kielenkehityksestä vielä -3. kielen mukaantulo
itse olen hiukka huolissani tuosta R-asiasta, kun pojalla kielinä suomi, englanti ja sveitsin saksa, ja kaikissa erilainen R:n ääntäminen, eikä vielä 3.5 vuotiaana tullut kertaakaan suomalaista ärrää. Tuleekohan se itsestään jossain vaiheessa? kun suomen maassa lykätään sitten puheterapiaan sitä harjoittelemaan, viimeistään ekalla luokalla, täällä sitä tuskin löytyy. Suomi on vahvin kieli, sitten englanti ja sitten sveitsin saksa.
Spagetti mainitsi jotain ikärajoituksesta äänteiden oppimisessa, onko muilla kokemuksia?
Onko muiden muksut käyneet suomikoulussa ja onko se auttanut kielen kehitykseen? Eli onko joku huomannut että lasten suomenkieli olisi parantunut aloitettuaan suomikoulun. Pojalla ei ole ollenkaan tällä hetkellä suomalaisia lapsikontakteja, tarhassakaan ei ole yhtään suomalaista.
poika tosiaan keväällä täyttää 4 ja hänen puheessaan joulupukki on joulukukki, teletapit on tepetapit, tekstiviesti on tekstimies, kylvyssä on kylpyssä ... eli aika hakusessa on vielä monet sanat, saatika aikamuodot. En tiedä onko kyseessä kuullun ymmärtäminen vai puheen muodostus häiriö/puute. pitkät monitavuiset sanat tulevat harvoin takeltelematta tai miettimättä.
En odottanut että tämä uusin kolmas kieli tulisi kuvaan mukaan näin äkkiä, kun nuo 2 ensimmäistä kestivät niin kauan kehittyä puheen asteelle, mutta jo 3 tarhakuukauden jälkeen se on jo vahvasti puheessa mukana, rallattelee ja laulelee, ja ymmärtää jo todella hyvin. Itse olen vaan usein ihan pihalla mitä poika puhuu, kun ei saa selvää välttämättä aksentista että minkä kielen sana on, ääntäminen on vähän hutaistua ja ton ikäinen vielä huutaa tai mutisee jonnekkin tuulee niin että sitä vähääkään ei kuule.
Onko muita äitejä lasten kielten sekamelskassa? Kun tuo ikäkin on taas uutta uhmaa ja riehumista (pojaksi kasvua, riekkumista, juoksua, älämölöä) , ja kun kommunikaatio ei suju niinkuin 1 kielisillä samanikäisillä, on äidin hermo joskus pikkasen ohuena. Lykkääköhän tuo 3. kieli nyt sitten näitä suomen kielen hienouksien ja vaikeimpien asioiden oppimista?
Kommentit (8)
Kuulosti siltä, että ootte uudessa maassa ja lapselle siis tuli uusi kieli 3kk sitten. En tiedä R-äänteistä sen enempää, oma 3-kielinen 4v. käyttää erikielten äänteitä ihan sujuvasti, suomen R tulee kyllä hiukan pehmeämmin, muttei kuulosta poikkeavalta. Ehkä lapsilla on erilainen kehitysvauhti ja jos on tullut isoja muutoksia, niin voi tulla välillä taantumaa yllättävissä jutuissa... siis ne kielenkään kehitysvaiheet ei aina mene niin loogisesti etenemällä kuin ajattelisi.
Meillä tuli puolitoistavuotta sitten uusi kieli muuton myötä mukaan ja ekojen kuukausien aikana oli selvästi " päässä vähän tungosta" ja joskus oli vaikeeta löytää mitään sanaa, mutta sitten se loksahti kohdalleen ja aiemmat kielet palautui taas hyvälle tasolle...
Luonnekin voi vaikuttaa, meillä tyttö on kova juttelemaan eikä ole mikään vauhtihirmu, joten aikaa on enemmän hänelläkin juttunsa selittää... Varmaan jos olis vauhti päällä niin vois olla just sama tilanne kuin teilläkin... Älä huolestu vielä, mä odottaisin muutaman kuukauden vielä, että ehtii mielessä tasaantua se uusi kieli kunnolla.
Ja se vielä piti sanoa, että lapset ei opi uutta kieltä systemaattisesti niinkuin aikuiset, vaan lähinnä matkimisen kautta ja siksi ne sanat kyllä tarkentuu kun korva harjaantuu kuulemaan äänteiden erot tarkemmin... Meillä tuli parin ekan kk päästä tarhasta kotiin ja väitti luokkakavereiden nimiksi " koopeteleeu" ja " kaatsepaalu" ... opettajan kanssa juttelin, kun ihmettelin, että ketä kummassa mahtaa tarkoittaa. Eli oli kuullut pidemmän litanian, eläinkoodin tai sukunimen etunimien lisäksi pötkössä, eikä siis osannut erottaa siitä pelkkää etunimeä. Lauluissa ja loruissa on sama, ne jää rytmiltään mieleen, mutta ei yleensä sanojen mukaan oikein kovin nopeasti. Nyt on menossa meillä lastenloru tyyliin enttententten, ja vaikka kieli ei ole uusi enää niin siitä ei saa mitään selvää, paitsi että loppuu näin... " liegt in ' t Ziekenhuis" eli " makaa sairaalassa" , tuskin on ihan oikein kuullut sitäkään, vaikka muuten siis puhuu tosi hyvin ja selvästi... :)
Hiljaisesti puhumiseen voi liittyä epävarmuuskin, että ei uskalla heti sanoa kovaan ääneen jos ei ole ihan varma miten menee tai mitä tarkoittaa... Itse auttelin alussa tän kielen kanssa sillai, että kyselin helppoja kysymyksiä ja puhelin pikkulauseita, että sai juteltua uudella kielellä kotonakin vähän. Nyt tietysti luetaan kirjoja ja vieraiden kanssa pälätetään... mutta alku on alkua, kyllä se siitä. :)
En tainnut auttaa yhtään, mutta kunhan kirjoitin, kun jäin miettimään sitä, että itsekin mietin muuton jälkeen samantapaisia juttuja ja jännitin miten kielten kanssa menee...
Jos oikein ymmärsin, sun suurin huoli on tuo R-kirjain? Meillä ei sitä ongelmaa ole ollut, koska kaikissa kielissä R lausutaan samalla tavalla. Asumme keski-sveitsissä ja täällä R sanotaan ihan kuin suomessa eli ei kurkkuäänteenä. Meidän pojalla oli eniten vaikeuksia (tyypillinen suomalainen) erottaa eri S-muodot. Eskarista kun siirtyi kouluun, logopedi oli laittanut papereihin merkinnän, että ei osaa sch' ta suhauttaa. Multa pääsi siinä vauheessa nauru, koska se on niin_suomalaista :-). Nyt poika käy 2. luokkaa ja suhuilut alkaa olla hanskassa. Edelleen " äiti schau" kuulostaa enemmänkin " äiti sau" lta (sau=sika).
Minä uskon, että vaikka nyt on sun pojalta tuo R hukassa, se tulee ihan varmasti iän mukana. Lapset alkaa tiedostaa paremmin miten sanat sanotaan ja niiden lausumisia voi alkaa korjaamaan kun ikää tulee. Meillä 3-4 viikon kesälomat Suomessa ovat tuoneet kiellellisesti aina paljon, suomikoulut yms eivät paljonkaan. Ja heti kun lapset lähtee kouluun, alkavat ne suomilapsetkin vääntä saksaa keskenänsä, sille kun ei vaan voi mitään.
Opeta sinä vaan sitä suomen " ärrää" , koulussa ne kyllä sitten puuttuu jos paikallinen ei suju. Antavat lisäopetusta tms, ainakin meilläpäin on pidetty hyvää huolta ulkomaalaislasten kielenoppimisesta.
t. muksuja2
tää on tätä äidin paranoiaa kun pähkäilee että koska tarttee puuttua ja olla avuksi tai opettaa, tai koska vaan antaa mennä omalla painollaan ja niiden valintojen seuraukset.
Se on varmaankin niin että se pikku pää on täynnä uuden kielen hurmosta (mikä on tietty positiivinen asia!), ja muut asiat jää vähän syrjemmällle. se on just sellasta rallatusta ja löperrystä ja pulinaa iltaisin, kait se sillä tavalla prosessoi tarhan keskusteluja, lauluja ja leikkejä. Se tuntuu olevan sen oma " juttu" mihin äitiä ei sekoiteta, eikä äidille selitetä mistä on kyse, taikka toisteta niitä juttuja jos kysyy. Onneksi tykkää tarhasta niin paljon että menee sinne aamulla innoissaan ja on vielä illallakin ihan kierroksilla siitä, töihin ja tarhaan lähtö on aamuisin ihan fine.
Välillä vaan tuntuu vähän turvattomalta ettei oikein tiedä mitä siellä pikku päässä liikkuu, mutta ehkä täytyy vaan tarkkailla sivusta ja luottaa että tarhan jutut on vaan positiivisia ja kieli kehittyy tolla tavalla ja jossain vaiheessa kaikki 3 kieltä ovat tasavertaisia. Poika on kyllä ennenkin leikkinyt englanniksi itsekseen kotona, ehkä se suomi vaan ei ole leikki taikka mielikuvituskieli.
Joulu suomessa mummolassa taas huomaamatta vähän parantaa suomen kieltä. ehkä annan nyt olla, poikakin tuntuu ärtyvän jos pyydän toistamaan sanan oikein, ennen oli ihan ok ja kivaakin harjoitella, mutta nyt tökkii, kait nää on niitä kehityssyklejä, tulevat ja menevät.
Ja kun kerran muutkin oppivat R:n vielä viis vuotiaana, niin olkoot, se tulee sitten kun tulee, niinkuin muutkin taidot.
Muksuja2 - luuletko että kouluikään mennessä on pojalla sujuva sveitsi, siihen on nytten vielä muutama vuosi? haluaisin laittaa pojan paikalliseen kouluun, enkä kansainväliseen, silloin olisi kiva että luokkaan sopeutumisen kannalta osaisi sujuvasti kieltä. Kun me vanhemmat ollaan eri maista, eri kieli ja nyt vielä eri koditkin, ja asutaan kolmannessa maassa, niin olisi kiva jos poika kehittäisi juuret ja identiteetin tänne svetsiin, saisi paikallisia kavereita joiden perhe ei muuta vanhempien työnperässä (niinkuin expattilapset kans.väl koulusta), harrastuksia ym ym. (suuri huoli tälläisestä kun on yksin maailmalla ja itse nauttinut suunnattomasti kavereista joka iässä ja kasvuvaiheessa ja ainakin sen haluaisin myös pojalle, kun koko sukukin asuu kaukana) Ettei siitä kasva juuretonta & ystävätöntä ajelehtiaa niinkuin isästään, joka asunut monessa maanosassa ja sisäoppilaitoksissa ...
Huomasin tänään, että tavutin " ligt" - sanan edellisessä vastauksessa saksaksi. Jee, äiti tässä taitaa olla enemmän sekaisin tässä kielten sekamelskassa... :)
Älä sure yhtään sitä kouluun menoa. Sun lapsi ehtii oppia ihan taatusti ennen koulunalkua tarpeeksi saksaa!!! Ihan varmasti. Lapsi oppii yleensä yhdessä vuodessa tosi hyväksi ja loppu on hienosäätöä, mutta sitä on paikallisillakin lapsilla. En tiedä miten muut toimii, mutta mä luen ainakin kirjan päivässä paikallisella kielellä ääneen lauserakenteiden ja sanavaraston kartuttamisen takia, että tulee kirjoitettukin kieli tutuksi jo nyt. Siis sama periaate kuin omillakin kielillä...
Meillä myös tyttö puhua pälpättää itsekseen ja siihen ei auta mennä kyselemään mitään. Aina tiukasti vaan sanoo, kun kysyn että mitäs sanoit, että " ei mitään, mene sinä pois, mulla on leikki kesken..." ja jatkaa pälpätystä. Koitan olla huomaamatta, vaikka välillä huvittaa jutut, kun äänenpainot ja jutut on kuin opettajalla... Mutta ei siis tosiaankaan päästä meitä aikuisia niihin juttuihin sisään. Luulen, että tuo pälätys liittyy vaan mielikuvituksen kehitykseen ja sitten on kiva jutella omia juttuja ääneen. Varmaan aika sama, vaikka olis yksi kieli vaan.
Tiedän kyllä tuon tunteen, että pelottaa että meneekö itsellä jotakin ohi oman lapsen kasvusta, kun yhtäkkiä on niin paljon omia juttuja, mihin äiti ei kelpaa ollenkaan, ei edes kuuntelijaksi... mutta sitä kai tämä kasvattaminen on, että pikkuhiljaa äiti korvautuu omilla jutuilla. Jos luotat tarhaan niin ei varmaan tarte olla huolissaan. Jos siellä tapahtuu jotakin outoa, niin lapsesi varmaan reagoi niin, että ymmärrät että jotain on pielessä, kun teillä vaikuttaa olevan läheiset välit ja sä olet kyllä paikalla hänen elämässään aktiivisesti, vaikka hän ei sua otakaan jokaiseen juttuun mukaan. Ja sekin vielä, että yleensä tarhoissa opettaavat tiukasti, että tuhmia ei saa puhua ja se jää myös pieneen mieleen... (vaikka et äitinä pystyiskään kaikkia sanoja seulomaan.)
Paikallinen koulu on just tuosta syystä paras. Me valittiin paikallinen just siksi, että haluttiin antaa mahdollisuus elää " normaalia" elämää. Mä oon itse muuttanut paikasta toiseen koko elämäni ajan, ja siksi haluisin antaa omalle lapselle enemmän kiinnekohtia elämään kuin mitä itsellä on ollut. Kansainvälisissä kouluissa ystävät vaihtuu enemmän ja vähemmän, paikallisessa pysyy suunnilleen kaveripiiri samanlaisena pidempään. Siksi ajattelen, että jos on useamman vuoden niin on kivempaa olla paikallisessa koulussa, vaikka sitten joutuiskin joskus muuttamaan, niin on ainakin siihen saakka elänyt " normaalissa" tilanteessa. Mutta tästä ollaan montaa mieltä ja jokainen on vakuuttunut omasta näkemyksestään, niinkuin tietenkin pitääkin, kun omien lasten elämästä päättää... :)
Meillä tämä esikoinen ei ole mikään kielinero koskaan ollut, mutta on silti integroitunut erittäin hyvin maahan ja koulusysteemiin. Suurin vaikeus täällä Sveitsissä on ehkäpä se, että niitä kieli on kaksi. Eli oikeastaan nämä lapset kasvavat 4-kielisiksi.
Ennen kolmatta ikävuottaan esikoinen ei puhunut paljoakaan saksaa. Minä olin työelämässä joten mulla ei ollut kontakteja paikallisiin kotiäiteihin ja kieleen. Sitten 3v laitoin pojan paikalliseen spielgruppeen. Siitä ei tullut yhtään mitään, ujo kun oli eikä ymmärtynyt kieltä. Otin siis taas 3kk itkujen jälkeen pojan pois ryhmästä. Vuoden päästä kokeilin uudestaan ja silloin se kerhoon meni onnistui ongelmitta. Poika oppi kieltä kuin vettä vaan. Seuraavana vuotena alkoi sitten paikallinen kindergarten. Siellä esikoiseni sai lisäsaksanopetusta. Tämä oli nimenomaan sveitsin saksaa, mitä siellä chindissä myös puhuttiin. Kouluun lähtiessä hänellä oli suht hyvä kielitaito niin sveitsin saksan kuin saksan kielessäkin. Koulussahan puhutaan (ainakin Luzernin kanttoonissa) saksaa ja hän on nyt useita sveitsiläisiä ikätovereitaan parempi " hochdeutschissa" . Itseasiassa poika on luokkansa parhaita saksan kielessä. SILTI hän saa lisäopetusta, koska on ulkomaalainen ja minusta se ei ole ollenkaan pahaksi, kehittyy tuota sanavarastoa reippaammin.
Olin myös itse huolestunut, miten poika kielen puolesta pärjää koulussa. Mutta todellisuudessa se ongelma taitaa olla toisin päin eli se miten pitää suomen kieltä yllä kun paikallinen kieli jyrää. Meillä ainakin suomi on pikkuhiljaa hiipumussa tosi pahasti. Minä kyllä puhun suomea, mutta spontaanisti kaikki kysymykset tulee jo pojalta saksaksi :-(. Yritän kuitenkin pitää pojan suomen kielitaitoa niin paljon yllä, että Suomessa hän pystyy kommunikoimaan sukulaistensa kanssa.
t. muksuja2
kyllä täällä Baselissakin koulukieli on hochdeutch, eli se tulee sitten parin vuoden päästä, täytyykin kysyä että alkaako ne sitä jo tarhassa/eskarissa harjoittelemaan, sillä kielet on nyt puhtaasti englanti & sveitsi. Nehän on kumminkin kirjoitukseltaankin ihan erilaiset kielet - saksa & sveitsi. Tarkoititko sitä että lapsista tulee oikeastaan 4 kielisiä, eli kaksi äidinkieltä, sveitsi ja saksa? eikös sveitsissä ala aika aikasin vielä ranska siihen päälle? täällä kun on ne 4 virallista kieltä. Tuskin italia alkaa kovin aikaisin, jos lainkaan pakollisena ellei asu Ticinossa?
osaatteko itse saksaa hyvin, taikka sveitsin saksaa, itsellä saksa on aika huonoissa kantimissa, kun sitä ei tartte työn puolesta käyttää, saatika sveitsi ...!? tuntuu vaan hassulta lukea lapselle paikallisia kieliä/lastenkirjoja, kun oma lausuminen ja lukeminen ei ole aivan sujuvaa. Tuli vaan mieleen että varmaan sitten parin vuoden päästä se saksa/sveitsi on ykköskieli pojalla koulun ja kavereiden takia, mutta kysymykset äidille ja isällekkin on syytä tulla omilla kielillä, kun me reppanat ei oikein ymmärretä paikallista :-(
Täällä on muutama suomalainen ystävä ja loput joukko ulkomaalaisia eri kieliä puhuvia, joten sosiaalinen & työkieli mulla on englanti ja jos ei kurssille & opiskelemaan rupea, ei se paikallinen kielitaito tästä kehity sen enempää... tyhmä kysymys ja tiedänkin jo varmaan vastauksen, mutta tuleeko sitten koulutehtävien kanssa ongelmia jos ei vanhemmat ymmärrä & puhu hyvin paikallista kieltä?
Nelikielisyydellä tarkoitin juuri näitä " meidän" lapsia, jotka vanhemmiltaan oppivat kahta eri kieltä ja sitten tulee sveitsi ja saksa siihen päälle. Täällä meillä alkaa englanti 3. luokalta (kantoonikohtainen) ja ranska 5. luokalta. Italia ei ole ainakaan meillä päin pakollinen kieli. Eskarissa ei mielestäni hochdeutschia harjoitella, mutta siellä on yleensä niin paljon lapsia mukana, jotka puhuvat hochdeutschia, että se tarttuu pakostakin. Meillä muuten katsottiin siinä vaiheessa aika paljon telkkarista kikaa ym saksan kanavia, joista pojalle tarttui uskomattoman paljon kieltä :-).
Me osataan miehen kanssa kyllä melko hyvin saksaa ja ymmärrämme täysin sveitsiä, vaikka emme sitä pahemmin välitä puhuakaan. Se on mun työkieli, joten pakko puhua :-). Meillä oli ennen lapsia kotikieli englanti, mutta päätimme vaihtaa sen saksaksi siinä vaiheessa kun esikoinen syntyi. Ajattelimme että 3 kotikieltä ja 2 paikallista olisi ehkä liikaa. Ja hyvä omata kieli, jolla voi vanhemmat kommunikoida ilman että lapset ymmärtää :-).
En minä usko että suuria ongelmia tulee sen suhteen, että et osaa sujuvasti saksaa. Meillä ainakin koulu järkkää jokaiseen viralliseen tilanteeseen tulkin, jos sitä tarvitaan. Ja eiköhän se kieli siitä tartu sinullekin, kun yrität vähän lapsesi kotitehtäviä ymmärtää. Totta kai kaikki on helpompaa jos osaa saksaa, mutta täällähän on niin paljon vanhempia, joilla ei ole hyvä saksan kielen taito, joten älä stressaa!
t. muksuja2
Ranska, suomi ja arabia - tässä järjestyksessä lapset niitä osaavat. Esikoinen on 6 v ja pikkuinen 2 v. Minä puhun heille suomea, isä enimmakseen ranskaa, isän sukulaiset ranskaa ja arabiaa, päiväkoti ja koulu ranskaksi ja sitä me puhumme keskenämmekin.
Esikoinen kävi suomikoulussa ollessaan 3 v mutta lopetime ekan syksyn jälkeen kun ei se häntä kiinnostanut. Liian " rauhallista" aktiviteettia aivan liian isossa ryhmässä (Brysselissä).
Pojan R on aivan ranskalainen. Silloin tällöin olen häntä harjoituttanut suomalaisen r:än sanomiseen mutta enimmäkseen siitä ontullut naurunremakka. 5-vuotiaana poika sen keksi sitten ihan itse. Tosin edelleen tulee R ranskalaisittan jos poika ei siihen keskity. Häneltä ei ole koskaan puuttunut kirjaimia puheesta, mutta vielä 5 v jotkut sanat menivät aina väärin niin että kirjaimet tai tavut vaihtoivat paikkaa (esim fatigue eli aina fagidue). Vaikka arabian R on suomen kaltainen, silti ranska on voitolla.
Pojan suomenkieli kehittyi harppauksen kun pikkukakkonen syntyi. Selvästi hänen asenteensa (tai uteliaisuutensa) muuttui kun puhuinkin suomea jollekin muulle kuin hänelle. Lapsilla 4 v ikäeroa.
Tuo juuri 2 v täyttänyt puhua pälpättää kovasti ja sekoittaa reippaasti kaikkia kolmea kieltä. Juuri päiväkodissa kommentoivat että tytöllä on paljon vauvakieltä. Vastasin ettei mielestäni juurikaan ole, te ette vaan ymmärrä hänen kahta muuta kieltään.
Arabia on meidän lapsilla heikoimmassa asemassa koska isä ei sitä puhu johdonmukaisesti lapsille. Silti molemmat lapset osaavat ulkoa lauluja ja loruja isän kielellä.