Kitisevä vajaa 3-v,miten muilla?
Kitiseekö teidän päälle parivuotiaat? Meillä on 2 v 9 kk ikäinen poika, joka on jokseenkin heikkohermoinen. Tuntuu että koko ajan vastustaa jokin. Ei esim. viitsi kiivetä mäkeä ylös jos jalat vähänkin luistaa, vaan alkaa kitinä ja itku. Muut lapset kiipeää sisukkaasti ylös. Sitten poika on koko ajan kärttämässä minua leikkeihin mukaan, ei leikkisi mitään yksin. Tosi harvon innostuu mitään yksin tekemään (paitsi katsomaan lastenohjelmia).
Uhma alko jo 2 v:n iässä, joten ei tää pelkästään sitäkään ole. Osittain varmaan sitä kun on esikoinen, ja on liikaa tottunu siihen, että sitä palvellaan aina ja heti. Nyt kun on toinen lapsi tullut niin ei heti ehdi kaikkea hänelle antaa/auttaa/palvella. Eikä mun mielestä pitäskään, onkohan me hemmoteltu tää pilalle.
Pikkusisko synty viime vuoden huhtikuussa, joten pahin ensi-mustasukkasuuskin on ohi että ei ihan silläkään tämä kitinä selity. Ehkä pitää vaan tyytyä siihen että on saanut tavallista heikkohermosemman pojan?! Vai onkohan tää vaan joku ikävaihe? Ois niin kiva kun poika ois oma-aloittenen ja kokeilisi itse juttuja, eikä mun tartteis koko ajan olla paapomassa.
-vaavikki-
Kommentit (9)
Meillä kun on ihan samoja ongelmia. Aamulla tarhaanlähtö ja pukeminen on aina pelkkää tappelua. Ja samoin on näitä, " en osaa" , " en jaksa" juttuja. Toivottavasti menee joskus ohi.
Sanon, että se on rikki kun se vinkuu koko ajan ;)!
On siis täyttänyt joulukuussa kolme ja nyt on alkanut viime kuukausien aikana tää " mä en jaksa, mua ei huvita, mä en nyt ehdi, mä en saa.. " vaihe.
Mua ärsyttää se kun on kans tätä jos liukastuu, eikä heti pääse ylös niin itkee ja vinkuu ja valittaa kun ei pääse, pitää tulla auttaan! Vähän kun olis yritystä niin pääsis varmasti! Välillä on kyllä sitten hyvinkin reipas, että kai tää vieläkin jotain uhmaa on?! Kestänyt jo yli vuoden!
Toinen muksu syntyi heinäkuussa ja kyllä täytyy myöntää, että välillä on pinna TOSI KIREELLÄ!!!
Toivottavasti tää menis jo pian ohi!!!
Sehän vaan tietysti tietää sitä, että alkaa jokin muu vaihe, mutta kuitenkin...
T:Mona ja muksut
.. aivan ihanaa lukea että näin muillakin! tulimpa suorastaan hyvälle tuulelle - aivan kuin kirjoitukset olisi olleet meidän neidistä, juuri 3v täyttänyt. välillä siis hyvinkin reipas mutta (liian) usein pinnaa venytetään kitinällä oikein reilusti.
uskotaan, että ohi se menee - varsinkin kun vanhemat on niin reippaita - eikö;)?
tanjuska
joka täyttää kolme piakkoin. Pikkusisarus on muutaman kuukauden ja onneksi ainakin vielä rauhallinen kuin viilipytty.
Tämä kohta kolmivuotias todellakin voi aloittaa päivänsä vinkumalla miten ei uskalla mennä potalle, miten ei saa yökkäriä päältä, kun hän on niin pieni, seuraavaksi hiukseen sattuu, kun yökkäri tönäisi, pikkarit ei tahdo tulla jalkaan,.. Lapsi siis osaa halutessaan pukea itse, mutta joskus vain kitinää piisaa ja piisaa. Jossain vaiheessa yleensä hermostun ja komennan omaan huoneeseensa kitisemään, kun en millään jaksaisi kuunnella. Kohta sitten tulee sieltä reippaana ihan muut asiat mielessä.
Todella rasittavaa, kun joka päivä itkee, kitisee, vinkuu yms. Onneksi leikkii suuren osan ajasta joko itsekseen tai isoveljensä kanssa ihan tyytyväisenä, mutta kaiken muun ajan sitten vinkuukin. Tai mä oon alkanut sanoa, että tyttö urputtaa. Eli meillä ei varmaan ole mitään ikään liittyvää, vaan tytön luonne taitaa olla tuollainen valittaja. Onneksi osaa toisinaan olla myös hyvällä tuulella ja tosi hauskaa seuraa.
Eli jos lapsella ei ole jokin oikea hätä, niin sanon, että " puhu äidille nätisti" tms., ja sitten sieltä tulee se sama asia ihan asiallisella äänellä. :)
Tuli oikein tyhmä olo, kun en ole vaatinut tätä niin jämäkästi aikaisemmin.
että mä olen kanssa koittanut sitä, mutta meillä se ei valitettavasti toimi kuin HYVIN harvoin...
Mutta jos tollasia hyviä kikkoja löytyy muita niin pinoon vaan jos saatais näitä vinkujia edes välillä vähemmän vinkuviksi ;) !!
2v9kk poika on ihan mahdoton kitisijä... jopa normaali puhetyylikin on aikamoista vinkumista... saatikaan sitten nämä kitinät. Pojalla on reilua vuotta vanhempi veli (joka muuten on hänkin ajoittain aika kova kitisemään... ehkä jo hänellä kitinät vähenemässä.)
Onhan tuo aika raskasta kuunneltavaa. En tiedä enää nauraako vai itkeäkö kun poika makaa lattialla ja kitisee " äiti, en pääse ylös. kato nyt" ja kärsii lattialla ja piehtaroi kun ei meinaa kroppa nousta. Tai sitten yrittää kävellä ja aina kaatuu tahallaan ja huutaa " en pääse en pääse" ja taas nousee ja kaatuu... huh huh...
Olen myös vienyt poikaa omaan huoneeseen kun en enää jaksa kuunneella. Jos on kitinällä vaatimassa jotain niin ilmoitan että seison tässä liikkumatta niin kauan kuin pyydät nätisti sillä en kuule kitinää...
On kyllä ikävä kun aina tuntuu että meidän pojat on niitä kauheimpia kitisijöitä, mutta ehkä vieraiden lasten kitinöitä ei huomaa kun niihin ei tarvitse itse reagoida... eikä ne velvoita itseä mihinkään ;)
Onneksi on muitakin! Happy ja vinku-intiaanit
Ikää kolme vuotta, lapsi on poika ja ainokainen. Muun muassa tänä aamuna tuli narisevalla äänellä:
- " mä en tahdo mennä tarhaan"
- " ääitii, mul on jugurttii käsissä"
- (haalaria puettaessa) " en mä osaa"
- (isän mennessä vessaan) " iisää"
- " mä haluun maaaitooo"
...ja mitähän vielä... Itse lasken kyllä ihan uhmaiän piikkiin tämän.