Nukkumaanmeno

Ja taas kammottavan illan jälkeen tulnkin tänne etsimään kohtalontovereita..Meillä nukkumaanmenot on sujuneet tähän saakka tosi helposti, mutta nyt tytön tullessa pian 4v ikään, illat on muuttuneet kaaokseksi siloin kuin minä eli äiti laittaa nukkumaan. Yhtä huutoa ja hampaiden kiristystä. Ei auta vaikka kuinka aikaisin aloiteltaisiin ja varoteltaisiin että kohta ruvetaan iltapuuhiin, silti puoli kymmenen-kymmenen maissa vasta ollaan rauhoituttu ja sängyssä.



Rutiinit on aina olleet tosi selvät: iltapala, satu, pisu, pusu ja hyveli yöteli. Nyt vaan ei toimi...tänän olin päättänyt, että jos yhdeksään mennessä ei ole iltasatu luettuna, sitä ei lueta ollenkaan. Kun tyttö kamalan raivokohtauksen jälkeen rauhoittui ja halusi että satu luetaan, klo oli tasan yhdeksän. Säälitti tuo pieni niin paljon, että luin sitten yhden tosi lyhyen sadun. Mutta sitten alkoikin taas huuto kun ei ollut saanut pukea itse (teki sitä pukemista huudon ja raivoamisen lomassa 20 min jolloin sain tarpeekseni ja puin hänet)...Tosi huono omatunto kun itse hermostuin ja karjuin lopulta, mutta ihan oikeasti tuntuu etten jaksa tällaisia iltoja enää...vaativan työpäivän jälkeen olen itse ihan puhki. Ja mies on nyt ollut iltaisin hommissa tai harrastuksissa. Miten te hyvät kanssasisaret menettelisitte; sadut yms. muut pois jos ei iltatoimet suju aikataulussa, vai annatteko periksi....

Meilläkin on ollut tämän homman kanssa välillä tosi vaikeaa ja välillä vain vaikeaa. Nyt ollaan päästy siihen, että lapset rupeavat itse nukkumaan iltatoimien jälkeen. Jee!!

Minusta meillä on esikoisella selviä kausia, jolloin voi vähän löysäillä rajojen kanssa ilman mitään ongelmia ja sitten on kausia, jolloin hän ilmeisesti aktiivisesti testaa näitä rajoja, jolloin ei voi löysäillä yhtään tai kaikki muuttuu kaaokseksi. Minä siis pitäisin lapsen kanssa jutteluhetken, missä kertoisin mitä mieltä olet näistä iltakouhauksista ja mitä seurauksia niillä on (aamulla väsyttää lasta ja äitiä ja molempia kiukuttaa kun väsyttää jne) ja että kaikilla olisi kivempaa jos homma toimisi (kerro miten). Jotkut lupaavat tässä kohtaa tarroja tms. onnistuneista hommista. Niin, olen siis sitä mieltä, että kun homma isin kanssa toimii, lapsi vain tietää, että sinä annat periksi. Jos lapselle on aina luettu iltasatu tai mitä siihen iltaan nyt sitten kuuluukaan, niin minusta sitä ei voi poistaa rangaistuksena. Minusta se laittaa lapselta pasmat sekaisin ja sitten on entistä vaikeampi nukahtaa. Jos meillä kello on ollut luvattoman paljon, olen sanonut, että tänään luetaan vain lyhyt satu, koska kello on niin paljon. Mutta se toimi, mikä on lapsesta illassa parasta, sitä ei voi jättää pois.

Sitä taikasanaa, jolla meidän muksut lopulta saatiin nukkumaan siivosti, en osaa sanoa. Ehkä aika oli vain kypsä tai jotain. Samaa kuitenkin toivon teille. On ihanaa, kun neljän vuoden jälkeen voi vaikka katsoa illalla telkkaria eikä tartte vaan kömpiä väsyneenä suoraan nukutuspuuhista omaan sänkyyn.

oikeassa varmasti olet mm. tuon iltasatuhommelin kanssa, sitä paitsi minulla ei sydän kestä tällaisista lapselle tärkeistä asioista kuten sadun lukemisesta luopumista muutenkaan joten kysymys taisi olla enemmän teoreettinen;).



Katsoin myös hiukan peiliin, ja totesin että jätän liiaan vähän eron kiunnon rauhoittumiseen, ja että tarvitaan uusia konsteja tuohon rauhoittumiseen. Esim. hiljaista rauhallista musiikkia, ja kun tytöllä usein jalkoja särkee iltaisin, hieron kevyesti jalkoja ja silittelen päätä. Kokeillaan nyt ainakin, eilen toimi hyvin, mutta nyt onkin kipeänä eikä jaksa riehua...Jos jollakulla on hyviä ilta-rauhoittumiskikkoja, otan niitä mieleläni vastaan!

Kai se on uskottava että itsestä se on kiinni ;) -ja otettava myös itseään niskasta kiinni!

Koska miehesi saa pojan mukisematta ja ilman konvervenkkejä nukkumaan, mitähän jos käyttäydyt ja toimisit samalla tavalla kuin hän. Ei erillispalveluja, nukahtaminen omaan sänkyyn ja omaan huoneeseen, ilmoitus, että nyt nukutaan ja piste. Muutaman illan poika tietysti protestoi äidin muuttunutta käytöstä, mutta mitä sitten, kasvaminen on kovaa ja aikuinen päättää myös iltarytmit. En usko enään pojan kovasti protestoivan sinun vanhoja opintojasi eli se syy on enään sinun omaa keksittyä huonoa omaatuntoa kun et silloin ollut kotona nukuttamassa poikaa ja täysin turha murehtia asiaa, miehesihän sai pojan nukkumaan ja pärjäivät ilm. ihan hyvin. Ja jos kerta mies saa pojan paremmin unille, anna hänen hoitaa nukutus ja keskity sinä silloin omaan aikaan. Jos sitten mies on illan menossa, niin ilmoita pojalle, että vaikka isä on poissa, niin samat säännöt pätee eli esim.pisu, pesu, satu, suukko ja untenmaille.



Helpommin sanottu kuin tehty. Ei muuten ole ihan helppoa noudattaa äskeistä ohejettä, sain nimittäin itse just äsken (minuutti sitten) palautteen, että noudata sitten itse samaa ohjetta. Yritetään yhdessä !

eli tuossa 1,5-2v.ikäisenä suurin piirtein meni isin vuorolla kiltisti omaan sänkyyn nukkumaan ja jäi sinne (päivällä ja illalla), mutta äidin nukkumavuorolla huuteli, itki, vaati viereen istumaan jne. Jonkun verran tätä siedin, mutta määrätietoisesti pyrin lähtemään huoneesta ennen kuin tyttö nukahti - alkuun se vei pidempiä aikoja, vähitellen aika lyheni ja lopulta tyttö oppi nukahtamaan samalla lailla sekä äidin että isän kanssa. Mutta työtä ja määrätietoisuutta se vaati.



Edelleenkin on niin, että kun tyttö yöllä herää pissalle tai pahoihin uniin, tahtoo äidin tullessa apuun äidin viereen ja isille suostuu menemään omaan sänkyyn takaisin/jäämään sinne. Olen tulkinnu tämän niin, että asiaan on kaksi syytä: lapsi on ollut alusta asti hyvin äitiriippuvainen (jouduimme opettelemaan että isä sai jäädä nukuttamaan ja kelpasi hoitajaksi ylipäänsä moneen asiaan) + tyttö tietää että äiti antaa helpommin periksi ja isä taas ei anna periksi vaikka miten huudettaisi... tätäkin on tehty nimittäin isälle aikanaan paljonkin.