Milloin olette ottaneet isomman lapsen pois hoidosta kun jääneet äitiyslomalle?

3 päivää viikossa. Pk ehdotti että olisi ollut jopa 4 päivää hoidossa, mutta minun mielestäni tuo 3 pv/vko maksimi.

Tämä siis nyt kun jään ä-lomalle ja kun vauva syntyy.



Esikoinen kyllä kotona sitten kokonaan sen ajan kun vauva syntyy ja isä isyysvapaalla kotona, mutta sitten jatkaa taas 3 pv/vko hoidossa. Päivät tulee olemaan ehkä normaalia lyhkäsempiä, mutta tilanteen mukaan. Aamulla viedään ja ip:llä haetaan jossakin vaiheessa.



Näin meillä ja kohtalaisen " yleinen" tapa tuon ikäisten (+-3v) lasten kohdalla, jotka ovat jo olleet hoidossa, kun kakkonen syntyy.

aikanaan otin esikoisen hoidosta kotiin 2vkoa sen jälkeen, kun jäin ensin lomalle ja sitten äitiyslomalle. Tänä aikana siivoilin ja laittelin paikat kuntoon vauvaa varten. :D Hyvin pärjättiin, kunnes synnytyksen aika koitti! :D Ajattelin asian näin, että tänä aikana voin vielä antaa erityistä huomiota esikoiselle, joka pian joutuu totuttelemaan uuteen tilanteeseen.

Tietenkin ratkaisut ovat aina henkilökohtaisia ja niitä kannattaa miettiä itse rauhassa välittämättä muiden mielipiteistä. Itse tiedät ja tunnet mitä jaksat!



Tsemppiä synnytykseen!

t.Saraida ja tytöt 2,5v./6kk

tai itse asiassa jäi jo viikoa ennen kun oli kuun vaihde ja mummo hoiti viikon. Itse ajattelin etten viitsi turhaan viedä lastani hoitoon kun kerran olen itse kotona. Itse olin hyvässä kunnossa raskauden loppuun saakka ja jaksoin hyvin hoitaa lasta. Ajattelin myös että voin antaa nyt esikoiselle paljon aikaa kahden kesken ennen vauvan syntymää. Esikoinen on käynyt kerhossa muutamana päivänä viikossa, että saa kaveriseuraa ja askartelua ja laulua yms. Nyt 5-vuotiaana on alkanut kaipaamaan tarhaan kun kaikki kaveritkin siellä ovat. Ainakaan tässä meidän lähistöllä ei taida tämän ikäisiä kotona olla vaan ovat hoidossa vaikka äiti olisikin pienemmän kanssa kotona....

mä jäin sairauslomalle jo rv 26. Pidin tyttö alkuun hoidossa 3pv/vk, lähinnä siksi, että pystyisin itse lepäämään ja lääkärissäkäynnit ym onnistuisivat. Pk:sta ruvettiin kyllä painostamaan heti, että ottaisin juuri 3v täyttäneen tytön kotiin. Onneksi en ottanut, sillä rv 30 mulle annettiin kaksi vaihtoehtoa joko makaan kotona tai sairaalassa. kuopus syntyikin sitten jo rv 34. Kuopuksen syntymän jälkeen pidimme esikoista hoidossa vielä kuukauden verran, koska olin päivät hoitamassa vauvaa sairaalassa.

3-vuotias tyttömme oli hoidossa synnytykseen asti ja heti sen jälkeen kotona. Virallisesti hän oli päiväkodin kirjoilla vielä sen viikon, kaiken varalta.



Mun piti vältellä supistuksia, ja viimeiset viikot ennen synnytystä olin niin tajuttoman väsynyt, että oli tytön etun olla ryhmiksessä. Täyttä päivää ei kuitenkaan pidetty, ja onneksi meillä oli lyhyt kävelymatka. Rattaistakin oli jo luovuttu.

että tuleekohan pojalle kauhea ikävä hoitotätejä ja kavereita, kun yht´äkkiä vaan jääkin hoidosta pois kotiin? Onhan päiväkotiporukka hänelle tavallaan kuin toinen perhe. Tuleekohan kotiinjäämisvaiheessa jonkinlainen sopeutumiskriisi. Kun ei 2,5 vuotiaalle pysty selittämään, että nyt jäät sitten kotiin seuraavaksi vuodeksi tai kahdeksi, etkä enää näekään näitä päivittäisiä kavereita.

Tämä sen takia, että sain itse levättyä ja nukuttua (pitkät työmatkat olivat uuvuttaneet), sekä odotettavissa oli nopeahko synnytys. Halusimme, että isi pääsee mukaan toiseenkin synnytykseen. Ja luojan kiitos, teimme niin! Toinen lapsi nimittäin päätti syntyä esikoisen tapaan muutamia päiviä etuajassa ja vielä aamulla. (Olimme tarhan kanssa sopineet, että jos synnytys käynnistyy sinä päivänä kun esikoisella on vapaapäivä tarhasta, voimme viedä hänet sinne siksi aikaa että vauva on syntynyt/äitini tulee meille). Eli nyt oli normaali tarha-aamu isi vei esikon tarhaan ja haki mut sairaalaan, ja vauva syntyikin kolme tuntia ekasta aamuisesta supistuksesta. Eli äitini ei olisi millään ehtinyt meille tarpeeksi pian (ajomatkaa parisataa kilsaa). Synnytys nimittäin eteni niin nopeasti, että olin jo kivusta kaksinkerroin puolen tunnin päästä ekasta supistuksesta. Onneksi oli aamu, niin saimme esikon tarhaan. Iltapäivällä/illalla/yöllä/viikonloppuna olisin joutunut menemään yksin synnyttämään.



Mutta joo. Esikoinen oli sitten vauvan syntymän jälkeen kotona 6 viikkoa kuten isikin, ja sen jälkeen jatkoi tarhassa 2pv viikossa (lyhyitä päiviä). Muutaman kuukauden teimme niin, siis esikoisen parhaaksi, kun oli viihtynyt tarhassa ja sai sitten leikkikavereita. Mutta sitten hän ilmoitti ettei enää halua mennä tarhaan, joten irtisanoimme paikan. Turhaa häntä oli tarhaan viedä kerran ei halunnut. Minusta oli ihanaa, että oli molemmat koko ajan kotona. Ja näin jatkamme tuonne syyskuuhun asti, jolloin esikoinen on 3½v ja toinen lapsi 1½v. Sitten menevät päiväkotiin ja minä palaan töihin.



Kolmas lapsi lienee ajankohtainen ensi vuoden puolella ja aiomme jatkaa samaa järjestelyä silloinkin. Eli lapset jatkavat tarhassa kunnes vauva syntyy. Seuraava synnytys voi olla edellistäkin nopeampi.

Meillä pikkusisko syntyi samoihin aikoihin, kun isoveli täytti 2 vuotta. Poika oli ollut vuoden päivät perhepäivähoidossa ja jatkoi siellä niin kauan, kun tyttö oli 1,5 kuukautta. Poika oli lähes täyttä päivää hoidossa myös ne päivät ennen synnytystä, kun olla möllöttelin vaan itsekseni kotosalla. Olin ihan hyvässä kunnossa loppuraskauden, mutta tuo kuukauden " vapaa" oli itselleni todella paikallaan. Tein valmisteluja kotona vauvan tuloa varten ja tein muitakin sisustusasioita uudessa talossamme, kävin kosmetologilla ottamassa ihania hoitoja ja tapasin ystäviäni lounasaikaan. Ihana vapaus pitkään aikaan ja sain rauhassa valmistua synnytykseen, miten en suoraan sanottuna ollut ehtinyt pahemmin ajatella koko raskausaikana johtuen työkiireistä, talon rakentamisesta ja esikoisen hoitamisesta.



Tottakai tunsin hiukan huonoa omatuntoa ja välillä hainkin pojan reilusti aiemmin hoidosta, mutta pääsääntöisesti nautin ihan täysillä. Kun vauva syntyi, jouduimme olemaan sairaalassa hiukan toista viikkoa. Koska esikoisen kanssa sairaalassaoloaika oli venynyt kahteen viikkoon, en harkinnut kahta kertaa pidänkö hoitopaikkaa myös synnytyksen jälkeen. Näin poika sai jatkaa normaaliarkea ja olla rauhassa hoidossa päivät vauvan syntymän jälkeen ja kun kotiuduimme sairaalasta, mies aloitti vasta sitten oman isyyslomansa ja olimme koko perhe kotosalla. Tuon jälkeen pojalla oli vielä muutama viikko hoitoa ja ne olivat jo hiukan hankalampia viedä poikaa hoitoon. Hän ei yksinkertaisesti halunnut mennä, kun tiesi minun ja vauvan olevan kotosalla. Niinpä jätimme hoitopäiviä väliin ja sain pehmeän laskun kahden pienen kotihoitoon.



Olen samankaltaista ratkaisua ehdottanut myös muutamalla ystävälleni, jotka ovat nyt samassa tilanteessa. Tuo viimeinen raskauskuukausi on lisäksi monesti aika hektistä ja saattaa joutua käymään neuvolan lisäksi myös äitipolilla tarkistuksissa ym. Näin pystyin hoitamaan näitä reissuja hyvin, enkä joutunut metsästämään tutuista tai sukulaisista hoitajaa pojallemme. Lisäksi arki kahden pienen lapsen kanssa on paljon haastavampaa kuin yhden kanssa, joten mielestäni on mahtava juttu, jos äidillä on mahdollisuus valmistautua synnytykseen ja toipua siitä ilman vilkasta taaperoa, jolla on kuitenkin täysin eri tarpeet kuin vauvalla ulkoiluineen ja ruokailuineen.



Kannattaa miettiä asia täysin omista lähtökohdistaan. Aina löytyy niitä äitejä, jotka jaksavat voivotella tällaisen ratkaisun tehneitä. Itse annoin sellaisten kommenttien mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Minä ainakin jaksoin ihan pienen vauvan kanssa aivan eri lailla, kun pystyin tarvittaessa päivällä ottamaan pienet nokoset, jos vauva oli valvottanut yöllä.

lokakuun puolivälissä syntyi pikkusisko, äitiyslomalle aloin syyskuun alkupäivinä ja syyskuun alusta jäi isosisko pois päiväkodista. Eli koko äitiysloman olimme yhdessä kotona + hoitovapaan päälle. Puolen vuoden kotona olon jälkeen tammikuussa tyttö meni kaupungin kerhoon 3x3t/viikko. Ja sekin siksi, että isosisko kaipasi touhua ja ' omaa tekemistä' kun pikkusisko oli niitä ns. vaativia tempperamenttivauvoja...

En lukenut kaikkia viestejä, josko siellä jo tätä ehdotettiin, mutta meillä siis näin.



Pidin esikoiselle tarhapaikan myös äitiysloman ajaksi ennen vauvan syntymää. Tarhalla oli tiedossa LA, jolloin tiesivät suunnilleen milloin tod.näk ollaan lopettamassa hoito. Pidin kuitenkin paikan siltäkin varalta, että jos jotain sattuu (vauva sairas tmv.), jotta pojalle olisi sitten tarvittaessa sama turvallinen hoitopaikka.



En kuitenkaan vienyt lasta päivähoitoon äitiyslomani alkamisen jälkeen, kuin ainoastaan esim. lääkärikäyntini ajaksi. Ja kun vauvamme etuajassa syntyi, ilmoitin heti ettei tarvetta hoitopaikkaan enää ole.



Tässä tietysti pidimme " turhaan" yhtä hoitopaikkaa varattuna vajaa kuukauden. Ajattelin kuitenkin, että kerrankin hoitajilla on tilanne, jossa normaalia vähemmän lapsia hoidettavana. Paikallehan ei tietysti voitu ottaa lasta ennen kuin lopetimme sen.

kun äitiyslomani alkoi. Päiväkodissa ihmeteltiin päätöstäni kun yleensä halutaan pitää toinen lapsi hoidossa. Tyttöni aloitti sitten samantien kerhossa 3 kertaa viikossa. Ei tytöllä ollut mitenkään kauhean ikävä tätejä ja kavereita päiväkodissa. Uusia ystäviä tuli kerhosta. Ja sai hän sitten n. kuukauden minun koko huomion ennen kuin vauva syntyi. Tämä sopi meille.

Meille henk. koht. ei sikäli ole ajankohtaista, mutta tarkoitankin yhteiskunnallisesti. Olen itse sosiaalialalla töissä ja olen kuullut paljon täällä pääkaupunkiseudulla päiväkotien johtajien ja neuvolatyöntekijöiden pohtivan tilannetta siitä näkökulmasta, jos äiti kokee toisen lapsen hoidon esikoisen lisäksi liian raskaana. Sehän aiheuttaa huolta äidin ja muun perheen tilanteesta ja jaksamisesta. Ammattilaisten mielestä lapset kuuluvat pääasiallisesti kotiin, kun vauvakin on syntynyt. Poikkeuksena tietenkin ihan se alkuvaihe, jos on jotain komplikaatioita äidillä/vauvalla ollut. Sinänsä luonnollistahan se on omastakin mielestäni, että esikoinen on kotona sisaruksensa kanssa. Myös ymmärrän pk:n ja neuvolan huolen; aina ei ole joku muu taho auttamassa ja hoitamassa toista lasta, pitää jaksaa myös se esikoinenkin huolehtia.. Näitä huoliperheitä ei taida näillä palstoilla näkyä, sikäli harmi. Joku kollega livautti myös, että pitääkö niitä lapsia tehdä, jos ei jaksa ensimmäistäkään hoitaa itse? Sinänsä provokatiivinen kysymys, mutta myös ajattelemisen arvoinen näinä aikoina. Tämmöistä nousi mieleeni, kun luin vastauksianne. Itse samassa tilanteessa miettimässä näitä yksityiskohtia toivottavasti muutaman vuoden sisällä?