Apua väsyttää, 2-v ei mee nukkumaan.

En tiedä mikä teillä on tilanne mutta meillä lapsen nukuttaminen kestää kauan, jos lapsi ei tosiaankaan ole vielä valmis nukkumaan tai on jo yliväsynyt. Kaksivuotiaat osaa jo hyvin nuo viivytystaktiikat, juomisen ym : ).



Meillä kahden vuoden tienoilla nukkumaan meno siirtyi aikaisempaa myöhemmäksi ja huomattiin, että pitkät päikkärit venyttää iltaa. Nyt pojalla alkaa päikkärit jäämään kokonaan pois (2v4kk). Häntä ei yksinkertaisesti saa päivällä nukkumaan, vaikka mikä olisi. Illalla mennäänkin nyt nukkumaan jo 7/8 aikoihin, mikä on toisaalta vanhemmille ihan mukavaa...

Hei. Kiitos vastauksesta. En ole varma onko kyseessä kumpikaan, yli tai aliväsysymys. Hän nukkuu hoidossa 1,5-2h päiväunet ja iltaisin aloitamme 20 jälkeen nukuttelemaan. Joskus vierähtää jopa kymmeneen, ennenkuin uni tulee. Onko muita vinkkejä?

Eli kun nukkumaan mennään, tarkistetaan " Onko nyt jano? Onko nyt pissahätä? jne. ja selvennetään, että sänkyyn ei ole enää palveluita. Jos sängyssä vielä huudellaan ja häiriköidään, niin seuraa ensin varoitus ja jos ei varoitus auta, niin seuraa jäähy. Meidän 2,5v:lle jäähy on kova paikka ja se yleensä toimii ja lapsi rauhoittuu nukkumaan, kun toteaa, ettei vedätykset mene läpi.



Mutta täysin aukoton ei meidänkään systeemi ole: meillä lapsia on kaksi ja he nukkuvat samassa huoneessa, villiten toinen toistaan. Joinain iltoina on vaan pakko poimia toinen vanhempien sänkyyn nukahtamaan rauhassa.



Olemme tehneet periaatepäätöksen, että lapsia ei nukuteta ja ilmoitamme illalla, että nyt alkaa isän ja äidin oma-aika ja teidän on nyt käytävä nukkumaan. Vaan jos ei jaksa jakaa noita jäähyjä tai unohtaa tarkistaa ettei ole jano ja pissahätä, niin heti ollaan taas vedättämässä ja häröilemässä... Mutta tuossa kahden vuoden paikkeilla meillä on molemmat kokeilleet tosissaan, tarviiko käydä nukkumaan.

koska tuo nukutusrumba on tosi raskasta, ja helposti sit jo hermostuu (tai ainakin mielessään on ärsyyntynyt lapseen), mikä sitten heijastuu siihen että lasta ei ainakaan saa rauhoittumaan. Meillä on toiminut 2v kanssa:



-aamulla herätään ajoissa että ehditään rauhassa olla aamulla yhdessä ennen hoitoon lähtöä, ja toisaalta että päiväunet ei vaikuta enää illan nukahtamiseen eli on illalla tarpeeksi väsynyt



-illalla paljon yhdessäoloa, sylittelyä, rauhallista rentoutumista, monesti kylvetään, ei liikaa telkkarin pauhua ennen nukkumaan menoa



-selkeät nukkumisrutiinit, iltapala, hampaat, iltasatu, unilaulu, kerran saa vettä ja kerran pääsee vessaan



-sen jälkeen olen yleensä vuoteen vierellä silitellen, jos haluaa jutella, niin sanon että jutellaan aamulla, nyt on yö ja nukutaan, yritän puhua mahdollisimman hiljaisella ja rauhallisella äänellä, unettavasti. Sitten hyvällä tuurilla on rauhoittunut ja jää sänkyyn ja poistun huoneesta.



-jos ei malta pysyä sängyssä, pidän sylissä, selin itseeni ja sanon että nyt on yö nukutaan, voit olla sylissä tai mennä omaan sänkyyn, yleensä jossain vaiheessa haluaa sänkyyn



-jos vaeltelee olkkariin, kannan takaisin ja sanon taas saman nyt on yö, nukutaan, tosi vähäeleisesti, uudestaan ja uudestaan. Ja jos koko ajan tulee pois, sitten on liian levoton nukahtamaan, joten palaan siihen että rauhoittelen sylissä tai sängyn laidalla.



Tää kyllä toimii, jos vaan jaksaa olla johdonmukainen ja rauhallinen itse, mihin mulla sitten ei olekaan antaa vinkkejä! Kannattaa ehkä vuorotella vanhempien jos mahdollista. Voimia!

Tai siis meillä ainakin toimii niin. Jos en muista hammaspesun jälkeen sanoa, että hörppääs nyt vielä vähän vettä, niin lapsen huoneesta poistumiseni jälkeen nukkumaan mentyä alkaa heti: " mulla janottaa, en ole hörpännyt vettä jne." Ennen nukkumaanmenoa tein selväksi, että luetaan satu, lauletaan unilaulu, äiti antaa pusut ja halit ja sitten aletaan nukkumaan, ei mitään ylimääräisiä. (Ja esim. unisukista sovittiin etukäteen, että laitetaanko heti jalkaan vai laittaako äiti, kun menee itse nukkumaan. Muuten lapsi halusi heti päinvastaista huoneesta poistuttuani.) Jos lapsi alkoi vaatimaan tai temppuilemaan, totesin aina vain, että " ei mitään ylimääräistä" . Ja ihmeen hyvin tehosi.



Ja itsellä ei kannata hermostua. Jos lapsi huomaa, että saa aikuisen hermostumaan, niin meillä se tietää kahta kauheampaa hulinaa. Mutta meillä tuo selkeä ja " tiukka" linja toimii parhaiten.

Syynä luultavasti voi olla aika pitkälle se aliväsymys.

Illalla kunnolla ulos riehuttamaan.

Sitten seuraavaksi tiukka paketti iltatoimista jotka johtavat nukahtamiseen asti. Sitä sitten noudatetaan rutiinilla niin kauan, kunnes sekä vanhemmat sen osaa silmät ummessakin rutiinilla, ja lapsi myös sen muistaa ja haluaa just sen tietyn kaavan... ja kannattaa miettiä etukäteen, missä kohdin on jouston varaa, ja jättää se siihen, ei yli eikä ali.



Meillä on niin, että mennään ulos, sitten tullaan sisään, potatus, ehkä vielä leikitään, sitten iltapala, sitten iltapesu (voi myös toisin päin nämä kaksi olla, riippuu kuinka likaisia ja märkiä ollaan ulkoa tullessa), ja sitten hampaanpesu, uusi potatus, sitten yövaatteet, sitten yksi kirja (tai useampi, jos näyttää sille että ei oo riehuttu tarpeeksi ja kaipaa läheisyyttä, kuitenkaan tätä vaihetta ei venytetä kovin kauaa), sitten silitykset ja juttelut päivän tapahtumista ja seuraavasta päivästä, ja sit hyvää yötä. Kun kaikki jutut, joilla voi juoksuttaa on hoidettu, niin on vaan ainut vaihtoehto nukkua enää. Pissaa ja kakkaa ja pottaa varten saa kerran tulla vielä pois, mutta ei sitäkään ole juoksuttanut huvikseen oikeasti kuin ehkä pari kertaa puolen vuoden sisällä.



Meillä myös kaksi lasta rikkoo pakkaa välillä, kun villitsevät toisiaan samassa huoneessa. Toinen pitää myös siirtää toiseen huoneeseen välillä. Imetän pienemmän vielä uneen, mutta pari päivää hän on itse tahtonut omaan sänkyynsä ja tekemään sinne pesää, eikä enää varsinaisesti nukahda tissillekään, vaan jatkaa sen jälkeen pyörimistä ja hyörimistä nukahtamiseen asti, vain läheisyyttä (ja hiljaisuutta) tuntuu kaipaavan enää. :)



Ja tarkoituksella myös tästä vaiheesta, kun olen 2-vuotiaan kanssa istunut vuoden vieressä nukahtamiseen asti (jos ei heti nukahda parissa minuuttissa) hivuttaudutaan nyt eroon. Eka siirryin tuolille sängyn viereen istumaan ihan vierestä, pimeässä ollaan. Sitten eilen siirryin tuolille huoneen avoimen oven viereen lukemaan jotain omaa juttuani. Pientä protestointia enää, mutta toimii heti.



Läheisyys on se juttu, sitä pitää tankata, ja kun se on tankattu, niin sitten se uni tulee itsekseen. Ja meillä nukkuu tasan tarkkaan 12h vrk:ssa, niin 1v kuin pian 3v:kin. Ettäpä siitä voi laskea sitten milloin pitää herätä ja käydä nukkumaan ja miinustaa päiväunet... toki tuo unentarve voi vaihdella lapsittain mutta tuskin enää esim. 15-16h /vrk nukkuu...

Minusta parhaiten toimii tiukat rajat palveluiden suhteen. Lapsi keksii aina uusia pyydettäviä asioita ja meillä ainakin kyse oli pelkästä juoksutuksesta ja valtapelistä. Jos rupeaa toteuttamaan kaikkia lapsen mielihaluja, hän menee loppujen lopuksi itsekin sekaisin. Iltarutiinit on aina samat ja kun ollaan käyty ne läpi, on vuorossa enää nukkuminen, ei mitään muuta. Potta-asioissa pitää toki joustaa, sinne pääsee myöhemminkin illalla.



Minusta pitää siis olla tiukka (ei ole sama asia kuin julma, jos joku sitä luulee...) ja johdonmukainen.