilleen, veljilleen, muutamalle ystavalleen seka serkulleen. Vietin silloin viikon miehen luona ja appiukko soitti melkein joka paiva. Viimeisena iltanani taalla Englannissa koko poppoo ajoi Albaniassa lahimpaan internet-kahvilaan, jotta nakivat minut web-kamerassa. Olin tasta hyvin otettu. :)



Myohemmin tapasin apen ja anopin heidan lomaillessaan taalla Lontoossa ja viime kesana asuimme kuukauden samassa huushollissa miehen ja minun lomaillessa Albaniassa. Mitaan ongelmia ei ilmennyt. Vaihdamme kuulumisia puhelimitse lahes joka kerta, kun mies soittaa kotiinsa. Heidan ensimmainen lapsenlapsensa syntyi muutama kuukausi sitten ja toinen on tuloillaan piakkoin (olen raskaana), ja he ovat todella tapinoissaan. :)



Viime kesana ennen lahtoamme Albaniasta, appiukko sujautti taskuuni tukun rahaa. En halunnut ottaa rahoja vastaan eika miehenikaan, joten siina sitten " heiteltiin" rahoja ees taas hyva tovi, ennen kuin appiukko tokaisi miehelleni kovaan aaneen, etteivat rahat olleet tarkoitettu hanelle vaan minulle seka tulevalle vauvalle ja lisasi viela, etta olen heille kuin oma tytar. Appiukon tuntien, tiedan, etta han sita todella tarkoitti.

Joo, lähinnä mä vaan tyydyn vastailemaan, ettei mies ryyppää tai pelaa rahojaan. Mun kihlajaislahjani käsittivät 2 rannerengasta (+2 siskoilta), kaulaketjun, korvakorut, jadesydämen ja helmisormuksen siskolta. Vähempikin olisi riittänyt, kun en niin kovasti koruja käytä... Esikoisemme sai ekalla matkallaan ranneketjun, riipuksen ja nilkkarenkaan, jossa on kulkunen.

Kakkosemme on huomenna tasan 7 viikon ikäinen. Suht pieni oli syntyessään (2844 g), muttei tällä kertaa keskonen kuitenkaan. Valvottaa öisin, mutta tuntuu muuten olevan aika helppo tapaus. Tsemppiä sullekin!

Emmi69:

Meillä aivan sama juttu, eli mieheni sisar ja veljet kyselevät suoraan, kun mieheni ei ole lähettyvillä, että miten meidän suhteemme voi, ja onko heidän veli kunnon mies :-)) Ja samoin tekee perheen äiti :-))

Ninni, kun me mentiin naimisiin niin sain anopiltani aivan ihanan ranneketjun, mikä oli teetetty, sisarelta kultaisen kaulaketjun ja korvarenkaat ja sukusormuksen apeltani ym .. Miten sinulla ?

Saakos muuten udella, että onko teidän kakkonen jo syntynyt ? t. emmi

Mieheni on myöskin Pohjois-Afrikasta. Hänen perheensä on ottanut minut todella hyvin ja positiivisesti vastaan, vaikka uskontomme, kulttuurimme ja taustamme ovat ihan erilaiset.



Olemme yhteydessä useasti ja etenkin soittelemme sekä mieheni veljen että yhden siskon kanssa useasti (puhuvat parhaiten englantia) ilman aviomiestänikin. Äiti, siskot, veli, kaikki sukulaiset ja ystävät ovat ottaneet ihanasti vastaan ja ovat ihania ihmisiä. Todella tunnen itseni tervetulleeksi sinne mennessäni ja tunsin itseni tervetulleeksi perheeseen, jo ennen kuin olin heitä koskaan tavannut. Ihmiset ovat aitoja, ystävällisiä, vieraanvaraisia, lämpimiä ja välittävät aidosti toisistaan ja läheisistään. Näin suomalaisena tuntuu että välillä ollaan jopa yli-ystävällisiä. Meidän perheessä on aina halailtu ja kaulailtu ja siihen olen tottunut pienestä asti, mutta en siihen että oudot ihmiset syleilevät ja kunnolla!!! Ja sitä siellä tapahtuu, ihan naapuritkin tulevat syleilemään. Maalla ollessamme eläinten keskellä sielu todella lepää, viihdyn siellä todella.



Perhe ei anna minun pestä pyykkejämme, osallistua ruoan laittoon tai siivoukseen. Tämä saa minut jotenkin vaivautuneeksi, sillä perhe-elämähän on kotitöitä ja osallistuisin mielelläni niihin myös lomillamme. Sanovat että en saa stressata itseäni vaan että minun on rentouduttava ja nautittava lomastani. Samoin kuin lukuisten lahjojen anto, vaatteet, herkut, korut ja koristeet, kuuluvat heidän tapoihin ja kulttuuriin, ja minä vaatimaton suomalainen olen aina ihan ymmälläni.



Yleistä ¿lääppimistä¿ ei tapahdu, vaikkakin aviomieheni halailee ja kaulailee ihan perheensä nähden. En ole ikinä edes naimisissa olevien ihmisten nähnyt halailevan toisiaan, se tapahtuu ihan vain kahden kesken. Kaupungeissa ja kaduilla voi olla toisin. Puolisoni perheessä ollaan kuitenkin uskonnollisia ja naiset kulkevat huivit päässä. Mutta perhe todella rento ja ymmärtäväinen, aina kehottavat meitä menemään mieheni kanssa kahdestaan jonnekin viettämään aikaa, ilman tytärtämme. Ja lähtevät jopa rannalle meidän kanssa, jossa muuten eivät käy ollenkaan. Muutenhan naiset, etenkin perheelliset, viettävät paljon aikaansa kotona. Perhe tietää että elämä Suomessa on toisin. Pienen sanaharkan tullessa minun ja mieheni välille, perhe on minun puolella.



Jokainen perhehän on erilainen ja riippuu tietenkin paikastakin minne menette, maalle vai kaupunkiin jne. Turistikohteet ovat taas tietenkin oma maailmansa, eikä siellä välttämättä pääse sisään ¿aitoon elämään¿. Kulttuuri ja elämä ovat kuitenkin aivan erilaisia, samoin miehen ja naisen välinen suhde. Varmasti iskee jonkinlainen ¿shokki¿ sinne mennessäsi arabi-maailmaan, mutta toivottavasti positiivisessa mielessä. Matka sinne puolison kotiseudulle avartaa ja antaa paljon. Väärinkäsityksiä varmasti sattuu ja niille on kiva nauraa. On ihana nähdä perhe ja ihana nähdä miten siellä eletään.



Milloin matkustatte? Olisi kiva kuulla miten matka meni. Mukavaa matkaa!



-Zayn-

Ninnille perheineen vauva onnittelut !!!



Muistelin tuolla syksyllä lukeeni, että teille on kakkonen tulossa, ja näin sun nickiä aina välillä tuolla odottajien puolella :-))



Nyt hurjasti voimia ja jaksamista vauvan kera ! t.emmi