5v. kiusaa 9kk. velipuolta päivästä toiseen, vinkkejä???

Miehen etälapsi(5v)käyttäytyy välillä tosi häijysti.Meillä nuorimmainen 10kk ja liikkuu jo aika mukavasti niin tätä ei etälapsi suvaitse.Yhteinen lapsemme kävelee tukea vasten niin tämä isompi menee ja nappaa käsistä ja sitten alkaakin huuto.Tätä ollaan kysytty,että miksi näin toimii niin sanoo vaan et on kivaa kun toi " apina" itkee.Meillä varmasti johtuu paljolti siitä että tämä exä ei suvaitse yhtään tätä meidän yhteistä lasta ja on useasti sen myös sanonut.Kesällä tuo etälapsi oli 2 viikkoa luonamme ja toinen viikko sujui todella hyvin.Ei mitään ongelmia,mutta heti kun arki alkoi ja käy vaan joka toinen vkl,niin johan alkoi vihanpito,vai miksikä sitä vois sanoa.Ja sanotaan vielä että meillä ei ole mahiksia pitää pidempiä aikoja tätä lasta kun oma äitinsä ei siihen suostu.On vaan jotenkuten tultava toimeen.Meille sanottiin jo neuvolassakin kun tästä puhuimme,että letälapsella ja äidillä on suhteessaan ongelmia jotka heijastuu tuohon meidän yhteiseen lapseen.Ja suositteli että menisivät perheneuvolaan.Tämän mieheni sanoi exälleen niin arvata saattoikin niin alkoi vaan nauraa päin naamaa.No mieheni soitti sitten lapsensa th:lle ja hän lupas ottaa asian hoitaakseen,myös hän oli huomannut pojan käytöksessä/kehityksessä puutteita.

Kiitos vastaukesta! Meillä poika aina kaksi viikkoa kerrallaan. Eilisen kunnon suuttumisen jälkeen ollut kiltisti.

Meillä se tilanne, että meillä rajat, mutta äidin luona ei minkäänlaisia, se vaikeuttaa pojan elämää..

Kokee varmaan olevansa ihan ulkopuolinen teidän kuvioista, jos isällä onkin uusi vaimo ja nyt vielä uusi lapsi, että mikä hänen paikkansa on, vieläkö häntä rakastetaan ollenkaan? Ja purkaa sitä sitten veljeen, tuskin siinä sanomiset ja uhkailut auttaa, vaan se että annetaan aikaa myös isommalle ja vakuutellaan että hänkin on yhä tärkeä ja rakas.

sepä se, kun annetaan huomiota ja aikaa myös isommalle koko ajan, kaiket illat isä leikkii ja touhuaa isomman kanssa ja päivällä saa minulta huomiota kun isä töissä. Pelaillaan, piirrellään ym. ja ulkoillaan myös joka päivä.



Silti odotetaan tietynlaista käytöstä 5-vuotiaalta. Pitäisi tuon ikäiseen voida luottaa sen aikaa kun käy itse vaikka pissalla. Haluaa leikkiä veljen kanssa mutta leikkii max. kaksi minuuttia nätisti.

Minusta se vaan ei ole 5-vuotias. Tämä on ehkä vähän rumasti ja ilkeästi sanottu, mutta jos lapsi ei tottele - vika ei ole lapsessa vaan kasvattajassa. Tuon ikäinen tietää visusti mikä on oikein ja mikä on väärin, se että et saa häntä tottelemaan sinua on ongelma. Sinun ongelmasi.



Tottakai hän on mustasukkainen, mutta se ei saa olla oikeutus tuollaiseen. Ja kyllä - tiedän, että lapset eivät aina tottele ja ovat hurjia ja itsepäisiä. Mutta jos lapsi ei tottele yleisesti ottaen, vika on muualla kuin lapsessa. Viisi vuotias ei ole enää uhmaikäinen raivopää, vaan jo rauhallisempi ajattelija, jolla on syy ja seuraussuhteista hajua.



Ehkä voisit yrittää keksiä pojalle lisää puuhaa, ettei pikku-veljen kiusaaminen olisi niin houkuttelevaa.



Anteeksi.

Sanoisin kans et 5-vuotias voi tylsistyä kotona, vaikka yrittäis keksiä miten paljon puuhaa. Onko teillä kerhoja tms. missä poika näkee oman ikäisiään kavereita? Meilä auttaa kun 4-vuotias käy osan viikkoa päiväkodissa. Kotona meno on kans samanlaista, vaikka yritän ohjata isomman leikkimään itse ja välillä olen itsekin mukanan niin kohta kiusaa taas puolivuotiasta pikkuveikkaa. Kun ulkoillaan niin huomio on muualla mutta sisällä näin. Mutta tuskin olet kuitenkaan epäonnistunut kasvattajana..5-vuotiaalla on omat uhmakautensa, ja haastaa taatusti vanhempansa. Ja on varmasti vähän mustasukkanen uudelle kaverille.Mun neuvo on et paljon kavereita 5-vuotiaalle jos mahdollista.

Poika ei ole päiväkodissa, ikäisiä kavereita muutamia, joiden kanssa käydään ulkona leikkimässä. Ja liikuntakerho kerran viikossa.



Mutta siis mieheni 5-v. ei ole mikään ajattelija tyyppinen, vaan todella vilkas poika, että 5-vuotiaitakin on erilaisia.



Itse olen lastentarhanopettaja, että kasvatusasiat ei todellakaan ole vieraita, kysyin vaan neuvoa tai jos jollain olisi samanlaisia " ongelmia" , vertaistukea siis..

Kiellät poikaa menemästä vauvan lähelle kun se seisoo:

Voisko pojan mieluummin ohjata vaikka tilanteessa opettajan rooliin, niin että hän voi opettaa pikkuveikalla vaikka seisomista ilman tukea ja samalla näytät miten hän voi isona poikana pitää huolta, että vauva ei kaadu. Tottakai tuo kielto, että ei saa mennä lähellekään vain houkuttelee päinvastaiseen toimintaan.



Itse huomasin kyllä, että meillä poika tarvitsi todella sitä ulkoilua ja energianpurkausta paljon enemmän kuin tytöt. Tämän kyllä lastentarhanopettajana tiedät itsekin.

Pikku nahistelua syntyy meilläkin aina silloin kuin ei juuri ole mitään tekemistä keksitty.

Mitä kielteisemmin itse ajattelet tilannetta sen tukalammaksi se tulee.

Ota tilanne haasteena ja yritä keksiä keinoja millä saat teidän perheeseen yhteenkuuluvuustunteen kaikille jäsenille.



Onko ehkä mahdollista järjestää pojalle nurkkauksen huoneen, missä hän saa vapaasti leikkiä(eikä tarvitse koko ajan olla siivomassa jälkiään) ja mihin pikku veikka vain päässee, jos sinä olet mukana vahtimassa, että ei vauva vuorostaan tee tuhoja. Näin tämä 5v huomaisi, että vauvalta on myös tietyt asiat kielletty.



Nämä oli vain minun ajatuksia mitkä juolahtivat mieleen tekstiä lukiessaan. En tietenkään voi teidän tilannetta tuommoisesta pikku esitellystä tuntea.

eli korvaan särähti että olette kieltäneet menemästä vauvan lähelle kun vauva seisoo, kieltäneet jättämästä leluja esille jne.



Poikaa varmasti ärsyttää tämä kovasti. Anteeksi, nyt en muista josko iisa sanoit tämän saman mutta itse olen opettanut isommile lapsille miten saa tehdä, eli kertokaa että on tosi kiva kun haluat mennä vauvan luo leikkimään, muista ottaa hänet vastaan jos hän päästää irti. Ja jos vauva joskus sitten muksahtaakin kun esikoinen ei saa kiinni, niin sekään ei ole maailman vakavin juttu. Meillä on kuopus-pieni saanut aikamoista tälliä kun isosisarukset hoivaa.



Minä olen isommille sanonut että kuulkaa, jos muistatte niin älkää jättäkö pieniä tavaroita kun vauva laittaa ne suuhun. Mutta päävastuu on tietenkin minulle eikä ole tarkotuskaan että vauva jätettäisi pienten isosisarusten kanssa kaksin pitemmäksi (tai sisaruksista riippuen) edes lyhyemmäksi aikaa.



Isot sisarukset tuntevat vauvan rinnalla välillä hyödyttömiksi ja me ollaan alusta asti annettu heidän olla paljon vauvan kanssa opastaen nimenomaan mitä saa tehdä ja miksi joissakin asioissa pitää olla varovainen.



Meillä oli esim kuopuksen syntyessä esikoinen 5v8kk ja keskimmäinen 1v8kk ja kyllä vauva on saanut sopeutua. Tottakai tahallaan lyöminen ja potkiminen on asia erikseen mutta minä olen jo aika pienestä antanut noiden kahden pienen pelmuta yhdessä, välillä siitä tulee itkua mutta niin kauan kun tarkotus on hyvä niin ok.



Eli isompi mukaan vauvan hoitoon ja liiat kiellot pois. Esikoisen täytyy saada tuntea että hän on myös osa perhettä että perhe ei ole erikseen vanhemmat ja vauva ja vanhemmat ja hän.

" Koko ajan 5v. menee kuitenkin, härkkii, ryömii pojan ja esim. tv-tason välistä, lähellä piti tilanteita sattuu koko ajan."



Siis tuohan tarkottaa musta ilman muuta sitä että esikoinen haluaa leikkiä vauvan kanssa, on ehkä iloinen kun vauva on muuttunut liikkuvammaksi, enemmän lapseksi eikä vaan makoile lattialla!! Itse huomasin meidän lapsissa ihan saman kun vauva rupes olemaan pystyasennossa että olivat hyvin innoissaan. Ja mitäs siitä jos läheltä piti -tilanteita sattuu.



Sori jos minä nyt kuulostan kauhean bessewisseriltä mutta mietin just että kun esikoinen oli pieni niin olin ihan kauhuissani jos vaikka joku tutun isompi lapsi halusi koskea vauvaa. Saman huomasin kun mieheni sisko, joka on tosi rauhallinen, antoi meidän esikoisen katsella heidän vauvaansa ja sitten tytöltämme lipesi käsi niin että vauva muksahti viltillä istualtaan sivuttain pötkölleen. Vauva ei välittänyt mutta miehen sisko kimpaantu meidän lapselle että etkö sä nyt tajua että noin pienen kanssa (7kk) pitää olla tosi varovainen - ja meidän tyttöä rupes itkettämään. Kuitenkaan, eihän vauva siitä hajoa jos hän muksahtaa vaikka seisoaltaan pyllylleen maahan, eli mä luulen että teilläkin helpottaisi kovasti jos esikoinen saisi vapaasti (mutta valvovien silmien alla...) leikkiä pikkusisaruksensa kanssa.

Esikoinen poika, toka tyttö ja aivan sama tilanne on ollut siitä saakka kuin kakkonen oppi liikkumaan.



Sitä ennen veli rakasti siskoaan hellästi, sitten otteet kovenivat. Tyttö on oppinut tosi kovapäiseksi ;) Nyt ikää 1v9kk ja esikoinen 5v8kk.



Mustankipeä poika on ihan selvästi ja kaipaa tosi paljon äidin ja isin huomiota, mutta toisaalta myös tykkää siskostaan aivan kamalasti eikä juurikaan esim. halua lähteä jomman kumman vanhemman kanssa kahden mihinkään vaan aina pyytää ottamaan siskon mukaan. Ja sitten kohta tulee taas kiistaa ja sanomista liian rajusita leikeistä.



Tilanne on rauhallisempi jos istun lasten kanssa lattialla ja ohjaan heidän leikkejään koko ajan. Valitettavasti se ei ole mahdollista joka ilta. Esikoinen on koulussa ja pienempi päiväkodissa.