Kitarisaleikkauksesta...

Kaikki sujui ihan hyvin. Pientä pahoinvointia tuli nukutuksesta herättyä, mutta tämä oli jo tiedossa (poika on nukitettu ennenkin ja silloin sama juttu). Pian kuitenkin virkistyi eikä suostunut olemaan sängyssä tai sylissä ollenkaan. Aika kiukkuinen kyllä oli (mutta väsy + nälkä!) Jätskiä söi heräämössä (olimme silmä-korva-sairaalassa) ja saimme aika pian lähteä kotiin. Nälkä oli pojalla valtava, ja jano, sinä päivänä sai kuitenkin vain jogurttia ja juomisia.



Seuraavana aamuna söi jo puuroa (vaikkei ihan suositeltukaan, mutta kun poika pyysi ja oli tosi nälkäinen niin äiti heltyi...). Ei tullut mitään komplikaatioita ja poika oli jo sitä seuraavana päivänä päiväkodissa.



Jälkitarkastuksessa putket olivat paikoillaan ja sittemmin ei ole vielä yhtään korvatulehdusta ollut (viime talvena oli 3 + yksi liimakorva), ei tosin yhtään kuumetautiakaan. Pientä nuhaa vain.

jolla putkitettiin korvat ja leikattiin kitarisat yksityisellä kesäkuussa. Pahempaa olin kuvitellut, kuin mitä oli.



Aamupäivällä menimme tytön kanssa sairaalaan. Ei saanut syödä eikä juoda aamulla mitään ja jotenkin tuntui, että tää oli aika vaikea juttu. Piti hirveästi keksiä kaikkea touhua aamuksi, kun tyttö heräsi n 7 aikaa ja normaalisti syö aamuaisen 8 aikaan (aika sairaalaan oli muistaakseni 9.30). Sairaalassa ensin juttelimme hoitajan ja anestesialääkärin kanssa ja hyvin nopeasti tyttö sai jo esilääkityksen. Toinen vanhemmista sai olla lapsen mukana leikkaussaliin asti. Itsellä siinä tuli itku siinä vaiheessa kun tyttö nukutettiin ja pikkuinen piti jättää saliin.



Antoivat kahvilipun, jolla sain käydä kahvilla ja kun menin takaisin sairaalan puolelle, niin tyttö oli jo heräämössä. Oli siis nopea toimenpide. Tyttö alkoi heräillä tosi nopeasti, mutta oli itkuinen (oli vielä unissaan) ja hengitys jotenkin korisi ihmeellisesti. Syykin selvisi onneksi nopeasti... lääkäri oli unohtanut nielutupon kurkkuun ja tyttö jouduttiin nukuttamaan uudellee. Oli kyllä äidille kova pala. Inhimillinen erehdys, mutta silti olin ihan raivoissani lääkärille, miten voi unohtaa tuollaisen asian? Onneksi kutienkin tajusivat virheen tosi nopeasti ettei tullun suurempia komplikaatioita...



No tyttö heräsi ja oli hieman tavallista kiukkuisempi ja tietysti uneliaampi. JOnkinverran huoli maitoa ja vettä, ei syönyt jäätelöä. Kotiin päästiin heti, kun tyttö pysyi itse pystyssä. Olimme kotona joskus klo 15-15.30. Illalla tyttö jo söi hieman makaronilaatikkoa ja joi maitoa sekä limukkaa (sai ihan vain näin erikoispäivänä) ja söi hieman karkkiakin. Kipulääkettä annoimme ehkä leikkausiltana sekä seuraavana aamuna, mutta muuten oli kyllä oma touhukas itsensä.



Juttele lääkärin kanssa jo valmiiksi antibiooteista. Meillä niitä ei määrätty, mutta bakteeri jäi pesimään leikkaushaavaan ja jouduimme ne sitten hakemaan lääkäristä erikseen (jossa ihmetteli, että miten ei oltu määrätty samantien, pöpöt kun kuulemma jää helposti elämään tuohon leikkauspintaan).



Kesäkuun jälkeen tyttö on sairastanut yhden korvatulehduksen, joten meillä ei täysin auttanut tuo putkittaminen, mutta ei sairasteta koko aikaa enää. Joten oli siis ihan kannattava juttu ja mielestäni suht helppo myös lasta ajtellen. Ei ole saanut mitään lääkärikammoa, vaan usein hokee, että mennään lääkäriin =)



Tsemppiä putkitukseen!



Nekku

Tosiaan huomenna mennään sinne leikkaukseen. Mua jännittää iahn hirveesti. Kuulostaa aika iisiltä jutulta mut itku tulee varmaan mullakin, kun poitsu viedään saliin. Kiitos tsempeistä!

Ollaan kotiuduttu leikkaukseta ja putkituksesta. Kaikki meni tosi hyvin ja poika söi heti kauheella innolla jätskiä ja vanukkaita. Tossa leikkii ihan normaalisti. Täytyy nyt seurailla muutama päivä miten menee.