Lapsilla ikäeroa 4-6-vuotta

Uskon kyllä ihan yksilöllisyyteen täs asias, eli lapsen luonne/luonteet sen aikanaan ratkaisee kuinka sisarukset toisensa tulevat aikanaan kokemaan.



Mutta, meillä on esikoisen/tyttö 8v ja keskimmäisen/poika 3½v välillä ikäeroa 4½v, ja meillä se on osoittautunut ihan hyväksi ikäeroksi. He leikkivät todella paljon yhdessä, enemmän ku ikinä uskalsin edes toivoa ja ajatella. Tosin johtuu myös osaksi siitä et esikoisella ei ole joka arkipvälle omaa kaveria seuraksi jne.

Kyllä he osaavat myös tapellakin, heh...



Nyt nuorimmaisen/tyttö ja keskimmäisen välille kyllä kehkeytyy selkeesti vahvempi side vaikka nuorin vasta 7kk, ikäeroa siis hiukan vaille 3v. Sen vaan jo näkee että heillä tuo ikäero kun ei ole niin suuri niin ilmesemmin löytyy myös enemmän yhteisiä juttujakin näin pienempänä. Vanhempana sitte mitä toisillensa merkitsevät, jää nähtäväksi.



Itselläni on 7½v ikäeroa veljeni kanssa ja vaikka kaipa me jonkun verran oltiin yhdessä pienempinä, niin hyvin vähäistä siis todellakin vaan oli. Nyttemmin emme ole juurikaan yhteyksissä keskenämme. VAnhempien kautta sitte kuullaan mitä me ollaan tehty elämässämme ;D Tosin tässäkin uskon sen johtuvan et veljeni on vaan niin erilainen kuin minä. Jos olisi sisko, voisi asiat olla aivan toisin.



Itse koin pienenä asian surulliseksi koska ei ollut sitä sisarusta pienemmällä ikäerolla, ja jotenkin varmaan sen takia yritän paikata sitä asiaa tekemällä nyt itse vähän enemmän lapsia kuin sen 2kpl, ja pienemmillä ikäeroilla ;)



Mutta, jokainen tekee omat ratkaisut ja aina voi sitten vanhempana omille lapsilleen yrittää vahvistaa ja tukea sisarusten välistä sidettä =)

esikoisen (tyttö) ja toisen (poika) välilä on se kaksi vuotta ja ovat läheisiä toisilleen, nyt 6ja 4 vuotiaina leikkivät paljon yhdessä, milloin kotista, milloin junaradalla, autoilla, vauvan hoitamista tai bratzit ja spiderman sulassa sovussa samassa leikissä dinojen kanssa :)



pojan va kuopuksen välillä on 4v. aluksi poika ei selvästi tiennyt miten päin hänen pitäisi olla ja mitä häneltä odotetaan kun hän on vauvaan nähden jo iso. Eli perheen pienimmäisen paikan luovuttaminen otti koville, MUTTA hän purki sen meihin vanhempiin (kiukuttelua ihan naurettavista asioista kuten että kukkaruukusta lähtee varjo väärään suuntaan =äidin vika kun ei osaa kääntää), ei vauvaan. Vauvasta oli aivan myyty ja on edelleen, sanoo että se on niin ihana ettei sitä voi olla rakastamatta ja että rakastaa vauvaa ihan liikaa, suloinen.



Itse mietin lähinnä tulevaa...entäs kun kuopus on esim.5v ja tahtoo leikkiä pikkuponeilla/barbeilla (on siis tyttö) tms. niin tuskin meidän isoveli 9v osallistuu leikkiin, isosisko 11v saattaa EHKÄ vartin jaksaakin, mutta isoveli ei.



Eli näkisin kyllä että riippuu myös sukupuolesta.



Minjuska

Meillä on sisarusteni kanssa ikäeroa (nuorimmasta vanhimpaan) 6, 5 ja 3 vuotta. Välit on ihan lämpimät, mutta esim nuorin sisar on jäänyt vähän etäiseksi. Vanhemman sisaren kanssa välit lämpenivät vasta parikymppisenä, lapsuudessa ja teini-iässä riidan sai aikaiseksi ihan kaikesta. Omille lapsille toivoisin pienempiä ikäeroja vaikkeihan se siltikään takaa että välit ovat lämpimät.

Itselläni on kaksi lasta kahden vuoden ikäerolla, joten en pysty kommentoimaan äitinä tuota ikäeroa.



Oma siskoni on kuitenkin minua neljä vuotta nuorempi ja veli taas kahdeksan vuotta nuorempi. Lapsena leikimme siskoni kanssa jonkin verran matkoilla ja ehkä kotonakin, mutta pääsääntöisesti meillä oli omat kaverit. Tämä johtuu ehkä siitä, että kadullamme asui hyvin paljon samanikäisiä lapsia eli löytyi myös ikäistämme seuraa. Muistan elävästi, kun joskus eskari-iässä sorsimme kadun isompien lasten kanssa noita pienempiä eli ei haluttu niitä leikkeihimme sotkemaan. Pikkuveljen syntymästä taas muistan itse ekaluokkalaisena olleeni tosi innoissani ja olen aina pitänyt häntä paljon itseäni pienempänä eli olen enemmänkin hoitanut häntä kuin leikkinyt hänen kanssaan.



Olemme aina olleet kuitenkin siskon ja veljen kanssa läheisiä, mutta nyt aikuisena olemme vasta alkaneet arvostaa suhdettamme kunnolla. Tottakai meillä on edelleen sama ikäero, mutta nykyään sitä ei enää huomaa niin paljon. Muutama kaverini onkin ihmetellyt, miten meillä voi olla niin läheiset suhteet, että esim. juhliin tulee lähes poikkeuksetta sisarusten lisäksi myös heidän ystäviään vieraiksi. Ei nyt ehkä niin suuressa mittakaavassa veljeni ystävät, mutta siskoni kanssa meillä on osittain yhteinen ystäväpiiri eikä ikä ole enää mikään kynnyskysymys.

Elikkä tyttö 4 ja poju nyt 3kk. Ei mitään mustasukkaisuutta, päinvastoin hellittelee poikaa ja näyttää leluja, paijaa, pussailee ja on ylpeä ISOsisko. Meillä tämä 4 vuotta on juuri passeli ikäero. En olisi aikaisemmin olisikaan halunnut. Ei kyllä ole mieleen tullut että lapsille jotain traumaa aiheuttaisin kun eivät ole peräperään tulleet. Päinvastoin, jaksan paremmin ja olen parempi äiti kun pääsen helpommalla. Tietty nämä on asiat riippuvat millainen persoona on mutta näin meillä.

ikäeroa 1v11kk ja ollaan varmaan ne, jotka vähiten on yhdessä leikkiny... en tiedä oisko ollu eri jos oiski ollu sisko. ehkä. mut muiden veljieni (isoveljeen ikäeroa 3.5v, muihin pikkuveljiin 5v, 9v ja 14v) kanssa oon leikkiny kyllä ja pienimpiä hoitanu mieluummin kuin leikin ikäisteni kanssa! ja kaveritkin oli yleensä mua 2-5v nuorempia, vuotta vanhempien kanssa en koskaan ystävystyny...



omista ei vielä kokemusta ole kun eka vasta tulossa, mutta oon aatellu pitää ainakin 2v väliä, mieluummin ehkä 3v. sillon eka ei oo enää niin vauva ja muutenkin oon jotenkin huomannu (esim. kummilapsilla, ikäeroa 2.5v) että tommonen väli toimii usein hyvin. tietty tapaus-/perhekohtaista, mutta mulla tämmösiä kokemuksia :)

Eli aika mutu-juttujahan nämä on. Olen kuullut sanonnan, että jos vanhemmat ajattelvat itseään, pitävät isomman ikäeron ja jos taas lastaan, ikäero on pienempi. Tarkoittaa siis, että pidemmän ikäeron turvin itse jaksaa paremmin (vaikkakin itsellä on ikää enemmän mittarissa=)



Meillä on lapset 1v2kk:n ja 1v8kk:n ikäerolla, eli 3 lasta kolmessa vuodessa. Kaksi vanhinta (nyt 3v4kk ja 2v2kk) ovat kuin paita ja peppu. Viime syksyn kovin juttu oli esikoisen aloittessa srk:n kerhossa 2krt/vko, miten pojat osaa olla erossa toisistaan. Ovat veljeksiä niin hyvässä kuin pahassa =) Nuorin täyttää pian 6kk, joten aika näyttää, miten joukon jatkeeksi istuu.



Sanomattakin selvää, että kolmessa pienessä riittää näppihommaa, mutta päivääkään en ole katunut, päinvastoin poikien veljeyden seuraaminen tuo päivittäin sellaisia tunteita, joita on vaikea kuvailla. Minulla on yli 10 vuotta ikäeroa sisaruksiini (sisko ja veli), olen siis iltatähti. Miehelläni on 7 vuotta vanhempi veli. Minä olen aina ollut se viikonloppuaamujen maanvaiva...muistan, kuinka piti odottaa, että sai luvan lähteä soittamaan kavereiden ovikelloja, etten mene liian aikaisin herättämään. Muistan, kuinka kaipasin leikkikaveria. Ehkä juuri siksi on ihana aamuisin nähdä, kuinka omat poikani aloittavat yhdessä rakentamaan junarataa tai muovailemaan, yöpaidat päällä =)



Aikuisiällä ikäroilla ei ole väliä, mutta lapsuudessa samantasoisia leikkejä tuskin kovin paljon löytyy, kun ajattelee vaikka 1- ja 5-vuotiaiden mielenkiinnonkohteita. Toki isosisarukset ovat pikkuisista kiinnostuneita ja " viihdyttävät" pikkusisariaan, mutta kyllä eskari-ikää lähestyvällä alkaa olla jo koululaisen valmiudet ja ajtukset, joita pikkutaaperot vain sotkevat =)

hyvin on tullu toimeen,aluksi pikkasta mustasukkasuutta mutta ei vakavaa. itse koen että pääsee kyllä paljon helpommalla kun on jo " iso tyttö" osaa aika paljon ite tehä mikä on helpottanu :) jos meille 3:mas tulee niin tuo 6vuoden ikäero kyllä on.

itsellä pikkuveli -85 ja sisko -90 (itse olen -80) enkä koe että ollu ikäeron kanssa mitään erikoista..

eikä näytä menoa haittaavan.

isoveli tykkää siskoa hoitaa ja hoivata.

ja myös leikkivät jo yhdessä :)



itsellä eri ikäisiä sisaruksia,

nuorimpaan siskoon on 22-vuotta ikäeroa.

mutta yhden kanssa on 10-vuotta ikäeroa ja muistan kyllä että tykkäsin pikkuisen kanssa lapsena hirveesti leikkiä ja kun itse kasvoin ulos lastenkengistä, niin aloin olemaan siskolleni " äitihahmo" , ihan omasta tahdosta, vieläkin siskoni soittaa minulle jos tulee huolia tai murheita ja on myös meidän pikkuisen kummitäti.

ja sitten yhden siskon kanssa 6-vuotta ikäeroa, olemme parhaimmat ystävykset edelleen, ihan samalla lailla olemme itseäni 3-vuotta vanhemman siskoni kanssa hyvät ystävät :)



eli lyhyesti ikäerolla ei ole väliä.



zimppu ja lapset, poika 9v., tyttö 3kk

Wilmina:

Entä te, joilla itsellänne on sisaruksia tuollaisella ikäerolla, miten olette sen kokeneet? Oliko sisaruksesta seuraa? Kaipasitteko lapsena samanikäisempää sisarusta? Entä millaiset ovat välinne nyt aikuisena?

Me olemme kahden veljeni kanssa syntyneet neljän vuoden välein.

En muista, että olisin kaivannut leikkiseuraa pienenä, kun sitä leikkiseuraa oli mm. naapurin lapsista. :)

Tuo ikäero on minusta sopiva. :)

Aikuisena olemme olleet ja olemme paljon tekemisissä, on jopa yhteisiä tuttuja/ kavereita. Tosin on ollut myös aikoja, jolloin ei olla oltu paljon tekemisissä, kun on asuttu eri kaupungeissa tms. Etenkin nyt kun meillä on jo lapsiakin, niin näemme usein lasten kautta.

Isoveljeni kanssa olen jopa asunut kimppakämpässä. :)

Meillä myös yksi lapsi, alle vuoden ikäinen ja me myös olemme ajatelleet pitempää väliä mahdolliseen toiseen lapseen, tietenkin jos Luoja lisää lapsia edes suo, sehän ei ole meidän käsissämme.

Tosin voi olla, että tämä esikoinen jää ainokaiseksi ihan omasta halustamme.

Mutta aika näyttää, ei voi suunnitella liikaa!:)