Mitä kotiäidit tekee?

Heips, asutaan lähellä kaupunkia maalaismaisemaisessa ympäristössä. Nyt rakennettu paljon uusia omakotitaloja. Itse muutimme tähän pari vuotta sitten. Me ollaan aina hyökätty juttelemaan kun ollaan nähty jossain pihalla lapsia vanhempineen jne. Tuloksena paljon kotiäitituttuja lähellä. Ja kun kaikki mietittiin vähän tuota yksinäisyyttä niin perustettiin kylälle kerho meitä kotiäitejä ja lapsia varten. Eli kerran viikossa kokoonnutaan touhuilemaan yhdessä. Usein tulee siellä sovittua jonkun kanssa kyläilyjä seuraaville päiville tai vaikka lasten kyläilyjä leikkikaverien saamiseksi.



Eli meillä ainakin on toiminut hyvin tuo oma aktiivisuus. Harvoin sattuu naapurit olemaan samaan aikaan ulkona lasten kanssa mutta jos laittaa tekstarin ennen kuin lähtee kävelemään niin kummasti löytyy leikkikavereita pihoille.



t. MiTeSa

isompi lapsi kerhossa 3 krt viikkoon 3h kerta. Pienemmällä 1krt viikkoon 2 h / krt.

Normaalisti meillä rytmi lasten kanssa, viedään kuopuksen kanssa isompi kerhoon jos kerho aamu 9-12 ja itse suunnataan siksi aikaan puistoon. Hakemaan esikko, kotia ruoka tekemään ja syömään. Ruuan jälkeen siivousta itsellä ja lapset leikkivät sen aikaa sisällä, sit välipala lasten kanssa. Sen jälkeen ulos n 2h ja takas kotia laittaa iltaruoka ja sen jälkeen takaisin ulos vielä. Päivisin meillä ulkoillaan keskimäärin 6h, koska koko perhe rakastaa ulkoilua säällä kuin säällä. Treffataan ystäviä puistoissa, tai ollaan meidän tai jonkun muun pihalla. Sisä treffejä meillä ystäväpiirissä viikolla vähän kun kaikki nautitaan ulkoilusta.

Viikonloppuisin harrastetaan perheen kesken yhdessä ja kyläillään.

Jos mietitte missä välis kaupassa jne.. niin noissa kun haetaan tai viedään jompaa kumpaa kerhoon :) Kyllä tässä meidän alueella ainakin näkyy tosi paljon kotiäitejä niin puistoissa kun kerhoissakin. Välillä ollaan lasten kanssa avoimessa päiväkodissa jos tuntuu siltä. Mutta sisällä kotona heräämisen jälkeen vietämme ehkä kaikkineensa aikaa 3-4h muu aika lennelles :)

Meillä lapset reilu 3 vee ja vajaa 6 vee.

Heippa,



Totta turiset. Minäkin kyllä olen kotona viihtyvää tyyppiä tiettyyn pisteeseen asti. Haluan esim nauttia kodin rauhasta yksin silloin kun lapsi on päiväunilla.



Mutta muuten lapsi on pari kertaa viikossa puistossa. käydään yhdessä kaupoissa ja kahvilla. Eli hoidetaan arkirutiineja.



Aika harvoin tulee yhdessä ulkoiltua. Jotenkin ei aika riitä siihen! Tai tulee jotenkin tuhrattua se aika ruoanlaittoon yms.



Insinööriäiti, saako udella missä päin asut? Olen kiinnostuneena aina lukenut fiksuja kirjoituksiasi.

pimputtelemme naapureiden ovikelloja ns. perinteiseen ulkoiluaikaan klo 9.30 - 11.30 välisenä aikana.



Nyt olemme näemmä saaneet muitakin mukaan tähän aikatauluumme mutta alkuunsa näytti siltä, että muut olivat nukkumassa kun menimme " myöhään" klo 10 soittamaan ovikelloa.



Naapurustossa olisi yksi perhe, jossa on samanikäinen poika kuin esikoisemme mutta siinä perheessä ei ilmeisesti ulkoilla aamupäivisin ollenkaan, ei taida sopia pian vuoden ikäisen vauvan unirytmeihin...



Perheen äiti myös kerran mainitsi että tänään X menee kerhoon iltapäivällä KUN SIELLÄ SAA NIITÄ KAVEREITA. Tunsin itseni vallan tyhmäksi seisoessani samanikäisen poikani kanssa siinä " tyrkyllä" .



Sanoisin oman alueemme perusteella, että suurin syy siihen että lapsia ei näy vaikka heitä on, on se että äiti/kotona oleva vanhempi ei vain yksinkertaisesti saa itseään ulos aamupäivällä. (Ja minä taas en tajua miten se päivä oikein sujuu jos ulos ei mene aamupäivästä...)



Kyllä se minustakin on sääli ja harmi, jos kaikki kyhjäävät sisällä vaikka naapurissa olisi niitä SOSIAALISIA VIRIKKEITÄ tarjolla. Nyt on ainakin mainio talvikeli jopa täällä etelässä, että pulkalle riittää kyllä käyttöä ulkona - myös vanhemmille.

LuruLude:

pimputtelemme naapureiden ovikelloja ns. perinteiseen ulkoiluaikaan klo 9.30 - 11.30 välisenä aikana.

Nyt olemme näemmä saaneet muitakin mukaan tähän aikatauluumme mutta alkuunsa näytti siltä, että muut olivat nukkumassa kun menimme " myöhään" klo 10 soittamaan ovikelloa.

Perheen äiti myös kerran mainitsi että tänään X menee kerhoon iltapäivällä KUN SIELLÄ SAA NIITÄ KAVEREITA. Tunsin itseni vallan tyhmäksi seisoessani samanikäisen poikani kanssa siinä " tyrkyllä" .

Sanoisin oman alueemme perusteella, että suurin syy siihen että lapsia ei näy vaikka heitä on, on se että äiti/kotona oleva vanhempi ei vain yksinkertaisesti saa itseään ulos aamupäivällä. (Ja minä taas en tajua miten se päivä oikein sujuu jos ulos ei mene aamupäivästä...)

Meillä poika 1v 8kk nukkuu aamusta,heräilee klo 9-10 aikoihin.En todellakaan ala stressaamaan ulkoilusta! Tilanne on ihan erilainen jos on monta pientä,silloin aamupäivästä ulkoilu oli ihan must.Esikoinen ja keskimmäinen olivat tosi aamuvirkkuja,joten aamusta ehti hyvin ulos.

Nyt meillä on koululainen ja keskimmäinen käy kerhossa.Aamut on mun omaa aikaa kun talossa on vain yksi lapsi.Laitan ruokaa ja teen kotihommia tai sitten surffaan netissä.Ulkoilemme yleensä päiväunien jälkeen tai sitten illalla koko perheen kera.Joskus käydään kävelyllä.

Ihanaa kun kotona voi ottaa rennosti,eikä tarvitse stressata aikatauluista.En tee ulkoilusta pakkoa,vaan ihan fiiliksen mukaan mennään.Ensi syksynä kutsuu työt,joten haluan nauttia vielä kiireettömästä elämästä :)

andina:

Insinööriäiti, saako udella missä päin asut? Olen kiinnostuneena aina lukenut fiksuja kirjoituksiasi.

-Kiitos kohteliaisuudesta:). Asutaan läntisellä uudella maalla. En tiedä olenko kovin fiksu, lähinnä kai olen kärkäs. Ihmisiä ja mielipiteitä on vaan niin erilaisia ja kaikkien kanssa ei oikein aina suju yhteen, toisten kanssa sitten sujuukin.

Tässäkin kaupungissa missä asun on aika erilaisia alueita. Niissä uusien omakotitalojen alueilla, joista kaupungin tontitkin ovat olleet myynnissä on lähes joka talossa pieniä lapsia ja jonkin verran äitejä kotonakin (eikö juuri aika moni omakotitalon rakentajista/rakennuttajista ole pienten lasten perheitä). Sieltä voisikin löytyä seuraa. Tosin tälläiseltä alueelta juuri kaverini valitti ettei puistoissa ole ketään (paitsi ne perhepäivähoitajat), mutta itse olen tavannut juuri samaiselta alueelta kerhoissa väkeä ja uskon että sieltä voisi seuraa tosi aktiivisella asenteella löytyäkin.

Toisaalta on uusien rivitalojen ja pari- ja erillistalojen yhtiöitä joista saattaa löytyä seuraa (joskus tietenkin on tuuristakin kiinni kuinka sopivaa) ihan omasta taloyhtiöstäkin ja porukka sitten ulkoilee näiden pihoilla.

Me asumme vanhemmalla alueella omakotitalossa (meillä vain sattuu olemaan alueen viimeisenä rakennettuja uusia taloja tehty täydennysrakentamisella) ja alue sen kokoinen että tiedän/tunnen kaikki lähellä kotona olevat äidit- niitä ei montaa ole. Tässä toimii vanha tuttu puskaradio. Ja niilläkään kotona olevilla äideillä ei ole yleensä seuraa meidän kotona olevalle 5v tytöllemme, kaikki muut tuntuvat olevan alle 3v:ta tai maksimissaan sen 3v. Kaksi meidän tytön kanssa samanikäistä kotona olevaa tyttöä meidän alueella on (matkaa about 0,5km), heillä kummallakin tiheällä tahdilla 4tytön perheitä ja molemmilla miehet epäsäännöllisissä vuorotöissä ja paljon päivisin kotosalla. Siinä vaikka kuinka yrittäisin viestitellä seuraa (mitä teenkin) peruuntuu näkemisiä sairauksien ja heidän perheensä päiväpuuhien vuoksi. Ja tosiaan tuntuu ettei näistä kummallakaan äidillä ole ihan niin suurta sosiaalista tarvetta aina olla muiden kanssa tekemisissä ja heillä tytöille löytyy leikkiseuraa enemmän kotoakin (näillä 5v:lla sisarus vuoden ikäerolla). Ja kaikki muut saman alueen saman ikäluokan tytöt ovatkin päiväkodissa. Tämän vuoksi siis tuntuu että siellä päiväkodissa se seura on!

Eri asia olisi meidän alle 2v:lla lapsella, jolle löytyisi seuraa, mutta hän ei tarvitse samallalailla kavereita kuin tuo isompi. Ja itse mielelläni kaipaisin sellaista äitiseuraa jolla olisi tuolle 5v:llekin seuraa.

Aikasemmin asuimme maalla ja sieltäkin tuntui löytyvän enemmän kotiäitejä. Siellä oli monella suurempia perheitäkin ja vähemmän työsuuntautuneisuutta. Elämänmeno oli aika erilaista ja verkostoja tarvitsivat muutkin kun harvalla oli naapurissa leikkiseuraa ja itselle aikuista seuraa. Oppi sopimaan näkemisiä. Siihen kun tottui, on tähän kaupungin menoon totuttelemista. Ja meidän alueella ei tunnu auttavan edes aktiivisuus ja aikanaan sitä itsekin luovuttaa kun ei tunnu tuosta sosiaalisuudestakaan olevan apua (tosin taidan tuntea paremmin alueen lapset ja perheiden tilanteita kun moni pidempään täällä asunut, eli jotain tuosta aktiivisuudesta sentään on jäänyt käteenkin).

pyörii täällä Savossakin! Tuttavaperheitä varmasti saa, kun on reipas ja lähtee kerhoihin ja äiti-lapsi kahviloihin. Me käydään leikkikentällä joskus ja yhtä joskus siellä saattaa olla muita lapsia, yleensä perhepäivähoitajien hoidossa olevia muksuja. Ulkoilemme omalla pihalla, siinä isommat osaavat olla jo omin päin ja pitäähän toki kouluun lähtevän jo osatakin. Minä vahdin kyllä, ettei sovituista rajoista lipsuta. Meillä käytetään läheisen urheilupaikan tarjontaa hyväksi: hiihtolatua ja luisteluhallia -miehen mukaan näilläkään paikoilla ei näy edes koululaisia.

Käymme kävelyretkillä metsissä ja puistoissa. Kesällä saatan viedä lapset päiväksi rannalle, vaikkei mikään uintikausi tai sää olisikaan. Hiekassa on mukava leikkiä ja löytyy monenmoista uutta. Kerätään marjoja ja sieniä. Lapset ovat myös puutarhan töissä mukana ja istuttelevat omia pieniä taimiaan. Meidän perheelle luonto on niin tärkeä osa elämää ja virkistäytymistä, että lasten sosiaalisen elämän hoito jää retuperälle -kun tuolla metsissä ei törmää kuin ehkä karhuperheeseen korkeintaan! Lapsilla onkin sitten tuttuja aikuisissa joihin törmäämme metsä-ja kalareissuilla. Toivottavasti he ottavat muksunsa mukaan seuraavalla kerralla!

Yleensä aamu alkaa sillä, kun heräilemme siinä seitsemän aikoihin ja alamme tehdä aamupalaa. Annan Sagalle leivän tai puuroa ja luen itse lehteä, sitten alan herätellä Ellaa ja alamme laittaa päälle. Sagalle olen jo yleensä illalla antanut huomiset tarhavaatteet. Mennään sitten yhdessä Sagan kanssa tarhaan, yleensä kävellään sinne matkaa n.2km. Huonolla säällä mennään bussilla. Sitten tehdään Ellan kanssa, kunnon ulkoilulenkki ja viedään koiria samalla ulkoilemaan. Yleensä käydään vähän treenaamassa tokoa, läheisellä kentällä. Sen jälkeen käydään sitten yleensä kesäaikana shoppailemassa tai otetaan pienet päivä unet.



Puolilta päivin herätään ja käydään kaupassa ostoksilla, yleensä myös tapaamassa kavereita joiden kanssa sitten shoppaillaan kauppakeskuksessa. Annan Ellalle ruoan ja....



sitten alkaakin olla jo aika hakea Saga päiväkodista ja mennään kävellen kotiin. Leikitään lasten kanssa. Käydään joskus myös tähän aikaan ruokakaupassa ja kysellään kuulumisia.



Siinä on päivämme pääpiireittäin:)

huomaan selvästi että puistoilemme kevät- ja syyskauden-kun hiekka on sulaa ja hiekkalaatikossa viihtyvät kaikenikäiset,keinut ovat paikoillaan ja liukumäki on kiva.

Kesä kuluu omalla pihalla(omakotitalo) ei kukaan ehdi kaivata puistoa.

Talvi liikutaan metsissä lasten ja koirien kanssa...ulkoillaan vuorotellen kavereiden kanssa heidän pihalla ja meidän pihalla.Luistellaan, hiihdetään, lasketaan mäkeä..ei siinäkään ehdi puistoon ihmettelmään jäistä hiekkalaatikkoa, katsomaan surkeana kun keinuja ei ole tai varomaan jäisenä liian liukasta liukumäkeä;-O



kai se riippuu niin paljon ihmisten tottumuksista ja ympäristöstä.

me kyllä olemme koko vuoden mittaan enemmän ulkona kuin sisällä(en laske uniaikaa, koska yötä harva nukkuu säännöillsesti ulkona)

Kuopuksen kanssa käydään perhekerhoissa (2xviikossa) ja muskarissa (1x viikossa). Päivän- pari käytän kotitöihin ja viikonloput vietetään koko perheen kanssa.



Ulkoiluksi mulle riittää, kun haen sen eskoisen eskarista. Kävellään sinne, ollaan eskarin pihalla (tosi hyvä piha) ja kävellään kotiin, yhteensä siihen kuluu 1,5 - 2 tuntia päivittäin. Huonolla säällä mennään matkat bussilla, eikä jäädä pihalle käkkimään. Usein illalla kaksi isompaa on vielä tunnin pari kaksin ulkona.



Usein, lähes viikottain tai toisinaan montakin kertaa viikossa, tapaan kotiäitiystäviäni. Käydään eläintarhassa, vauvateatterissa, shoppailemassa, kahvilla tai tavataan jonkun kotona. Omakotitalossa asuvien luona lapset ulkoilee pihalla. Kesällä käydään retkillä ja jonkin verran puistoissa.

Kuskaan isompia lapsia kerhoon autolla (koska sinne matkaa n.7km) 2krt/vko. Käymme yhdessä perhekerhossa/perhekahvilassa silloin tällöin (n.2krt/kk). Käymme kävelyllä, isommat lapset leikkivät kahdestaan pihalla (ei lähinaapureita). Sitten tietysti sisällä lapset leikkivät (ja riehuvat), tekevät majoja, rakentavat legoilla, piirtävät, maalaavat, leikkaavat paperia silpuksi ja liimailevat eli askartelevat --> minä siivoan jälkiä, pesen pyykkiä, laitan tai lämmitän ruokaa, järjestelen kaaosta, istun tietokoneen ääressä vauva ym. palstoilla, kirjoitan sähköpostia, luen mainoksia, kirjaa tai lehteä, viime syksynä tein opiskelujuttuja eli kirjoittelin esseitä, luin tenttiin jossain välissä, puhun puhelimessa (aika harvoin), vaihdan vaippoja pienimmältä jne.



Itsekin tiedän kyllä mitä tarkoitat, ettei kotiäitejä tunnu näkyvän missään. Täälläkin leikkikentät ammottavat tyhjyyttään. Kaikki ovat tosiaan aika lailla omissa nurkissaan, minusta se on sääli, koska sitä itsekin kaipaa aikuisseuraa ja lapsilla on kiva, jos on leikkikavereita. Minulla ei montaa kotiäitituttua tällä paikkakunnalla edes ole...Olenkin ajatellut itse aktivoitua ja alkaa järkkäilemään jotain tapaamisia tms.

Meidän alueella moni lapsista on tosin hoidossa ja vanhemmat töissä. On tietenkin kotiäitejä, mutta kun olen kysynyt heiltä mitä tekevät tai näen itse liikkuessani heitä matkalla, niin näyttävät olevan paljon kotona tai omalla pihallaan ja jos kaipaavat tekemistä menevät keskustaan (matkaa n.1km) ja käyvät kaupassa. Ihmeen moni on itsekseen ja tuntuu että moni kotona pidempään ollut on paremmin tälläinen itsekseen rauhassa viihtyvä tapaus. Tai he tekevät kotihommia ja kuljettavat isompia eskariin tai kerhoon. Ja monella on miehet epäsäännöllisessä työssä ja saattavat olla päivisin paljonkin kotona, jolloin he viettävät perheaikaa.



Itse pyrin näkemään muita äitejä, joilla on lapsia joista seuraa omille lapsille. Näin pyrin vähintään kerran (pari) viikossa ja jos mahdollista niin tietenkin useammin, eli kyläillään. Lisäksi käyn kerran viikkoon perhekerhossa ja kerran MLL perhekahvilassa (siellä vain pienimmän kanssa). Lisäksi teen kauppareissut aamupäivisin lasten kanssa, siten iltaisin jää aikaa perheen kanssa. Meillä isoin lapsi on koulussa ja keskimmäinen kerhossa. Esikoisella koulu ja kaverit täyttävät ohjelman, mutta keskimmäisellä on kerhon lisäksi paljon muuta aikaa ja tylsää! Kolmas on minun kanssani kotona ja hänelle riittää että näkee lapsia, kavereita ei vielä noin pienenä kaipaa.



Puistoissa ja ulkona käydessä näen yleensä vain perhepäivähoitajia ja hekin hieman aikaisemmin siellä kuin me. Perhepäivähoitajilla on omat keskinäiset juttunsa ja lapset touhuavat keskenään, heillä on seuraa toisistaan ja toisaalta heillä on liian pieniä lapsia meidän keskimmäiselle kaveriksi. Muuten ulkoilemme kotipihalla tai kerhon pihalla hakiessa keskimmäistä kerhosta. Talvisin porukkaa näkee vähän pulkkamäessä, mutta usein vain lapsia ilman aikuisia ja luistelukenttä ammottaa tyhjyyttään. Kesäisin väkeä näkyy uimarannalla, mutta se on vain ne helleajat. Siis lopputuloksena ettei pahemmin muita vanhempia näe. Lapsiakin voisi näkyä enemmän. Sitä vastoin kun liikumme päiväkodin vierestä usein, niin se piha on täynnä lapsia ja usein vanhempiakin tiettyihin aikoihin päivästä, siellä ne kaikki ovat.



Juuri ihmettelimme tätä tyhjyyttä opiskelevan kaverini kanssa sitä ettei lapsia ja vanhempia näy missään. Hän asuu eri alueella mutta on huomannut saman ilmiön, vain perhepäivähoitajat liikkuvat sielläkin. Heillä opiskelun myötä lapsi on päiväkodissa, mutta vapaita päiviä on paljon ja silloin liikkuu puistoissa yms. mutta yksin.



Itse olen aktiivinen ehdottamaan näkemisiä muille ja yritän tutustua uusiin ihmisiin. Nyt kolmannen lapsen kanssa tuntuu että kaikki edelliset tutut (tosin asuimme muualla aikaisemmin) ovat menneet töihin ja muutenkin kotona ei pahemmin ole yli 3v lapsia. Tuntuu jo itsestä vähän kurjalta nähdä aikuisia vain se 1-2h päivässä ja välillä ei ollenkaan (sairasteluajat peruuttaa aina näkemisiä ja kerhoista on loma-ajat). Lisäksi keskimmäinen lapsi potee meillä todellista kaveripulaa, koska ei ole pahemmin samanikäistä lapsiseuraa. Onneksi hänellä sentään alkaa eskari syksyllä, sitä odotamme kuin kuuta nousevaa (ja jälkikäteen tullut mieleen että hoitopaikka olisi ollut hyvä tässä tilanteessa, siellä edes näkisi muita lapsia, se ainoa kaverikin jota voi itsekseen hakea on hoidossa yleensä 16:30-17asti). Keskimmäisen kaverivajetta paikataan sitten harrastuksilla, joissa tietenkin myös muiden lasten aika usein kuluu.



Nyt siis olen tekemässä sellaista päätöstä että ensi syksynä palaisin itse töihin tekemään lyhennettyä työpäivää ja nuorinkin menisi hoitoon jo 2,5v:na. Tällöin keskimmäinen voisi olla eskarissa ja tunnin-pari sen jälkeen hoidossa, jotta on kavereita. Esikoinen on sitten koulussa. Illat sitten vietetään perheaikaa. Pienimmän kohdalla tuntuu kurjalta tuo aikainen hoidon aloitus (meillä lapset eivät ole koskaan olleet hoidossa). Rahallisesti alkaa mennä liian tiukaksi ja vakituiseen työpaikkaani pitäisi kuitenkin palata kun nuorin on 3v, mutta nyt palaankin hieman aikaisemmin. Taloudellinen tilanne pakottaa töihin, mutta viimeinen tikki aloitusajankohtaan oli tuo yksinäisyys sekä keskimmäisellä lapsella että minulla kotona.

Me aloitetaan nyt 1 krt/vk parin tunnin kerho kun ihan lääkärikin suositteli, että poika tarvitsee kipeästi tukea muista lapsista, jotta oppii asioita. Hän ei opi täällä kanssani kahden viikosta toiseen esim. puhumaan!



Meillä käyn leikkikentälläkin aina aamupäivisin, mutta aina ollaan sielläkin kaksin pojan kanssa. Ketään ei ole ollut siellä siihen aikaan ainakaan koskaan. Muita leikkikenttiä ei täällä olekaan lähellä.



Meillä moni kotiäiti pyörii kyllä kaupoissa, mutta ei ole mun juttu roudaa lasta pitkin kaupunkia. Lapsi tarvitsee liikuntaa ja rytmiä eikä minusta kaupungin vilskettä kuumissa ja hälyisissä ostoskeskuksissa.

huokaus. saiski ittensä ulos noin usei

perheillä on niin eri aikataulut, että ainakin se täälläpäin saattaa aiheuttaa sitä, ettei ketään näy missään :-). Monet tutut vasta lähdössä ulos siinä vaiheessa kun me jo oltu tunti -1½ ja lähdössä kotiin päin syömään ja vastaavasti iltapäivällä kun ollaan ulkona, niin monet päiväunilla...



Esikoisen kanssa käytiin joka arkiaamu puistossa ja vielä siihen asti kun kakkonen oli noin 1½ v, mutta sitten kaikki muut meni töihin tai muutti isompiin asuintoihin muualle, niin puisto autioitui ja jäätiin talvisaikaan useimmiksi päiviksi omalle pihalle, kun siinäkin riittää tekemistä ja lapset tykkää... mutta huhti-syyskuussa tulee toisessa puistossa käytyä pari kolme kertaa viikossa vähintään, usein joka arkipäivä, kun silloin siellä on populaa...



Ulkoilun lisäksi meilläkin yhden lapsen kerho 2 x viikossa, joskus avointa päiväkotia, kirjastossa käymistä lähes viikoittain, muitten kavereitten (lasten) kanssa leikkimisiä, ja muuta kivaa kotona.

hiljaista kuin huopatossutehtaassa, vaikka kunta kasvaa vauhdilla, taloja nousee kuin sieniä sateella ja lapsiperheitä pitäisi aivan tursuta joka luukusta. :) Suoriudun 3,5-vuotiaan ja vauvan kanssa ulos noin klo 10 tai 11 ja tunti-pari ulkoillaan joka päivä, monesti kävellään kylällä etsimässä elämää, poiketaan leikkipuistoon jonne kilometri matkaa... muttei olla kyllä ketään koskaan nähty. Paitsi naapurin pph jolla on siihen aikaan jo kiire ruuanlaittoon. Kai ne kaikki on töissä ja lapset hoidossa että saa maksettua asuntolainaa? Kerran viikossa meidän isompi käy seurakunnan kerhossa ja siellä kerhon pihalla sitten näkee muita äitejä lapsineen.