Isompi kiusaa pienempäänsä...
Ihan kyselen, löytyiskö jollakin vinkkiä, millä saisi isomman lopettamaan kiusaamasta pienempäänsä. Vauva alta vuoden kävelee tietysti keskelle leikkiä ja sotkee ja ärsyttää, mutta silti minua raivostuttaa jatkuva kiusaaminen; lyöminen, töniminen, potkiminen yms. En ole kyennyt asiaan saamaan muutosta, vaikka seuraavat on käytössä:
- ehdoton kielto. Meillä ei kiusata. Jäähylle istumaan välittömästi kiusaamisen jälkeen. Jokaisesta lyönnistä yms on myös välillä otettu lelu pois.
- asiasta on puhuttu: ei olisi kiva, jos sinua kiusattaisiin; lyödään yms. Eihän? Miltä sinusta tuntuisi? Miltä luulet pikkusisaruksesta tuntuvan?
- isompi saa runsaasti kahdenkeskistä leikki/juttelu/ulkoilu aikaa molemmilta vanhemmilta (siis todella) päivittäin
- isompi saa päivittäin runsaasti syliä ja hellyyttä, öisinkin nukkuu vanhempien keskellä
- pikkusisaruksen syntymää on käsitelty kahdenkin kirjan avulla (sanna ja pikkuveli) (isoveli rumpali ja pikkusiskot)
- pikkusisarusta kielletään myöskin isomman kuullen
- myönteistä palautetta annetaan ja saakin sitäkin myös päivittäin: eli halaa, suukottaa, kantaa, silittää, leikkii kiltistikin pienemmän kanssa, syöttää, juottaa yms
- isommalla on runsaasti tilaisuuksia viikottain leikkiä ikäistensä kanssa, hänen ei tarvitse sietää " vauvajuttuja" koko ajan
Mitä en ole vielä kokeillut? Mikä voisi auttaa? aikako vain?
Kommentit (4)
Nyt ikää on 1v11kk pian ja 3v9kk.
Kun totutin heitä tarhaan, huomasin siellä ihan toisenlaisen suhtautumistavan tähän kiusaamisasiaan, ja se näytti toimivan.
Ensinnä tietysti aikuisillahan ei siellä ole kotitöitä ja siivouksia yms. hoidettavana samaan aikaan, eli joutavat osallistumaan lasten kanssa enempi tietty, en tiedä mikä vaikutus tälläkin on...
Eli jos joku tilanne alkaa kehkeytyä, niin lapset ohjataan omiin leikkeihinsä. " älä häiritse, XX:n leikki! Ota auto (tai toinen tuolta) ja leiki omaa leikkiä." Tämä näyttää toimivan aika hyvin. Ja lapset leikkii keskenään vain aikuisen opastuksella. Joskus tietysti näyttää onnistuvan yhteisleikkikin, mutta näin se homma ei mene kiusaamiseksi ollenkaan. Siis kateudesta johtuvaksi kiusaamiseksi ja huomionhakuisuus myös ohjautuu muihin puuhiin kun toisten kiusaamiseen. Tätä on nyt kotona käytetty menestyksekkäästi. Lapset osaa myös molemmat sanoa itsekin toisilleen, että jos eivät kaipaa leikkiseuraa, sanovat että tää on mun leikki. Ota oma.
Ja tietysti nuo sylittelyt ja muut huomion jakamiset on paikallaan, ettei tule mustasukkaisuutta ja muuta. Ja ennakointi, ettei ees aleta riehua...
Hei!
Meillä pojilla ikäeroa just vajaa kolme vuotta, eli vanhempi tulee neljä ja esikoinen lähestyy vuotta. Käytössämme on ollut hyvin paljon nämä samat systeemit kuin Onnimanni2lla. Toisinaan homma toimii ja tehoaa, mutta nykyisin olen huomannut isoveljellä ' piilokiusaamista' eli osataan katsoa, milloin aikuinen ei näe, joten koko ajan heitä tulee vahtia (isoveli vääntelee pikkuveljen päätä, jalkoja tai käsiä, voi ajaa leikkiautolla kovaa päin ym.)
Selkeästi näitä tilanteita tulee väsyneenä ja ' turhautuneena' . Ja nyt kun pikkuveli on valvottanut hampaan-tulo-säryillään ihan kiitettävästi, niin rehellisesti sanottuna minulla ei pinna kestä. Tilanne tänäänkin ollut painajaismainen... yhtä itkua!
Olenkin alkanut miettiä isoveljen laittamista puolipäivähoitoon, jossa saisi ikäistään seuraa enemmän (ikäistä seuraa ollut tänäänkin ap:llä). Hain päiväkotipaikkaa, mutta oman ' tyhmyyteni' vuoksi sitä en saanut, joten ainoa vaihtoehto tällä hetkellä on perhepäivähoitaja. Ei siinä mitään, jos vain tietäisin, että hoidossa muita samanikäisiä, jotta poikamme saisi leikkiseuraa.
Tietysti tämä tilanne kiristäisi jo muutenkin tiukkaa taloutta, mutta on se oman ja lasten hyvinvoinnin kannalta parempi
Meillä 4½v tyttö on kova " hoitamaan" 1½v veljeään ja otteet ovat tosi ronskit, lisäksi tökitään, väännetään kädestä ja retuutetaan muuten vain. Muutenkin riitaa tulee, kun pienempi sotkee isomman leikkejä. Pahimmat yhteenotot ovat iltaisin, kun me kaikki kolme olemme väsyneitä. Olen yrittänyt erottaa, eli olen laittanut tytön leikkimään omaan huoneeeen, mutta veli huutaa naama mustana oven takana, kun haluaa mukaan leikkeihin. Jostain syystä ulkona tenaville ei tule kinaa, vaan pystyvät jopa leikkimään yhdessä. Ja voitte arvata, että meillä ulkoillaan useita tunteja joka päivä säästä riippumatta.
Moi,
Meillä pojat 3 ja kohta 2v. Ollut mahdottomia kiusaamisjaksoja välillä, välillä taas rauhallisempaa. Sain viestistäsi hyviä vinkkejä, kiitos! Olen itsekin huomannut, että äidin ollessa kiireisempi kiusaamisella kalastellaan ihan huomiota ja siihenhän tehoaa se syli, molemmille.
Yhdessä vaiheessa äitini vinkkasi jonkun vanhan kirjan mukaan, että kiusaaminen pitäisi yrittää " sammuttaa" . Eli laittaa vähemmän painoarvoa koko asialle. Ei siis näyttäviä rangaistuksia, jotka isompi kokee jopa " palkintoina" ... No, helpommin sanottu kuin tehty: välillä käytös on ollut meilläkin niin väkivaltaista, että ei sitä ainakaan puuttumatta voi jättää.