sisarukset 1v & 4v päiväkodin aloitus... vinkkejä,neuvoja ja kannustusta?

aloittivat päivähoidon syksyllä. Erona tosin se, että esikoinen aloitti harjoittelemisen ennen kuopusta eli hoidin " sisäänajon" molempien kanssa erikseen. Toisaalta olisi se varmasti onnistunut samaan aikaankin, nimittäin olin loppujen lopuksi molempien lasten kanssa vain yhden aamupäivän yhdessä, sen jälkeen lapset jäivät päiväkotiin yksin. Alkuun hoitopäivä tosin oli vain tunnin pari kerrallaan ja aikaa sitten pikkuhiljaa lisättiin.



Lapset ovat eri ryhmissä ja alkuun tein siten, että siirryin ryhmästä toiseen aina ulkokautta. Eli ensin jätin esikoisen ja hoidin hänen eroitkut, sen jälkeen menin pienemmän kanssa ulkokautta toiseen ryhmään. Tämä siitä syystä, ettei esikoinen osannut lähteä etsimään minua ja pikkusisarta sisätiloista.



Molemmilla lapsilla on ollut omat haasteensa päivähoitoon siirtymisessä. Isompi ymmärtää paremmin asian, mutta hän osaa myös paremmin kyseenalaistaa hoitoon menon: " äiti, miksi minun PITÄÄ mennä päiväkotiin, miksen voi olla kotona" . Ikävä isommalla meni nopeasti ohi, sillä kaikki kiva toiminta vei mielestä pois eron äidistä ja poissolon kodista.



Pienemmälle ero minusta (hän oli 14 kk kun aloitimme hoidon) taas oli iso järkytys, hänellä oli juuri eroahdistus pahimmillaan. Eli hän kyllä pidempään itki perääni. Toisaalta hän taas ei osannut kyseenalaistaa hoitoon joutumista, joten sitten kun se ikävä poistui, jäljelle jäi pienen lapsen suunnaton uteliaisuus kaikkea ympärillä olevaa kohtaan. Hänelle päivähoitopäivät olivat myös alkuun tosi raskaita eli väsykiukku iski sitten kotona. Nyt nekin ovat jo mennyttä.



Parhaimpana vinkkinä voisin sanoa sen, että lapsille kannattaa puhua positiivisesti hoidonaloituksesta ja heidän kanssa kannattaa rauhassa käydä tutustumassa hoitopaikkaan. Hoitajiin kannattaa tutustua, jotta opit heihin luottamaan. Myös päiväkodin rutiinit on hyvä käydä läpi hoitajien kanssa, jotta voit niistä sitten jutella lastesi kanssa.



Tsemppiä teille!! Alkuun koko aloitus voi tuntua sinusta rankalta, mutta lapset ovat yllättävän sopeutuvaisia. Meillä on nyt pari kuukautta takana ja kaikki menee rutiinilla. Lapset menevät iloisina aamuisin hoitoon ja tulevat hyväntuulisena iltapäivällä kotiin!

kun aloittivat yhteisen päiväkotiuransa. Eri ryhmissä kanssa, eri päissä päiväkotia. Pihatkin oli erikseen isoille ja pienille.

Itse pidin hyvänä etenkin isomman kannalta eri ryhmiä - saivat mennä päivän aikana leikkimään sekä sisällä että ulkona yhdessäkin, jos halusivat sitä erikseen. Ja näi tapahtui meillä usein - mutta näin sai etenkin isompi aikaa myös omalle leikilleen. Meillä sosiaaliset tytöt ja molemmat viihtyneet TODELLA hyvin päivähoidossa, pienempikin, vaikka on aina ollut äitiriippuvainen todella pahasti.

Me ennakoimme tuota äitiriippuvuutta ja isä otti lomaa päiväkodin aloitusviikkoon niin, että minä en käynyt päiväkodissa ollenkaan koko viikon aikana. Tottui pienempi isän vientiin ja jäi aina itkemättä hoitoon iloisin mielin. Varmaan kuukauteen en minä vienyt lapsia hoitoon tästä syystä, vaan puolestani hoidin sit hakemisen.

Illat kannattaa kotona varata alkuunsa (jopa puoli vuotta) ihan oman perheen kesken olemiseen - päiväkodi on kiva mutta eroahdistus iskee kun näkee vanhemmat ja kotiin tullaan. Sylissä oloa, hellittelyä ja paljon yhteistä aikaa on suositukseni. Ja kotona mieluummin ruoka valmiina kun tullaan (jotain helposti lämmitettävää ainakin jos tullaankotiin vasta klo 17) ettei ole kauhea kiire sinne keittiöön upota vaan saa leikkiä, sietää itkua ja kiukkua.

Öisin meillä alkoi levoton aika, jota kesti pari kuukautta (sitä ennen pienempi nukkui täysinäiset yöt) eli päivän tapahtumat eli yöllä unessa ja aiheutti levottomuutta koko muutos. Siihenkin kannattaa henkisesti varautua.

Rutiinit auttaa hoitoon jäädessä - joka aamu kotona oli samanlainen ja samat perusjutut tehtiin päiväkodilla KIIREETTÄ mutta ei vetkutellen eli lähtö sielä pois tapahtui kuitenkin ripeästi. Ensin mentiin isompien puolelle yhdessä ja sit jatkettiin pienemmän kanssa hänen puolelleen. Hakujärjestys sit vaihteli vähän senkin mukaan miten lapset pihalla huomasi hakijan.

Oma reppu on lapselle tärkeä - unikaveri kannattaa ottaa päiväkotiin myös, ihan vakituinen kaveri sinne voi olla helpompi, mutta käytäntö tässä vaihtelee päiväkodeittain. Vanhempien kuva saattaa auttaa lasta päivän aikana todentamaan sen, että vanhemmat on yhä olemassa eivätkä ole vain kadonneet jonnekin pois. se voi olla repussa, lokerossa, jotkut pitää sitä jopa sänkyn vieressä.

Uskalla kysyä tutustumiskäynneillä mahdollisimman paljon - ole reilusti lapsien kanssa siellä päiväkodissa ensin yhdessä ja jätä sit sinne tutustumiskäytäntöjen mukaan (vaihtelevat) joko muutamaksi tunniksi tai ihan myös päiväunia harjoittelemaan.

Päiväkodin aloitus jännittää sekä lapsia että vanhempia - jutelkaa siis siitä yhdessä etukäteen. Myös siitä, että molemmille tulee ikävä, myös vanhemmille päivän aikana.

iso kiitos molemmille.

tästä sain paljon hyviä neuvoja mistä jatkaa eteenpäin.

huomenna ollaan menossa sitten ensi kertaa päiväkodin pihalle leikkimään. täälä ulkoilee molemmat ryhmät samalla pihalla, joten siitä ainakin helppo lähteä liikkeelle. ja ihan kiva niin että tytöt voivat sitten myöhemminkin ulkona leikkiä halutessaan yhdessä tai erikseen. itsekin olen vähän sitä mieltä että varsinkin isomman kannalta hyvä että ovat eri ryhmissä. saavat tehdä rauhassa omia juttujaan, ja ehkä sitten paremmin jaksavat toisiaan kotonakin.

mutta eiköhän tämä tästä käyntiin lähde, aurinkoista talvea=)