Ahdistaako muita perhekerhot tms?
Mulla on kauheat paineet, että tuo 3vee pitäisi nyt sitten viedä virikkeellistymään ja sosiaalisia taitoja oppimaan kaiken maailman kerhoihin yms. Hän pääsi päiväkerhoon ja lisäksi ilmoitin meidät perhekerhoon. Ongelmana on vain se, että minä en ole mikään perhekerhoihminen. Puistoissakaan en osaa olla muiden äitien kanssa hiekkalaatikolla istumassa. Olen kai sitten yksinäinen susi, mutta jotenkin minulle ei riitä yhteiseksi asiaksi toisen osapuolen kanssa, että meillä on lapsia tai jopa saman ikäisiä lapsia. En jaksa jauhaa pintapuolisia juttuja joka kerta vaan mielummin viettäisin aikaani ihan oikean ystävän kanssa. Omalle kohdalleni ei valitettavasti ole osunut ketään äiti-ihmistä, josta olisi tullut parempi kaveri kuin näistä naapureista tai puistotutuista.
Mutta, olenko mä nyt jotenkin outo, kun ahdistun tällaisesta :-O
Kommentit (3)
minäkin kaipaisin, että olisi niitä omia aitoja ystäviä tässä lähellä, mutta kun ei ole. Täällä asuu kyllä paljon lapsiperheitä, mutta ujona ihmisenä en edes osaa mennä tyrkylle seuraa hakemaan.
Viime vuoden kökin perhekerhossa missä kaikki muut tunsivat jotenkin toisensa ja oli jo valmiita ryhmittymiä. Vasta jouluna tunsin päässeeni jotenkin ryhmän laitamille ja keväällä jopa hiukan sisemmälle. Hirvittää ajatuskin tulevasta perhekerhosta, että jos se on samanlaista. Meillä esikoinen on samaa maata kanssani ja ujo on. Jännittää, että miten hänen päiväkerho alkaa sujua. Nuorempi lapsi on 1,5v, joten on noista jo seuraa toisilleen... Mietin vain, että riittääköhän tuo päiväkerho 2h viikossa ja perhekerho 1,5h viikossa esikoiselle... Hän tosin saattaa takertua minuun arkuuttaan, mutta yritetään nyt ainakin...
Harmi kuulla, että omia ystäviäsi et saa päiväsaikaan seuraksesi :(.
Kirjoitit, että alkava perhekerho jännittää, mutta voihan se myös yllättääkin. On kuitenkin selvä, että kotona olevat äidit vaihtuvat - aina vanhoja kuppikuntalaisia lähtee töihin ja uusia naamoja tulee vauvojen myötä kotiin. Jos porukassa jaksaa vaan hengailla, ehkä se kaivattu hengenheimolainenkin löytyy. Itse olen löytänyt puistostamme muutaman potentiaalisen äitikaverin, joiden kanssa ollaan jonkin verran tavattu myös puiston ulkopuolella. Puistoissa monesti ihmiset tulevat ja menevät omien aikataulujen mukaisesti, joten helposti pääsee kaksistaan juttelemaan jonkun äidin kanssa ja silloin helposti ystävystyykin paremmin.
Jaksamista ja hienoa kuitenkin kuulla, että ujona ihmisenä jaksat tsempata ja etsiä niin itsellesi kuin lapsillesikin seuraa! Pari kerhokertaa viikossa on varmasti monelle ihan riittävä, jos lapsikontakteja on muutenkin. Löytäisitkö alueeltanne jonkin harrastuksen (vaikka taaperojumpan tms.), jonne olisi varmasti helppo mennä, kun aika vietetään ohjelman mukaan. Teidän ikäiset lapset nauttisivat molemmat varmasti tuollaisesta jumppaharrastuksesta.
Itse olen huippusosiaalinen ihminen, mutta minäkin vierastan perhekerhoja. Kohta 4 vuotta täyttävä lapseni käy kyllä pikkukerhossa, missä on ilman vanhempia, mutta perhekerhoihin ei äidin mielenkiinto riitä. Paljon mielummin tapaan " omia kavereitani" lasten kanssa sekä päivisin että iltaisin juuri sen takia, että heidän kanssa on ns. todellisia juttuja keskusteltavana. Itse on tosin siitä onnellisessa asemassa, että siskoni sekä lukuisat ystäväni ovat nyt pienten lasten kanssa kotona, joten seuraa löytyisi enemmänkin kuin jaksaa tapaamisia järjestää.