Miten opettaa pinnasänkyyn perhepedistä?
Ensinnäkin kysyisin teiltä, joilla vauva nukkunut alusta asti pinnasängyssä; miten ihmeessä olette jaksaneet nostaa vauvan
imetykselle ja taas takaisin, jos vauva tarvii tisua monta kertaa yössä?En tiedä olenko maailman laiskin, mutta multa se ei onnistunut, vaan
lopulta tein virheen että vauva jäi pysyvästi viereen, sänky on iso ettei siitä mahtumisesta ongelmaa, mutta ongelma on siinä, että miten isomman vauvan saa enää takaisin pinnikseen yksin nukkumaan opetettua, kun tottunut nukahtamaan tissille?
Kommentit (6)
Ja toinen lapsi on kyseessä. Esikoisenkin annoin nukkua kyljessä kiinni ja meillä oli kunnon unet alusta asti. Nautin lasteni läheisyydestä ja minulla on rauhallisempi mieli kun tunnen vauvan hengityksen ja pääsen heti taputtamaan pepusta jos pöhellys alkaa:) Olen lukenut tutkimustuloksia parikymppisistä tytöistä ja pojista jotka saivat pienenä nukkua perhepedissä. Keskimäärin tytöillä tämä edisti kykyä nauttia fyysisestä laheisyydestä ja pojilla se ehkäisi masennusta:) EN muista mikä tutkikmus oli kyseessä noin tarkemmin.
Tyttäreni tahtoi itse nukkumaan omaan sänkyyn 2v vuotiaana ja on siitä asti nukkunut siellä. Poikani on vasta 2kk mutta samalla linjalla mennään, eli lapsi itse päättää milloin on aika siirtyä omaan sänkyyn. Minusta Suomessa on outo suhtautuminen lapsiin ja lapsen tarvitsevuuteen; aikuisetkin nukkuvat useimmiten parisängyssä, mutta pienen vauvan on pakko oppia nukkumaan ihan yksin kohdun lämmön ja totaalisen läheisyyden jälkeen? Oletan että suurin osa suomalaislapsista nukkuu pinnasängyssä ja perhepedissä vain harvemmat. Ja silloinkin siitä maalaillaan ongelmatilannetta tulevaisuudessa. Seksiä voi harrastaa missä tahansa huoneessa, enkä minä harrastaisi sitä makuuhuoneessa jos samassa huoneessa nukkuu vauva omassa sängyssään:/
Toivon ettei tämä keskustelu menisi miksikään oman kannan puolesta taisteluksi, sillä näkemyseroista ei kannata kiistellä. Minusta terve itsekkyys on välttämätöntä mutta yhteiskunnassamme vallitseva yltiöitsekkyys joka alkaa jo hiekkalaatikolta, ei ole enää tervettä. Missä se raja kullakin kulkee on yksilöllistä, mutta itse kaipaisin enemmän yhteisöllisyyttä kaikilla tasoilla tähän yhteiskuntaan. SIlloin sekä äidit että lapset ja isätkin voisivat varmasti paremmin.
Noin 6kk ikäisenä rupesimme siirtämään vauvan ainakin alkuyöstä omaan sänkyynsä parisängyn viereen. Syötin sängyssä makuullaan, ja tosiaan aamuyöstä vauva nukkui aina vieressä, koska en herännyt siirtämään häntä. 7kk ikäisenä siirsimmekin pinniksen toiseen huoneeseen, koska halusimme saada vauvan vähän hiljaisempaan paikkaan (meillä ei ole ovea makkarissa), jos se vaikka vähentäisi alkuillan heräilyjä. Siellä sitten syötin useimmiten istualleen, mutta edelleen aamuyöstä mies haki vauvan viereemme parisänkyyn.
Varmaan vasta lähemmäs yhdeksänkuisena vauva alkoi ihan oikeasti nukkua lähes koko yön pinnasängyssään, vaikkakin aina aamuyön vikat tunnit meidän vieressä :) Mielestäni vauva nukkui ihan samalla unihalulla pinniksessään meidän huoneessa ja omassaan. En huomannut siinä juurikaan eroa.
Ja meillä perhepedistä luovuttiin miehen pyynnöstä - hän ei uskaltanut nukkua kunnolla, kun pelkäsi möyrivänsä lapsen päälle yöllä (on todella sikeäuninen tapaus)...
Hieno kirjoitus - ja aivan asiasta...
... kanssasi samoilla linjoilla!
Nikki
Meillä on nyt neljäs vauva (6 kk) perhepedissä. Jokaisen lapsen olen siirtänyt yksivuotiaana imetyksen loputtua omaan sänkyyn, joka on ollut vanhempien sängyssä kiinni, eikä siirtämisessä ole ollut mitään ongelmia. Kaikki vauvat ovat heräilleet paljon, joten olisin tullut aivan hulluksi, jos olisi pitänyt nousta sängystä monta kertaa yössä. Sitä paitsi vauvan vieressä on ihana nukkua!
Taannoin takavuosina luulin, että jos lapsen ottaa perhepetiin, tätä saa pitää perhepedissä täysi-ikäiseksi asti, mutta eipä näin ole käynyt ;)
Meillä taas on venähtänyt vähän pitkälle tämä perhepedissä nukkuminen, kun kakkosemme, 7v. ekaluokkalainen, nukkuisi vieläkin vallan mielellään vain äidin vieressä :) Joskus nukunkin kahden lapsen kanssa ja mies nukkuu työhuoneen varasängyssä, kun kolmosemme, 7kk, nukkuu tietysti myös vallan mun vieressä. Me aina vitsaillaankin, että kyllä ne siitä sitten viimeistään armeija iässä lähtevät :) Esikoinen ei aikanaan viihtynyt äidin ja isin vieressä, vaan on aina nukkunut mieluummin omassa sängyssään.
Minusta on itsellekin paljon helpompaa, että vauva nukkuu vieressä, niin öisin ei tarvitse kuin antaa tissi vauvan suuhun ja nukkua takaisin :) Samaten ei tarvi nousta tarkistamaan, että hengittääkö se... Ja mikä sen ihanampaa kuin painaa poski pientä päälakea vasten ja vetää lämmin tuhinapaketti ihan liki =D Vauvakin selvästi nauttii läheisyydestä ja molemmat nukumme hyvät unet. En minä aio opettaa vauvaa nukkumaan omaan sänkyyn, joskus sitten vuosien päästä vasta, ellei itse tahdo aiemmin.
Mä oon kanssa maailman laiskin,mutta myös niin itsekäs,että alusta asti oon vaan nostanu pojan pinnasänkyyn,kysessä kolmas lapsi,ja kenenkään kohdalla ei oo myöhemmin ollut ongelmia ollut,kun on jaksanut olla sinnikäs=)
Oon aatellu että parempi tehdä se heti,kun myöhemmin se on hankalampaa kun vauva tottunut muuhun.Imetän siis pojan illalla,ja nostan omaan sänkyyn siitä,ja samoin yöllä=)
Kannatta kokeilla tassuttelua,ja olla sinnikäs eli kun vauva pistetty sänkyyn sitä ei oteta pois enää..tietysti jos huuto äityy kamalaksi otetaan syliin ja sitten takas petiin.Mutta unijutut niin yksilöllisiä että kannattaa miettiä itelle sopivin tapa=)Kyllähän jotkut nukkuu perhepedissä pitkäänkin,eikä sekään huono ratkaisu,tärkeintä että kaikki nukkuu hyvin!!Voimia teille!!