Nukuttamishelvetti

MEillä tuota jo ollut reilut 6 vuotta. Nykyisin, ihan kuukauden ajan sujunut vähän helpommin. Lapsi hierotaan joka ilta, ihan reilusti painaen jalkapohjista ja mahasta sekä selästä, niin rauhoittuu nukkumaan. Ulkoilu auttaa myös ja mielettömän tarkka päivärytmi.

Korvaa ne aluksi lepotuokiolla. Että vaan teette majan johonkin, ja luette kirjoja vaikkapa. Saa kaikki siinä lepoa. Meillä 2-vuotiaasta asti on ollut illman päikkäriä ja se tepsi nukuttamishelvettiin. Satunnaisesti on ottanut päikkäriä autossa ja rattaissa siitä lähtien enää, ja joskus on nukahtanut oikein vauhdikkaan aamupäivän tai edellispäivän jälkeen myös päikkärille lepohetken päätteeksi.



Pienempi meilläkin, että samassa veneessä. Ja tuttipullosta kun luovuttiin, niin tuli myös kamala vaihe päälle, pari kuukautta sitä kesti. Aikaisemmin oltiin jo luovuttu päikkäreistä ja muusta ylimääräisestä seremoniasta, joten se helpotti meillä. Nykyisin meillä on iltaruoka, iltapesu, unipuku ja unikirja, sitten juttelua sylissä ja silittelyä hetki ja sitten istun viereiselle sohvalle odottelemaan teeskentelemään nukkuvaa tai imettämään toista lasta uneen. Ja sillä välin isompi tapaus nukahtaakin. Joskus täytyy maata 30 min, tänään meni taas 10 min. :)



Ihan tosi ihanaa, koska pahimmillaan on todella helvetti ollut valloillaan, ja monta tuntia, pelkkää nukutusta koko elämä... Vieläkin taitaa olla siitä jotain traumoja tytöllämme, koska hän ei anna isänsä olla iltaruoan jälkeisissä toimissa mukana yhtään. Isä on ollut ankarampi meillä tytöllemme.. :(

...se, että annettiin ensin rauhassa lukea yhtä, ennen sänkyyn menoa valittua kirjaa, ja sitten kun siltä tuntuu sammuttaa itse valot ja ryhtyä nukkumaan. Aiemmin nukahtamiseen saattoi mennä tunti, nyt lukemisineen noin vartista puoleen tuntiin. Emme myöskään käy komentamassa päätä tyynyyn tms., koska tämä vaan ylläpitää " kohellusta" . Omassa sängyssä on pysyttävä, jos lähdetään vaeltamaan, viedään vain takaisin sänkyyn ja jätetään sinne. Aika nopeasti lapset ovat ymmärtäneet, että pusujen ja halien jälkeen on ohjelma siltä paivältä loppu ja kannattaa aloittaa nukkuminen :-)

äidiltä, tunti tyttömme (1 v. 8 kk.) nukuttamispuuhissa, enkä silti saanut häntä nukahtamaan kunnolla. Kun vähän käännähdin, hän nousi istumaan. Kun luulin hänen jo nukkuvan ja yritin lähteä kylpyhuoneeseen, hän nousi ja alkoi itkeä äidin perään pyytäessäni isän paikalle siksi aikaa. Tämä toistuu vain iltaisin. Päiväunille saan hänet jostain syystä helposti. Usein isä saakin nukuttaa tyttömme iltaunille, koska pinnani ei oikein kestä näin pitkää nukuttamista. Isä saa yleensä tytön nukahtamaan n. kymmenessä minuutissa.



Vaistoaakohan lapsi jotenkin äidin jännittävän iltanukahtamisia vai mikä ihme siinä on? Mekin tehdään kaikki rutiinit: luetaan, lauletaan ja hiljennytään, joka ilta ja ollaan lähekkäin. Näin aina - on nukuttajana sitten äiti tai isä.



Muuten kaikki sujuu meillä hienosti. Suhteeni lapseemme on läheinen ja juuri sellainen, kuin aina toivoinkin sen olevan. Vain iltanukutus takkuaa.

Viestistäsi ei selviä minkä ikäinen poikasi on ja oletteko esim. ihan kotosalla vai onko poika hoidossa.

Mutta

Jos kellonajat sun ap-viestissä pitää paikkaa niin olet aloittanut laittamaan häntä nukkumaan klo 19, minusta melko aikaisin.

Meillä ainakin pojan unentarve on vaihdellut iän mukaan. Reilu yksi vuotiaana jaksoikin illasta yhtäkkiä tunnin puolitoista pidempään olla hereillä.



Muuten hyviä vastauksia olitkin saanut

Hyvää syksyä

Piqu

että lapsen kanssa ollaan poissa makuuhuoneesta mahdollisimman pitkään. Sänkyyn mennään vasta kun poika on ihan nukahtamispisteessä. Sitä ennen leikitään ja luetaan olohuoneessa ja lopuksi voidaan rauhoittua sylikkäin nojatuoliin ja katsellaan hetki videoita. Sänkyyn ei kannata mennä taistelemaan yhtään liian aikaisin, itku siitä tulee kaikille ja " turhaa" aikaa kuluu siellä.



Minusta myös klo 19 kuulostaa vähän aikaiselta nukkumaanmenoajalta taaperolle. Meilläkin ennen nukahdettiin 19.30, mutta nyt kun poika on jo kohta 1v2kk, nukkumaanmeno on myöhäistynyt huomattavasti. Yhdeksän on tänäpäivänä lähempänä totuutta vaikka päikkäreiltä oltaisiin herätty jo puolilta päivin. Mutta yksilöitä jokainen!



Voimia nukuttamiseen, tiedän että se on helvettiä. Meillä poika nukkunut pienestä pitäen vain puolen tunnin pätkiä päivisin, eli nukuttamista tapahtui parhaimmillaan viisikin kertaa päivässä. Onneksi se on taaksejäänyttä elämää!

Meidän poika on 1v11kk. Unitutti jäi pois 3kk sitten ja sen jälkeen nukuttaminen meni tosi haasteelliseksi. Sitä ennenkin tosin kesti aikansa nukahtaa mutta tutti oli tosi oiva kapistus.



No, lopulta n. kahden kuukauden " kohtuullisesti" sujuneen nukutusrumban jälkeen poika huusi, itki siis, joka ilta ja nukuttaminen kesti puolesta tunnista jopa tuntiin. Ja siis tosiaan itki ja kovasti. Usein itki itsensä uneen. Tässä vaiheessa isäni (asuttiin väliaikaisesti vanhempieni luona) jo huolestui, että mikähän pojalla on, että häntä käy poika parka sääliksi. Huuto oli tosiaan sydäntäsärkevää.



Meillä nukuttiin tuolloin pinniksessä vielä. Uus sänky oli ostettuna valmiiksi ja tarkoitus oli siirtyä siihen, kun muutetaan uuteen kotiin. Eräänä iltana nukutus oli jotenkin niin ahdistava kokemus minulle, että päätin ottaa uuden sängyn käyttöön seuraavana iltana.



Ja kannatti. POika nukahti vartissa ilman itkua ja nukkui melkein 2h pidemmän yön!!! MEillä kun pinniksessä yöt oli n. 9h luokkaa.



Samalla kun vaihdoimme sängyn, otettiin uudet rutiinit käyttöön. Ennen luettiin kirjaa alakerrassa, sitten vielä yläkerrassa ja sängyssä ja laulettiin sen miljoona kertaa tietyt unilaulut, kannettiin sylissä ja heitettiin melkeinpä volttia, jos lapsi vaan sillä rauhoittui. Uuden sängyn myötä mennään vain sänkyyn, luetaan Popi kirja kerran, jutellaan päivän tapahtumista (poika puhuu hyvin) innostuksen mukaan. Lopulta vaan sitten en reagoi pojan juttuihin. Hän saattaa sanoa, että mennään pois, ei mennä nukkumaan jne. Olen vain hiljaa ja lopulta hän yleensä rauhoittuu nukkumaan. Joskus, tosi harvoin hän pyytää laulamaan ja silloin sen teen. Olen huoneessa aina siihen asti, että poika nukahtaa.



Nyt takana on toinen iltanukutus uudessa kodissa ja hyvin on noilla opeilla mennyt.



En varsinaisesti osaa neuvoa mutta meillä auttoi uudet selkeämmät ja lyhyemmät rutiinit, joista ei lipsuta. Jossain vaiheessa minäkin yritin kaikkeni, että lapsi ei itkisi ja olisi tyytyväinen...Loputon tie, sanon mä.



Meillä poika nukkuu 1-2h päikyt joka päivä. Nukkumaan mennään 20.30, viimeistään ysin pintaan sänkyyn. Ja n. 20minuutissa hän yleensä nukahtaa. Mitä aiemmin meillä mennään nukkumaan (ei ennen kasia kuitenkaan) sitä paremmin nukkuukin sitten. Ja jos on liian väsynyt, menee usein vähän ranttaliksi.

Meillä nukutettiin ennen esikoinen niin, että hänen vieressään oltiin (mies oli) nukahtamiseen asti. Sitten eräänä iltana mies oli lätkämatsissa, ja olikin minun vuoroni nukuttaa. Olin jo aika pitkällä raskaana, joten roikkuminen pinnasängyn laidan yllä otti koville sekä fyysisesti että henkisesti.



Koska poika oli siinä vaiheessa jo n. 1,5v vanha, totesin yhtäkkiä, että mitä minä siinä roikkumaan. Sanoin pojalle, että hyvä yötä, äiti käy nyt suihkussa, nuku hyvin. Hyppäsin suihkuun, jonka jälkeen kävin (huutelevan) lapsen luona uudestaan sanomassa, että hyvä yötä. Ja jatkoin 5-10 minuutin välein siellä käymistä, kunnes hän lopulta 45 minuutin kuluttua oikeasti nukahti sinne itsekseen. Ja on nukahtanut siitä alkaen lähes joka ilta todella hienosti sänkyynsä unilauluun päättyvien iltarutiinien jälkeen. Olisiko siinä silloin mennyt pari iltaa, että oppi sen, ettei siellä kukaan roiku tuntikaupalla.



Tämä toimi meillä, suosittelen! Tosin helpottaa, jos lapsi nukkuu vielä pinnasängyssä, ettei pääse karkailemaan. Tarvitaan vaan sitkeyttä, sitkeyttä ja sitkeyttä - tai sitten oma mitta niin täyteen,että on pakko muuttaa vanhoja tapoja :)

Meidän illat meni myös pojan (nyt 2,5) nukuttamiseen, kunnes unikoulun avulla opetimme hänet nukahtamaan omaan sänkyyn itsekseen. Eli kuten joku jo tuossa kertoikin, lapsi viedään sänkyyn, luetaan iltasadut ja -rukous, mitä nyt kenelläkin rutiineihin kuuluu, ja sitten lapsi jätetään sinne. Ja viedään takaisin niin monta kertaa kuin tarvii. Kannattaa kuulemma alussa pitää kirjaa siitä, kuinka monta kertaa lapsi viedään takaisin petiin, muuten ei edistystä ehkä itse huomaa. Meillä onnistuttiin pääsemaan irti nukuttamisesta 2 illassa, tosin yöt olivat vielä sen jälkeenkin hankalia. Nyt nukutaan kaikki hyvin, kun laitettiin pikkuveli samaan huoneeseen.



Rankaahan se on kun lapsi protestoi, mutta meillä ainakin sujuu illat nyt paljon rauhallisemmin, kun kaikki tietävät miten rutiinit menevät.

Tsemppiä!



Uunonäippä

Meillä nukutukseen meni se tunti ja välillä vähän päällekin. Rauhoittuminen ei onnistunut mitenkään, jalat vatkas ja pyöri ja höpötteli. Itse olen ollut aina huono nukahtamaan(paitsi nyt kun yleensä olen tosi väsynyt ja nukahdan heti), joten tunnen eräänlaista myötätuntoa kun lapsellakin tuntui olevan vaikeaa. Asiaa ei ainakaan lyhyellä aikavälillä auttanut päiväunien pois jättö, silloin tuntui että illalla oli vain yliväsynyt. En tiedä mikä auttoi, ikäkö? Päiväunia ei ole nukkunut enää aikoihin(en jaksanut sitten enää nukuttaa tuntia päivällä ja tuntia illalla), illalla luetaan pari kolme satua ja yleensä juodaan muutamaan kertaan sängyn vieressä olevasta mukista(ettei ole tekosyytä lähteä sängystä), sitte yleensä nukahtaa aika pian.



Uni on kyllä levotonta, saa kauhukohtauksia ja muuten vaan puhuu unissaan. Luulisi että ajan myötä helpottaisi, jaksamista!

Sen nimeen vannon minäkin!

Poika 3,1v ja muistan vielä erittäin hyvin tuon iltashown.. En tiedä kumpi siinä aina itki enemmän lapsi vaiko äiti.. Sitten kun nukutus alkoi kestää 2½ tuntia aloimme myös siihen että sanaakaan sanomatta lapsi palautettiin aina takaisin sänkyyn jos sieltä pois karkasi. Jos itki, niin annettiin itkeä. Sydän itki verta, mutta nyt kun poika menee kiltisti nukkumaan ja nukahtaa vartissa en voi muuta kuin olla itseeni tyytyväinen ja ylpeä pojasta.

Oikein paljon voimia teille!

On tullut kokeiltua sänkyyn viemistä ja pois lähtemistä, mutta siinä on se ongelma että en ehdi itse ovesta ulos, kun poika jo tulee perässä. Pitäisi ehkä vaan sitkeästi palauttaa vaan uudestaan ja uudestaan sänkyyn. Tuota kokeilen huomenissa uudella innolla, kun olen kuullut teiltä tuon keinon hyviä tuloksia! :)

Meidän tyttö oli noin vuoden ikäinen kun päätin, että nyt saa pullo jäädä. Siitä alkoi nukuttamis rumba. Eli alkuun aina laulettiin, hyräiltiin ja toivoteltiin hyvät yöt sekä kun tyttö nousi ylös sängyssä, niin laitettiin takaisin makuulle ja takaisin makuulle ja takaisin makuulle jne. Kaikenkaikkiaan nukuttamiseen meni tunnista puoleentoista. Oikein kauhulla aina ajatteli milloin ilta tulee. Sitten päätin, että nyt saa riittää tätä touhua. Kun laitoin tytön sänkyyn, peittelin, toivotin hyvää yötä ja lähdin huoneesta pois. Tietenkin alkoi kuulua itkua ja äitiä huudettiin. Menin huoneeseen, laitoin tytön taas makuulle, peiton päälle ja sanoin vain ja ainoastaan hyvää yötä ja lähdin pois. Tätä tein yhden illan aikana noin kuusi kertaa. Tuli seuraava ilta, ei tarvinnut käydä kuin puolet edellis iltaan verrattuna eli kolmisen kertaa. Kolmantena iltana jäi kerrasta. Voi hyvinkin olla, että jotkut lapset tarvitsevat enempi kertoja, mutta kannattaa kokeilla jos tästä olisi jotakin apua. Eli tiedän millaista tuo nukuttamis helvetti voi pahimmillaan olla. Toivottavasti joistakin ihmisten antamista vinkeistä on teille hyötyä ja saatte helpotusta nukahtamis vaikeuteen.

Laitoin juuri pojan päiväunille. Ja hän nukahti yksin omaan sänkyynsä ilman huutoa 45 minuutissa! Tuli toki pois sängystään monen monituista kertaa, mutta vein aina takaisin, enkä antautunut takaa-ajo leikkiin, jota poika yritti. Sinne lopulta simahti. Sängyssä oli myös lämmin kauratyyny, kun ajattelin että painava ja raskas lämpötyyny auttaa rauhoittumaan.



Illalla testaan uudestaan samaa systeemiä. :)

Nyt on toista kuukautta kärsitty iltaisin nukutusrumbaa. Nyt tilanne on parempi kun luovutimme itsekseen nukahtamis toiveet. Eli istumme viereesä kunnes poika 2,3v nukahtaa.

Mekin ollaan huomattu, että mitä aikasemmin ehditään nukkumaan, sen paremmin menee.

Se piti vielä sanoa, että tämä taitaa olla ikäjuttu. Eli ilmeisesti 2-vuotiaille tulee usein näitä nukahtamisongelmia, mutta sitä en tiedä kauan tämä vaihe kestää..? 1-vuotiaana meillä nukahdettiin hienosti yksin.

Ehkä tutin jättö laukaisi tämän vaiheen, mutta silti taitaa liittyä ikään ja mielikuvituksen lentoon.

Meillä tyttö 1v. 11 kk halusi kesäloman jälkeen itse pinnasängystä isojen tyttöjen sänkyyn. Uhmatessa nukkumaanmenoa päätti sitten näin. Takaisin ei olisi itse enään halunnut. Ennen nukutus oli ollut vartti itsekseen ja krooh. Yöunia n. 12 tuntia ja päiväunia 2-3 tuntia, ikäisekseen aika paljon siis.

Sitten alkoikin ne ongelmat. Kaksi ja puoli viikkoa oli sellaista hyppyytystä, sängystä tultiin pois, yöllä väliin noin kahdesta eteenpäin. Jalka suussa, käsi silmässä.. Oltiin niin tokkurassa, ettei ole oltu ikinä. Iltaunien nukutus kesti 1-2,5 tuntia, päivisin ehkä hieman vähemmän. Meinattiin tulla pimeässä huoneessa hulluksi... langettiin pinnasänkyyn, mutta tyttö meinasi tulla päälleen eli keksi kiivetä itse pois sieltä. Siinä meni sekin oljenkorsi väsyneeltä. Sitten ei haluttu enää päiväunia, vaikka oli nukuttu yöt pätkittäin, joskus vain 8 tuntia. Otettiin ohjelmaan ulkoilua, illalla uintia... kierrokset vain lisääntyivät ja päätettiin kokeilla päinvastaista. Josko ongelmana olikin rauhoittuminen. Lopuksi laitoin vielä pinnasängyn verhokatoksen uuden sängyn ylle.

Nyt kolmen viikon kuluttua ollaan aikalailla samassa tilanteessa kuin alunperin. Nukutus vaatii tosin ainakin vielä läsnäolon huoneessa. Kädestä pidän kiinni hetken, että pahin pyöriminen sängyssä rauhoittuu. Nukutus vie yleensä puolituntia, joskus harvemmin tunnin. Päiväunet ovat tulleet takaisin, yhtä pitkinä. Eli tyttö pitää herättää.



Katsotaan kuinka kauan saamme nauttia tästä.. nämä unet kun kuulemma vaihtelevat lapsilla. Joillain ekaluokkalaisetkin tulevat vielä väliin nukkumaan tms. Ihana vanhemmuus...

Joo meillä poika 2v ja luovuttiin viikko sitten tutista. Ensimmäiset 3 yötä meni ihan unelmasti ja sit oli yhden päivän (ei yötä) mummolla hoidossa ja siellä alko tutin perään itkeminen. Kotona ei itke tutin perään mut ei millään rauhoittuis sänkyyn, varsinkaan äidin kanssa päivällä. 30min on yleensä se aika jonka ottaa kun heilutaan lauletaan hyräillään itketään ollaan huoneessa ei olla huoneessa jne. Illalla isänsä kanssa kun menee nukkumaan niin yksi laulu ja sinne jää. Mietin just luovuttaisko päikkäreistä vai mitä, mut sit toisaalta ei nuku yöllä pidempään kun sen 9h vaikka ei nukkuis päivällä eikä jaksa päivää nukkumatta kunnolla läpi, joten minkäs teet?? No täytyy toivoa et tuosta selkeytyy. Aiemmin kun on joskus ollu lyhyitä vastaavia jaksoja niin on menny ohi sillä et oon istunu vierellä siihen kunnes nukahtaa, mut katsotaan...



Tsemppiä kaikille!!