Taapero ' ostaa' ANTEEKSI-pyynnöllä kepposensa...muita?
Moikka! Onko muilla vastaavanlaista?
seuraavia tapauksia esim. tältä päivältä (kyseessä poika 2v8kk)
- vauva oli syömässä lihasosepurkkia, mutta kitisi siinä koko ajan. haistoin peppua ja kakkahan siellä oli. Päätin mennä vaihtamaan vaipan, koska eihän se nyt ole mukava kakoissa syödä...Tällä välin poika olikin sitten mennyt ja syönyt koko purkin tyhjäksi kysymättä tai sanomatta mitään. (huonolla tuurilla purkki oli vielä viimeinen laatuaan..:))
Harmistukseeni ruuan menetyksestä tuli pojan suusta 10x ANTEEKSI-pyyntö (sekä anova katse & väpättävä huuli perään). Yleensä poika vielä toitottaa, että SE OLI VAHINKO (vaikkei siis tietenkään ollut)
- Poika söi iltapalaa. Mukissa maitoa, lautasella puuroa. Lautasen alla päivällä värittämä piirrustus. Jätin pojan hetkeksi keittiöön ja kun tulin takaisin, poika oli kaatanut puurot ja maidot piirrustukselle ja länttäsi niitä siinä onnessaan. Puuro/maitosotkua oli paidat, pöydät ja lattiat täynnä. Jälleen 10x ANTEEKSI ÄITI ja kuitti ennen kuin naamani ehti edes muutua punaiseksi kiukusta.
- pyysin poikaa menemään pisulle ehkä noin sata kertaa, ettei vaan tulisi pissat housuun (poika on päiväkuiva). Poika ljatkoi leikkiä autoilla ties kuinka kauan ja saikin jo jossain vaiheessa housut alas....kunnes pissa sitten vaan lorisi siihen parketille ja pojalla hölmistynyt ilme naamalla (oho, mistäs se tuli). Kun siitä minä vähän suutahdin, taas pojalta miljoonat ANTEEKSipyynnöt ja leikki jatkui normaalisti...
- poika työnteli vauvaa kävelytuolissa, vaikka siitä on kielletty monia kertoja. Vauva sitten pääsi kukkaruukulle ja vetäisi sen alas lattialle. Poika tajusi, mitä oli tehnyt ja ennen kuin ehdin sanoa mitään, tuli taas litania ANTEEKSIpyyntöjä ja perään: se oli vahinko!
Näitä voisi luetella vaikka kuinka. Poika siis tekee jotain älytöntä ja pyytelee sitten anteeksi perään. Ikään kuin siis ostaa näitä kepposia sillä anteeksipyynnöllä.
Alkuun olin otettu, kun poika teki jotain tuhmaa ja pyysi sitten heti anteeksi- onpa meillä hyväkäytöksinen poika:) Mutta sitten niitä juttuja alkoi tulla enemmän ja enemmän ja anteeksipyynnöllä aina se hyvitys.
Nyt en tiedä, miten suhtautuisin koko asiaan, sillä olenhan opettanut, että anteeksi on hyvä pyytää. Poika ei taida oikein ymmärtää koko käsitettä vielä? Toisaalta pyytää anteeksi vain silloin kun itsekin tietää tehneensä tyhmästi/huomaa ilmeestäni tehneensä tyhmästi.
Onko muilla samaa? Miten reagoisin ko.tilanteessa? Vinkkejä kiitos!=)
sitruska ja muksut 7kk/2v8kk
Kommentit (11)
Jos lapsi käyttää anteeksipyyntöä manipulaatioon, on pyynnön todellinen merkitys vielä hakusessa. Anteeksipyynnöllähän ei ole merkitystä, jollei pyytäjä oikeasti tarkoita olevansa pahoillaan.
Mielestäni ongelma on myös kasvatuksellinen: pitääkö esim. parivuotiaan vielä edes osata pyytää anteeksi? Jos anteeksipyyntöön pakotetaan, tulee siitä " rangaistus" . Olen seurannut vierestä puolen tunnin anteeksipyyntöoperaatiota, johon on sisältynyt paljon kyyneliä ja pahaa mieltä.
" Anteeksi" ei ole pelkkä sana. Anteeksipyynnön pitäisi tuntua hyvältä myös pyytäjästä eli sen pitäisi olla omaehtoista toimintaa. Miltä meistä aikuisista tuntuisi, jos esim. työpaikan pomo pakottaisi pyytämään anteeksi vaikkapa sitä, että vahingossa käytit työkaverisi tietokonetta tai rikoit keittiössä lasin?
Asiasta puhutaan lisää Alfie Kohnin kirjassa Unconditionally Parenting, jota on aiemminkin kovasti kehuttu tällä palstalla. Alfien mukaan paras keino opettaa lasta pyytämään anteeksi on KERTOA sanasta " anteeksi" ja näyttää esimerkkiä. Kohnin mielestä vanhempien pitää pyytää lapsilta anteeksi muutaman kerran kuussa - tilanteitahan aivan saletisti löytyy. Jos lapsi vain opetetaan sanomaan anteeksi, tulee pyynnön motivaatio " ulkoa" eli koska äiti haluaa. Tärkeämpää on kuitenkin sisäinen motivaatio!
eli ei poika ' huvikseen' pyytele anteeksi. Poika tietää, että pahanteon jälkeen tai vaikka silloin, kun toiselle tulee paha mieli, pyydetään anteeksi. Minä en pakota lasta pyytämään anteeksi- siinä on se vissi ero. Lapsi siis itse omaehtoisesti sanoo sen.
Toki ollaan opetettu, että jos vaikka hiekkalaatikolla heittää hiekkaa tahallaan toisen naamaan, on anteeksipyyntö asiallinen teko.
Mutta näissä mun esimerkkitapauksissa poika teki typerästi, ymmärsi sen ja pyyteli anteeksi.
Mielestäni kohta 3-vuotiaan taas pitää jo osata pyytää anteeksi. Ainakin meidän ystäväpiirissä/perhepiirissä/puistossa katsottaisiin todella karsaasti, jos lasta ei vaadittaisi pyytämään anteeksi esimerkiksi purtuaan toista lasta tms. Viime kevään ja syksyn olisin ollut todellinen hylkiöäiti puistossamme, jos en olisi vaatinut pojaltamme anteeksipyyntöä kun hän esim. tönäisi toisen lapsen kumoon tai muuta tyhmää ( tätä sattui enemmän pojan ollessa 1-2v. Poika heitteli hiekkaa, vei toisten leluja, töni muita. Tällöin oli tarpeen opettaa, mikä on oikein, mikä väärin ja että anteeksi pitää pyytää...)
Pointtini oli se, että kun poika tietää, että tekee jotain tyhmää, niin pyytämällä anteeksi asia on hoidettu. Onko siinä sitten mitään pahaa, en tiedä. Onhan kuitenkin parempi, että pyytää anteeksi kuin että ei koskaan pyytäisi- ja tekisi silti tepposiaan?
vaikea juttu....kommentteja lisää kiitti!
..että puuron ja maidon kaataminen pöydälle on kiellettyä? Kyllä meidän lapset tietää/muistaa että se on kiellettyä. Olen ihan varma että jos tänään pistän asiasta jäähylle, vaikka eilen tai toissapäivänä olisi tapahtunut edellinen kerta, tietävät varmasti että " tulipa tehtyä kolttosia" . Tietävät sen jo tehdessään.
Tietty, tapauskohtaisesta pitää jaella jäähyjä, ja antaa mahdollisuus " korjata" käytöksensä. Kuten esim. siskon lyöminen kun oikein suututtaa.. Ekalla kerralla kielto, varoitus ja anteeksipyyntö, seuraavalla kerralla jäähylle. Mutta anteeksi pitää pyytää. Ja tietenkin aikuisten pitää pyytää anteeksi lapsiltaan. Meillä ainakin tulee paljon tilanteita joissa äidin tai iskän tulee pyytää anteeksi yhtä lailla lapsilta. Eikö lapsi opi mitä anteeksipyyntö pitää sisällään, kun selittää mitä teki väärin?
Mielestäni anteeksi-pyynnön, oikean ja väärän, opettaminen on aiheellista jo ihan pienestä pitäen.
ja hän kyllä jo varmasti tietää anteeksipyynnön merkityksen ja osaa sitä käyttää ihan oikeissakin tilanteissa (esim. jos vaikka törmää kaveriin vahingossa, pyytää spontaanisti anteeksi).
Meillä homma menee siten, että poika tekee jonkin tuhmuuden ja ihan heti perään jo pyytää anteeksi, sillä tietää, että asia on kielletty ja jompi kumpi vanhemmista häntä toruu. Kun häneltä kysyy, miksi hän jotain tuhmuutta teki, on se aina pojan mielestä vahinko. Ja jos joskus oikein kunnolla hermostun ja lähetän hänet jäähylle (meillä on jäähykäytäntö), alkaa poika nyyhkyttämään ja pyytää, että tehdään sovinto (meillä on tapana, että pienen jäähyn jälkeen jutellaan asia uudelleen ja sitten sovitaan). Jotenkin minusta tuntuu, että ainakin välillä poika oikein " kerjää" sitä, että häntä kielletään (eli hakee kai rajojaan). Varsinkin, jos on ollut pitkään oikein tosi kivaa, ollaan oltu lomalla, poika on ollut mummilassa kyläilemässä tms. muuta sellaista, joka rikkoo tutut rutiinit.
Enpä oikein osaa tässä asiassa neuvoa. Itseänikin kiinnostaisi, miten asian kanssa kannattaisi parhaiten toimia.
nii siis tottakai ton ikäin ymmärtää ettei saa kaataa ruokia pöydälle, lähinnä tarkotin sitä et käsittääkseni jäähy-idea ei oo siinnä et sanotaa et jos teet näin joskus, niin sitten joudut jäähylle. Ku eikö siinnä oo ideana myös se varoitus? Jota ei siis voi tehdä viikkoa ennen
Poika käyttää siis anteeksi-pyyntöä juuri eräässä vastauksessa mainitulla tavalla, eli manipulaatioon. Anteeksipyynnön merkityksen ymmärryksestä olemme keskustelleet, mutta tuntuu silti että se on pojalle todellakin juuri pelkkä sana, ja keino saada tehdä " mitä vaan" ilman rangaistusta (meillä myös jäähy käytäntö). Usein anteeksi pyytelyä seuraa vakuuttelu että " se oli vahinko" , mikä nyt on useimmissa tapauksista ilmiselvää ettei se ollut!
Olemme miettineet päämme puhki millä keinolla saisimme tämän pojan manipuloinnin kitkettyä, poika kun on muutenkin todettu melko " kieroksi" ... yrittää kaiken aikaa vetää meitä aivan 6-0 ja onkin siinä suhteessa aika hankala tapaus koska älykkyytensä puolesta onnistuu tekemään sen usein niin että joudumme todella pohtimaan onko kulloisessakin tapauksessa kyseessä " kieroilu" (Lue:omien etujen ajaminen) vaiko oikeasti joku hänen kuvaamansa ongelma.
Illalla nukkumaan mennessä hän varsinkin näitä keinoja käyttää.
Nykyään ei sängystä todellakaan poistuta missään muussa tilanteessa enää petiin menon jälkeen kuin vessahädän sattuessa.
Tässäkin on välillä tuntunut että huijaakohan poika esim.kakkahädästä, koska välillä on istuksinut vain pöntöllä ja lauleskellut onnessaan siellä väittäen meillä hänellä olevan kakkahätä.
Kuitenkaan häntä ei voi vessaan kieltääkään menemästä, jos oikeasti onkin hätä. Niinpä kehotamme poikaa käymään ripeästi vessassa ja sitten takaisin petiin, kakalla olo on tässä suhteessa vaikeampaa, koska se nyt ei aikuisellakaan välttämättä tule hetkessä (pojalle ollut ulostamis ongelmia parisen vuotta).
kiero on tämä meidänkin 4-vuotias ja aivan samat konstit käytössä. Mm. tuo kakalla istuminen laulellen. Eikä sitä vessaan menoa tosiaan voi kieltää. Meilläkään ei tuo kakkaaminen ole mikään itsestäänselvä juttu ja aina hiukan ongelmallista.
Emilin_äiti:
Poika käyttää siis anteeksi-pyyntöä juuri eräässä vastauksessa mainitulla tavalla, eli manipulaatioon. Anteeksipyynnön merkityksen ymmärryksestä olemme keskustelleet, mutta tuntuu silti että se on pojalle todellakin juuri pelkkä sana, ja keino saada tehdä " mitä vaan" ilman rangaistusta (meillä myös jäähy käytäntö). Usein anteeksi pyytelyä seuraa vakuuttelu että " se oli vahinko" , mikä nyt on useimmissa tapauksista ilmiselvää ettei se ollut!Olemme miettineet päämme puhki millä keinolla saisimme tämän pojan manipuloinnin kitkettyä, poika kun on muutenkin todettu melko " kieroksi" ... yrittää kaiken aikaa vetää meitä aivan 6-0 ja onkin siinä suhteessa aika hankala tapaus koska älykkyytensä puolesta onnistuu tekemään sen usein niin että joudumme todella pohtimaan onko kulloisessakin tapauksessa kyseessä " kieroilu" (Lue:omien etujen ajaminen) vaiko oikeasti joku hänen kuvaamansa ongelma.
Illalla nukkumaan mennessä hän varsinkin näitä keinoja käyttää.
Nykyään ei sängystä todellakaan poistuta missään muussa tilanteessa enää petiin menon jälkeen kuin vessahädän sattuessa.
Tässäkin on välillä tuntunut että huijaakohan poika esim.kakkahädästä, koska välillä on istuksinut vain pöntöllä ja lauleskellut onnessaan siellä väittäen meillä hänellä olevan kakkahätä.
Kuitenkaan häntä ei voi vessaan kieltääkään menemästä, jos oikeasti onkin hätä. Niinpä kehotamme poikaa käymään ripeästi vessassa ja sitten takaisin petiin, kakalla olo on tässä suhteessa vaikeampaa, koska se nyt ei aikuisellakaan välttämättä tule hetkessä (pojalle ollut ulostamis ongelmia parisen vuotta).
Hei
" Pointtini oli se, että kun poika tietää, että tekee jotain tyhmää, niin pyytämällä anteeksi asia on hoidettu. Onko siinä sitten mitään pahaa, en tiedä. Onhan kuitenkin parempi, että pyytää anteeksi kuin että ei koskaan pyytäisi- ja tekisi silti tepposiaan?"
Hmm. Ymmärrän huolesi, mutta eikö poikasi tee juuri niin kuin hänet on opetettu. Eli pyydä anteeksi niin kuin hänet on kasvatettu. Ja toisaalta, mitä muuta hänen pitäisi vielä tehdä, katumusharjoituksia :)
Eikös se ole että anteeksi annetaan jos pyydetään?
Tajuan toki, että sinua harmittaa, että poikasi ei tottele tarpeeksi. Ehkä voikin miettiä miksi ei tottele tai miksi tekee jotain minkä tietää olevan kiellettyä, kuin miettiä sitä, että kuinka kovan rangaistuksen siitä pitäisi antaa jotta tottelisi.
Mitä ajattelet?
Meillä poika 2v 4kk, myös kuvittelee että mitä vaan saa tehdä kun pyytää sitten anteeksi.
Mitään vinkkejä ei minulla ole antaa...
Meillä poika menee kuitenkin aina omaan huoneeseen miettimään hetkeksi ja sitten tulee pyytämään anteeksi.
Mietin että mitä tekisin noiden meidän 2v8kk kaksostyttöjen kanssa tuossa tapauksessa. Olen Jo Frostin (SuperNanny) suuri ihailija ;) ja kysyisinkin että onko teillä jäähy- käytäntöä? Voisin kuvitella että (esim. puuro/maito-leikin jälkeen) toruisin ja kertoisin ettei niin tehdä. Hyväksyisin tietenkin anteeksi-pyynnön (vau!ei meillä pyydetä oma-aloitteisesti). Seuraavalla kerralla sanoisin, että seuraava kerta johtaa jäähylle, nyt jo tietää että se on kiellettyä.
Onnea matkaan ja voimia rutkasti :) Samassa suossa ollaan :D
@nniina ja tuplahulinat
sillä meillä myös samanikäin tyttö, joka harrastaa tuota samaa. Tuosta jäähyjutusta. Toi toimii kyllä, jos lapsi jatkaa samaa puuhaa, mutta luulen, ettei ton ikäin viel pysty muistamaan, jos sanan tänää, et jos vielä joskus teet noin, ni joudut jäähylle, ja sit seuraavalla viikolla vien. Ku idea on siinnä se, et annetaa yks varotus ja jos homma jatkuu, ni sit viedään...
Meillä ainakin jäähykäytäntö, mutta noissakin tapauksissa ilmeisesti homma jäi anteeksi pyyntöön ja sitten keksittiin uusia tihuja? ;) näin meillä ainenkin.