Mitä tekisin?
Hei
Minulla on kasi lasta, 4v ja 1,6v. Nyt isommalla lapsella olisi mahdollisuus lähteä kaverinsa perheen mukana mökkeilemään ja laskettelemaan. kaveriperhe siis on maksanut mökin ja matkan. Minut ja isompi on kutsuttu seuraksi samanikäiselle ainokaiselle lapselle. Meidän ei tarvitsisi maksaa penniäkään majoituksesta eikä matkasta.Toki omat ruokamme yms maksamme. Olen kuitenkin kahden vaiheilla. Kutsu ei koske nuorempaa lasta. Eikä hän varmaan paljon saisi reissusta irtikään. Lapsen isä on luvannut ottaa töistä viikon vapaata ja olla kotona lapsen kanssa matkan ajan. Jotenkin tuntuu vain kamalalta olla nuoremmasta viikko erossa. Enkä oikein edes ymmärrä, miksi. kyse ei ole enää sylivauvasta. Lapsi on reipas ja tosiaan aika iso ko ja isä pärjää hyvin hänen kanssaan. Hänhän olisi omassa kodissaan oman isänsä kanssa eikä mikään muu hänelle muuttuisi, kuin että äiti ja sisarus olisi viikon reissussa. Ovathan monet isät viikon tai enemmänkin poissa työreissuilla eikä siinä ole mitään ongelmaa? Pidänkö jotenkin äitiä turhan tärkeänä? Eikös isäkin ole lähihoitaja siinä missä äitikin, kun ei ole enää vauvasta kyse? Jotenkin olen kahden tulen välissä. Isommalle lapselle matka olisi hieno juttu, koska köyhänä perheenä ei olla koskaan missään käyty. Ja vastaavaa tilaisuutta tuskin tulee. Haluaisin antaa tämän mahdollisuuden isommalle. Kotiin jäämistä ei puolla muu kuin minun ikävä nuoremmaan luo. Mitä tekisitte vastaavassa tilanteessa?
Kommentit (12)
Ajattele nyt itse sitä, kun palaatte takaisin viikon kuluttua ja nuorimmaisesi ei esim. " tunne sinua" ts. hän kokisi lähtösi hylkäämisenä, koska eihän tuonikäinen millään voi ymmärtää äidin noin pitkää poissaoloa.
Mutta pisti silmään eräs kommentti : että kun viikon päästä tulette kotia, lapsi ei tunne sinua... No tuskimpa sentään!!! :)
Itse olen työmatkalla ollut 3vrk kun meillä esikoinen oli vajaa 1½ vuotta ja hyvin pärjäsivät isin kanssa kotona. Sen pidenpää aikaa en ole pois kotoa vielä ollut (muuta kuin synnyttämässä), meillä siis lapset 4,5v , 2v4kk ja kohta 1v. Mutta siis kyllä meillä ystäväpiirissä vanhemmat ovat käyneet etelässä tai muilla reissuilla ja noinkin pienet olleet mummolassa hoidossa, eikä se minua ole ainakaan kummastuttanut.
Jos siis itsestäsi tuntuu että haluaisit lähteä esikoisen kanssa viettämään vähän laatuaikaa ja se isästäkin on hyvä idea, niin mikäs siinä.
Itse olen ainakin huomannut että juuri se esikoinen meillä jää vähimmälle huomiolle pakostikin ja se harmittaa. Mukavaa olisi saada touhuta hänen kanssaan enemmin ihan kahden kesken ja ilman pieniä sisaruksia.
Mutta siis tässä vaan minun ajatus asiasta.
Hei päivänsäde!
Ymmärrän hyvin että olet kahden vaiheilla. Kuvasit hyvin tunteitasi,
ja ristiriitaisuutta. Ikäväähän se on jättää pieni kotiin viikoksi, se
ei ole ihan lyhyt aika. Minusta voisit kuitenkin hyvin lähteä esikoisen kanssa, kun nuorimmainen kuitenkin jää isän kanssa joka on läheinen ja on omassa kodissa, eli hänellä on turvalliset ja hyvät oltavat. Totta kai hän varmaan kaipaa äitiäkin, ja sinäkin voit kaivata häntä, mutta molemmat selviytyisitte kuitenkin. Sinä ja esikoinen voisitte saada hyvän kokemuksen johon teillä on harvoin mahdollisuus. Ja samalla isä ja nuorempi lapsi saavat mukavan viikon viettää yhdessä, se voi olla heille tärkeä kokemus myös.
Mutta luulen kuitenkin että kukaan muu ei voi tuota päätöstä puolestasi tehdä, itse sinun on tunnusteltava miltä oikein tuntuisi. Minä kuitenkin kannustaisin lähtemään.
Itse olen ollut työmatkalla muutaman päivän jolloin hiukan yli vuoden vanha lapsi ollut isän kanssa, ja hyvin ovat pärjänneet. Lisäksi tuttavapiirissäni on ollut sellaisiakin joiden lapsi on ollut lähes viikon verran isovanhempien hoidossa, ja kuulemma sellaisetkin ovat sujuneet pääsääntöisesti hyvin.
Joten, vaikka tuntuu ikävältä jättää pieni, niin matka voi kuitenkin tehdä hyvää sinulle ja saat samalla viettää aikaa esikoisen kanssa erikseen, hän voi kokea sen vielä ekstrakivana juttuna. Ja nuorempikaan ei todellakaan viikossa unohda äitiään. Voi hän hieman osoittaa mieltään kun palaat mutta joka tapauksessa jälleennäkeminen on ihanaa.
Mutta teet kumman päätöksen vain, niin mieti ihan
rauhassa, äläkä sitten turhaan kadu päätöstäsi.
Kumman tahansa ratkaisun teetkin, se voi olla ihan hyvä
juuri sinulle.
t. Sirita
Aikas visainen kysymys tosiaan. Siritalla oli hieno kirjoitus ja aikalailla samoilla linjoilla olisin itsekin. On todella vaikea lähteä arvioimaan tilannetta, perheet ja ihmiset kun ovat niiiiin erilaisia.
Reissu sinänsä kuulostaa oikein mukavalta jutulta sinulle ja esikoisellesi, tuo aika vaan tuntuu mielestäni kovin pitkältä. Itselläni kolme lasta (6v, 4v, 2v), ja ketään heistä en raaskisi jättää noin pitkäksi aikaa. Meillä tosin lapset ikävöivät toisiaan jo vajaan vuorokauden erossaolon aikana, joten noin pitkä reissu ei olisi lapsillekaan mielekästä, vaikka jollain ihmeellä äitinä saisinkin itseni psyykattua yhteisen hyvän nimissä.
Ihan miten vaan, mutta varmasti jonkun verran harmittaisi jättää noin hieno tilaisuus käyttämättä. Laatuhetket eivät kuitenkaan aina vaadi suuria rahasummia. Pienellä kekseliäisyydellä voi järjestää hienoja retkiä, jotka tyydyttävät kaikkia.
On kurjaa, jos äiti joutuu lähtemään reissuun epävarmoin miettein. Silloin tuskin tulee nautittua lomasta täysin siemauksin. Joku aiemmin mainitsi mielestäni osuvasti nelivuotiaan ajatusmaailmasta. Tuon ikäinen ammentaa kivat kokemuskset vielä paljon pienemmässä mittakaavassa, kuin viikon lomareissu. Meidän nelivuotiaalle riittää kauppareissu yksin äidin tai isän kanssa ja sitten on jo kiire siskon ja pikkuveikan luokse. Mutta kuten jo sanottu, kaikki omalla tavallaan.
Varmasti löydät sopivan ratkaisun juuri teidän tilanteseenne. Lähtökohtana on hyvä käyttää sitä, että kaikilla olisi kivaa ja antoisaa! Myöskin äidillä! Mukavaa kevättä!
miksi ette mene lyhyemmäksi aikaa? esimerkiksi 4 päiväksi. kyllä se nuorimmainen sen aikaa tulee isänsä kanssa toimeen. sehän on ihanaa teille kaikille: isä saa keskittyä nuorimmaiseen, sinä saat keskittyä vanhempaan ja vaikka joku kirjoitti, että ei tuon ikäinen " tarvitse" matkaa, niin onhan se silti hauska kokemus. reissulta olisi varmaan ihan kauheasti kerrottavaa esimerkiksi isälle.! ei sitä aikuinenkaan " tarvitse" matkoja, mutta on se silti hauskaa.
eikä lapset " unohda" viikossa äitiään. oon ton kuullut täällä ennekin. sehän tarkoittaisin, että unohtaisi tarhakaverinsa ja hoitajansa, kun on viikon kipeä, unohtaisi mummin ja vaarin, jos ei nähdä kovin usein, ja ylipäätään unohtaisi kaikki tapaamansa ihmiset, jotka eivät ole maisemissa 24h.
a.
Mm. anoppini jätti nuorimmaisensa viikoksi tämän ollessa puolitoista vuotias ja anoppi kertoi siitä minulle joskus omien lasteni jättämisestä puhuttaessa. Hän kertoi kuinka sydäntä riipaisevaa oli, kun palatessa lapsi ei ollut häntä tuntevinaankaan, koska eroaika oli ollut niin pitkä. Samaa on kertonut eräs ystäväni tapahtuneen hänen oltuaan pidempään erossa lapsesta ja tällaiseen siis viittasin käyttämällä sanaa unohtoaminen lainausmerkeissä.
En tiedä muista, mutta minusta tuollainen kyllä tuntuisi tosi kurjalta, varsinkin kun olisi itse ikävöinyt lasta kovin. Mutta teet niinkuin itsestäsi tietysti tuntuu parhaalta. Minä valitsisin sinuna mielummin viikon perheeni kanssa (jos siis isäkin ottaisi lomaa töistä), kuin loman erossa puolesta perheestä. Toisaalta, jos tuntuu, että nyt tai ei koskaan, niin silloin on ehdottomasti parempi katua tekemisiään kuin tekemättäjättämisiään.
Mukavan paljon kommentteja tullut. Kiitos niistä.
KV02: Olen kyllä hieman eri mieltä siitä, että 4-vuotias ei mitään reissusta ymmärrä. Kyllä minusta ymmärtää. Siellä on mahdollista uida, ratsastaa, hiihtää yms touhuta ja jokainen 4v rakastaa sellaisia juttuja. Toki samaa mieltä olen siitä, ettei kukaan 4v tuollaista välttämättä tarvitse. Nyt ei olekaan kyse siitä, mitä katson hänen tarvitsevan (ei siis tarvitse nyt eikä ole ennenkään tarvinnut, arki riittää kyllä) vaan siitä kiellänkö häntä tuollaisista harvinaisuuksista nauttimasta, kun niihin on mahdollisuus.
Minusta ei myöskään ole outoa, että kutsuja ei sisällytä vauvaa mukaan. Jos sinulla olisi pelkkä reipas 4v niin haluaisitko lomareissullesi mukaan 1,6v taaperon? Minä ymmärrän heidän kannan oikein hyvin. Toisekseen koko ajatus mukaanotosta on mahdoton. Heitä on autossa jo kolme (isä, äiti ja lapsi), meitä olisi kaksi. Nuorempi lapsi ei siis mahdu tavalliseen viiden hengen autoon. Jos otan mukaan niin pitää mennä junalla ja siinä vesittyy koko ajatus ilmaisesta matkasta. Ja lisäksi en usko pystyväni olemaan reissussa yksin huolehtimassa molemmista lapsista. Esim molemmat lapset pitäisi raahata mukaan jokaisena vessareissulla yms yms, koska tuttavaperhe ei siis osallistu minun lapseni/lasteni hoitoon enkä oletakaan.
SIRITA: Sinulla oli oikein mukavan kannustava viesti.
AMAYTA: Sinulta oikeastaan sain sen vinkin, jota arvelen käyttäväni. OSOITTAA SEN, ETTÄ TÄSTÄ PALSTASTA ON APUA! Ei ollut tullut mieleenikään, että voisin tosiaan mennä esikoisen kanssa, mutta tulla aikaisemmin pois. Yhdensuuntainen maksettu matka junalla takaisin kahdelta ihmiseltä ei kamalasti kaiketi voi maksaa. Voitaisiin olla kolme-neljä päivää esim. Sen ajan nuorimmainen varmasti pärjää rakkaan isänsä kanssa kotona tutussa ympäristössä eikä äiti ja sisarus ole kuitenkaan kovin kauaa poissa. Kiitän ja kumarran!!!!!!! Kuten moni totesi esikoinen jää kuitenkin jonkin verran paitsioon aina ja olisi kiva hänellekin jotain suoda ja kun tuo nuorimmainen ei kuitenkaan ole enää mikään sylivauva todellakaan.
Minusta oli hieman hassua lukea, että niin moni tosiaan ajattelee äidin olevan korvaamaton. Eikö kenenkään toisen puoliso ole ottanut hoitovapaata? Meillä siis isä on välillä ollut hoitovapaalla eli lapsen lähivanhempana tavallaan, minä sillä ajalla töissä.Tuntuu, että monet isät haluavat nykyään kovasti olla samanvertaisina hoitamassa lapsiaan ja se on lapsellekin rikkaus. Toki omaa ajattelumalliaan on joutunut itsekin koko ajan työstämään, kun itsekin tunnun aina vain ja jatkuvasti pitävän itseäni tärkeämpänä. Aika epäreilua miehelle...Kun imetys loppuu niin isän ja äidin on oikeasti mahdollista olla samanarvoisia. Tämä on nyt tällaista pohdintaa, ei välttämättä liity varsinaiseen asiaan.
Mielipiteitä saa edelleen laittaa.
Tuohon viimeiseen kysymykseesi isien ja lasten läheisyydestä. Samaa minäkin ihmettelin keskustelua lukiessani. Meillä mies ei ole ollut hoitovapaalla, mutta jaamme lapsemme hoidon ja kumpikin vanhempi on lapselle tärkeä. Mies on ollut lapsen kanssa pari kertaa päivän ja useita iltoja kaksin, kun olen ollut poissa töiden yms takia. Itse olen lomien takia ollut joskus viikonkin lapsen kanssa isovanhempien luona ja kyllä lapsi on isänsäkin aina avosylin ottanut vastaan ja muistanut kun olemme reissusta palanneet. Mieheni nauttii lapsen kanssa touhuamisesta ja voin milloin tahansa jättää heidät kaksin, kyllä lapsi toki ikävöi, mutta niinhän ikävöi kumpaakin vanhempaa ja kumpikin voi myös turvan ja lohdun tarjota.
Toivottavasti löydät sopivan ratkaisun!
Se, ettei ole tuntevinaan, on vain merkki siitä, että äiti on tosi tärkeä. Ei tuolla tavalla edes rakkaille isovanhemmille esitetä. Sen esityksen ainoa tarkoitus on saada äidille syyllinen olo. Se juontaa juurensa jo niiltä muinaisilta ajoilta, kun äidistä eroon joutuminen meinasi pienelle kuolemaa.
Olin pojan ollessa 1v2kk työmatkalla, joka venähti kaksiöiseksi, koska paluumatkalle lähtiessä lentokone ei käynnistynyt. Kun tulin päiväkodille joskus kolmen aikaan, poika ei ollut minua tuntevinaan. Kunnes otin hänet syliin ja tissille. Siinä hän sitten vajosi nirvanaan ja " kuka toi muka on" -teeskentely loppui siihen.
Mutta varsinaiseen kysymykseen: mene ihmeessä ja nauti! Isä on ihan yhtä hyvä, rakas ja tärkeä kuin äitikin ja tekee isän ja lapsen suhteelle pelkästään hyvää, kun heidän on pakko pärjätä kahden voimatta turvautua äitiin.
Tuosta samanvertaisuudesta.
Itse olen kanssa miettinyt miksi niin monet äidit tekevät itsestään korvaamattomia ja eivät suo isälle sitä samanvertaisuuden tunnetta.
Toki on tilanteita joissa meilläkin pojat kaipaavat äitiä, mutta äidin ollessa asioilla/poissa kotoa isi kelpaa aivan yhtä hyvin. Äitiä kaivataan erityisesti siis silloin lohduttamaan kun äiti on paikalla.
Meillä molemmilla jonkinsortin vuorotyöt (itse nyt olen kotona lasten kanssa hoitovapaalla) Mutta silloin töissä ollessa, meillä tuo äidin ja isin tasavertaisuus toteutui todella hyvin. Poika vietti paljon aikaa isin kanssa ja isi on ihan yhtä hyvä (ellei joissain jutuissa parempikin) kuin äiti.
Nyt kotona ollessani mies osallistuu meillä täysin lastenhoitoon ja kotitöihin vapaapäivinään.
Uimahalli on sellainen isä-poika juttu ollut meillä aina. Isin kanssa tykkäävät käydä autoa pesemässä ja luistelemassa. Paljon heillä on niitä " miesten juttuja" :)
Meidän isä ihan selkeästi haluaa viettää aikaa poikien kanssa ihan itsekseenkin. Onhan se sitä heidän omaa laatuaikaa.
Toki vietämme paljon aikaa myös koko perheen kesken.
Olen huomannut myös sellaisen ilmiön, kuinka se äidin korvaamattomuus saa äidin lähes palamaan loppuun. Valitettavasti sellaistakin joskus näkee. Äiti ei halua/rohkene?! lähteä mihinkään ilman lapsia ja se kyllä aivan varmasti jossain vaiheessa käy jo rankaksi äidille.
Itselleni on tärkeää myös saada viettää aikaa ihan kahdelleen jokaisen pojan kanssa joskus. Että heistä jokainen saa sillontällön olla se " keskipiste" .
Tälläisiä ajatuksia täällä...
Minulla taas on päinvastainen kokemus. Olin 3 yötä poissa ja kun palasin, tyttöni oli aivan onnesta sekaisin! Halaili ja suukotteli ja kikatteli. Oli ollut vähän syyllinen olo mutta oli ihana tulla kotiin kun sai niin iloisen vastaanoton :)
Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, ettei neljä vuotias vielä a) tarvitse b) suuremmin ymmärrä tuollaisesta reissusta mitään. Siis tokihan lapsella voisi olla siellä kivaa, sitä en kiellä, mutta ihan yhtälailla kivaa tuonikäiselle on olla kotona ja tehdä eväsretki toiseen huoneeseen tms. Ja sanoisin näin ainakin vielä kaksi vuotta vanhemmastakin lapsesta, (vanhin lapsistani on kuusi vuotias).
Omasta mielestäni juuri nuorin lapseni tarvitsee minua eniten eli häntä en olisi missään tapauksessa valmis jättämään viikoksi. En edes isän kanssa. Toki jos haluaa tehdä jotain isomman kanssa, niin voisin lähteä, jos se siis onnistuisi, yhdeksi yöksi tuonne reissuun. Mutta jos se on kaukana, niin voihan isomman kanssa lähteä yhdeksi yöksi vaikka seurakunnan perhekerhoretkelle tms. Eli yhdeksi yöksi voisin nuorimmaiseni jättää.
Minusta on jotenkin outoa, että teille tätä matkaa tuollaisin ehdoin edes tarjotaan, koska itse alan ainakin heti miettiä, millaisia ihmisiä nuo tarjoajat ovat? Jos oikeasti haluaisivat teidät mukaan, niin ottaisivat nyt sinut mukaan molempien lasten kanssa! Olisihan heidän lapselleen silloinkin seuraa, koska sinä hoidat tietysti nuorintasi.