Tervehdittekö te lastenne hoitopaikassa muiden lasten vanhempia?
Ehkes otsikko kuulostaa tyhmältä, ja kysymys itsessään, mutta mutta...ihan tosissani sitä kysyn ;)
Meillä kaksi lasta päiväkodissa (samassa päiväkodissa, eri ryhmissä tosin), ja tervehdin kyllä muita vanhempia, ja joittenkin kanssa jutustelenkin niitä näitä.
Itseäni vaan vaivaa ja ihmetyttää jotkut vanhemmat, jotka eivät edes tervehdi ;O
Mitään kinaa ei ole kenenkään kanssa tullut, eikä sanomista, ei siis syytä niskojen nakkeluun.
Ihmettelen suuresti...
eilen viimeksi, näin toisen lapseni ryhmän yhden leikkikaverin äidin, jota tervehdin, niin tyyppi katselee vaan seinille, ja on kuin ei huomaisikaan ;O
Ymmärrän sen, ettei nyt tarvitse alkaa elämänkertaansa kertomaan, mutta edes tervehtiä voisi.
Meitä on näemmä moneksi...en nyt päätäni tällä vaivaa, jätän omaan arvoonsa moisen " moukan" , mutta ihmettelen vaan " motiiviansa" moiseen (ja samoinen nainen EI KOSKAAN tervehdi, niin nyrpeää naamaa vaan näyttää).
Mitenkäs teillä muilla, onko yhtä kummajaisia vanhempia lastenne leikkikaverien vanhempina? ;)
Kommentit (10)
kaikki sekä aikuisia että lapsia ja he minua sekä lapsiani. Se kuuluu täällä Saksassa hyviin tapoihin :) Tein samaa myös suomessa.
Birdy
päiväkodissa lasten vanhempia ja moikkaan lähettyvillä olevia lapsia. Sehän kuuluu normaaleihin käytöstapoihin. Joidenkin vanhempien ja lasten kanssa vaihdellaan muitakin kuulumisia.
Parilla lapsella on äiti, joka ei vastaa tervehdykseen vaan kääntyy katsomaan toiseen suuntaan. Heitä olen tervehtinyt pari kertaa mutta lopettanut sitten. Heidän lapsiaan tervehdin tietysti edelleen, sillä lapset käyttäytyvät ihan " normaalisti" ja vastaavat. Olen pannut merkille, että kyseiset äidit eivät tervehdi edes hoitajia. Ja he ovat siis täysin suomalaisia, joten kielitaidon puutteesta siinä ei ole kyse. Mutta meitähän on moneksi. Emmehän voi tietää, mikä näillä äideillä on. Heillähän voi olla vaikka paniikkihäiriö tai voimakas sosiaalisten tilanteiden pelko. Ei kyse ole välttämättä siitä, että he olisivat niin epäkohteliaita, etteivät osaa tervehtiä. Vaikka onhan sekin tietysti mahdollista.
Ei varmaan kannata liikaa vaivata päätään tällaisilla asioilla. Tuskin mistään henkilökohtaisista asioista on kyse, jos toinen ei tervehdi. Kyseisellä henkilöllä on todennäköisesti jotain omia ongelmia.
Kuuluu hyviin tapoihin. Naurattaa lähinnä osa vanhemmista, jotka luikkivat ja välttelevät katsetta, ettei vaan tarvitsisi tervehtiä. Pieni piru pääsee aina silloin irti ja erityisesti muistan heitä tervehtiä ;)
Kuten Aleksandra03 kirjoitti, voihan näillä ihmisillä olla joku " syy" , kuten vaikea elämäntilanne tai sosiaalinen ongelma. Eikä varmasti ole henkilökohtaista. Tuskinpa on siis syytä oikein erikseen pyrkiä " kiusaamaan" että nyt varmasti tulee tervehdittyä ja naureskella toisen käytökselle! Ääriesimerkki, mutta entäpä jos toinen on vaikkapa menettänyt läheisen ihmisen ja kulkee siksi seiniä pitkin?
qvasi:
Kuuluu hyviin tapoihin. Naurattaa lähinnä osa vanhemmista, jotka luikkivat ja välttelevät katsetta, ettei vaan tarvitsisi tervehtiä. Pieni piru pääsee aina silloin irti ja erityisesti muistan heitä tervehtiä ;)
Vielä enemmän minua on hämmästyttänyt se, että aikuiset ihmiset = lasten vanhemmat eivät ole kommunikoi heille puhuvien lasten kanssa laisinkaan! Lapset ovat kuin ilmaa joillekin...
Esimerkiksi omat lapseni ovat sosiaalisia höpöttäjiä eivätkä ollenkaan arkoja, joten päiväkodin tai muissa tilanteissa he ottavat rohkeasti aikuisiin kontaktia. Tervehtivät jne. JA OSA AIKUISISTA ON KUIN EIVÄT KUULISI JA NÄKISI MITÄÄN!!! (jopa ammattilaisia esim. lääkäreitä yms. mutta että vanhemipia lapsitilanteissa... En voi kuin kummastella!
Toki jokainen satunnaisesti voi olla huomaamatta tervehdyksiä, olla omissa ajatuksissaan, sairas, huolten murtama tms. Mutta kyllä jotkut ihmiset on AINA tervehtimättä toisia - eikä se ole hyvien käytösten mukaista toimintaa ollenkaan. Mutta sitä siis kohtaa tarhassa tai muualla ihan päivittäin. Valitettavasti. Silti tervehdin itse heitäkin...
Itselläni on todella huono kasvomuisti, enkä aina tunnista ihmisiä. Tällaisessa tilanteessa voi helposti luulla, että toinen puhuu jollekin muulle.. Tietysti pitkän päälle kun näkee samoissa tilanteissa, niin luulisi kasvojen tulevan tutuksi :) Ja jos ympärillä ei ole ketään muita ihmisiä, niin luulisi tajuavan tulleensa puhutelluksi.
älyttömän huono kasvomuisti! Siksi tervehdin usein tuntemattomiakin ihmisiä esim. rivitalomme lähettyvillä kun en ole varma jos kyse on naapurista. Ja ollaan sentään asuttu täällä jo pari vuotta... Välillä voi sitten jäädä joku tuttu tervehtimättä. Mutta päiväkodissa on kyllä luonnollista tervehtiä kaikkia vaikkei niin varma olisikaan.
aina kaikkia, jotka tulevat päiväkodilla vastaan. (tai silloin kun lapsi päiväkodissa oli).
Minä en näe kyllä muita hyviä syitä tervehtimättömyyteen, kuin paniikkihäiriön tms. Oli elämätilanne mikä vain, niin kyllä sen verran täytyy kyetä, että edes nyökkää, vaikkei suutansa saa auki.
lohdullista kuulla, että on muitakin, jotka eivät tule tervehdityksi.
Ja täytyy kyllä sanoa, että vaikka itselläkin on välillä huonoja päiviä ja huonoja pidempiäkin ajanjaksoja, niin eipä se ole estänyt mua tervehtimästä ihmisiä.
Mutta...meitä on moneksi, ja vaikeahan sitä on tietää mistä toisella kiikastaa, tuumin vaan, että outoa ja sangen epäkohteliasta käytöstä.
Ja kyllä, kyllä itse ainakin tervehdin lasteni leikkikavereitakin, ja juttelenkin heidän kanssaan, tänään viimeksi :)
Niin hyvä mieli tuli yhtenä päivänä, kun vanhemman (5 v) pojan ryhmän yksi tyttö tuli halaamaan mua yks kaks, tuumaten, että " mä tykkään susta, sä oot ihana" ;)
Olen välillä törmännyt ihan samaan seikkaan, että lapsi sanoo/kysyy jotakin aikuiselle/aikuiselta, mutta toinen ei vastaa mitään :(
Jotkut eivät vaan jaksa kiinnostua lasten asioista :(
Mutta onneksi on niitä ihaniakin ihmisiä, jotka ottavat pienenkin ihmisen asian " vakavissaan" , ja juttelevat ja hymyilevät lapsellekkin ;)
Itse tervehdin kaikkia, mielestäni se kuuluu jo ihan alkeellisimpiin käytöstapoihin. Yritän huomata tervehtiä myös lapsia. En tiedä mistä noita tulee joilla ei mitään tapoja ole hallussa...