2,5 vuotiaan hirmuiset raivarit =(
Äiti on ihan avuton, kun en tiedä kuinka asiaan suhtautua. Ennen ollaan pahastamielestä selvitty viemällä kiukkupussi taskusta roskikseen tai puhallettu pahamieli ämpäriin ja kipattu vessa pönttöön. Mutta nyt on neiti saanut hirveitä raivo/huutokohtauksia, jotka kestää tunnista kahteen. Ne tulee aina jos jotain kivaa tapahtuu aamupäivällä esim. käydään mummolassa tai kerhossa. Elikkä tyttö purkaa pahaa mieltään, siitä ettei haluaisi lähteä kerhosta tai mummolasta pois. puheet ei auta, pakko sylistä hermostuu entistä enemmin, joten laitan kiukkupussin raivoamaan omaan mietintä tuoliinsa, johon yleensä sitten myös nukahtaa-> eikä ole syönyt ruokaansa.
nyt minua mietityttäkin, miten tulisi asiaan suhtautua, toki kotona on lupa raivota jos on pahamieli, joten torua ei saa, mutta silti mietin miten voisin lasta auttaa, muuttamaan kiukkunsa sanoiksi. Tämä lienee melko normaalia, mutta on kyllä aika kamalaa katottavaa ja kuuneltavaa.
Siis kysymykseni: Kuinka toimitte omienne kiukkupussienne kanssa ja miten auttaa lasta hahmottamaan ja purkamaan kiukkuaan?
Minulla poika 2v3kk ja oikeastaan annan kiukuta. Nimeän ääneen tunteen eli sanon, " Joo, sinua harmittaa, kun olisit halunnut olla vielä ulkona. Äiti ymmärtää." tai " joo, sinua kiukuttaa, kun et saanut sitä lelua mukaan, mutta se ei ollut sinun." Minusta kuitenkin pitäisi edes kotona saada kiukuta rauhassa niin kauan kuin haluaa. Tai siis ei mitään tuntikausia tietenkään, mutta jonkin aikaa, että oppii, että tunteiden näyttö on sallittua. monella nykyaikuisella on mörkönä kaapissa juuri se, ettei tunteita saanut näyttää ja sitä en omalle lapselleni halua. Kysyn myös, haluatko tulla syliin? Eli tarjoan lohtua sillä lailla. Kun jonkin aikaa on kiukuttu, saatan sanoa, että no, helpottaako yhtään? Haluaisitko halata nallea, se saattaisi auttaa? Ihan siis sanallisia keinoja käytän lähinnä. Saatan myös sanoa, että no niin, onko kiukuttu tarpeeksi, yritetäänkö rauhottua. Eli yritän myös kannustaa oppimaan sitä rauhoittumista. En tiedä, meillä nämä keinot on auttaneet ja kiukkuamiset ei ole kauhean pitkiä. Ehkä on jotain oppinut tunteiden hallinaan aakkosissa, toki tosi pientä varmasti vielä ja isot opit edessä. Mutta kyllä vaatii itseltä äitinä hermoja, että antaa myös luvan nagatiivisten tunteiden näyttöön. Siihen piti opetella.