Ilkeää käytöstä päiväkodissa...

Tuntuu tosi pahalta, kun omaan lapseen kohdistuu verbaalista tai fyysistä väkivaltaa. Meillä kävi niin, että päiväkodissa yksi saman ryhmän tyttö alkoi raapia tytärtäni kasvoihin - ei mitenkään vähän vaan tarrasi oikein kunnolla kiinni. Ongelma kesti kaiken kaikkiaan yli vuoden, mutta itse raapimistapauksia oli yhteensä muistaakseni kolme.

Päiväkodin tädit suhtautuivat mielestäni ihan asiallisesti, mutta kaikilla oli vähän avuton olo.

Pidän mielestäni oikeutettuna, että vanhemmat moittivat jos omalle lapselle tehdään jotain väärin. Vaikka vieraan aikuisen moittiminen ei välttämättä muuta toisen lapsen käytöstä, niin oman lapsen puolustaminen on tärkeää. Itse mietin siltä kantilta, että miltä omasta lapsesta tuntuu, kun hänestä tuntuu pahalta eikä tärkein ihminen maailmassa (äiti/isä tms.) puolusta häntä tai pidä hänestä huolta.

Puutu asiaan ja juttele tätienkin kanssa. Päiväkodissa viihtyminen on koko perheelle iso asia.



mammis81

" kolmen pk-ikäisen tytön äiti"

Ja siltaa rakentamassa sitten heti lasten välille, jos heidän yhdessä pitää kuitenkin viihtyä.

Päiväkodissakin jos tuollaista tulis omien lasten kohdalla vastaan, niin kyllä siihen pitäisi puuttua niin tätien (kuin äitien jos kuulevat) ainakin sanomalla vaikka sillä ei vaikutusta olisikaan. Tai tietty sen verran, että minusta pitää seurata tilannetta kyllä sen verran, että jos lapset vaikka pärjäävät itse, mutta en oleta vielä tuon ikäisiltä sitä. Puuttuisin aika herkästi siis. Ja jos pk-henkilöt ei sitä tee, ja lapsi kertoo kotona tai näen tämmöistä, kyllä otan puheeksi hoitohenkilökunnan kanssa. Kyllä niitä keinoja löytyy, ainakin jos haukkuminen ja ilkeily on jatkuvampaa. Satunnaiset ilkeydet vielä sulattaa, ei hyväksyttävää sekään tietysti, mutta sellasta elämä on, kyllä varmasti koulussa ja työpaikoilla tulee vastaan ilkeilyjä elämän varrella. Kotonakin voi opettaa lapselle, miten tulee suhtautua jos itselle ilkeillään, ja toisaalta myös sitä, mitä toisille saa sanoa ja mitä ei. Kyllä ne omatkin varmasti joskus jotain töksäyttelee toisille.

Ottamatta kantaa tuohon rallatteluun haluan vain todeta että monelle lapselle anteeksipyytäminen voi olla aika vaikeaa ja sen vaatiminen kaikissa tapauksissa on mielestäni kohtuutonta. Lapsi voi tajuta tekonsa ja katuakin/olla pahoillaan vaikkei pyydä anteeksi, toisaalta pieni lapsi voi automaattisesti pyytää anteeksi ihan vaan koska on oppinut niin sanomaan vailla sen syvempää käsitystä miksi niin sanotaan.

Nolita:

Ottamatta kantaa tuohon rallatteluun haluan vain todeta että monelle lapselle anteeksipyytäminen voi olla aika vaikeaa ja sen vaatiminen kaikissa tapauksissa on mielestäni kohtuutonta. Lapsi voi tajuta tekonsa ja katuakin/olla pahoillaan vaikkei pyydä anteeksi, toisaalta pieni lapsi voi automaattisesti pyytää anteeksi ihan vaan koska on oppinut niin sanomaan vailla sen syvempää käsitystä miksi niin sanotaan.

Jos ei nyt ihan joka puolivahingossa sanotusta sanasta tarvitse anteeksi pyytää, mutta kyllä pitää pyytää, jos haukkuu toista ap:n kuvailemalla tavalla. Ei sitä anteeksipyyntöä ikinä opi, jos vanhemmat " suojelee" sen sanomiselta ja sitä vaikeampaa se on tulevaisuudessa! Mun mielestäni myös osoittaa aikasen huonoa käytöstä (=kasvatusta?), jos vieläpä kaverin vanhemman kuullen lällättää toiselle...?

Itse puutun moisiin tilanteisiin, jos niitä näen, ja pyydän ystävällisesti lopettamaan. Selitän myös, miten paha mieli haukutulle tulee ja annan vaikkapa esimerkin siitä, jos haukku kohdistuisikin lällättelijään itseensä, miltä tuntuisi.

ja eri mieltä Nolitan kanssa. Pieni lapsi ei ymmärrä, miltä haukkuminen tai lällättely tuntuu toisesta lapsesta. Ei pieni lapsi kykene asettumaan toisen asemaan. Se ei suinkaan tarkoita sitä, ettei lasta kuuluisi opettaa pyytämään anteeksi. Lapsen kuuluu oppia, että kun tehdään väärin, niin sitten pyydetään anteeksi. Aluksi se anteeksipyytäminen on tietysti ulkoa opittua, ei lapsi anteeksipyytäessään oikeasti " kadu" . Mutta se on se tapa, jolla toisen huomioonottamista ja yleisesti hyväksyttyjä käytöstapoja opitaan. Päiväkodissa jopa niin pienet lapset, jotka eivät osaa vielä edes puhua, joutuvat pyytämään toisiltaan anteeksi jos ovat tehneet " väärin" , esim. heittäneet hiekkaa toistensa silmille. Nämä pikkuiset pyytävät anteeksi halaamalla. Ei se lapsista aina mukavaa ole, mutta kyllä he oppivat että sellainen seuraus kiusantekemisestä on (tämä tietysti edellyttää että hoitajat toimivat johdonmukaisesti). Mutta jokaisesta pienestä lällättelystä ei useimmissa päiväkodeissa varmaan anteeksipyytämään joudu. Raapimisesta tms. väkivallasta tietysti pitää tulla aina seuraamuksia.

Alkuperäiselle kysyjälle sanoisin, että valitettavasti lapset välillä lällättelevät tai haukkuvatkin toisiaan - se ei ole mukavaa eikä toivottavaa käytöstä, mutta sitä kuitenkin tapahtuu. Ja usein se on jopa molemminpuolista, vaikka vanhempien on sitä vaikea uskoa. Se on sama kuin kirosanojen kanssa - lapsi oppii toiselta jonkin " uuden" sanan ja alkaa vuorostaan toistella sitä. Usein lapsista sellaiset sanat ovat kovin hauskoja, joista he huomaavat aikuisten ärsyyntyvän. Sinuna puolustaisin omaa lastani - ei tarvitse olla kuin " leijonaemo" , vaan asiallinen. Voit sanoa lällättelijälle, että tuollainen lällätys kuulostaa typerälle ja lapsellesi tulee siitä paha mieli. Jos lällätys on usein toistuvaa tai jatkuvaa, puhu hoitajien kanssa. Kyllä hoitajilla on keinoja lällättelyyn. He voivat puhua lällättelijän kanssa kahdenkesken tai sitten koko lapsiryhmän kanssa esim. aamupiirissä, miltä lällättely toisesta tuntuu.

Hän on tosin vasta 1.5v. Päiväkodissa aloitti nyt elokuussa ja on purrut siellä useamman kerran muita lapsia. Luulen, että hakee sillä etupäässä huomiota aikuisilta eikä tietenkään ymmärrä tekojaan sen enempää. Eilenkin oli purrut kolmea lasta saman päivän aikana... Taitaa olla hänelle vain kiva leikki, jolla saa tätien huomion.



Miten tällaiseen pitäisi puuttua? Kieltämällä tietysti, mutta sillä ei ole ole mitään tehoa. Tuntuu, että parempi olisi, kun joku toinen lapsi antaisi vähän takaisin, niin poika ymmärtäisi miltä se tuntuu...

että hän ei osaa asettua toisen lapsen asemaan. Ollessani aikaisemmin päiväkodissa töissä olisin puuttunut asiaan siten, että hän olisi AINA purtuaan joutunut pyytämään anteeksi siltä lapselta jota oli purrut. Jos hän ei vielä osaa puhua, hän olisi joutunut halaamaan tätä lasta.

Olisin myös yrittänyt ennakoida tilanteet, joissa hänellä on tapana purra, ja olisin yrittänyt olla haukkana ottamassa hänet kiinni ennen kuin hän saa puraistua toista lasta. Ja tietysti olisin selittänyt, miksi toisia lapsia ei saa purra.

Tilanne on kieltämättä aika hankala. Lapsesi haluaa huomiota puremisella ja sitä hän väistämättä saakin. Puremista ei kuitenkaan voi myöskään jättää huomiotta ja odotella tilanteen ohimenemistä, koska toisilla lapsilla taas on oikeus viettää päivänsä päiväkodissa ilman että heitä purraan. Toiset pienet voivat alkaa pelätä päiväkotiin tulemista, jos tulevat siellä purruiksi. Ja arvattavasti heidän vanhempansa haluavat myös nopeaa puuttumista tilanteeseen.

Puhukaa lapselle kotonakin siitä, että toisia lapsia ei saa purra. Tai siis varmaan olette puhuneetkin. Toivottavasti tilanne menee pian ohi ja poika huomaa, että huomiota saa myös vähän positiivisemmilla tavoilla!