Äidin hermostuminen
Haluaisin tiedustella muilta pienten lasten äideiltä, hermostutteko lapsiinne ja kuinka usein ja miten toimitte hermostumisen kanssa. Minulla on kaksi pientä lasta (9 kk ja vajaa 2v.), joita hoidan kotona ja joskus (n. kerran kahdessa viikossa vaihdellen eli joskus menee pitkä aika ihan ok ja joku viikko on sitten kauhean vaikea) suutun lapsiin siten, että he sen varmaan huomaavat. Pari kertaa olen huutanutkin, joka on sitten itkettänyt minua lopun päivää, että mkiten saatoin.
Kommentit (4)
Meillä reilu 3-vuotias poika ja 5 kk ikäinen tyttö. Tyttöön en ole vielä hermostunut, mutta usein huomaan, että esim. tytön itkun takia hermostun herkemmin poikaan, vaikkei tämä edes tekisi mitään erityistä. Samoin huomaan usein hermostuvani pojan tottelemattomuuteen, kovaäänisyyteen, hitauteen päivittäistoimissa jne. Kyllä meillä kovasti pyydetään anteeksi ja sovitaan ihan päivittäin.
Tyttö 2v. ja välillä on päiviä, että pinna on tosi kireä koko ajan! Tytöllä on paha uhma ja pistää vastaan joka asiassa, juoksee karkuun, kiljuu, ja heittäytyy veteläksi, kun yritän pukea.
En ole kartaakaan kunnolla tytölle huutanut, mutta tiuskittua ja rähjättyä tulee aika paljon. Välillä tyttö itsekin sanoo minulle " Älä äiti heemostu!" =(
Miehellä on tällä hetkellä tosi kiire töissä niin hänkään ei ehdi ja jaksa olla kotona hirveästi apuna.
Kukapa ei joskus hermostuisi. Minulla on myös sellainen luonne (niin kun lapsillakin) että kaikki tunteet näytetään. Musta siinä ei ole mitään pahaa, kyllä lapset saa nähdä että äitiäkin joskus harmittaa ja suututtaa ja että ei äiti kaikkea kestä. Olen huutanut että harmittaa nyt ihan älyttömästi teidän jutut, teette nyt todella typeästi enkä kestä enää. Jne jne jne.
Kunhan lasta ei loukkaa eikä nöyryytä niin tunteensa saa näyttää. Sitten meillä myös rakastetaan oikeen paljon, sanotaan se myös ääneen, halitaan ja pusutellaan. En ole ikinä edes ajatellut että tässä olisi sinänsä jotakin väärää!
Kent ja lapset 7v, 3v ja 1v5kk
Mulla 3,5v ja 5kk lapset. Pienempään en ole vielä hermostunut, on sen verran helpompi tapaus. Mutta isompaan varmaan miljoona kertaa. Täytyy tunnustaa, että välillä olen sanonut aika rumasti tytölle. Ja lähellä on ollut, etten ole muutamaan kertaa käynyt käsiksi. Mutta siitä olen vielä onnistunut pitämään kiinni, että kun välillä tosissaan raivostuttaa, lähden vaikka toiseen huoneeseen ite vähän rauhoittumaan. Jälkeenpäin -erityisesti alkuun- koin kovia morkkiksia ja häpesin, kun en osannut käyttäytyä aikuismaisesti.
Me ollaan jo aika pitkään tunnekuohun tasaannuttua menty tytön kanssa sohvalle istumaan, keskusteltu tapahtuneesta ja lopuksi pyydetään puolin ja toisin anteeksi halausten kera. Me ollaan tytön kanssa sen verran temperamenttisia tapauksia molemmat, joten yhteentörmäyksiä tulee varmasti tulemaan aina. Meillä tyttö on myös erittäin herkkä vaistoamaan mun tunteita, monesti kun joku asia on mua rassannut (mielestäni en ole näyttänyt tunteita mitenkään ulospäin), on tyttö kysynyt: äiti, mikä sua suututtaa.
Tässä asiassa en varmaan paras neuvoja todellakaan ole, mutta haluan lohduttaa, että hermostuminen on aivan normaalia tavallisille äideille.