Elokuisten vko 44!!

Kiitos kaikkien sympatioille :) Täällä ollaan tieten jo voiton puolella! Unta varmaan tarttis enemmän mutta pikku hiljaa alkaa taas elämä hymyilemään! Äiti taitaa voida jo onneksi paljon paremmin..kirjoitin/mietin että miks kaikki voi kasaantua yhdelle-tarkoitin sitä ku meidän äitille on " siunaantunu" noita tauteja niin piti vielä tänki tulla...no toivotaan että se " uusi elämä" alkais tästä..Umpparipotilas lähti tänään kouluun, tikit poistettiin perjantaina, haava on parantunu tosi hyvin, saunassaki saatiin jo lauantaina käydä...edelleen toista harmittaa se ku ei saa urheilla..mutta maltti on valttia tässäki tapauksessa..



Monalle vielä lopputsempit vesirokon kans! Nyt se on sitte jo sairastettu :) (jos jotain positiivista kattoo)



Flunssasta yms kärsiville oikein hurjasti jaksuja ja pikaista paranemista!



Me hommattiin perjantaina tollanen " viihdekeskus" Jooelille ihan sen vuoksi ku hän ei millään viihtyny lattialla 10min kauempaa...nyt pikkumies on ku ihan eri ihminen! ;) tänään aamulla pyörittiin jo ympyrää selällään keskipisteenä oma napa ja viittä vaille kääntyy jo selälleen! (puoliksi on jo mahallaan mutta kädet siis jää alle joita ei saa vielä pois) Eli tämä meidän vauva joka viime viikolla vielä piti selällään ollessaan päätään vain oikealle päin heiluu ku mikäki häkkyrä tuon hökötyksen päällä..(me siis ostettiin sellanen fisherprice:n " matto" jossa on aisa nurkasta nurkkaan ja sen saa myös kasaan matkalle)



Nyrkkejään syö ihan urakalla, eipä meinaa molemmat mahtua kerrallaan vaikka kuinka yrittää, sitte yökitään ja kuola lentää :) Nauretaan ääneen (hymykuoppaki on ilmestyny poskeen) ja on hirveen kova jutteleen varsinki isälleen. Iskä on meillä työnsä puolestaki tosi paljo puhelimessa niin on kyllä hyvä ku Jooel selittää isälleen kamalasti ku toinen puhuu puhelimessa jollekulle...raasu luulee että isä raataa sille ;) Kehon lämpötilaki on alakanu toimimaan ennen niin kylmäkalle heräsi tänäänki ihan hiestä märkänä...



Jooelilla on myös lisääntyny ruuan tarve (kuten luin Monan Saanallaki olevan) tosin kakkaaminen on vähentyny yhteen kertaan päivässä tai kahdessa.. olin ihan huolissani ku tämä pakkaus ruukas kakata joka ikiseen vaippaan, kakkaaki enää vaan kerran jos sitäkään..mutta ei kuiteskaan tunnu vaivaan häntä itseään.. Eli yöllä syödään se kolme kertaa...nukkumaan noin 22-23, eka syönti klo1 (yritän antaa molemmat rinnat) toka syönti (riippuen siis ekasta ollaanko syöty yks vaiko kaks rintaa) noin klo4:30, kolmas kerta on siinä puoli seiskalta...herätään noin klo9 ja päikkäreille siinä tunnin kahen sisään herätyksestä, päikkäreitä nukutaan 3-5h ja sen jälkeen kukutaanki iltaan asti (joskus saattaa alle puolen tunnin tirsat ottaa siinä välissä)..eli saattaa valvoa hyvinki sen yli 6h! Eli tässäpä tämä Jooelin päivärytmi onki...eilen tosin tehtiin pohjat :) herättiin klo 11:15 (siis talviaikaan) kaikki! Eipä meinannu illalla sitte väsyttää, yllätys yllätys!



Torstaina on vihdoin neuvola, edellisestä käynnistä onki jo aikaa...luulis että tuo 6kg mennee jo rikki, mutta katotaas sitte, toinen rotarokote saadaan myös..



Mun on pakko kyllä hehkuttaa kuinka ihanaa aikaa täällä ollaan eletty (muista ongelmista huolimatta) tämän Jooelin koko vauvaiän ajan. Vaikkaki yöllä herää monesti ja suurin osa hereillä oloajasta pitää olla sylissä ja kantaa, eli aika raskastahan se on. Mutta ku tätä ootti sen 4,5vuoden ajan kauhealla kaipauksella, on se kaikki tuska ja itkut kyllä pois pyhityt: se on ollu kaiken sen arvosta! Yks mummu mulle torstaina Prismassa sanoki että koita nyt nauttia oikein kunnolla, sanoinki sille että varmasti nautin! Eli vaikka murhetta on kyllä ollu ihan riittävästi on tämä pikkupakkaus kyllä antanu hirveesti voimaa jaksaa! En pysty kyllä varmaan koskaan olemaan tarpeeksi kiitollinen omistani; miehestä ja lapsista eli koko perheestäni! Mutta yritän kyllä nauttia nyt ku se on mahollista! (taitaa taas jotku hormoonit mulla hyristä ;))



Neitiniiskunen: päivällä meillä ei tosiaankaan ole mitään syömisrytmiä..kaveri mulle sanoki että miten sulla maito riittää (!) ku Jooel ilmeisesti oli aika usein rinnalla ku he olivat meillä kylässä eli takiainen on meillä edelleen :) Ihanaa ku joku jaksaa ja kerkiää kuntoilla!



Ei mutta taas novellia kirjoitan..tsemppiä viikkoon!



Nani76 ja Jooel 11,5vkoa

Toivotan Nanille tsemppiä äitisi sairauden takia, isäni on myös syöpäpotilas ja heikossa kunnossa. Suuren vauvailon rinnalla kulkeekin iso suru ja huoli isästäni, joka on vielä suht nuori. Haleja!

Nanilla on näköjään ollut viimeaikoina murheita, stemppiä sinne, olen ollut poissa koneelta pitkän aikaa, joten menny ihan ohi. Ja vauvelille kans, voin vain kuvitella kuinka raskasta on seurata läheisen taistelua syöpää vastaan. Meillä ystävien perheessä kans pieni leukemiapotilas, jonka vointia on seurattu nyt jo yli vuoden päivät, ja tällä hetkellä näyttää ihan hyvältä, mutta päivä kerrallaan on mentävä. Raskasta on, kun ei voi mitenkään auttaa :( Mutta toivotaan että elämä voittaa! Onneksi Suomessa on niin hyvä hoito.



Täällä minä ihmettelen tätä hiljaisuutta, molemmat lapset nukkuu päikkäreitä! Esikoinen siis jo 4,5 vuotias, eikä ole monia päikkyjä puoleen vuoteen nukkunut, voi varmasti yhen käden sormilla laskea. Tänään alkoi läpsimään puistossa serkkunsa kanssa, josta hermostuin, ja tyttö ite ehdotti päikkäreitä. Luin sadun ja olin vieressä, kunnes nukahti. Ois se uni mullekin maistunut, mutta Luukas nukkuu ulkona, enkä pysty ite nukkumaan, pitää vahtia. Ja Luukas tosiaan nukkuu " ääneen" , eli hälytin hälyttää vähän väliä, hän huokailee ja kuorsaa, huitoo ja pyörii, huoh. Esikoinen on aina ollut niin rauhallinen nukkuja ja tämä on tämmönen huiskaaja!



Meillä sujuu ihan hyvin, saa nähä miten tämä imetys jatkuu, herralle ei rinnat oikeen aamulla kelvannu, ja tähän asti on aamulla vielä hyvin imeny rinnoista :( Ja niinku olin toivonu, että sinne 4 kk rajapyykille päästäisiin, josko vellillä ja imetyksellä ois sitte selvitty. Mutta katellaan. Eli osittaisimetyksellä on menty tähän asti, ja suurin osa kuitenkin rintamaitoa. Olen kyllä edelleen tosi onnellinen siitä, että jaksoin taistella sen painajaismaisen alun jälkeen!



Naniko se puhu siitä vauvasta nauttimisesta, olen itse koettanut keskittyä aina nauttimaan tästä hetkestä, keskittymään lapsiin, ne kasvaa niin vauhdilla. Etten koko ajan miettisi, mitä pitäisi tehdä ja sitten kun, vaan elämä on nyt ja tässä. Ja ihanaa tämä on, kaikessa raskaudessaan! Välillä väsyttää ja välillä hermot palaa, mutta pääosin on tosi ihanaa! Oikeata elämää!



Joten nauttikaa ja voikaa hyvin! emma ja Luukas 2,5kk

Meillä menee mukavasti. Nyt vauva täysissä tamineissa nukkumassa

sisällä vaunuissa. Hän nukkuu kävelyllä tunnin verran ja voi jatkaa

sisälle tullessa jopa pari tuntia unta. Availen vain vähän vaatteita ja

otan pipoa pois. Me asutaan keskustassa, eikä ole parveketta, joten

ulkna nukkumiseen on huonot mahdollisuudet.



Kävimmepä juuri anomassa vauvalle passia. Naurettavaa, että

vauvakuvalla varustettu passi tulee olemaan voimassa 5 vuotta...



Mulla taitaa olla joku hiiva varmaan toisessa rinnassa. Eikös

tavallisessa rintatulehduksessa ole jotain kovia patteja ja iho voi

olla punainen? Mulla tuntuu kuin kuumalla puukolla viillettäis syvältä

rintaa. Hain apteekista jotain rasvaa - yllättävää kyllä sain saman

purkin mitä käytin alapään hiivoihinkin. Onneksi olen ostanut

rintapumpun, joten sillä tyhjennän kipeän rinnan. Ja maitoa näköjään

riittää mukavasti, melkein joka kerta puristan miltei 100 ml.



Vauva on nyt herännyt muutaman yön vain kerran yössä. Minä

en tietenkään ole saanut rytmistä kiinni, joten kukun vieläkin

entisessä rytmissä ja unet jää vähiin. Osittain johtuu siitäkin, että

rinnat on niin vietävän täynnä sitten siinä kuuden maissa, kun

toinen vihdoin herää syömään. Ehkä saan paremmat unet, kun

vauva siirretään joskus omaan huoneeseensa. Omassa sängyssä

nukkuu yöt ja ei vaadi kauheita nukutteluja. Vien vain sänkyyn,

valot pois ja tutti suuhun. Käyn tassuttelemassa silloin tällöin, mutta

rauhallisesti odottaa unen tuloa. Yösyöton yhteydessä jätän sitten

nukkumaan lopun yön viereeni.



Torstaina lennämme Suomeen viettämään kastajaisia. Jännittää

tuo lentäminen vauvan kanssa. Toivottavasti menee hyvin.

Tulee pitkä päivä, koska pitää jatkaa Hesasta junalla vielä

Pohjanmaalle. No, Suomessa olemmekin sitten toista viikkoa.



Jaksamista kaikille. Tuli hyvä mieli, kun muistutitte vauva-ajan

nauttimisesta. Pitäisi muistaa olla kiitollinen kaikesta tästä.



Mirris ja Vauva 9,5 vkoa

taas on taisteltu päiväunia vastaan, huah...

nytpä kiskoin pojan niitten 45min unien jälkeen ylös (ehdin jo haukkua idiootiksi =D ) ja annoin sitten valvoa taasen.

jospa hän onkin erimieltä rytmistään.katsotaan.

josko ottaisi sitten lyhyet unet, pitkät unet ja illalla vielä lyhyet unet.

tai sitten ei asia taaskaan mene niin miten minä ehkä ajattelen.



kummallista.ensin oli talon hissiremontti 5vkoa,sitten puhallettiin ulkona lehtiä viime viikko,ja nyt alkoi lähellä kerrostalon paalutus.voi tuota jyskettä ja jytinää.otin rattaat makuuhuoneeseen,ja laitoin pojan sinne.



missä teillä muilla nukutaan päikkärit?

itse sitkeästi yritän noihin vaunuihin,jotka siis ovat parvekkeella.

jotenkin miellän että yöunet nukutaan omassa sängyssä.nyt kyllä meinasin päivällä taistojen jälkeen kokeilla sänkyä,mutta rullasinkin rattaat tuon mölyn takia makuuhuoneeseen.



on tuo temperamenttinen jätkä,ei voi muuta sanoa,ihan samanmoinen kuin esikoinen,siksi en vähästä lannistu.kuhan yksikseni kiukuttelen,enkä todellakaan esikoisen 4,5 kuullen tuota vauvaa " hauku" .ja onhan tuo haukkuminen tuollaista purkautumista minulle kun vauva ei vielä mitään ymmärrä.



mulle on kyllä tuo liikunta se henki ja elämä. kun alkoi aamupäivällä tosissaan kiristää poljin 40min crossarilla,sen ajan juuri poika nukkui.ja kun poika aloitti taistelunsa ja vihelsin pelin poikki.latasin hänet sitteriin istumaan ja katsomaan kun poljen vielä 20min crossarilla.hiki lensi ja lauloin lastenlauluja vauvalle =D

oli varmasti näky.mutta olo on ihan eri kun saan itseäni liikunnan voimalla purettua! pari senttiä vielä niin menee housutkin jalkaan =D tavoite on että kahden viikon kuluttua.hui.saas katsoa.



tällaista häsläystä taas täällä.onneksi esikko pääsi tuohon lähelle mummulaan täksi päiväksi,asuvat ihanasti omat vanhempani tuossa 100m päässä.



neitiniiskunen ja sähläävä pikkumies tasan 2kk (ja periksi ei anneta)

Viimeinen viikko on ollut meillä esikoisen kanssa aikamoista testailua. Taas illat alkoivat mennä ihan ketuilleen ja uloslähteminen on ollut tosi tuskaa. Nyt sitten on palanut jo pari kertaa hermot minulla siten, että kyllä naapuritkin ovat sen kuulleet.. Eilen sitten tyttö joutui käymään nukkumaan ilman iltasatua, oli toki vieressä silittelämässä uneen (meni myös mieheltä hermot karkailuun ja vetkutteluun, joka eväsi sadun). Tänään ulos lähteminen kesti yli puoli tuntia, jolloin tytöllä ei ollut vielä kuin toinen sukka sisävaatteiden lisäksi jalassa, mm. portaita (niitä on 12kpl) käveleminen kesti 10 minuttia. Taas paloi hihat äidillä. Tyttö kai luuli, että vitkuttelu auttaa, ettei ulos tarvitse pukea ja lähteä (ei äidin apu kelvannut ja riisui pois auttamani vaatteet). Siinä vaiheessa poju oli nukkunut vaunuissa ulkona jo sen aikaa, että oli mahdollisuudet, että kohta jo vauva herää ja vaatii palvelua. Sitten muutaman sanomisen jälkeen vein neidin ulos sisävaatteet päällä sukkasilleen kokeilemaan, miltä tuntuu ulkoilla ilman ulkovaatteita. Ja sanoin, että mennään nyt leikkarille. Tuli tytölle hätä, että haluaa ulkovaatteet päälle. Sitten mentiin sisälle vaihtamaan puhtaat sukat ja laittamaan ulkovaatteet päälle. Silloin hommaan meni vain 5minuttia aikaa ja tyttö oli ulkona. Vitsit, kyllä meni hermot ja naapureilla oli katselmista. Nyt vain en ole jaksanut sitä, että joka he...tin siirtymään menee aikaa tuntikaupalla parhaimpina päivinä. Ja mies luistaa vastuustaan helposti silloin kun on kotona. Huoh. Meillä nämä vastoinkäymiset tämän neidin kanssa saavat meidän aikuisetkin helposti toisiaan vastaan. Meillä ei todellakaan toimi siten, että vastoinkäymisissä toisesta olisi tukea. Ainoastaan katastrofin sattuessa ollaan toisiamme tuettu, mutta nämä jokapäiväiset lapsiperheen jutut menevät kyllä siten, että lopulta olen myös tosi vihainen miehellekin. Nyt onneksi neidin kanssa ollaan taas rajat testattu ja tietää minun olevani tosissaan. Arjen on pakko sujua molempien lasten ruokarytmien ym. puitteissa myös, muuten homma karkaa ihan käsistä. Tämä tuntuu joskus kyllä niin hankalalta. Vauvat ovat ihania ja niiden kanssa tuntuu vielä pärjäävänkin. Mutta mitä isommaksi kasvavat, sitä enemmän koetellaan minun hermojani. Meillä on tuo tyttö kyllä tosi vahvatahtoinen ja omapäinen ollut vauvasta asti. Meillä varmasti murrosikä tulee olemaan todella hurja. Tuntuu kyllä siltä, että nyt karisevat riippeet orastavasta vauvakuumeesta taas taivaan tuuliin. Vauvoja voisi vielä haluta, mutta kuka näitä lapsia sitten kasvattaa..



Onneksi meillä on nyt taas rauha maassa ja sämpylätaikina on kohonnut, että päästään leipomaankin. Aina ei onneksi tarvitse tapella..



Yritän muistaa toki nauttiakin näistä lapsista. Usein se onnistuu, mutta välillä taas toivoisin olevani hyvin kaukana tästä sopasta. ;)



Väsynyt västis

sympatiat isäsi sairauden johdosta. Oma isäni kuoli syöpään odottaessani esikoistani keväällä -04. Sairausaika oli aivan raastavaa, kun toivoa paranemisesta ei ollut ja kohtelu sairaalassa oli aluksi ala-arvoista. Muistan loppuelämäni tuon painajaismaisen ajanjakson. Eipä juuri päivää mene, etten isääni muistelisi näiden kiireiden keskellä. En olisi jaksanut mahdollista raskautta edes ajatella isäni sairauden aikaan, mutta onneksi lapsemme sai alkunsa juuri niinä päivinä, kun isäni vointi sattui olemaan parempi ja mieleni sen myötä pirteämpi. Vinkiksi sinulle, että käy vilkaisemassa cancer-aiheista keskustelupalstaa, jos siltä tuntuu. Itse sain korvaamatonta vertaistukea eräältä, jonka oma isä sairasti samaa syöpää kuin minun isäni. Se oli ainoa vertaistuki, mitä koko perheemme koskaan löysi.



Eikö vain olekin helpottavaa vauvojen kasvaminen? Joku asiasta mainitsi, en muista nimimerkkiä, anteeksi. Tuppaan olemaan vähän samaa mieltä. Onhan se ihanaa, kun oma vauva ottaa kontaktia, juttelee, naureskelee, eikä vain itke. Näin ainakin meillä on tämä mennyt. Nyt on kova räkätautikin ohi, joten eiköhän se tästä.



Olen kyllä iltaisin kamalan huonolla tuulella. Oikein itseänikin ihmetyttää. Saan kauheita stressikohtauksia pyykkivuorista (pestyistä ja pesemättömistä, vaikka pyykkään jatkuvasti), ympäri lattiaa lojuvista leluista (tiedän, pitäisi kerätä ahkerammin), hiekasta ja leivänmurusista jalan alla, lukemattomasta Hesarista... Ehkä se on tämä jatkuva hulabaloo, risaiset yöt sekä riittämättömyyden tunne, joka rassaa, vaikka kuinka nautinkin tästä elosta. Koen syyllisyyttä siitä, etten voi olla 100%:sti molempien lapsien käytettävissä joka hetki, ts. esikoinen joutuu usein odottamaan, kun vauva esim. vaatii (tosiaan osaa vaatia!) ruokaa ja pian! Ehkä tähän tottuu ajan mittaan ja tasapaino löytyy. Tällainen ikioma 10-minuuttinenkin jo auttaa.



Onko kukaan jo antanut vauvalleen esim. tilkkaa maissivelliä rintamaidon tai vastikkeen mukana? Tiedän neuvolan tämän hetken ohjeet, mutta kunhan kysyn, jos joku on näin tehnyt ja uskaltaa tunnustaa... Eräs lastensairaanhoitaja nimittäin minulle vinkkasi, että jos vauva syö parin tunnin välein, voisin maissivelliä koittaa kerran päivässä (eli n. 1/4 maissivelliä, loput maitoa).



Hannele9

kirjoitin jo toiseen kertaan tänään ja kone nielaisi kaiken:( Siis crosstreinerista olisin kysynyt, että suosittelsitteko sellaista kiinteytykseen ja painonhallintaan? Kaipaan juoksulenkin antamaa endorfiinia, mutta enkille en pääse. Tarttis tehrä jotain.



Meillä poju kasvaa kovaa kyytiä ja viime viikolla oli eka tiheän imun kausi. Nyt maito taas lentää laajassa kaaressa:( Ukkeli löysi kätensä ja nyrkit maistuvat ja isosiskon tukka on vaarassa. Itku tulee vain väsymyksestä, muutoin uskallan jo uskoa ettei meille tällä kertaa tullut koliikkivauvaa:) 6.pv on sitten neuvola jolloin taasen saadaan mittoja. Poju on kova juttelemaan ja hymyilemään:) Meinaa jo pikkasen nostaa vauvakuume päätään. Mutta kyllä minä taidan sinne ensi kesään jaksaa odottaa, sitten olisi tarkoitus koittaa saada pikkukolmonen aluilleen:)



Terkuin Gekko ja Töhnis nyt 2kk1 viikkoa

kannattaa satsata laitteeseen.halvat hiluvitkuttimet alkavat nopeasti natista.meillä on kunnon tunturi ollut nyt vuoden käytössä.

ollaan miehen kanssa kovia kuntoilemaan.on ihanaa kun on laite kotona,ja vielä käsipainojakin eri painoisia.jos ei ehdi salille tai jumppaan,voi kuntoilla kotona.niinkuin minä teen nyt todella ahkerasti ja joka päivä.ei ole huono sääkään esteenä =)

sauvakävelen poika liinassa 7km lenkkejä myös,mutta tuo crosstraineri on tosi hyvä kyllä kiinteytykseen ja rasvanpolttoon.lihaksia tehdään sitten käsipainoilla.

mitä kamalampi päivä ja mitä enemmän vauva on kitissyt,sen kovemmin meikä polkee,tänäänkin huitelin tunnin,ja punttitreenit päälle.

kovasti odotan jo jumppaan pääsyä,muttei vielä ole olo että jättäisin kirkuvan vauvan ja pitkää pinnaa kyselevän esikoisen miehen harteille (tässä oma mielikuvani tilanteesta,kun olen poissa =) )



ja pururataa menen sitä kovemmin vauva liinassa mitä raskaampi päivä.yksi mies kerran nauroi kun sivakoin täyttä tahtia kirkuva vauva liinassa.ja sanoin että sen kovemmin menen mitä enempi huutaa =) silloin puuskutin täysillä ylös yhtä järkkyä ylämäkeä.



VÄSTÄRÄKKI2: sympatiat! meillä esikoinen 4,5v aivan samanlainen tapaus.kyselee kyllä keinoja ja kikkoja miten hänen kanssaan selviän ettei koko tienoo raikaisi.eikä sillä omalla huutamisella saa kyllä kun itselleen huuruja ulos.poika viisveisaa huutamisestani,joskus saan pelästymään sentään olemalla hurja.

on maailman paras vetkuttamaan ja olemalla avuton TODELLAKIN!

onneksi meillä on pari pv viikossa tarhassa.ja tarhassa on oikein itse täydellisyys,omatoiminen kaikkien kaveri,auttavainen ihana vilkas pojanvesseli.kotona on mulle tosi KAMALA!



olipas rankka päivä.vauva nukkui vain n.40min tirsoja.hitto kun on niin sitkee taistelemaan.otin suosiolla ylös.en jaksa yrittää nukuttaa.mutta jo sitten tunnin päästä iskeekin uusi väsy,ja silmät punasena vaan kitisee.mutta kun en jaksa nukuttaa niin en jaksa.onneksi yöt menee kivasti.



öitä kaikille,ja mukavaa viikkoa.kamalaa kun on jo niin pimeetä kellojen siirron takia.



neitiniiskunen kera valvovan vauvan

Huh, kiva lukea että muillakin tekee tiukkaa 4v. pikkuihmisten kanssa. Meillä asuu myös pikkuneiti joka on todella vetkuttelun mestari ja keksii aina kesken lähdön varmasti jotain muuta tekemistä. Pinna on äidillä täälläkin tiukilla. Hoidossa asiasta juttelin ja siellä ihmettelivät kun hoidossa tyttö on kuulemma niin reipasta tyttöä ja syö ja pukee reippaammin kuin monet muut. Ja ihan itse =O Murrosikää minäkin kauhulla odotan, voi olla tämän meidän tapauksen kanssa melkoista souvia...tosin niin oli joskus muinoin itselläkin joten äitiinsä on tyttö tainnut tulla.

Pikkumies sen sijaan on ainakin vielä todella rauhallinen ja tyytyväinen vaikkei äiti joka hetki häärääkään ympärillä. Lähes päivittäin on pikkuaikoja kahdestaan iskän kanssa ja hädän tullessa syö kiltisti pullosta pumpattua maitoa. Nukkuu hyvin ja syö hyvin ja on muutenkin melkoisen helppo vauva. Ja kun joku oli sitä mieltä että kiva kun vauvat kasvavat niin itse olen ihan päinvastaista mieltä ;) Omasta mielestä tuo vauva saisi pysyä mahdollisimman pitkään pienenä koska kun sitä liikettä ja omaa tahtoa alkaa tulla niin sitten sitä ollaan taas helisemässä niinkuin esikoisenkin kanssa.



Eipä muuta, menen keittelemään kahvetta kun esikoinen simahti päiväunille (ihme ja kumma) ja pikkuäijä naureskelee sitterissä ;)





Jav@ ja lapset

Meillä on esikoinen 2 ja puoli vuotias topakka tyttölapsi ja aikaslailla mahdoton minä-itse vaihe ja minä haluan - vaihe ja minä en halua - vaihe päällä koko ajan.... eli kun olisi kiire lähteä ulos niin silloin haluaa pukea itse.... sitten kun pyytää pukemaan, niin ei haluakaan pukea itse... illalla keksitään kaikki keinot välttää nukkumaan meno ja itse nukkuminen. Tällä hetkellä " mukavinta" on kitistä sängyssä illalla, että peitto on huonosti, vaikka ei siis todellisuudessa olekaan. Sitä sitten tekoitkulla itketään puolesta tunnista tuntiin parhaina iltoina...



Ja joku kirjoitteli siitä, että menee hermot sekä esikoiseen että mieheen ja täällä on liikkellä aivan samaa " ongelmaa" .. sitä koettaa koko ajan muistuttaa kuinka kiitollinen pitää olla rakkaista lapsistaan ja miehestään, mutta kun välillä on niin pinna kireellä, että tuntuu tuo asia unohtuvan...



Nyt vielä kaiken hyvän lisäksi rakennetaan taloa ja mies on senkin vuoksi paljon poissa kotoa iltaisin.. ja sitten tuleekin tiuskittua miehelle, kun se harvoin iltaisin on kotosalla... ja näin ollen esim. nuo makuuhuonepuuhastelut ovat olleen kyllä miinuksella jo pitkän aikaa... heh.. mites muilla???





No nyt kaikesta huolimatta lähden uhmaamaan sadetta ja haen esikoisen pois hoidosta vaikka tiedän että siitäkin tulee kiukku, kun äiti hakee liian aikaisin pois leikkimästä kavereiden kanssa...



Vauva on onneksi ollut tähän mennessä melkoisen helppo tapaus, mutta eikähän sekin vielä tavoille opi ja isosisko varmasti mielellään opettaa kaikki kivat temput pikkuveljelleen ja sitten taas äitiä hermostuttaa...



Kaikille siis jaksamista ja pitkää pinnaa lapsukaisten ja niiden aina niin ihanien miestenkin kanssa...



h. huhtikuunvauva ja vauveli 2 ja puoli kk

Pikaisesti yritän minäkin jotain kirjoitella..



Västis: Aivan kuin olisit kirjoittanut meidän nelivuotiaasta..!!! Kyllä välillä meinaa pinna palaa ihan totaalisesti!! Meillä sitten vielä viisi vuotiaskin haastaa veljensä kanssa riitaa ja sitten on taas ihan hirveä huuto!!! Isoilla pojilla on nyt myös joku todella ihana pissa&kakka- lällätys villitys.. Siis hävettää ihan sairaasti kun piti sitten poikien alkaa neuvolassakin kovaan ääneen laulaa: " Pissa, kakkaa, vessanpönttöö.." jne. Tekevät tuon ihan tahallaan juuri jossain yleisellä paikalla, kun ei äiti kehtaa alkaa niin kamalasti riehua.. ainakin tuntuu siltä.



Mistäs muuta pitikään kirjoittaa, ai niin siitä neuvolasta:

Meidän poika on nyt 10 viikkoa vanha 58,5cm pitkä ja painaa 6495g.

Lääkäri (olisi lääkäri neuvola) sanoi että voisi alkaa jo yösyöttöjä vähennellä!! Josta vallan järkytyin, ei kai kaksikuista voi öisin huuattamaankaan alkaa!!!!!! Jos pienellä yöllä nälkä yllättää niin sehän yllättää!! Sitten kun kerroin että en koe mitenkään erityisesti rasittuvani yösyötöistä, vaava kun nukkuu kainalossani. Niin lääkäri totesi että olisi tärkeää että lapsi oppisi pian nukkumaan omassa sängyssä!! Kertoi vielä että toiset laittavat vauvan heti omaan huoneeseenkin!! Totesin että niin varmasti laittavatkin, mutta meillä ei ole ollut niin tapana tehdä.. Ehkä teen nyt kärpäsestä härkäsen, mutta minä olin todella pettynyt tuohon lääkäriin. Jokainen tietysti tavallaan.. Mutta tuli vähän huonoäiti-fiilis.. Minulta kun tulee niin paljon maitoakin että poika joutuu pulautella liiat pois.. Ei sinne pieneen vatsaan niin paljoa mahdu.. Lääkärin sanoja lainaten.



No nyt täytyy mennä, pienin mies kutsuu



pönttö-örvelö

kyllä oli outoa tekstiä lääkäriltä! toisesta kkorvasta vaan sisään ja toisesta ulos! meilläkin on varsin messevä poika ja tisu maistuu ja maito lentää. ens tiistaina neuvolassa sitten mittaillaan. itse olen sillä linjalla että teen just niin kuin teen enkä lupia kysele. terkkari tietää tämän, joten meidän tapaamiset menee jouhevasti...

Helpottaa tosiaan lukea, että muillakin esikoinen työllistää ja että nämä 4-vuotiaat ovat muuallakin samanlaisia.. Taitaa olla vaan yksi haasteellinen ikä, vaikka luulin, että uhmaiät ovat niitä haasteellisempia. Meillä tilannetta rauhoitti eilinen. Tänään on hommat (kuten aamulla kerhoon pukeminen ja kerhosta kotiin tuleminen) menneet paremmin, vaikka pieni vääntö nyt kuuluu ihan asiaan ja elämään. Kerhossa eivät meinaa uskoa, minkälaista vääntöä meidän " kiltin ja reippaan tytön" kanssa voi kotona ollakin.



Vauvalle alkaa löytyä nyt sellaista nukkumisrytmiä päivisin, jossa itsekin pysyn kärryillä, vaikka ei tuo meidän pieni mies sitten syömisistään ole päivällä niin säännöllinen. Kakkaa pihtaavalta pieneltä mieheltä on nyt tullut tuotosta useampana päivänä peräjälkeen, mikä on helpotus. Muuten tulee viiden päivän pihtaamisen jälkeen sellaiset satsit, että puhutaan jo deseistä ja sitten voi olla kyllä sitä kakkaa vähän joka paikassa.



Muuten aina hyvin unohdan, että kysyikö joku jotain. Ensi viikolla meidän pikkumiehellä onkin jo 3kk neuvola ja saa toisen satsin rota-rokotusta ja ekan " virallisen" rokotuksen. Saa nähdä tuleeko mitään sivuoireita. Rokotusohjelma on meidän esikoisen jäljiltä kuitenkin jo vaihtunut.



Joku muuten aikaisemmin mainitsi kuolaamisesta. Meillä kuolaamista on ollut useampi viikko. Paidat kastuvat helposti kuolasta ja nyrkit ovat suurta herkkua.. :)



Nyt täytyy taas ryhtyä hommiin. Meilläkin pyykkivuori tuppaa kasvamaan, vaikka koko ajan pyykkäänkin. Pulautuspyykkiä tulee vauvalta eniten, kestovaippoja tietysti, mutta myös vaipanvaihdon aikana tuo pieni mies voi pissiä yllättäviä vaatekappaleita. Meidän 4-vuotias voi saada tomaattikastikkeessa uineet pastat hyppimään paidan kautta housuille ja sukille ja menee sitten koko vaatekerta pyykkiin, kun eihän tytöt voi olla likaisissa vaatteissa.. :) Ja minäkin osaan sotkemisen taidon. Lakanoita en meille aikuisille enää ole vaihtamassa, jos vaikka aluslakana on vähän maitoinen. Muuten pyykkikoriin ei mahdu mitään.



Västis ja pieni mies (ensi viikolla3kk) ja pikkuneiti 4v.

Kun oli tosiaan minustakin outoa, että lääkäri kehoittaa yösyötöistä vieroittamaan. Vauva on tosiaan pieni vielä kauan ja myös yösyötöt auttavat maidontuloa pysymään vauvan tarpeiden perässä. Sen lisäksi mm. lastenpsykiatri Jukka Mäkelä, joka puhuu paljon kiintymyssuhteista on perhepedin kannalla. Vauva on pieni ja asunut äidin kohdussa monia kuukausia ja tottakai kaipaa palvelua ja äidin (vanhempien) läheisyyttä ympäri vuorokauden. Jos vauva itse ryhtyy nykkuu pitkiä pätkiä niin se on eri asia. Pidempään imettävänä joutuu myös perustelemaan kantaansa varsinkin terveydenhuollon ammattilaisten parissa. Imetin esikoista lähes kaksi vuotta (oli helpompaa kuin vieroittaminen), se herätti niin kovasti kummastusta, varsinkin lääkäreiden mielestä se oli outoa. Nykyinen terkka on onneksi nukuttanut itsekin lapsensa perhepedissä, tulisi vain pois sairaslomalta.



Västis

Piti kertoa, että itselläni on sattunut aika mukavia lekureita tuossa suhteessa. Imetin tytärtäni 2,5v ja kaikki suhtautuivat asiaan luontevasti. Kättärillä kätiö jopa sanoi, että onpa ihana kuulla:)



Nyt olen totaalisen ihmeissäni pojan päiväunista; tänään hän on nukkunut 2 krt 20 min ja tietysti on väsynyt mutta koko ajan herää. Kaikki pikku äänet asunnosta herättävät, ei auta liina, peti, vaunut, syli...,Näitä päiviä on ollut joka viikko n 3. Onkohan tämä vain jokin vaihe... Sitten tietysti huudetaann väsymystä, eikä se ole kivaa kenellekään...

yhden käden taktiikalla:



Onnea pitkään imettäville, minä itken täällä surun kyyneleitä: poika ei äskön suostunu rinnalle enää ollenkaan Ei enää edes tutilla huijaamalla.Huusi aivan pää punasena, vasta pullolle rauhottu, reppana. Olen jo pari viikkoa joutunut vasemmalle rinnalle houkuttelemaan tutilla, siis päivisin, öisin syö, ainaki tähän asti, hyvin rintaa, mutta ei onnistunu enää. Enkä tiedä, mitä tehdä. Yritänkö vielä pumpata, vai luovutanko. Olen kuitenkin omasta mielestäni voiton puolella... Piti heti teille purkaa...



Murheellinen emma ja Luukas 2,5kk

elikäs olin jo esikoisen aikaan ja nykyisin vielä enemmän sitä mieltä, että lääkärit/neuvolat ylipäätään ovat hyviä olla olemassa ja niistä voi halutessaan kysyä neuvoja, mutta jokaisen kannattaa kuitenkin tehdä niin kuin itse parhaaksi näkee. Mielenkiintoista, että lääkäri ehdottaa yösyöttämisen vähentämistä, jos se ei edes haittaa äidin jaksamista, kun kuitenkin ymmärtääkseni neuvolat suosittelevat täysimettämistä puolivuotiaaksi asti, jos se vain suinkin onnistuuu



Esikoisen kanssa jouduin antamaan lisämaitoa noin kuukauden iästä alkaen ja esikoinen kieltäytyi rinnasta noin 4,5 kuukauden iässä täysin. Nyt kuopuksen kanssa mennään vielä täysimetyksellä ja haluaisin jatkaa sitä vielä mahdollisimman pitkään. Ja jos minulle lääkäri tässä vaiheessa suosittelisi imetyksen vähentämistä öisin, niin en ottaisi sitä kuuleviin korviini.



Itselleni neuvolan terveydenhoitaja antoi " ohjeeksi" että jokainen äiti tuntee parhaiten oman lapsensa tarpeet ja oman jaksamisensa eli jos haluan antaa korveketta/kiinteitä vähitellen niin ok tai jos jaksan täysimettää vielä niin sekin on ok. Poika on toistaiseksi ollut tyytyväinen rintaruokintaan ja kasvanut kovasti (2 kk neuvolassa painoa 7300g ja pituutta 61cm ja tästä on aikaa kolme viikkoa)



Jaksamista siis kaikille äideille olipa vauva sitten rintaruokinnalla tai korvikkeella tai niiden yhdistelmällä!!

Varoitus: kirjoitan yhellä käjellä ja vieläpä vasurilla...



Kaikenlaisia lekureita sitä onkaan...mää sain vähän tuta yhdeltä hoitsulta ku synnäriltä lähettiin " varastaen" eli ku pikkumies synty illalla niin me lähettiin 4h ennen ku ukko tuli 48h vanhaksi...niin siitä ku lähetään liian aikasin kotiin...ja ku oltiin 4 päivää kotona niin tultiin osastolle takasi ku Jooel tuli keltaseksi myöhenpään (eli oli jo 4pv vanha ja joka tapauksessa oltas oltu jo kotona) niin hoitsu meinas että " tulitta sitte takasi" sellasella ihanalla äänen painolla, tiedätte kyllä...



Emma0403: täällä ekaa kertaa ollaan täysimetyksellä...esikko teki aikoinaan tissilakon ku osastolta kotiuduttiin...toisen kans (siis se keskonen) oli omat ongelmansa...koville se ottaa siis tiedän sen (varsinki henkisesti) mutta tiedän myöskin että terveitä ja " kunnollisia" lapsia noista pullotetuistaki tulee..joten sympatioita vaan sulle :) ja muillekki imetyksen kanssa tappeleville



Päikkäreistä: Jooel nukku tänään huippupäikkärit! klo10 nukahti tissille ja nostin sen kärryihin...klo 13 piti lähteä keskimmäisen open luo, jossa viivyttiin 1,5h jonka jälkeen tissiltä kärryihin...klo17:15 ukkeli vihdoin herää...sanokaapa miten noitten yöunien käy :)



Perhepedistä: meillä nukutaan kaikki omissa sängyissä, Jooelin sänky on tosin ihan mun vieressä ja laita alhaalla eli käytännössähän me ollaan vierekkäin. Mies on kova pyörimään niin siksi näin...joskus kyllä aamuyöstä poika " löytyy" mun kainalosta :) laiskamato äiti ei ole jaksanu nostaa takasi sänkyyn..mutta aina Jooel on niin ettei mies vaan pääse kääntymään sen päälle ku mun ruho täytys ensin ylittää..



Meillä tuo kuolaaminen on ihan kauheeta...siis tekeeköhän pikkumies jo hampaita vai mitä tää on...pari " purulelua" on joita innokkaasti jyystetään...nyrkit kyllä kans maistuu mutta kuolaa kyllä ilmanki...



Huomenna neuvola...edellisestä onki tosi kauan, yli kk..tullaanpa sitten kertoilemaan kuinkas isoja jo ollaan



Nyt alkaa käydä hankalaksi...ja hajupommi räjähti tuonne yhen pöksyyn...huomiseen siis



Nani76 ja Jooel 82päivää

Uskokaa tai älkää, meillä tissitellään edelleen! Helpotuksen huokaus. Illalla sain pojan houkuteltua tissille, olikin vasen rinta ku jalkapallo, täynnä maitoa. Nyt on tänään tisu maistunu ja aktiivisesti sitä taas tarjoan. Yö menikin sitten poikkeuksellisen hyvin, Luukas söi nukahdettuaan klo22, klo3 ja seuraavan kerran klo7! Mutta taisi olla vaan joku poikkeus, ens yönä syödään varmaan seittämän kertaa ;D



Meillä Luukas nukkuu välillä vieressä, välillä omassa sängyssä, viime yön omassaan. Nostan, jos oon hereillä kun lopettaa syömisen. Luukas on meinaan aika kuumissaan mun vieressä ja nukkuu tosi levottomasti! Joten yritän aina nostaa omaan sänkyynsä.



Muuten täällä menee nyt ihan hyvin, Luukas viihtyy pitkiä aikoja jo jumppalelun alla. Ootteko muut pitäneet vauvoja paljon masullaan? Meillä ei pää oikeen masultaan nouse, vaikka yritän monta kertaa päivässä masullaankin pitää. Aika pian tulee käskyä ja on tyytyväinen sitten selällään. Mihinkään liikkeelle ei oo kiire, ei pojalla eikä kyllä äipälläkään! Ihanaa kun toinen on niin pieni vielä, kyllä sitä liikkeelle ehitään sitte myöhemminkin! Esikoinen tosiaan käveli jo 10 kk ikäisenä! Oli vielä niin pieni, että mahtu käveleen ruokapöydän alta suorana! Luukaksen kohdalla ei tästä ole pelkoa, ei mahu 10kk enää pöydän alle suorana seisomaan, sen verran lujaa kasvetaan.



Ens viikolla tulee jo 3 kk ja sitten onkin jo kohta neuvola, saa nähä mitä mittoja saadaan aikaiseksi! Voikaa hyvin! emma ja Luukas