Miten opetan 1-vuotiaan syömään?
meillä ei ole koskaan syöty hyvin. Mutta välillä kuitenkin parempia aikoja, nyt taas huonompi. Mitään kökköjä ei mene tällä hetkellä, sormiruokanakaan. ja sormiruuista maistuu tällä hetkellä vain kurkku ja maissinaksut, eilen tein bataattipossupihvejä, söi jonkun verran mutta sylki kököt pois. Niin, makaronit menee välillä. Päärynää inhosi, leivän vain viskelee, riisikakusta nuolee keijut päältä. Vaikeutena syömisissä allergiat mm. maito, muna ja soija.
Lusikalla syö hieman mutta avaa suuta todella vähän. Lelut, kirjat ja viihdykkeet käytössä, mutta ei. Suu ei aukea oikein koskaan kunnolla, yleensä niin että saa lusikan kärjestä ihan pienen määrän suokaa kerralla.Tänä aamuna puolen desin syömiseen kului puoli tuntia. Puuro oli hyvin löysää samoin jugurtti seassa, eipä ainakaan kököistä johdu.
Poika on hyvin hoikka, kulkee nyt -15-20 käyriä. Äiti on huolissaan.
Moni sanoo että yhtäkkiä vaan alkoi ruoka kelvata. miten, missä iässä, miksi? Mitä voisin tehdä toisin? maidon määrää jo vähennetty, mutta ei auta. Suu ei aukea ja ruuan määrät vain tippuvat. Ja tää on kuitenkin pääosin ihan jatkuvaa.
Antakaa mitä vaan vinkkejä. käytännössä ei ole merkitystä mitä tällä hetkellä on ruokana, ei syö siltikään kuin ihan maksimissaan desin 4x päivässä. Siis max. 4dl hyvänä päivänä. Ja tuohon määrään voi kulua syöttöaikaa 4 tuntia!!!!! Toivotonta.
Epätoivoinen Baby ja poika 1v 1kk
Kommentit (14)
jos antaisit lapsellesi oman lusikan käteen? Ehkä se innostaisi syömään.
Aluksihan se on hirveätä sotkua mutta kyllä se ajankanssa tasaantuu.
Lapsella paljon allergioita, jotka oireilivat ilmeisesti kirvelynä suussa, ja vastusti lopulta kaiken ruuan syömistä. Vuoden ikäisenä oli miltei pelkällä gefilus-tuttelilla.
Itse jo hermostuin, mutta sitten löytyi herkuksi tuttelin päärynäsose (nykyinen nutrician fruta-pura), jossa on pelkkää päärynää eikä mitään muuta. Se alkoi uppoamaan.
Lisäksi rajoitimme tuon tuttelimaidon määrää niin että se oli maksimissaan 5 dl päivässä. Eihän se 1-vuotiaalle riittänyt ainoaksi ruuaksi, joten tavallaan pidimme lasta nälässä jotta olisi alkanut kiinteitä syömään.
Leikkimistä ja viihdyttämistä emme harrastaneet, koska se ei toiminut ja mielestäni muutenkin vie huomion pois itse syömisestä. Lapsen on hyvä ymmärtää alusta lähtien että ruokapöydässä syödään eikä tehdä muuta.
Lääkärin kehotuksesta aloitimme " pakkoruokinnan" , eli suu väkisin toisella kädellä auki ja toisella kädellä lusikalla sosetta sisään. Kuulostaa kamalalta, mutta pikkuhiljaa se alkoi tepsiä, kun lapsi huomasi että kaikki ruoka ei kirvele suussa. Tässä tosin välillä tarvittiin molemmat vanhemmat, toinen piti lasta paikoillaan ja toinen survoi ruokaa sisään (kuulostaa kamalalta, mutta toimi).
Ruokailun opetteleminen oli aika raskasta aikaa, kun pientä piti huudattaa monta kertaa päivässä. Mutta yhdessä nämä brutaalit konstit (nälässä pito ja pakkoruokinta) alkoivat toimimaan ja lapsi syömään itsekin. Kaiken kaikkiaan " pakkoruokintaa" tarvitsi kuitenkin melko lyhyen aikaa (joitain viikkoja vain). Lisäksi oli tärkeää että lapsi ei ruokalun aikana ollut vielä kovin väsynyt, ja että ruokailuun varattiin reilusti aikaa. Ja se että ITSE PYSYY RAUHALLISENA. Lisäksi se että koko perhe söi yhdessä saman pöydän ääressä. Ja itse syömineen parani heti kun sai ihan samaa spagetia ja jauhelihakastiketta kuin kaikki muutkin pöydässä.
Nykyään lapsi syö itse ihan hyvin, mutta on selvästi ennakkoluuloisempi uusia ruoka-aineita kohtaan edelleen kuin isosisko. Muutenkin hiukan pieniruokaisempi. Mutta syö kuitenkin ihan normaaleja määriä ja ihan itse ja hyvillä mielin. Ja iso osa allergioistakin on parantunut. Noin suppea ruokavalio nimittäin voi itsessään ylläpitää allergioita, koska siitä ei kaikkea tarvittavaa saa. Myös omega3-öljystä on ollut apua allergoiden hoidossa.
Ja vielä loppulisäyksenä. Edelleenkin 2-vuotiaana vierastaa " möykkyjä" , jos esimerkiksi kasvikset ovat ruuassa tunnistettavan kokoisina paloina, ne kaivetaan pois. Soseutettuna menee hyvin.
Se voisi auttaa, samoin se oman lusikan tarjoaminen. Säännölliset ruokailuajat käyttöön (varmaan on jo), ja lelut pikku hiljaa vähemmiksi, niin että se ainut virike ruokapöydässä on se ruoka...
Ei varmaan kovasti lohduta, mutta kyllä se luonto tikanpojan puuhun ajaa.
Meillä poika 2v syö nykyään tosi hyvin. Annettiin pienenä syödä käsin tai lusikalla, miten halusi, ja leikkiäkin ruoalla (ruoan jälkeen siivottiin pöytä, tuoli ja lattiat...). Tieten syötettiinkin samalla. Annettiin kans syödä ruokia, mistä piti. Ei siis yritetty tyrkyttää monipuolisesti eri ruokia vaan saattoi syödä yhdellä ruoalla lihaa, toisella pastaa. Joskus söi kokonaisen tomaatin. Yritettiin kuitenkin, että joka ruoalla on ainakin joku ruoka-aine, mistä pitää. Yritettiin pitää ruokahetki mukavana ja mielenkiintoisena. N. 1-v ikäisenä tuotiin lelujakin pöytään, muuten ei malttanut istua pöydässä. Nyt niitä ei olla tarvittu pitkiin aikoihin. Luin jostain vanhasta vauva- tai kaksplus-lehdestä, että lapsi oppii yleensä syömään hyvin, jos ei odota lapselta sellaista käytöstä, mitä siinä ikävaiheessa ei tarvi vielä osata. Ei esim. vaadi pysymään 2-v:tä pöydässä siihen asti, että vanhemmatkin ovat syöneet ja ei odota 1-v:ltä siistiä syömistä vaan antaa sotkea ruoalla jne.
Tuli vielä mieleen, että oli meilläkin kaiken näköisiä pieniä kausia, jolloin piti käyttää mielikuvitusta. Lusikka tuli lentokoneena tai autona ja joskus pistettiin lusikan varsi omaan suuhun ja silleen syötettiin. Se oli pojan mielestä hauskaa ja ruoka uppos. Välillä piti kans keksiä uusia leluja (eism. tyhjiä mehupurkkeja..), jotta milenkiinto säilyi. Yhteen väliin piti saada syödä vanhempien sylissä. Ollaan me siis tarvittaessa nähty paljon vaivaa syömisen eteen, mutta näiden työläämpien jaksojen ja 1-v:n ruoalla leikkimisen jälkeen voi sanoa, että kyllä se kannatti. Poika syö niin hyvin nykyään.
eli kuten itsekin totesit, meilläkin lapselle alkoi vaan yhtäkkiä ruoka maistumaan...yksi ruokalaji ja peli auki! Voit kuvitella että ihmetyksen määrä oli suunnaton! Sitä ennen ei menneet mitkään kököt, ei edes puurohiutaleet tms. Toisaalta poikkeuksena saattoi kyllä nakertaa leipää. Muutenkin söi vain pieniä annoksia ja pituuskasvu laahasi. Ei se vieläkäään huimaa ole, vaikka ruoka maistuukin.
Siispä...koita olla itse kärsivällinen (välillä mun teki mieli heittää sapuskat pirkin seiniä samalla tavalla kuin lapsi), ehkä se sieltä aukeaa hänellekin! Tsemppiä!
Meillä ennen lapsi söi erittäin hyvin. Yhtäkkiä, n.11kk iässä, hän lopetti syömisen, mikään ei kelvannut. tai söi vähän, mutta erittäin vähän. Kun oli täyttänyt vuoden, aloin tekeen sellaista ruokaa, mitä voi syödä sormin. Siis ei mitään kastikkeita (sotkee sormet) vaan liha, perunat, kasvikset paloina. Keitosta en laittanut lientä lautaselle. Alkoi vähän paremmin mennä, mutta ei riittävästi. Lapsi aina napsi sen verran, että pahin nälkä lähti ja livisti pois pöydästä. Mietimme ruokailumme uusiksi kun lapsi oli 1v4kk. Päätimme, että kun olemme asettuneet ruokapöytään, kukaan ei nouse siitä ylös ennen kuin kaikki ovat syöneet. Vaikka jotain puuttuisi pöydästä, sitä ei haeta kaapista enää. Tämä rauhoitti ruokailutilanteet ja lapsemme ei " huomannut" että pöydästä voisi nousta ylös. Pikkuhiljaa hän alkoi istua suht. pitkäään kanssamme pöydässä ja ruokaa meni kerta kerralta enemmän mahaan.
Toinen muutos, jonka teimme oli ruoka-ajoissa. Siirsin lounaan ½-1 tuntia eteenpäin ja usein jätän välipalan pois, jos nukkuu pitkät päiväunet. Nyt, kun olemme ulkona pidempään ennen lounasta ja ruokailujen välit ovat pidentyneet, kuopuksellakin on kunnon nälkä ja hän syö hyvin. Nyt on siis 1v6kk.
Kiitos kaikille jo vastanneille. päivähoitoon poika menee vasta vuoden päästä joten se ei auta asiaa (siis muiden esimerkki). Enkä tuosta suun auki pakottamisesta kyllä tiedä... Mutta kyllä tässä jaksamista kysytään, eilen laskettiin että puolen desin syöttäminen vaatii VÄHINTÄÄN 60-70 lusikallista, siis tosi paljon aikaa, niin vähän avaa suuta. Sinne ei mee ees milliä kerralla. Miten sen suun saa isommalle auki, muuta kuin tuolla pakkokeinolla mikä ei kuulosta positiiviselta!? Onko muilla ollut samanlaista että suu aukeaa muttei tarpeeksi? Tänä aamuna aamupalaa meni puoli desiä. Ja poika on kuukaudessa nostanu painoa vajaan 100g-pituuskasvu pysähdyksissä...huolettaa, mutta kun ei syö...
Meillä on jo 1,5-vuotias poika, joka suunnilleen vuoden ikäseksi söi kuin unelma. Vaan nyt se on yhtä takkuamista. Syö minusta paljon vähemmän kuin 8-kuisena, ja liikkuu 100% enemmän. Minäkin alan huolestua ja väsyä yrityksiin. Onko teillä Baby tuo suun kiinni pitäminen joka ruuan kohdalla samoin vai meneekö esim. makeat paremmin kuin muu ruoka? Meillä kyllä syödään hedelmäsoseita ja jugurttia, mutta varsinaista ruokaa vain muutaman lusikka. Poika on oppinut itse nousemaan tuolista ja se tapahtuu heti kun ei halua enää syödä. En tiedä pitäiskö hankkia uusi tuoli josta ei pääse pois. Neuvolasta vinkattiin, että yhteiset ruokahetket ja toisaalta ruokailun rauhoittaminen voisivat auttaa. No, nehän ei onnistu ainakaan yhtä aikaa. Yhdessä syömisessä on pojalle liikaa tapahtumaa, syöminen menee ranttaliksi. Ainoa mikä on vähän auttanut on ruokahetken totaalinen rauhoittaminen. Silloin ei saa ovi käydä eikä kukaan tulla ja mennä keittiössä, syönti jää muuten heti. Pakottamisesta ei taida olla hyötyä, väkipakolla pojan pitämiseen paikoillaan tarvittaisiin kahden aikuisen voimat. Toisaalta neuvolasta sanottiin että noin pieni syö vielä satujen avulla ja saa opetella sormin syömään ja siinä ohessa sotata ja leikkiäkin ruualla. Mutta kun ois kiva jos sinne suuhunkin todella menis vähän oikeeta ruokaa! Alkaa olla kohta tosi hoikka poika meillä.
..sellaistakin vinkkiä kyselen tässä samalla , että minkälaisia suosikkiruokia teidän muidn naperoilla on? Meillä " oikeista" ruuista menisi tällä hetkeällä ainostaan lenkkimakkara ja makaronit, josta ensimmäistä ei voi edes usein usein antaa. Eikä edes perunamuusi ja lihapullat kelpaa!
Anny:
..sellaistakin vinkkiä kyselen tässä samalla , että minkälaisia suosikkiruokia teidän muidn naperoilla on? Meillä " oikeista" ruuista menisi tällä hetkeällä ainostaan lenkkimakkara ja makaronit, josta ensimmäistä ei voi edes usein usein antaa. Eikä edes perunamuusi ja lihapullat kelpaa!
Meillä ensimmäiset ruuat, joita sai menemään, oli pastaruokia. Ihan niitä purkkiruokia ja mauissa laidasta laitaan (kasvis -> jauheliha). Teilläkin tuo makaroni menee, joten lisäisin kastiketta niiden joukkoon vähitellen.
Tuo on tosi sitkeä myytti, että lapset tykkäisi perunamuussista ja lihapullista. Kuten esim. siniseen puettu lapsi on POIKA automaattisesti. Minä en ole koskaan tykännyt perunamuusista (ylipäätänsä minkään kanssa). Ja sitä on jaksettu päivitellä näihin päiviin asti (ikää nyt 30 V).
Palatakseni vielä ap:n myöhempään viestiin, meilläkin se suu aukesi kovin nihkeästi silloin, kun ei halunnut syödä. Ero on aivan valtava nykyiseen ammotukseen. Meillä siis on tuo päivähoitokin auttanut ruokailuasiassa. Miten teillä ruokailu sujuu julkisilla paikoilla, kahvilassa, ravintolassa, huoltoasemalla, kylässä? Meillä onnistui aina paljon paremmin, kun oli jotain mielenkiintoista seurattavaa. Eihän sitä joka päivä voi raahautua kylille syömään, mutta minua ainakin helpotti se, että tiesin lapsen pystyvän syömään niin halutessaan.
Meillä myös hankalaa, olen siitä kirjoitellut ennenkin. Joten nyt vain lyhyesti eräs vinkki, joka meillä auttaa ainakin siihen tuolissa pysymiseen.
Eli meillä yksivuotias pysyy syöttötuolissaan, kun hänet laitetaan siihen valjailla kiinni. Kuulostaa ehkä rajulta, mutta alusta lähtien olemme käyttäneet näitä valjaita. Ovat muistaakseni Pikku Piia -merkkiset, joita löytyy kyllä useimmista marketeista. Siinä mielessäkin kätevä apu, että ei tarvitse koko ajan vahtia, ettei lapsi putoa. Voin käydä huoletta jääkaapista hakemassa jotain ja lapsi saa rauhassa istua pöydän ääressä. Näissä valjaissa on sellainen pitempikin osa, jota emme ole tarvineet. Sitä ilmeisesti voi käyttää esim. jossain lentokentällä tai muussa vilkkaassa paikassa, ettei kävelevä taapero karkaa. Mutta nämä valjaat voi siis virittää " turvavöiksi" syöttötuoliinkin.
t. Lintusen äiti
Meillä poika täyttää torstaina 1v ja ruoka menee vaihtelevasti.
Itse tuskailen sitä, kun neuvolasta " jankutetaan" , että pitäisi mennä 5-6 ateriaa päivässä ja meillä 3 on sellainen keskiarvo...
Meillä suhteellisen varmat ruoat on:
- lihasoseruoka klo 11-12
- iltapuuro
Muuten saattaa ollakkin päivä ettei oikein mitään mene alas, välillä taas menee senkin edestä.
Suht toimivia ruokia / syöntitapoja:
- porkkanaraaste, jota poika vetää kaksin käsin naamaan
- raejuusto, jota poika myöskin syö itse
- omenaraaste ja -palat
- näkkileipä
- ananaspala
- pakastemaissit, kun niitä saa poimia
Ihan turha toivo (meillä):
- millään tapaa yrittää pakottaa syömään
- leikkiä lentokonetta yms., ei toimi
Meillä vaan rupesi yhtäkkiä syömään. Ei auttaneet poppaskonstit. 11 kk kohdalla alkoi syömään hieman, 1 v kohdalla taas tökki. Nyt on 1v1kk ja päivähoidossa ihmettelevät, kuinka noin pieni voi syödä noin paljon! Esim. tällä viikolla söi 3 lautasellista keittoa lounaalla ja välipalaa parin tunnin päästä taas reippaasti! Meidän lapsi! Aivan uskomatonta! Nykyisin jo veden keittäminen saa tytön pyrkimään syöttötuoliin ja vaatimaan ruokaa.
Muistan hyvin sen piinan, kun mitään ei saa menemään. Jossakin vaiheessa tein ruokia itse, mutta kun kaiken sai heittää roskiin, kasvoi oma turhautuminen entisestään. Siirryin antamaan kaupan mössöjä. Niiden poisheittäminen ei tuntunut niin pahalle. Alussa söikin noita mössöjä, mutta siirtyminen kotiruokaan tapahtui täysin ongelmitta (jotkut väittää, ettei kotiruoka kelpaa, jos tottuu kaupan purkkeihin).
Mitään syytä ruuan kelpaamiseen en keksi. En mitään yksittäistä tekoa. Lapsi vaan päätti ruveta syömään. Meillä tuo ruuan maistuminen ei myöskään liity muihin kehitysvaiheisiin ihan suoraan, koska kävelemään oli oppinut jo 10 kk -iässä.
Sympatiaa, mutta ei valitettavasti apua