olisitteko huolissanne tällaisesta 3-vuotiaasta ja mitä tekisitte?
Olen aikaisemminkin vuodattanut tänne meidän 3-vuotiaasta pojasta, mutta kirjoitan nyt taas, kun huoli sen kun kasvaa.
Meidän poika jätti elokuun alussa päiväunet pois ja sen jälkeen meno on ollut hulvatonta. Poika herää joka ikinen aamu kello 7, vaikka olisi nukkunut kuinka vähän tahansa. Pahimpina aamuina haukottelu alkaa jo klo 8, parhaimpina klo 12 jälkeen. Joka päivä yritän saada häntä lepohetkelle siinä klo 12 - 13, tuloksetta. Hän saattaa maata sängyssään hetken pulisten ja huudellen " joko olen nukkunut" . Hän saattaa joskus maata jopa hiljaa pitemmän aikaa, mutta uni ei vain tule. Iltaisin yritän laittaa pojan nukkumaan siinä klo 20 tienoilla, mutta unta odotellaan joskus toista tuntia. Välillä juostaan sängystä pois, on sen seitsemän sortin asioita ym. Kaikkiaan poika nukkuu siis vuorokaudessa noin 9 - 10 tuntia, mikä on hänelle aivan liian vähän.
Olen alkanut myös huomata, että poika ei oikein leiki enää mitään. Hän on aiemmin ollut tosi mielikuvituksekas lapsi ja leikkinyt pitkiä aikoja yksikseenkin. Nyt hän pyörii aamusta alkaen kintereilläni ja pyytää leikkimään kanssaan tai kyselee " mitä minä leikkisin" . Hän saattaa aloitella jotain leikkejä, mutta leikit tyssäävät muutaman minuutin jälkeen. Hän kierii paljon lattioilla ja sohvilla, sängyillä, halailee tyynyjä ja peittoja. Autoleikit menevät niin, että hän nojailee sänkyyn, painaa pään tyynyyn ja liikuttaa autoa. Hän saattaa haluta piirtää, mutta siinä missä hän aiemmin piirteli puolikin tuntia innostuneena, hän lopettaa nyt muutaman minuutin jälkeen tai turhautuu heti, jos joku ei onnistu. Kirjoja hän jaksoi aiemmin kuunnella tunninkin, mutta nyt pulisee päälle. Pikku Kakkosesta hän on parikin kertaa sanonut kesken ohjelman " en jaksa enää katsoa" .
Aamupäivisin hän saattaa hetken leikkiä jotain, mutta iltapäivisin on sitten se meininki, että juoksennellaan, nojaillaan sohviin ja pulistaan kaikenlaista, missä ei ole päätä eikä häntää. Sama jatkuu iltaan saakka, kunnes poika viimein nukahtaa.
Pojalla on jonkinlaista eroahdistusta myös. Hän ei ole koskaan ripustautunut perääni, mutta nyt useamman kerran ei ole halunnut jäädä mummolaan, vaan on halunnut tulla mukaani. Kaupassa hän sai hepulin, kun menin pois näkyvistä, vaikka hän oli mummin seurassa eikä siis jäänyt yksin. Hän on myös varsin mustasukkainen pikkusiskoa kohtaan välillä.
Alan olla itse ihan kypsä tähän tilanteeseen enkä tiedä, miten sen ratkaisisin. Minusta tuntuu, että poika on yksinkertaisesti yliväsynyt, mutta millä kierre saadaan poikki? Olen myös miettinyt, onko poikani jotenkin masentunut.
Minulla itselläni menee herkästi hermot, kun koko päivä on yhtä tuskaa, juoksentelua, kierimistä ja sellaista " nunnuunn, dipadapadaa" -juttua. Meillä on vielä pieni vauva, joka vaatii oman osansa, mutta on onneksi aika helppo vauva. Kuitenkin tuntuu, että on vaikea jaksaa olla vauvankaan kanssa iloinen ja rento, kun koko ajan mielessä pyörii tuon isoveljen ongelmat.
Kiitos jos joku vielä jaksoi lukea ja kommentoida!
Kommentit (18)
Vaikea näin enemmän tapausta tuntematta kommentoida, mutta jos kyseessä olisi minun lapseni niin ottaisin kyllä asian puheeksi neuvolassa tai ehkäpä mielummin varaisin ajan kasvatusneuvolaan. Kerroit, että poikasi luonne on selvästi muuttunut (väsynyt, ei nuku, ruokahaluton, keskittymiskyvytön, aloitekyvytön, vanhempii takertuminen). Nämä voivat olla seurausta vähentyneestä unimäärästä ja reagointia pikkusiskoon, mutta toisaalta ne ovat myös masennuksen oireita. En nyt todellakaan väitä, että lapsesi olisi masentunut, mutta nämä oireet voivat ehkä mahdollisesti olla ensioireita masennuksesta ja siksi niihin on syytä tarttua. Suosittelen siis ottamaan yhteyttä asiantuntijatahoihin. Ainahan se on parempi jos kyseessä on väärä hälyytys, mutta JOS ei olekkaan niin tilanne ei pääse mutkistumaan. Ja ihan oman mielenterveyden vuoksi kannattaa käydä kysymässä ulkopuolinen mielipide niin ei tarvitse menettää yöunia asian vuoksi.
En tiedä millainen päivärytmi teillä on, mutta panostaisin selkeään ja muuttumattomaan rutiiniin. Reilusti liikuntaa ja säännölliset ruoka-ajat. Lisäksi yrittäisin järjestää kahdenkeskistä tekemistä pojan kanssa, jotain ihan omaa vaikkapa uimahallireissu. Jos poika ei kerran nuku enää päiväunia niin laittaisin hänet illalla sänkyyn jo heti klo 19.30 jälkeen iltarutiinien, mitä teillä nyt onkin käytössä, jälkeen. Jos lapsi ei pysy sängyssä tai huutelee niin kerta kerran jälkeen hänet palautetaan nukkumaan ja/tai sanotaan jotain tyyliin " nyt on nukkuma-aika" .
Kovasti voimia ja tsemppiä koko teidän perheelle! Toivon sydämestäni, että tilanne selkiytyy parhainpäin. Äläkä lähde tarpomaan siihen suohon, että epäilisit omia kykyjäsi vanhempana. Jo se, että pyydät täällä apua ja mielipiteitä kertoo, että välität lapsistasi kovasti.
En tiedä oletteko päivittäin ulkona, puistoissa, kerhoissa tai muiden lasten kanssa tekemisissä mutta kirjoituksesta kuulosti että vietätte paljon aikaa sisällä. Tuon ikäinen kaipaa jo lapsiseuraa ja aktiviteettejä. Onko sinulla mahdollisuutta viedä häntä kerhoihin tai vaikka puolipäiväiseen hoitoon esim päiväkotiin? Onko lähellä jotain puistotätiä jossa voisi ulkoilla?
Oma lapseni on samanlainen jos ei ole mitään ns tekemistä. Ja jos vaan ollaan kotona niin eihän se uni tule päivällä. 3 vuotiaat kaipaa mahdottomasti liikuntaa ja ylipäätään liikkumista.
Toki vauvallakin on osuutta asiaan ja minusta tuo yhden tämän ketjulaisen neuvo viettää vaikka vain sen 15 min esikoisen kanssa olisi hyvä homma. Hänkin kaipaa huomiota.
Voimia sinulle :)
Olen itsekin ollut huomaavinani, että poika kaipaisi enemmän leikkiseuraa ja tekemistä päiviinsä. Hän on nyt muutaman viikon ajan käynyt seurakunnan kerhossa. Lisäksi käymme kerran viikossa perhekerhossa ja muskarissa. Muskarissa poika jaksaa mainiosti keskittyä sen 45 min ajan toimintaan, kun se ajoittuu aamupäivään. Päiväkerho on iltapäivisin ja sielläkin on kaikki sujunut hyvin lukuunottamatta loppuhetkiä, jolloin poika ei jaksaisi istua paikoillaan. Kuitenkin esim. askartelut ja leikit toisten lasten kanssa sujuvat hienosti.
Ulkoilemme varmasti liian vähän. Kyllä joka päivä käymme ulkona, mutta usein ne ovat lyhyitä hetkiä enkä aina " jaksa" lähteä tuonne kauemmas leikkipuistoon, vaan olemme esim. taloyhtiön pihalla, jossa ei päivisin ole muita lapsia. Tähän puoleen pitää jatkossa panostaa lisää ja sinnikkäästi käpytellä tuonne kauemmas leikkipuistoon. Poika jaksaa kyllä kävellä uskomattoman pitkiä matkoja, joten kaikenlainen muukin retkeily ja uusissa puistoissa käyminen olisi kyllä mahdollista.
Vauva on nyt 5 kk ikäinen ja huomaan, että yhä enemmän alkaa olla aikaa tehdä asioita myös pojan kanssa. Luen pojalle päivittäin, joskus askarrellaan jne. Ainoastaan tuo leikkiminen on vaikeaa, kun en kertakaikkiaan osaa leikkiä millään autoilla. Joskus kyllä yritän olla mukana ja kehitellä jotain leikki-ideaa, josta poika voisi sitten itse jatkaa. Ehkä enemmänkin voisin järjestää ihan omia juttuja pojalle nyt, kun vauvakin syö jo kiinteitä ja voi paremmin jäädä isänsä kanssa.
Päivärytmi meillä on aika säännöllinen ja tarkka. Jos lisäisin ulkoilua ja yrittäisin laittaa poikaa aikaisemmin illalla nukkumaan, niin se olisi parannusta asiaan. Otimme käyttöön tuon jonkun mainitseman tarrasysteemin eli kun on viitenä päivänä onnistunut menemään lepohetkelle rauhallisesti ja pysymään siellä paikoillaan ja suht hiljaa noin puolen tunnin ajan, niin sitten saa pikkuauton. Poika on ihan autohullu, joten tuo kyllä motivoi häntä ja hän tuntui ymmärtävän systeemin.
En usko, että meidän pojalla on mitään neurologista häikkää. Hän puhuu tosi hyvin ja on sosiaalinen, tunneälykäs kaveri. Aina hän on ollut puhelias ja touhukas, mutta kuitenkin kyennyt myös keskittymään pitkäksikin aikaa, esim. on voinut tunnin ajan kuunnella lukemista keskittyneenä tai leikkiä omia juttujaan pitkään keskittyneenä. Ei ole ikinä ollut mikään koheltajatyyppi tai sinne tänne sinkoilija. Mielestäni jos pojalla olisi esim. ADHD, niin hän olisi aina ollut vilpertti. Nämä " oireet" ovat tulleet kuitenkin yhtäkkiä.
Tuo tunne-elämän häiriö edelleen mieltäni askarruttaa ja olen miettinyt avun hakemista. Soitinkin jo neuvolaan ja sieltä suositeltiin perheneuvolaa, joskin neuvolan th piti noita pojan oireita aika tavallisina 3-vuotiaalle, joka on mennyt elämässään ensimmäistä kertaa kodin ulkopuolelle lapsiryhmään (kerho), saanut pikkusiskon jne. Saa nähdä, otanko sinne yhteyttä. Todennäköisesti ainakin soitan sinne.
Hei,
Meillä noin vuoden verra nuorempi poika, joten tilanne on erilainen, mutta olen selkeästi huomannut, että mitä enemmän antaa osallistua ja tehdä itse sitä tyytyväisempi on.
Olen vähentänyt kaikenlaista kieltämistä ja kiellän vain todella tarpeeseen ja sillon äiti ei jousta.
3-vuotias voi jo osallistua melkein kaikkiin kotiaskareihin. En välttämättä itse kauheasti vaatisi osallistumaan, mutta saattaisin pyytää että tehdään yhdessä, tai haluaako auttaa, ja varsinkin jos millään lailla osoittaa kiinnostusta vanhempien toimiin, niin antaisin osallistua.
Meillä vajaa 2-vuotias tarvitsee ulkoilua paljon ja nukkuu paljon ulkoiltuaan paremmin. Käymme ulkona aamuisin (tai ainakin lähdemme pois kotoa, vaikka asioille) ja iltapäivisin ja joskus vielä iltaisin. Ainakin meillä ulkoilua 18-19 auttaa tosi hyvin ja sitten iltapala ja unille noin klo 20.
Nukkumaan menosta kannattaa tehdä mahd miellyttävä (ja meillä on ollut hyvin vaikeasti nukutettava tapaus!). Meillä luetaan aina noin 5-10 min yhdessä sängyllä (poika kainalossa) ja sit sammutetaan valot ja siirrän pojan omaan sänkyynsä. Jään viereen kunnes nukahtaa ja silittelenkin uneen. Jos menee vain temppuiluksi, saatan lähteä pois ja alkaa huuto, (annan vähän aikaa huutaa, koska väsyy siihen ja nukahtaa sitten helpommin) ja tulen takaisin kun poika suostuu olemaan makuulla.
En tiedä. Olet saanut paljon vinkkejä. Mutta yritä lisätä ulkoilua ja välttää turhaa stressiä ja huomioi lastasi kun tekee positiivisia asioita, ja pidä säännöistä selkeästi kiinni (lapsi ahdistuu jos vanhemmat ovat " häilyväisiä" sääntöjen suhteen. Tule kertomaan miten on mennyt, ja onko arki helpottanut!
Saitkin jo paljon vastauksia, mutta tässä vielä yksi näkökulma asiaan. Jos poika syö hyvin vähän, niin kiinnitä erityistä huomiota ruoan laatuun. Toivottavasti mitään ylivilkkautta ei oikeasti ole, mutta liian hiilihydraattipitoinen ruoka vilkastaa normaaliakin lasta liikaa. Ennen nukkumaanmenoa pitäisi syödä maitopitoista iltapalaa, koska maidosta saa aminohappoja, joita serotoniinin muodostukseen tarvitaan. Banaanit sopivat myös.
Kokeile siis myös tuputtaa pojalle maitoa, rahkaa, jogurttia, juustoa yms. varsinkin ennen nukkumaanmenoa ja leipää ja puuroa vasta heräämisen jälkeen. Keksit ja karkit ja sokeri kokonaan pois. ja tietysti se ulkoilu ja ikäseura väsyttämiseksi. Toivottavasti hankala vaihe menee pian ohi. Jaksamista sinulle!
Ei tule pöytään, juoksentelee pois siitä, tai jos saadaan hänet istumaan aloillaan niin närppii ruokaansa. Herkkuja vaan söisi ja usein kyseleekin: toitko jotain hyvää, saanko keksin, paistettaisko lättyjä jne. Tämä ongelma on ollut jo ennen kuin tuo uniongelma alkoi.
Varmasti suurin osa ongelmista johtuu pikkusiskosta, poikanne on hieman " taantunut" ja yrittää mustasukkaisena saada huomiota itselleen. Yleensä hyvin käyttäytymällä ei sitä saa, joten hän on kokeilemalla huomannut saavansa huomiota enemmän käyttäytymällä huonosti.
Tuossa iässä lapset kaipaavat jo omanikäistään seuraa, onko teillä sellaista saatavana? Peuhuhetket ikätoverien kanssa ulkosalla ja yleensä liikunta saavat unen silmään illalla nopeasti.
Päiväunille pojan saaminen on varmasti vaikeampaa, kun vauvan takia et ehdi vieressäkään olla. Mutta hänen pitäisi edes nukkua kellon ympäri yöllä.
Kyseessä on varmasti joku " vaihe" , joka menee kyllä ohi. Ja tarjoa vaan sinnikkäästi kunnon ruokaa, kyllä se sitten maistuu kun ei muuta saa ja nälkä kurnii. Herkut kokonaan pois kunnes kunnon ruoka menee.
Meillä 2v9kk tyttö on samanlainen viimeiset pari kuukautta. Uhmaikä painaa päälle. Se vaikuttaa varmaan moneen asiaan tuossa, ja ilmeisesti vielä yksi paha eroahdistuskausi kohdistuen äitiin myös on vielä näin 3-vuotiaan paikkeilla, näin totesin kasvatusoppaista tässä, että se on ihan normaalia ja kuuluu kehitykseen.
Päiväunia ei ole nukkunut enää kohta vuoteen (2-vuotissynttäreistä).
Välillä tuntuu valvovan enempi ja sitten olen huolissani jo, kun vaikuttaakin väsyneeltä. Olen ratkaissut tilanteet niin, että olen yrittänyt rauhoittaa päivät, rutiineja vaan, ja samaan aikaan aina nukkumaan, tai rytmin etsintävaiheessa, ehkä puol tuntia myöhemmin, jos nukutus vaatii 2h... kunnes löytyy se sopiva rytmi. Ja jos päivä menee ihan hulinaksi, niin kehitän jotain sellaista tekemistä, että lapsi saattaisi nukahtaa rattaisiin tai autoon sopivasti päikkärille. Tai sitten yksi keino on, että väsytän lapsen pitkällä kävelyretkellä tms. fyysisellä aktiviteetillä, paljon kavereita ja pihalla riehumista, tms. Sitten uni maistuu ja nukkuu pitkään. :) En usko, että kukaan lapsi varsinkaan voi valvomalla itsensä uuvuttaa.
Varmaan myös uusi vauva on sellainen juttu, että isommat lapset saattaa reagoida vielä monen kuukaudenkin ajan. Tai ehkä niinkin, että ekat puol vuotta menee ettei vauvaa edes huomata suurin piirtein ja sitten yhtäkkiä kun vauva alkaakin liikkua niin sitten " Se Vaihe" iskee.
Niin ja ne syömistemppuilut on kyllä ihan normaaleja. Meillä kun eilen ei saanut maissia aamulla eikä lounaalla, niin ei syönyt sitten mitään koko päivänä. (Olisin toki antanut maissiakin, mutta kun ei kotona ollut yhtään, tyttö söisi muutenkin pelkkää maissia vaan.) Illalla vasta vähäsen viimeiseksi ennen nukkumaankäymistä, kun oli jo niin nälkä...
Teidän poika kaipaa jotain uusia virikkeitä. Meidän tyttö käyttäytyy ihan vastaavasti, kunnes sitten keksitään jotain ihan uutta. Viimeisimpänä mainitsen uudet vesivärit, lenkkeilyretket uusiin tai eri paikkoihin, kyläilyä, kirjaston kirjat joista saa uusia mielikuvitusleikin aiheita viikoksi...
sitten taas jaksaa keskittyä monen aikaa kaikkeen...
Meillä ihan sama tilanne!
Meillä poika nyt 3-v ja pikku-sisko vuoden.
Nyt tämä viimeisin vuosi ollut tosi rankka, elämäni rankin!
Poika kiusaa siskoaan ja siitä on tullut jonkinlainen tapa... Aina ohi mennessään pitää tönäistä tai jotain...
Ennen nukkui sentään päiväunet, mutta kesäkuussa lopetti ne ihan yht' äkkiä! Nyt ei tunnu olevan hiljaista hetkeä koko päivän aikana ennen kuin saa pojan TAINNUTETTUA yö-unille.
Siinä meilläkin ihan sama rumba!
Mennää sänkyyn jo ennen klo:20, joskus nukahtaa heti joskus vasta klo:22...
Pitää päästä vielä syömään iltapalaa, hakemaan uusi kirja, hakemaan joku lelu, tekemään sitä ja tätä.
Jos kiellän niin alkaa hirveä huuto ja riehuminen ja pikku-sisko herää!
Meillä myös tosi paha kierre näissä asioissa!
Pitäisi vaan saada muutama päivä oltua tosi tiukkana esim. tämän nukkumaan-menon kanssa mutta miten kun aina se pikku-siskokin on täällä!
Pitäisi saada vaikka sisko hoitoon muutamaksi päiväksi & yöksi, että saisi pojalle taas jotain tolkkua näihin päiviin.
Ulos ei haluaisi lähteä, pukeminen ahdistaa häntä.
Mutta sitten kun sinne ulos asti selvitään, niin on aivan onnessaan!
Pojan puolesta voitaisiin olla ulkona vaikka koko päivä kun sinne asti päästään, mutta kun pikku-sisko pitää päästä syöttämään muutaman tunnin välein...
Ja meidän poika ei myöskääm SYÖ!
Vain nakit kelpaavat!
Mutta niitähän ei tunnetusti saisi syöttää kovin usein lapselle...
Olen yrittänyt sitäkin että herkut vaan pois ja kunnon ruokaa pöytään, muttei mitään muutosta tapahdu!
Tuntuu että pikku-sisko jää vähän sivuun kun pojan ongelmien kanssa painiskellaan päivästä toiseen...
Että kyllä meitä muitakin on=)
Jos ei äiti meinaa jaksaa, niin onhan silloin tehtävä jotain. Kyllä perheen etu on se, että jaksetaan puolin ja toisin.
Meillä esikoinen yritteli tuossa kolmen vuoden paremmalla puolen jättää päiväunia pois. Itse siis vänkäsi, ettei väsytä ja tahtoo olla hereillä. Koska tuonikäinen osaa jo jonkin verran " neuvotella" ja keskustella, puhuin vakavasti näistä päiväuniasioista hänen kanssaan. Sovimme, että päivälepo on otettava, nukkua ei tarvitse, ellei nukuta. Päivälepo koostui kahdesta osasta: ekana luin hänelle jonkin kirjan, toiseksi hänen piti maata hiljaa paikallaan puoli tuntia. Ellei uni tullut tuon puolen tunnin aikana, sai lähteä leikkimään. Ja jos pulisi, puoli tuntia " alkoi alusta" .
Oikeastihan en olisi millään voinut pakottaa lasta makaamaan päivätolkulla noita puolituntisia aina alusta. Mutta jo uhkaus:" Ellet nyt ole hiljaa, alkaa puoli tuntia alusta!" auttoi yleensä. Monesti lapsi makasi sinnillä hereillä puolisen tuntia, sitten kun kysyi paljonko vielä on aikaa jäljellä ja sai vastaukseksi viisi minuuttia, rentoutui yleensä niin, että nukahti minuutissa parissa.
Toinen juttu, mikä mitä tulee noihin iltoihin ja nukkumaanmenoon. Siinä meillä auttoi vähän nuorempana silkka lahjonta. Taas keskustelimme vakavasti, kerroin, että voimme ottaa käyttöön nukahtamisruudukon. Joka kerta kun nukahtaa käymättä pois sängystä (yksi vessakäynti oli sallittu, mikään muu ei), saa aamulla tarran. Kun oli kymmenen tarraa koossa, sai kirjan, jota halusi. Seuraavassa ruudukossa oli 20 ruutua, se kun täyttyi, loppui ruudukoidenkin käyttö.
Päiväunia/lepoa saatiin siis takaisin ohjelmaan. Nyt kun esikoinen on jo 4½v, hän ei enää kotona nuku päiväunia, mutta hoidossa käy päivälevolla - joskus jopa nukahtaa.
Mainitsit, mikäli oikein muistan, että teillä on myös pienempi sisarus. Oletko pitänyt huolen, että sinulla ja esikoisella on kahdenkeskistä aikaakin? Ihan vaikka vain vartti. Minä pidin tiukasti kiinni siitä, että vauvan synnyttyäkin, vein esikoisen joka toinen ilta nukkumaan. Saimme hetken olla kaksin. Ja päivällä vauvan nukkuessa, teimme jotain pientä kivaa yhdessä. Minä en pidä leikkimisestä, joten meidän pienet kivat yhdessätekemiset on yleensä pelaamista tai muovailua tai vaikka taukojumppa yhdessä.
Nyt kun olen töissä, on vaikeampi löytää kahdenkeskeistä aikaa esikoisen kanssa. Mutta iltaisin viimeistään, kun laitan hänet nukkumaan, olemme kaksin (joka toinen ilta siis). Ja iltapalalla pyrin istumaan lasten kanssa samaan pöytään - enkä siis puuhastele samaan aikaan jotain taustalla.
Oletko kokeillut (varmaankin olet jo), että jos pöydästä poistuu, sinne ei takaisin tulla, vaan vasta seuraavana ruoka-aikana saa ruokaa. Ja jos päiväruoka ei maistu, ei välipalalla tule kovin isoa annosta, eikä ainakaan herkkuja (keksiä tms.). Meillä toimi tämä. Vessassakin on käytävä ennen ruokaa, ei ruokailun välissä. Pöydässä saa syödä just sen mitä haluaa tarjolla olevasta. Joskus pelkkiä vihanneksia, joskus pelkkiä kasviksia, joskus vain ja ainoastaan pottua, ja joskus kaikkea, mitä lautaselta löytyy. Leipää meillä ei syödä ruoalla lainkaan, ei ole koskaan syötykään.
Onhan se niin iso muutos. Juuri tuo äitiin ripustautuminen jne. Poika varmaan haluaa itsekin olla vauva eikä " osaa" leikkiä tai keskittyä.
En tiedä millainen teidän päivän rytmi on mutta yritä saada se mahdollisimman rutiininomaiseksi. Olkaa paljon ulkona niin että poika saa temmeltää leikkipaikoilla mielin määrin. Pyydä häntä mukaan vauvanhoitoon ja kerro miten vauva kasvettuaan vähän haluaa ollaihan kuin isoveljensä, iso ja taitava! Älä kuitenkaan unohda sylitellä esikoistakaan.
Tuo unimäärä ei mielestäni myöskään ole riittävä, erityisesti jos lapsi vaikuttaa yliväsyneeltä. Mitähän siinä kannattaisi tehdä, en oikeen tiedä kun en kuitenkaan lasta tunne. Olette varmaan jo yrittäneetkin mutta aikastakaa nukkumaanmenoaikaa vaikka puoli tuntia. Sitten samat rutiinit joka ilta ja kun on sänkyynmenoaika niin valot pois ja vaikka joku rauhallinen musiikki päälle. Sitten sängystä ei enää poistuta. Jos poika tulee pois niin heti vaan rauhallisesti takasin sänkyyn. Kun on hyvät yöt sanottu niin sitten ei enää puhuta eli älkää tekään enää pahemmin vastailko pojan jutusteluihin. Jos teillä on ollut tapana nukuttaa lapsi niin sanokaa että jos hän pelleilee ja höpisee niin lähdette pois. Ei siis silleen uhkailuna vaan sano että tulet takaisin heti kun poika on rauhottunut. Jos taas ette ole nukuttaneet niin voisi ehkä kokeilla sitä että nukutatte, istutte vierellä kunnes poika nukkuu.
Tällasia minulle tuli mieleen, toivottavasti olisi edes jotain apua.
Voimia!
mututuntumalla ja yhden 3-vuotiaan käyttäytymisen perusteella
* lapsi kaipaa huomiota ja yhdessäoloa vanhempien kanssa kahden.Esim metsäretki makkaranpaistoineen isän/äidin kanssa voisi olla kova juttu.
* meillä jos ei saa huomiota, lapsi syö jos äiti syöttää. Silloin menee " pahakin" ruoka
* 3-vuotias on välillä niin ISO ja OSAA ITSE, toisinaan taas hellyyden ja huomionkipeä vauva. Halipula on vakava tauti.
mutta vaikuttaisi sitlä, että lapsi kaipaisi jotain virikettä elämään. Käykö hän eism puistoissa tai kerhossa? Tuonikäinen alkaa jo hiljalleen kaivata elämäänsä muitain sosiaalisia kontakteja kuin oma perhe, omat kaverit olisivat kiva juttu =) Yksi hyvä toimintamuoto vois olla srk:n järjestämät muutaman tunnin mittaiset kerhot parina päivänä viikossa, olisi sitten jotain " isojen" ohjelmaa sen vauvaelämän lisäksi. Ja toisaalta hyvin säännöllinen päivärytmi saattais helpottaa noita unijuttuja...Minunkin mielestäni lapsi nukkuu liian vähän, mutta se voi johtua ihan siitä, ettei päiväsaikaan ole tarpeeksi " väsykettä" , aktiviteetteja jotka uuvutais pientä. Jollei teillä ole mahdollisuutta laittaa lasta kerhoon niin käykää mahdollisuuksien mukaan puistoissa joissa lapsi voisi saada vertaisryhmätoimintaa vaikka vapaan leikin muodossa =)
Minä olin ainakin huolissani omasta lapsestani ja syystäkin. Kuulostaa siltä kun lapsesi olisi yliaktiivinen! Oma tyttöni oli aivan samalainen ja jopa nuorempana kuin sinun poikasi, tuo käyttäytyminen alkoi jo alle 2 vuotiaana kun jäi päiväunetkin pois. Meidän tyttö heräsi kyllä vasta 9 maissa ja nukahti 24.00 maissa, nukkuminen siirtyi normaalin vauva-ajan jälkeen aina vain myöhemmäksi, eikä tietenkään niin että sai olla hereillä 24. asti, vaan pyöri sängyssä, itki, huusi, laului, kitisi, leikki ja oksensi. Oppi 1½ vuotiaana oksentamaan ja tekikin sitä ahkerasti, jopa 3 kertaa illassa, että pääsisi sängystä pois. meille ei tullut siihen aikaan sisaruksia, eli syy ei ollut siinä.
Tänäpäivänä tiedetään että tytöllämme on Dysfasia, Aspergerin Syndrooma ja piirteitä AD/HD:sta, joista tuo unihäiriö jo oli oireilua. Lisäksi oireena oli ettei osannut keskittyä, ei leikkiä itsekseen, eroahdistusta, ja itsekseen puhumista.
Erona sinun poikaasi, meidän tyttö ei koskaan oppinut kuuntelemaan satuja tai leikkimään leluilla, eli kuulostaa siltä kun pojallasi ei ainakaan olisi tätä samaa hienomotoriikan ja hahmottamisen häiriötä, mistä johtuen tyttö ei osaa vielä tänä päivänäkään piirtää paljon mitään. Nyt hän on kolmannella, käy terapioissa, ja on juuri oppinut lukemaan. Hänellä on avustaja koulussa ja henkilökohtainen opetus-suunnitelma.
En tietenkään voi tietää onko sinun poikasi yliaktiivinen, vain tämän kertomuksen pohjalta, mutta sen tiedän että tutulta kuulostaa ja että sellainen mahdollisuus on olemassa. Jos itse olet todella huolissasi, niin pyydä neuvolasta lähetettä esim. lasten neuropolille missä toimintaterapeutti voi testata poikasi taidot ja keskittymistä. Usein käy niin että joutuu äitinä taistelemaan vuosia että tulee uskotuksia, joskus jopa oman perheen sisällä, kun kaikki päällisin puolin tuntuu olevan kunnossa lapsella. esim minun tyttöni oli ekaa kertaa osastojaksolla 4 vuotiaana ja oli niin rauhallinen ja yhteistyöhaluinen että meidät lähetettiin kotiin ennen aikojaan ja kotona tahti jatkui. Usko kuitenkin itseesi äitinä, sinä tiedät parhaiten jos lapsellasi on jokin ongelma. Mitä aikaisemmin hän saa siihen apua (esim. terapioita) sen parempi.
Toivottavasti sinun ei tarvitse olla huolissasi enään, vaan että saat jonkun vastauksen epäilyillesi. Voihan olla niin kuin monet täällä ehdottavat, että poika reagoi sisarukseen, mutta siinä tapauksessa se menee ohi! Jos pojallasi on keskittymishäiriö ja hän on yliaktiivinen, se valitettavasti usein jopa pahenee vuosien saatossa =(
Tsemppiä!
Tuohon nukkumisasiaan: ulkoilkaa kunnolla aamupäivällä ja myöhäistä päikkäreitä.
Jos poika herää klo 7, niin klo 12-13 voi olla vielä liian aikainen päikkäriaika. Meidän 2v7kk tyttö nukkuu päikkärit, mutta jos herää klo 7, niin päikkäreille laitetaan n. klo 13 tai sitten, kun tyttö on selvästi väsynyt. Meillä on myös 6kk vauva, ja nyt ollaan opetettu esikoista nukahtamaan itse, siten että istun huoneen ulkopuolella tuolissa/ hyssytän kuopusta rattaissa. Ensin luetaan päikkärisatu, sitten pusut ja sitten ei enää jutella. Pissalla tyttö saa käydä, mutta muuten ei saa nousta sängystä. Nukahtaa päikkäreille alle 15 minuutissa.
Ruokailusta: anna herkkuja vasta kun pääruoka on syöty. Meidän 2v7kk tytön vierässä täytyy istua, kun hän syö, muuten homma ei etene. Pyrin päivällä ruokailemaan yhtaikaa tytön kanssa ja illala syödään koko perhe yhtaikaa.
Itse olen huomannut, että usein esikoiselta vaatii liikaa itsenäisyyttä ja kypsyyttä. 3-vuotias on kuitenkin pieni ja tarvitsee rutiineja ja rajoja, ja tukea ruokailussa ja nukkumisasioissa... mutta myös haleja ja huomiota. Ota mies avuksi uusien rutiinien opettamisessa.
minä kyllä ottaisin asian puheeksi VÄLITTÖMÄSTI joko neuvolassa tai jos siellä viitataan kintaalla, niin jonkinlainen yhteydenotto jonnekin muualle - josta löytyy psykologi tms. alan ihminen. Osuipa nuo muutamat kohdat silmään - jossain oli juuri kuvailtu masentuneen lapsen oireita ja kuvauksessa oli juuri näitä - vähäinen uni, omatoimisen leikkimisen loppuminen, ripustautuminen yms. kohdat. Olen kanssasi samaa mieltä kun itsekin epäilit masennusta!!!
Se että lapsi on masentunut ei ole kenenkään syy - mutta siihen avun hakeminen kannattaa kyllä välittömästi. Etenkin kun olet itse huolissasi - äiti tietää kyllä koska asiat on vinksallaan!
Herää myös kysymys, pitäiskö lapsesta ottaa sokeri yms. arvoja - luulisin, että tälläisessä tapauksessa poissuljetaan myös sokeri-, kilpirauhas yms. ongelmat pois. Myös erinnäisten arvojen epätasapainosta voi tulla mainitsemiasi oireita. Eli apu voi olla helposti löydettävissä.
Soita nyt heti neuvolaan ja jos ne mutisee jotain epämääräistä (meillä ainakin ollaan haluttomia tarttumaan ongelmiin) - soita vaikka paikkakuntasi sairaalaan ja etsi sieltä joku kuka voi auttaa. Valitettavasti en osaa sanoa kuka se voisi olla, mutta ainakin lasten psykiatsisen puolen ihmiset osaisi varmasti ohjata oikealle ihmiselle kun kerrot suoraan, että epäilet lapsen masennusta!
iso hali. Toivon, että sinulla on vielä tarmoa hakea apua!