Miten selittää kuolema ja hautajaiset lapselle?

Oma isäni kuoli vuosi sitten ja poikani oli silloin 2½ vuotta. Kerroimme hänelle, että ukki on mennyt taivaaseen ja nyt ukin läheiset kokoontuvat suremaan ja muistetamaan ukkia. Arkusta taisimme kertoa, että siellä on ukin ruumis, mutta ukki itse on mennyt taivaaseen meitä odottamaan. Poika on koko vuoden muistellut ukkiaan ja miettinyt asiaa. Kerran hän katseli kirkasta syystaivasta ja tostesi: " ukki on taivaassa meitä odottamassa, mutta se ei ole tuo taivas vaan toinen taivas" . Voiko asian paremmin selittää.



Voimia teille raskaaseen aikaan

Oma isäni kuoli raskausaikani alussa sairastettuaan, sairaudestaan tietoisena, 1,5 vuotta. Siitä huolimatta, että tyttäreni (nyt alle 2-vuotias) ei ole vaariaan koskaan nähnyt, hän tuntee vaarin valokuvasta ja näyttää sormella kohti taivasta, kun kysytään, missä vaari on tai vilkuttaisiko lapsi vaarille. Se on mielestäni tosi liikuttavaa tietäen, että vaari olisi varmasti palvonut ensimmäistä lapsenlastaan, jonka odotuksesta ehti onneksi kuulla.



Anteeksi, en osaa neuvoa varsinaiseen kysymykseesi liittyen. Ideasi kuulostavat hyviltä.



Paljon voimia raskaaseen aikaan!

Lapset osaavat olla aitoja ja ilmaista asian kauniisti, tietämättään kauniimminkin mitä aikuiset. Pitää varmaan vaan vastata rehellisesti lapsen kysymyksiin.



Kiitos teille neuvoista.

Että nyt oli tämän ihmisen vuoro kuolla, hän on tuolla arkussa ja arkut laitetaan hautausmaahan ja niihin tuodaan kauniita kukkia ym. 2-3-v ei VOI käsittää kuolemaa (voiko aikuinenkaan täysin) - kuoleman ymmärtämien voi mahdollistua vasta aikaisintaan 5-7-v . Joten tämänikäisten kohdalla on syytä puhua konkreettisesti mitä tapahtuu. Kynttilä sytytetään koska halutaan muistella sitä ihmistä. Olen jopa joskus omalleni sanonut " hänen elämänsä loppui" - sillä loppumisen lapsi jotenkin ymmärtää. Hän aikanaan kyselee ja pohtii asiaa lisää, kuolema alkaa kiinnostaa jossain vaiheessa uudestaan ja uudestaan. Tietysti kuoleman jälkeisestä ajasta puhuminen liittyy kunkin perheen uskonnolliseen/elämänkatsomukselliseen vakaumukseen, mutta konkreettisesti voi sanoa että kuoleman jälkeen haudataan maahan. uskon avoimuuteen ja rehellisyyteen tässäkin asiassa - en siihen että lasta " säästetään" ikäviltä ja surullisilta seikoilta, vaan annetaan käydä ne läpi kunkinhetkisen ymmärtämistason mukaan aikuisen kanssa.

Samaa mielta aikaisempien vastaajien kanssa. Paljon tosiaan riippuu omasta nakemyksesta. Noin pieni ei tosiaankaan ymmarra kuoleman lopullisuutta. Rehellisyydesta viela sen verran, etta itselleni oli aikanaan vaikeaa valehdella lapselle, vaikka periaatteessa tiesinkin tekevani oikein. Meilla pojan ollessa 3-4 -vuotias kuoli suhteellisen lyhyen ajan sisalla useampia tuttuja ihmisia, joista osa laheisempia kuin toiset. Poika kyseli usein, milloin aiti tai isa kuolee tai milloin han itse kuolee. Vastasimme vain, etta me emme kuole. Tottakai se on vale, mutta ei kolme vuotias voi ymmartaa, ettei sita kukaan tieda, voi olla huomenna tai 60 vuoden paasta.